torstai 27. elokuuta 2015

Piruettistudio ja kissa filmitähtenä

Mulla oli tiistaina se sosiaalietiikan tentti, johon olen lukenut koko elokuun. Nyt mulla ei ole mitään, ei yhtikäs MITÄÄN velvollisuuksia tehtävänäni! Kaikki (kanditutkintoon tulevat) kurssit on tehty, gradua en voi aloittaa koska en ole vielä edes nähnyt kunnolla tämän ohjaajan kanssa enkä siis vielä tarkalleen tiedä, mistä teen sitä. Mulla ei siis ole mitään koulujuttuja, joten varmaankin siitä hieman panikoituneena ilmoittauduin semi-extemporesti yhden lukupiirin ohjaajaksi perusopintoihin. No kuitenkin, tän jutun pointti oli se, että koska mulla ei ollut tänään kerrassaan mitään tekemistä, ja mieskin on klo 13-21 töissä, niin mitä puuhaa minä keksin? No muokkaan keittiöstä tanssistudion tietenkin. "Tanssistudio" on toki aivan liian hieno sana siihen nähden, että oikeasti vaan siirsin ruokapöydän, tuolit ja maton pois. Katselin youtubesta Pähkinänsärkijää, ja mulle iski kauhee treenivimma, joten näin hetkeni koittaneen.
     Pääosin treenasin piruetteja: niitä keskilattialla paikallaan tehtäviä piruetteja sekä piqué-piruetteja. Noissa keskilattiapirueteissa tein preparaation ja lähdin 4. asennosta piruettiin, koska se on mun mielestäni helpompi lähtöasento kuin 1. tai 3. Videoin treenit, koska mielestäni on ensiarvoisen tärkeää nähdä, mikä siinä omassa suorituksessa menee pieleen. Sillä ainahan se pieleen menee, enemmän tai vähemmän.... Opettajan on mielestäni hyvin tärkeää kommentoida piruetteja, sillä itsehän niitä ei voi oikeen nähdä. Viime tiistaina sain opelta kommentaiksi "hyvä" ja "ojenna passé jalan nilkka". Koska piruetteja tehdessä itseään on mahdotonta katsoa peilista, on videokamera kammottava, mutta hyvä apuväline kotitreeneissä. Mikään päivän pirueteista ei onnistunut erityisen hyvin, mutta videoista näkee hyvin sellaisen mun "keskivertopiruettini", eli tuollainen huonohko. Se lähtee ihan hyvin, mutta sitten loppuu tasapaino kesken, keskivartalon korsetti ei pysy tarpeeksi tiukkana, polvi on koukussa ja passéssa oleva nilkka ei ole tarpeeksi ojennettu, eikä koko suoritus ole edes nähnyt spottia. Puhumattakaan vielä hienosäädöstä eli käsien korkeudesta ja sormien sojottamisesta. Nämä kaikki virheet tuli inhorealistisen selväksi mulle, kun katoin kaikki 46 lyhyttä videota itsestäni.
     Koska meillä on täällä meidän ihana kissamme, osasta videoista tuli melkoisen koomisia, joten laitanpa tännekin muutaman :D Kissan seikkailut, osa I, II, III ja IV. Piqué-pirueteista tuli sen verran huonoja, etten edes viitti laittaa tänne videota niistä. Taustalla näkyy harmillisesti pöydän alla sotku, eli meidän pahvinkeräyspiste, tajusin sen vasta jossakin vaiheessa kuvaussessiota, toivottavasti ette järkyty. Ja toi välillä kuuluva epämääräinen ääni on sitten tossuista kuuluvaa narinaa! :D

Eka video: Ensimmäinen ja kolmas piruetti onnistui oikeastaan ihan ok:sti, mutta jo valmistautuessa neljänteen huomasin, että kissa oli myös valmistautumassa, nimittäin hyppäämään kielletyn hyllyn päälle. Oma ääni videolla kuulostaa aina ihan yhtä järkyttävältä.
video

Toka video: Tässäkin ensimmäinen ja komas alkavat aika hyvin, mutta etenkin toi viimeinen plörähtää kamalksi. Kissa häärää taustalla.
video

Kolmas video: Tässä lisää näitä mun perus piruettejani. Kaikki piruetit taas alkaa ihan ok, mutta loppu on aina hallitsematon kaaos. Sentään kissa pysyi poissa metkuista.
video


Viimeinen video: Koko video on farssi. Piruetit alkaa olla ala-arvoisia, ja lopulta kissa kaataa videokameran. Taustalla kuuluva rohina on kissan kehräystä.
video


Tämän päivän piruetit eivät siis onnistuneet kovin hyvin, edes omalla mittapuullani, mikä ei ole kovin korkea. Tein kaikki piruetit oikealla jalalla, mutta molempiin suuntiin eli en dehors ja en dedans, vaikka tuo en dehors eli "ulospäin" lähtevä on itselleni helpompi. Joku päivä mietin, miten luistelussa oppimani piruetit sekä balettipiruetit eroavatkaan toisistaan: Luistelussa peruspiruetissa käsiä pidetään usein ristissä rinnalla, toisin kuin baletissa ne monesti on tuossa 1. asennossa. Luistelussa pirueteissa on alusta asti useita kierroksia, sillä selväähn se on että luistimen terä pyörii jäällä hippasen nopeampaa kuin tossunpäkiä lattialla. Koska luistelussa piruetti pyörii kauhean nopeasti, ei siinä ole myöskään mitään spottia. Nopeasti ajateltuna luistelun piruetti vaikuttaisi olevan helpompi kuin baletissa, mutta on siinäkin omat ongelmansa. Muistan että itse menin piikille aina kauhean helposti, vaikka pyörimisen pitäisi tapahtua terän keskikohdassa. Ja kuten myös baletissa, jäässä oleva polvi menee helposti hiukan koukkuun... En ole ikinä elämässäni osannut tehdä hyvää piruettia, en tossuilla enkä luistimilla, mutta tekemällä sen kai vaan oppii. Toistoja, toistoja ja toistoja... En laskenut tämän päivän piruettisaldoa, mutta videoiden lukumäärästä voisi päätellä, että tuli tehtyä suunnilleen 200 piruettia tänään. Eli olen 200 piruettia lähempänä onnistumista :)  Toivottavasti tämän kauden loppuun mennessä tulos olisi edes hiukan parempi kuin nämä tämän päivän piruettistudion pyörähdykset.

tiistai 25. elokuuta 2015

Tanssimeemejä :D

Tällaisena nykyaikaisena internet-ihmisenä (okei repesin itsekin ääneenä tässä kohtaa) löysin hassun hauskoja balettiin ja tanssiin liittyviä meemejä ja muita tekstejä, josta itseäni koskevat ja hauskimmat ajattelin jakaa teidän kanssanne! :D

Liittyen viikonlopun postaukseen, olen huomannut että mulla on pelkästään tässä vuodessa kertynyt aivan älyttömät määrät tanssivaatteita! Tällä hetkellä leotardeja yhteensä kuusi, ns. oikeita trikoita kolme, erilaisia perusmarkettien sukkiksia ja leggareita yhteensä joku 3-4, shortseja kahdet, jumppatrikoita kolmet (okei, näistä kahdet olen ostanut jo ennen tanssia) ja vielä yksi helma. Ja tietysti yksi pari tossuja. Lisäksi mulla on vielä parit säärystimet. Ja muutama pitkähihainen ja huppari, tosin olen omistanut nekin jo ennen tanssia, nykyisin vain ovat löytäneet paikkansa nimenomaan tanssivaatelaatikosta. Nämä faktat yhdistettynä siihen, että mun normivaatetilanteeni on aivan tajuttoman heikko, tekee tästä kuvasta/tekstistä omalla kohdalla hyvinkin totuudenmukaisen. Ja tanssivaateasiin liittyvä seuraava teksti:


Etenkin nyt lämpimillä säillä olen pyöräillyt tanssiopistolle vaan tanssikamppeet päällä, koska en jaksa ns. turhaan vaihdella vaatteita. Tossa pari viikkoa sitten mua oikeen hävetti, kun oltiin sovittu sellaisesta järjestelystä, että mies tuo ja vie mut autolla (oli itse menossa kai hoitamaan jotain asioita), ja mentiinkin sitten hiukan extemporesti syömään ulos mun treenien jälkeen. Ei siis mihinkään fiiniin paikkaan, mut kuitenkin mua hiukan hävetti, kun mulla oli nämä mun harmaat jumppatrikoot ja joku toppi + nuttura päässä :'D Näytin varmaan joltakin, joka on just päättänyt alkaa liikkua enemmän ja muuttaa elämänsä terveelliseksi ja lähtenyt kaupungille lenkille, mut sitten sortunut kaikkien niiden ravintoloiden edessä ja poikennut lenkillä syömään! :D Onneksi ei sentään ollut mitään leotardia, se olisi voinut ehkä aiheuttaa vielä enemmän ihmetystä. Nykyisin kuitenkin tuntuu olevan ainakin jossakin määrin jopa muotia kulkea jumppavaatteissa julkisesti.


Tämä oli kesäjaksolla muutaman kerran hyvinkin paljon todellisuutta, etenkin mitä tuli adagioihin ja muihin liikkuviin keskilattiasarjoihin. Ekoja kertoja kun tehtiin uuden opettajan sarjoja, niin tuntui että lähes kaikki levitteli käsiään, kun piti tehdä ilman opettajaa :'D Eräs opettaja puhui aina "kollektiivisesta muistista", eli kaikki periaatteessa auttaa toisaan muistamaan seuraavat askeleet, mutta se ei kyllä ihan aina toiminut.



Ei pelkästään nilkan ojentamisen suhteen, vaan ihan yleensä olin muutaman kerran kesäjaksolla "Mother of God" -ilmeellä, kun jotkut tanssijat oli vaan aivan todella taitavia. Taitavista tanssikavereista tulee itselleni hiukan ristiriitainen fiilis. Toisaalta he motivoivat mua kauheesti ja ajattelen, että vitsi haluan itsekin kehittyä noin hyväksi ja että wau, mutta toisaalta tunnustan että kateus nostaa rumaa päätään. Etenkin, jos taitava tanssija on itseäni selkeesti nuorempi niin tulee taas näitä "oon liian vanha oppimaan yhtikäs mitään yyhyhyy" -ajatuksia.
     Viimeiseksi vielä tähän viikohlopun postauksen kommenteissa käytyyn suonenveto-keskusteluun liittyen, tämä kuva on myös hyvin hyvin samaistuttava!


Oliko tämä ihan tyhmä postaus? xD Ajattelin säästellä löytämiäni hauskoja meemejä/tekstejä myös tulevaisuuden varalle >:D

lauantai 22. elokuuta 2015

Odotetut uudet treenivaatteet kaudelle 2015-2016!

Kesäkuussa aloin pohdiskella tulevan kauden uutta treenivaatevarustelua. Nyt kun olen vuoden verran käynyt tanssitunneilla, mietin että mitä vaatteita ihan oikeasti tykkään käyttää, mitkä ovat luottokamppeeni ja mitkä tuntuu mukavimmalta päällä. Tässä olivat siis lähtökohtani, kun aloin shoppailla erilaisia pukuja nettikaupoissa. Liian usein tulee ajateltua, että "oooh ompa hieno mä haluun ton!" ja sitten huomaakin, ettei käytäkään kyseistä tuotetta ikinä (ei vaan tanssivaatteissa, vaan ihan yleisesti elämässä), joten siksi aloin tarkastella, mitkä ovat oikeasti mukavimmat ja käytännöllisimmät vaatteet balettitunneilla. 
     Pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että enimmäkseen käytän leggingsejä, shortseja sekä spagettiolkaimisia toppeja sekä lyhythihaista mustaa balettipukuani. En käytä helmaa, koska se vaan ei tunnu luontevalta, se pompahtelee väärään kohtaan ja hypistelen sitä muutenkin jatkuvasti. Joten tulin pitkän pohdinnan jälkeen siihen tulokseen, että en osta helmaa, ja shortsejakin mulla on jo kahdet. Olen myös huomannut, että tykkään enemmän pitää paljasta jalkaa balettitossussa kuin sukkahousukärjellistä, joten ostoskoriin lähti trikoot, joissa ei ole kärkeä. Tässä postauksessa tyrmäsin spagettiolkain-puvut sekä kainaloläskien että allien pelossa, mutta pohtimiseni tuloksena havaitsin, että ne ovat vaan mielestäni käytännöllisimmät. Meidän tanssisalissa on omasta mielestäni aina aika kuuma, ja jo plié-sarjojen jälkeen on pakko ottaa lämppäpaita pois, joten pienet olkaimet tai ainakin lyhyet hihat on ihan must-juttu. Olen edelleen hieman ahdistunut tosta kainaloläski-asiasta, mutta päätin yksinkertaisesti vaan, että fuck it. Mun pitää vaan diilata tän asian kanssa, sitäpaitsi ei kukaan ole vielä tähän mennessä kuollut paksujen olkavarsien takia. En siis minäkään. 
     Lopullinen saaliini on (*fanfaari-musiikkia taustalla*), Blochilta trikoot, kaksi pukua Plumelta ja yksi Capeziolta. Tilasin kaikki vaatteet koossa L aikaisempien kokemuksieni mukaisesti, vaikka normivaatteissa olen kokoa S-M. Loppuun laitan linkit kaikkiin tuotteisiin DanceDirectin sivuille. Aloittakaamme analyysi Capeziosta. 


Halusin jostakin kumman syystä ehdottomasti kirkkaan punaisen puvun, EN burgundyä, mikä on kovin yleinen väri balettipuvuissa. Burgundyssä ei siis ole mitään vikaa, pidän myös siitä, mutta just nyt piti saada kirkkaan punainen puku. Sellaisen löysin ilokseni Capeziolta, mikä on itseni hyväksi toteama valmistaja. Olisin halunnut jonkin yksinkertaisemman selän, mutta tämä ja yksi toinen hyvin tämän kaltainen olivat ainoat vaihtoehdot, mikäli halusin kirkkaan punaisen puvun, joten valitsin tämän. Puku on tosi hyvän pituinen, eikä siis kinnaa yhtään. Myös puvun sisään ommeltu rintaliivi on oikein hyvä ja napakka. Materiaalina cotton/lycra. Ostos oli siis kaikin puolin onnistunut.


Seuraavaksi Plumelta violetti spagettiolkaiminen puku. Molemmissa Plumeissa huomasin heti yhden asian: L-kokoa käyttäville on oletettu selkeästi suurempi rintavarustus, kuin mitä itselläni on! :D Puvussa pituus on taas tosi hyvä, eli ei tunnu kireältä, eikä olkaimetkaan poraudu hartioihini, niin kuin pelkäsin. Mutta, sisään ommeltu liiviosa on huomattavasti liian iso itselleni, sillä liivin alaraja menee useita senttejä liian alhaalla, eikä näin ollen tue yhtään. Kuvanottamista varten jouduin myös kiskomaan pukua ylemmäs, sillä en halunnut laittaa itsestäni arveelluttavia kuvia nettiin :D Eli, tämä puku olisi ihan hyvä, jos kiristäisi olkaimista pukua hiukan ylemmäs ja hommaisi jonkinlaiset rintiskat tuonne alle. Tässä ei ole säädettäviä olkaimia, eli joutuisin siis sakset-lanka-neula -hommiin, mikä hiukan kauhistuttaa. Tosin täytyy sanoa, että en ole kovinkaan yllättynyt, sillä jo netissä tuotetta tarkastellessani katsoin, että kylläpä tuo uurtaa syvälle, ja henkisesti varauduin mahdollisiin ompelutoimenpiteisiin. Puku oli vaan sen verran edullinen ja hyvän värinen, että pitihän tämäkin kortti katsoa. Ostoksesta jäi siis hiukan ristiriitainen fiilis. En pidä pukua täysin epäonnistuneena, mutta en varmaan kyllä enää osta tätä pukua. 


Viimeisenä oma henkilökohtainen suosikkini, eli Plumelta mesh-verkkoinen 3/4-hihainen puku. Tämä oli tällainen hyvinhyvin intuitiivinen ostopäätös, sillä yksinkertaisesti iskin vain silmäni tähän pukuun, ja tiesin samantien jossakin aivojeni sopukoissa, että tää lähtee ostoskoriin. Vaikka tämä oli jonkin verran yli budjettini ja tässä on mesh-verkkoa, mitä en ajatellut hankkivani, tässä on hihat JA tämä itse pukuosa on mikrofibeeriä. Eli kaikkea, mistä olin ajatellut, että ei. Tämä on myös oikein hyvän pituinen, mutta kuten edellisessä, myös tässä pitäisi olla isommat tissit, jotta ne istuisi tuonne puvun liiviin. Eli tännekin alle pitäisi laittaa rintsikat. Muuten puku on aivan loistava, se on mun mielestäni hirveen kaunis ja juuri sopiva, mutta edelleen tarpeeksi yksinkertainen omaan makuuni. Luottakaa siis ihmiset intuitioonne, vaikka se rikkoisikin kaikkia sääntöjä, joita olisitte aikaisemmin itsellenne keksineet! 
     Plumen puvuista havaitsin myös sellaisen jutun, että niiden koot vaihtelevat hirveästi. Mun vanha musta lyhythihainen Plumen pukuni sekä valkoinen tank-mallinen esiintymisasuni olivat meinaa myös L-kokoisia, mutta molemmat on pikkiriikkisen liian lyhyitä, eli kiemurtelen niissä hiukan, ja myös sen jalka-aukon reuna pureutuu pakaraan ihan kiitettävästi. Lisäksi liiviosa on oikein hyvä ja napakka. Mietinkin, että onkohan Plume nyt suurentanut pukujaan yleisesti, vai onkohan kyse vaan sattumasta. Nämä uudet ovat siis itselleni juuri hyvän pituisia, ja peffakin istuu sinne oikein hyvin, mutta povi on liika pieni. Höh, ei kovin mieltäylentävää, että peffani on kokoa L mutta rintamus on liian pieni! :D 
     Viimeisenä on Blochilta trikoot, mitkä esiintyykin jo kaikissa ylläolevissa kuvissa. Niissä on kantapäässä aukko, jolloin lahje pysyy kivasti alhaalla ilman, että niissä kuitenkaan olisi sellaista sukkakärkeä:


Trikoot ovat itselleni, tällaiselle lyhyelle ihmiselle hiukan liian pität, mutta ei se mua silleen häiritse. Myös vyötärön saa halutessaan kiskottua vaikka kainaloihin, mutta ei sekään mua vaivaa. Kun ei vaan kisko niitä niin kovasti, niin ihan hyvin ne musta istuu :) 80 denieerin paksuuskin on itsestäni kiva, sillä tykkään siitä, ettei niiden läpi näy. Vyötärökuminauha ei ole omasta mielestäni kauhen tiukka, eli ei se kurista tohon vatsaan ihan hirveetä kuprua. Tääkin oli mun mielestäni hyvä ostos. 

Kaiken kaikkiaan mulle jäi tilauksesta hyvä mieli, ja ainoastaan toi violetti Plume jäi nyt hiukan kysymysmerkiksi. Ja myös oikeanlaisten rintaliivien hankkiminen tuli ajankohtaiseksi, mutta se on ollut mulla muutenkin mietinnässä nyt jo aika kauan. Omat urheiluliivini ovat jo häpeällisen vanhat, joten mulla olisi nyt ihan oikeesti syytä investoida uusiin. 
     Kaikissa kuvissa mulla on noi mun suosikkishortsini, mutta eilisen sovitus-hulabaloon aikana kokeilin myös uusia harmaita jumppahousujani pukujen kanssa, ja nehän sopi oikein hyvin kaikkien kanssa. Helma-asia on nyt vielä pienessä mietinnässä. Jos tulee tilanne, että mulla on yllättäen ylimääräistä rahaa (HAHAHAHAHA!!!) ja kaupunkini tanssitavaraliikkeessä myytäisiin vedettävää, ei kiedottavaa, mustaa helmaa, niin ostos voisi olla ihan hyvä. Mutta toistaiseksi mennään housulinjalla. Mulla on myös ne suhteellisen uudet, valkoiset nilkkapituiset leggengsit, niin niillä ainakin saa hiukan vaihtuvaa ilmettä treeniasuihin :)
 
Linkit tuotteisiin: 


perjantai 21. elokuuta 2015

Vuoden dokumentointi: Kehittyminen

Siitä on nyt tasan vuosi aikaa, kun aloitin aikuisbaletin. Aloin tarkoituksella dokumentoida lähtötilaani ja vuoden aikana tapahtunutta edistystä (joissain tapauksissa myös "edistystä"), jotta voin sitten tarkastella kehitystäni ja ehkä motivoitua havaitusta muutoksista :D Alun perin mun piti tehdä tämä postaus jo toukokuussa, mutta en saanut aikaiseksi ottaa kaikkia kuvia silloin, mutta nyt on kaikki valmista.

Aloitetaan A:sta niin kuin aukikierto. Tässä ei ole nyt uusinta kuvaa, mutta en havainnut siinä niin merkittävää eroa tuohon toukokuiseen, joten en vaivautunut sähläämään enää Paintin kanssa :D Kun kuvia tarkastelee, ei niissä muutenkaan ehkä ihan hirveesti näe eroa, mutta olen oivaltanut aukikierrosta paljon asioita tässä vuoden aikana. Kyse ei siis ole siitä, kuinka paljon saa avarrettua lonkkia ja että kuinka paljon jalkaa saa käännettyä lonkasta auki, vaan siitä, että vahvistaa aukikiertoa ylläpitäviä lihaksia. Baletissa harvemmin vaan seisoskellaan molemmat jalat maassa, joten lihaksia tarvitaan erityisesti tilanteissa, kun toinen jalka nousee ilmaan (esim. tendun tai jetén merkeissä), jolloin tukijalan on pysyttävä auki. Itse huomaan, että helposti lantio kääntyy aukikierretyn jalan suuntaan, jolloin koko asento menee vääräksi. Pitää siis käyttää lihaksia ja pitää jalat aukikierrettynä, eikä niinkään käännellä jalkoja auki ja tuskailla, milloin se 180 astetta onnistuu. Aukikiertäjälihakset on löydettävä, ja niitä on myös käytettävä.

Sitten olis ne spagaatit, joita olen treenannut nyt jo hiukan yli vuoden, vähän vaihtelevilla tuloksilla. En ole nyt kesällä venytellyt yhtään enempää, kun mitä joogassa tai tanssitunneilla on tullut venyteltyä, eli en ole kotosalla enää uhrannut sille aikaa, joten tuntui vähän tyhmältä ottaa nyt sitten jotain "edistyskuvia". No, jokatapauksessa, keskispagaati on edistynyt jonkin verran. En ole koskaan ennen elämässäni päässyt näin lähelle lattiaa, mutta se on silti liian kaukana. Ehkä TÄMÄN lukuvuoden loppuun mennessä se sitten onnistuu :'D Olen treenannut sitä ihan tavallisilla sisäreisivenytyksillä sekä sammakkovenytyksellä, jota olen muutamaan otteeseen täällä blogissakin mainostanut. Se on kyllä ollut tosi hyödyllinen. Olen jonkin verran myös tehnyt sitä, että menen selinmakuulle peppu seinää vasten, ja nostan jalat myös siihen seinäävasten ( tähän tapaan ), mutta tämä ei ole mun mielestä ollut niin hyödyllinen. Sitten tuo "edestakainen" spagaati, missä toinen jalka on edessä ja toinen takana. Mulla on vasen jalka paljon parempi, eli pystyn pitämään sitä edessä aika hyvin, mutta toisin päin ei onnistu hirveen hyvin. En kehdannut ottaa siitä edes kuvaa :D Aluksi sain siis tuon vasemman jalan kanssa sen spagaatin, mutta sitten oivalsin että se ei olekaan balettiin kelpaava spagu, vaan ns. huijari. Olenkin nyt koittanut venytellä niin, että saan lantion pidettyä eteenpäin, niin kuin baletissa kuuluu olla. Edistystä on tapahtunut, mutta en pääse ihan lattiaan asti. Tuo uusin kuva on valitettavasti hiukan hämärä, mutta matkaa olis vielä pari senttiä!
Lattia lähestyy!


Otettiin kuvia myös developésta, mutta niistä kuvista tuli niin kauheita, etten tohtinut tehdä niistä kollaasia :'D Osviittaa developéstani antaa tämä videopostaus. Nykyisin saan vasemman jalan ysikymppiin, oikea vielä hiukan ötköttelee. Yleensä kun menen suihkuun, laitan suihkun päälle ja jään odottamaan hetkeksi hiukan kauemmas veden lämpenemistä, ja kokeilen vettä yleensä nostamalla vuorotellen molempia jalkoja suoraksi eteen niin korkealle kuin vaan saan :DD En suosittele kokeilemaan tätä, koska odotan itsekin kauhulla sitä päivää kun kaadun siellä suihkussa. Mutta jokatapauksessa, tämä on kuitenkin sellainen, missä olen kehittynyt tosi paljon vuoden aikana. Vielä pitäisi alkaa treenaamaan jalannostoa sivulle, sillä se tuntuu musta paljon raskaammalta kuin eteen tai taakse nostaminen.
Sitten relevé, tai oikeastaan puolivarpaille nousu. Kuvissa en itse näe ihan hirveesti eroja, ainakaan tossa kahdella jalalla ollessa, yhdellä jalalla ollessa on ehkä vähän parantunut. Kuvista huolimatta mulla on itselläni sellainen fiilis, että pääsen paremmin sinne päkiälle, silleen tukevammin. Jostain syystä kun pinnistelen oikeen korkealle päkiälle ja pyrin ojentamaan nilkkaa niin paljon kuin mahdollista, mulla iskee helposti pohkeeseen aivan järjetön suonenveto. Ps. toi eka, vanhin kuva näyttää jotenki pöljältä :'D

Yhden jalan kuvissa en pidä mistään tukea. Sen kyllä huomaa varsinkin tossa tammikuun kuvassa ku olen kaatumaisillani :D

Sitten mulla ei ole oikeastaan muuta jaettavaa. Nilkkojen ojentelua olen koittanut silloin tällöin kuvata. Kahdessa alimmassa kuvassa mulla EI siis ole polvet maassa! Mulla on luonnostaan matala holvi jalkapohjassa, tuttavallisemmin siis räpyläjalka, eli en ole koskaan ennen saanut ojennettua itselleni tuollaista kaarta jalkapöytään. Kai se on ihan hyvä juttu? Niissä en siis kipristä varpaita, vaan pyrin pitämään ne pitkänä. Näissä istualteen tehdyissä nilkanojennuksissa mulle tulee kauheen helposti aivan jäätävä suonenveto jalanpohjaan, mikä on lievästi sanottuna ärsyttävää. Erityisesti välillä tenduita tehdessä, kun pyrin ojentamaan kovasti, voi yhtäkkiä napsahtaa kammottava suonenveto. Jotkut ihmiset syö magnesiumia ja sanoo sen auttavan, mutta ainakaan sillä ei ole todettu olevan mitään tieteellistä näyttöä, että magnesium liittyisi mitenkään suonenvetojen ehkäisemiseen. Olen treenannut nilkkojen lihaksistoa lähinnä nousemalla puolivarpeille, sekä ojentelemalla nilkkaa sekä varpaita vastuskuminauhan avulla (joka muuten KATKESI, kun tein tällaista venytystä ). Toivon että treenaamisesta on hyötyä, ei pelkästään baletissa edistymisen vuoksi vaan ihan yleisen jalkaterveyden vuoksi :D Koska, kuten mainittu, mulla on lapsesta asti ollut lättäjalka, jonka takia kävin lääkärissäkin, ja se lääkäri silloin käski mun tehdä kaikkia nilkkaharjoitteita. En tietenkään tehnyt mitään, koska olin lapsi enkä kovinkaan motivoitunut :D Mulla ei siis varsinaisesti ollut mitään ongelmaa jaloissa, vaan harjoituksia pitäisi tehdä ennaltaehkäisevästi, eikä pieni lapsi tietysti jaksa ajatella syy-seuraussuhteita, joiden välissä on vuosia, jopa kymmeniä vuosia aikaa. Äitini jaksaa saarnata mulle tästä aiheesta vieläkin, ja nyt vihdoin olen ottanut onkeeni ja ymmärtänyt, että lättäjalka voi oikeesti aiheuttaa tosi pahoja juttuja, sitten kun on viisikymppinen.

Tässä kohtaa pitäisi varmaan antaa jotain tavoitteita tai listata muuten asioita, joissa haluaisin kehittyä nyt alkaneen lukuvuoden aikana. Tehdäänpä oikeen lista, kun minä niistä niin tykkään!
- ne spagaatit. Ei lisättävää :D
- tasapaino
- pirueteissä spotti (ja piruetit muutenkin....)
- selän taipuisuus! Voisinpa ottaa vaikka kuvan tästä lähtötilanteesta.
- yleisesti lisää sellaista tanssillisuutta, ettei baletti näyttäisi vaan peräkkäisiltä liikkeiltä, vaan oikeasti tanssilta. Eli siis sellaista ilmaisua enemmän.

Tässä on jo aika hyvin tällaisia yleisiä, suuria linjoja. Toki haluaisin kehittyä kaikessa muussakin, mutta nämä voisi olla nyt vaikka sellaisia, joihin kiinnitän erityisesti huomiota.

Tänään tuli mun DanceDirectin tilaus! Huomenna siis pidän varmaan suuret fashion photoshootit täällä kämpässä ja teen postauksen uusista treenivaatteistani :) Sen verran voin paljastaa, että kaikki oli sen verran onnistuneita ostoksia, ettei mitään lähde palautukseen, tosin joitakin pettymyksiäkin kyllä oli.

Missä te olette huomaneet kehittyneenne vuoden aikana? Tai entä onko teillä tälle vuodelle jotain erityisiä tavoitteita? :)

tiistai 18. elokuuta 2015

SYYSLUKUKAUSI ALKAKOON!

Tanssiopiston syyslukukausi on tänään virallisesti aloitettu! Olin tänään molemmilla tunneillani, tasolla Perus1 ja Alkeet2.

Kesäjakson suhteellisen haastavien tuntien jälkeen mulla oli tänään tuolla perus1 tunnilla sellainen fiilis, että olin oikeesti aika hyvä! :D Olen tyypillinen huonoitsetuntoinen suomalainen, kun tuntuu heti jotenkin itserakkaalta sanoa, että olin hyvä. Joka tapauksessa, kaikki meni mainiosti. Lähes puolet tunnista käytettiin alun käytännön juttujen esittelyyn ja yhteen toiseen juttuun (alla lisää), joten itse tanssituntia meillä oli vaan sellaset puolisentuntia. Tangoilla ei tehty muuta kuin pliét, tendut ja jete/grand battementit, ja keskilattialla tehtiin 1., 2. ja 3. port de brat, eikä sitten ollut oikeen muuta. Oli myös tosi ihana olla taas "oman" opettajan ohjauksessa, tykkään hänestä kovasti. Vaikka kaikki opettajat, jotka mulla on tähän mennessä ollut, on ollut hyviä. Erilaisia keskenään, mutta jokaisesta olen tykännyt ja jokaiselta olen oppinut jotain. Mulla on siis sama opettaja sekä perus1 että alkeet2 -tunneilla. Molemmilla tunneilla tehdään myös hyvin samanlaiset tankosarjat, perus1:ssä vaan hiukan vaikeempana. Mutta sarjojen perusrakenne on sama ja musiikit samat. Toivottavasti en kyllästy.
     Ai niin ja sellainen kurja juttu piti sanoa, että ei kesäjakson poissaoloista saakaan korvauslippuja! :( Eli mun suunnitelmani siitä, että  kävisin korvauslipuilla kokeilemassa perus2 -tunteja muutaman kerran, on nyt romuttunut. Opistollamme on sellainen käytäntö, että kaikkia tunteja saa käydä kokeilemassa kerran maksutta, eli periaatteessa voisin käydä kokeilemassa kerran, mutta ehkä se on huono idea. Luulen että vuoden edetessä tämä perus1 tarjoaa mulle ihan tarpeeksi haastetta. Harmittaa vaan edelleen tämä tuntien ajankohta, kun olisi niin paljon kivampi käydä kahtena eri päivänä. No, ehkä toivottavasti pääsen tän asian yli tässä syksyn mittaa.
    Niin sitten toi "toinen juttu", mistä mainitsin! En ole varma mun lukijakunnastani, mutta sivujen katselumäärästä päätellen teitä on jonkin verran. Siksi pääsenkin paljastamaan tämän "jutun" vasta syyskuun lopussa, etten vahingossa pilaa mitään. Sen voin sanoa, että ryhmämme harjoittelee tätä juttua varten ja siihen liittyy esiintyminen! Askeleet eivät ole vaikeat, mutta huomasin, että tuntuu aivan tajuttoman vaikea laskea KUUTEEN.  Yleensä lasketaan kahdeksaan, joten nyt tää kuuteen laskeminen tuntui naurettavan hankalalta. Mutta palaan tähän juttuun sitten syyskuun lopulla uudestaan :)
     Viime viikolla tilasin DanceDirectilta uudet treenivaatteet lukuvuodelle 2015-16, niiden pitäisi tulla viimeistään tuossa perjantaina. Viikonloppuna siis varmaan tulossa jonkinlainen treenivaatepostaus. Siellä on muutama vähän yllättäväkin juttu tulossa ;) Sain myös vihdoin otatettua noita "ennen/jälkeen" -kuvia, joten viikonloppuna tulee varmaan myös jonkinlainen "Näin olen kehittynyt" -postaus. Siihen asti heippa, pyrin pitämään nokkani syvällä sosiaalietiikan tenttikirjassa, sillä viikon päästä pitäisi osata vastata tenttikysymyksiin.

Olin eilen myöhäisellä brunssi-piknikillä puistossa. Kahvia, itsepuristettua appelsiinimehua sekä eväsleivät maistuivat oivalta kaunissa säässä :) Luettavana oli, (noloa tai ei) Rachel Rileyn päiväkirjan 4. osa, apua olen lukenut parissa viikossa yhteensä suunnilleen _1200_ sivua nuortenkirjallisuutta!! :DD
Oli mulla myös sosiaalietiikan tenttikirja ja muistiinpanovälineet mukana. Hyi mikä kärpänen tossa kirjalla on. 

lauantai 15. elokuuta 2015

Jooganurkkaus alkaa olla ainakin toistaiseksi valmis!


Hieman yllättävän Ikea-reissun johdosta sain (=ostin) taas lisää ryjää jooganurkkaukseeni :) Ostoslistallani olivat kori, kaksi tyynyä ja niihin kivat intialais-vibaiset tyynynpääliset sekä teemaan sopivat kynttilät. Löysin kaikki tarvitsemani! Lisäksi löysin aivan loistavan maton, mutta epäröin koska hintaa sillä oli 29e. Ei siis ollenkaan paha hinta matolle, mutta tolleen ekstemporeesti investoituna kolmekymppiä on aika paljon, joten matto jäi kauppaan. Kotona mua alkoi vähän kyllä harmittamaan, etten ottanut sitä, sillä ollaan jo vuosia puhuttu miehen kanssa, ett makkarissa olis kiva olla matto. Höh.
     Muutin myös jo olemassaolevien koristejutskieni sijaintia. Laitoin muoviorkidean sittenkin tohon hyllylle, koska siitä tuli enemmän itämaalaista vibaa kuin niistä ruusuista :D Ruusut oli kyllä kivat, mutta ne on nyt yöpöydällä. Kuvanottoa varten sytytin kaikki kynttilät loistoonsa, mutta oikeesti joogatessa mulla on vaan 2-3 päällä, koska muuten huoneen lämpötila nousee helposti vähän liian kuumaksi. Tyynynpäälisten väreiksi valitsin ihanat oranssin ja violetin, samat sävyt toistuu myös kynttilöissä. Tykkään suhteellisen syvistä ja tummista, murretuista väreistä, ja violetti ja oranssi ovat myös vaatteissa mun suosikkejani. Tyynyt ei ole vaan koristeena, vaan niitä voi käyttää hyväkseen sekä joogatessa ihan vaan venytellessä. Itse tykkään käyttää tyynyä tukena muutamassa lonkanavaamisvenytyksessä.


Olen pyrkinyt siihen, että en ota joogassa mitään varsinaisia tavoitteita itselleni. Se on vaan kehon ja henkisen hyvinvoinnin vaalimisen keino itselleni, eikä mikään suoritus. Toki toivon että joogan myötä kehoni tulee notkeammaksi ja vahvemmaksi, mutta en ajattele, että "parin kuukauden päästä pitää olla kantapäät maassa alaspäin katsovassa koirassa!" tai mitään vastaavaa. Tulkoot sitte aikanaan harjoituksen tuloksena, ei tavoitteen täyttymisenä. Silti mulla on hiukan silleen mielentaustalla alatus, että haluaisin oppia käsilläseisontaa! Siis ainakin joskus, ei ole tarkoitus että esimerkiksi vuoden sisään onnistuisi. En ole koskaan osannut seistä käsillä, edes seinää vasten. Ei sillä että olisin ihan hirveästi yrittänytkään... Ehkä jonakin päivänä onnistuu :)
     Loppuun vielä kiva kuva tästä alaspäin katsovasta koirasta. Kysyin eilen mieheltä joogasessioni päätteeksi, että tulisitko kuvaamaan mua tonne makkariin. Kun aloin asettautua asanaan, mies tokaisi "Ai nytkö me aletaan kuvaamaan sitä kotipornoa?" Huoh -.- miehet.


Tämä asento on joogan yksi perus asanoista, joihin palataan usein. Itselleni ensimmäiset kerrat alaspäin katsovaa koiraa tuntui jopa yllättävän raskaalta kyynär- ja olkapään seuduille. Varmaankin siksi, koska enpä arjessa ihan hirveästi ole tuollaisessa asennossa, tai muuten käytä käsi- ja olkavarsiani tuolla tavalla. Nyt kun on jonkin verran joogannut (en suinkaan paljoa, mutta jonkin verran kuitenkin), niin tämä asento alkaa tuntua oikeastaan aika mukavalta. Tanssiopiston joogassa sanottiin, että tässä pitäisi kuvitella "kuin joku vetäisi hännästä ylöspäin" :D Ennen en edes tykännyt olla pää alaspäin kovinkaan pitkään, mutta enää se ei tunnu samalla tavalla epämiellyttävältä. Kiva löytää uusia puolia ja ns. kykyjä omalla keholla :) Tarkoituksena olisi myös saada ne kantapäät kokonaan maahan, mutta tällä mennään vielä. Yksi ärsyttävä juttu tässä asanassa on: mun kämmenet hikoo helposti, ja sitten kädet alkaa liukua matolla liian kauas tuonne eteen! Oikeastaan tätä ongelmaa en ole havainnut kotona omalla matollani, vaan yo-liikunnan matolla. Voisin siis alkaa roudaamaan omaa mattoani paikan päälle.
     Yo-liikunta ei ole vielä virallisesti julkaissut jumppakalenteria (varmaan mahdollisten muutoksen vuoksi), mutta selailin jumppakalenteria eteenpäin ja huomasin, että sinne oli jo lisätty syksyn tunnit. Ylläripylläri joogaa olisi tarjolla mm. tiistai-iltaisin, jolloin mulla on jo 2h balettia -.- Mikä siinä tiistaissa on kun kaikki tuntuu olevan juuri silloin?! No onneksi on myös ke ja pe aamut joogaa, tosin jo klo 8, joten voi olla ettei mun tule mentyä, ja lisäksi yin-joogaa oli torstaisin. Kalenterissa oli myös fysiopilatesta (en tarkalleen tiedä mitä tuo "fysio-" alku tarkoittaa käytännössä) ja BodyBalancea, jotka kiinnostaisi myös. Erityisen innoissani olen tuosta yin-joogasta!

torstai 13. elokuuta 2015

14. ja 15. balettitunti, kesäjakso päättyy

Tänään oli viimeinen kerta kesäkautta tanssiopistollamme, ensi viikolla aloitetaan syyslukukausi! Tämä viimeinen kerta meni mun mielestäni jopa yllättävän hyvin. Kaikki nämä diagonaalissa tehtävät sarjat (4 erilaista) yhdistettiin kokonaiseksi tanssiksi. Yhteensä kahdeksalla tunnilla ollaan siis tahkottu näitä enemmän tai vähemmän, ja nyt vihdoin voin sanoa, että se meni silleen ihan ok:sti, PAITSI se viimeinen osio, mutta sitä me ei olla harjoiteltu kuin kerran pari. Siinä oli myös mulle pari sellasta ihan uutta hyppyä, joten keskityin hiukan enemmän niihin kolmeen ekaan osioon, se loppu oli vähän mitä oli. Koska tämä neljästä osasta koostuva tanssi oli sen verran liikkuva, tehtiin sitä kolmen hengen porukoissa niin, että loput katsoi. Olin hämmästynyt, sillä en ollut erityisen ahdistunut tästä yleisöstä, eikä mun tarvinyt luntata edessäolijalta askelia, sillä muistin ne itse! Tosin harmitti kun lähdin väärällä jalalla siihen viimeiseen osioon. Onneksi käytiin vielä toinen kierros, jolloin osasin lähteä oikealla jalalla. Taas mulle jäi kyllä vähän sellainen fiilis, et olispa käyty se VIELÄ KERRAN läpi niin olisi mennyt jo oikeesti hyvin! No, kaipa se olisi ollut loppumaton suo.
     Kesäjakso oli kyllä joka euron arvoinen ja olen tosi iloinen, että päätin käydä myös näillä tanssitunneilla. Nyt tuntuu tosi kivalta palata siihen omaan tavanomaiseen ryhmään, takaisin sille omalle oikealle taitotasolleni, kun nyt kesä on menty vähän silleen että vaikeustaso on ollut nippa nappa sellaista, että kykenen siihen. Odotan innolla erityisesti niitä alkeet2 tunteja, ja mitä kaikkia uusia hyppyjä ja sarjoja siellä tehdäänkään! Vitsikkäänä totesin miehellenikin, että nyt kun kesä on vietetty haastavammilla tunneilla, voin loistaa tuolla alkeet2:sessa :D Tiedä sitten miten tämä mun "loistaminen" onnistuukaan :'D Mutta vakavasti puhuen, mulla itselläni on sellainen olo, että olen oppinut ja kehittynyt tosi paljon kesän aikana. Toki tämä on vaan oma subjektiivinen kokemukseni, voi olla että syksyn openi ei huomaa mussa mitään muutosta :D Mulla olisi itseasiassa tarkoitus laittaa nyt elokuun aikana sellaiset "ennen & jälkeen" kuvasarjat joistakin jutuista, joissa on ehkä ollut jonkinlaista kehitystä. Oikeastaan mun piti tehdä tämä jo toukokuussa kun lukuvuosi päättyi, mutta en saanut otettua kaikkia kuvia, niin se sitten jäi. Joten nyt voisi olla hyvä aika sille.
    Kun lähdin balettitunnilta, keskustassa oli italialais-ranskalaiset markkinat, joten kävin piipahtamassa. Soitin miehenikin paikalle, kun havaitsin churro-kojun, ja me ollaan jo pitkään haluttu maistaa churroja :D Ja sain tänään myös taas todeta, miten nämä kansainväliset kohtaamiset osaakin olla välillä hieman kiusallisia tällaiselle ujolle suomalaiselle. Mentiin sellaisen oliivikojun ohi (voi hyvä luoja, en olisi voinut aavistaa että oliiveja voi marinoida ja maustaa 50:llä eri tavalla), jossa ranskalaismies ojensi meille hammastikkuja todeten murtaen suomeksi, että maistelkaa oliiveja. Minä sitten rohkaisin mieleni ja päätäni pudistellen sanoin, että je n'aime pas des olives, eli en tykkää oliiveista, jotta se ei tyrkyttäisi niitä mulle. Mutta se tietysti innostui kovin kun osasin hiukan ranskaa ja alkoi sopottaa kauheeta vauhtia jotain, mistä en ymmärtänyt sanaakaan. Hölmistyneenä jäin vaan seisomaan ja hymähdin jotain epämääräistä, kun en nyt äkkiä osannut vastata yhtään mitään milläkään kielellä. Onneksi siihen tuli toinen asiakas ja me jäätin miehen kanssa maistelemaan niitä oliiveja (mies maisteli, minä en). Lopulta päädyttiin ostamaan 15 eurolla paprikatäytteisiä oliiveja.
     Tarttui meille oliivien lisäksi myös muutakin mukaan: perineiset ranskalaiset jälkkäritortut, ranskalaista juustoa sekä italialaisia tuollaisia pikkuherkkuja. Ja toki syötiin myös kaupungissa ne churrot. Tunnustan olevani juustohullu, ja tämä ostamani kimpale on aivan tajuttoman hyvää! En tiedä mitä se on, sillä pyysin madamea antamaan mulle vaan jotain hyvää, joten sain maistiaisikseni tuollaista, jota päätin ostaa kimpaleen. Hiukan kyllä ällöttää, kun tuo kanta on tollanen perineinen homeinen mikä haisee aivan järkyttävän pahalta! Mutta itse juusto maistui aivan taivaalliselta. Päärynätorttuja ei olla vielä maistettu, eikä italialaisia pikkuleivonnaisia. Saaliimme:

Vasemmalla marinoidut, paprikatäytteiset oliivit. Saas nähdä saako tuo mies syötyä niitä yksin, sillä minä et oliiveihin koske pitkällä tikullakaan (tai hammastikulla). Keskellä ylhäällä päärynätorttu, raidallisessa paperipussissa muutama italialaisleivos, sekä alla juustokimpaleeni.
Homeinen juuston reuna!!

torstai 6. elokuuta 2015

12. ja 13 balettitunti ja joogaa

Heipparallaa.
Okei nyt musta alkaa hippasen tuntua siltä, että kesän tunnit on alkanut vaikeutua :D Viitaten siis siihen, miten vähän aikaa sitten sanoin, että "kyllä mää varmaan pärjään perus2 tunneilla, koska kesäjakso on ainakin tämän viimeisen open kohdalla ollut suunnilleen tasoa perus3". No nyt musta alkaa myös pikkuhiljaa tuntua siltä. Tankosarjat on edelleen kivat kyllä, mutta diagonaalissa tehtävä sarja on melko vaikea, siihen sisältyy liikkeitä jota en ole koskaan ennen tehnyt, JA sitä monimutkaistetaan ja pidennetään jatkuvasti. Ja nyt mulle alkaa tulla jo hieman paniikinomaisia oireita :D Oikeastaan se sarja meni periaatteessa, omalla mittapuullani hyvin, sillä muistin kyllä kutakuinkin mitä minkäkin liikkeen jälkeen tulee, se on jo alku hei! Itse liikkeet (etenkään mulle uudet sellaiset) ei tule vielä kovinkaan kauniisti ja tanssillisesti. Mutta tein parhaani. Tänään mulle tuli ensimmäistä kertaa sellainen fiilis, että alkaa olla ikävä alkeistunteja.
     Josta puheenollen, ilmoittauduin nyt sitten niille kahdelle peräkkäiselle tunnille, eli tiistain klo 19 ja 20 oleville perus1 ja alkeet2 -tunneille. Edelleen kyllä harmittaa, että ne on tuolla tavalla samana päivänä. No, jokatapauksessa odotan tunteja innolla. Tuntuu, että olen tällä kesäjaksolla kehittynyt aika paljon, joten on kiva mennä kokeilemaan, että miltäköhän tuo alkeet2 mahtaa tuntua tämän jälkeen. Tällä hetkellä on sellainen tunne, että olen varmaan helpottunut kun pääsen tuttuun ja turvalliseen ryhmääni, tutulle opettajalle ja tekemään helpompia liikkeitä. Nyt kun oikein aloin pohtia, niin tehtiinkö me edes alkeet1 -tunneilla diagonaalissa mitään sarjoja? Mun mielestä taidettiin tehdä vaan lähinnä piruetteja ja bourréeta, mutta ei mitään varsinaisia yhdistelmiä liikkeistä, muodostaen sallasta sarjaa. Niitä oli vasta alkeet2 ja perus1 -tunneilla, joissa kävin muutaman kerran korvailemassa.
   
Eilen olin myös pitkästä aikaa joogassa. Yliopistoliikunta oli heinäkuun kesälomalla, mutta jatkuu nyt vielä elokuun ajan, ennen kuin tulee syksy ja uudet jumppakalenterit. En ole nyt pariin kolmeen viikkoon edes kotona joogaillut, kun kirjottelin niitä etiikan esseitä tuli hännän alla (tai läppärin alla?), enkä sitten oikeen enää iltaisin jaksanut joogata. Mikä on vähän tymä ajatus, koska sehän olisi ollut vallan hyvä ja rentouttava vastapaino sohvannurkassa kököttämiselle ja lukemiselle ja kirjoittamiselle. No, kuitenkin, olin eilen aamujoogassa ja voi että kyllä tykkäsin. Ja huomsin kyllä tänään, ettei ole tullut joogattua, sillä koko yläruumis oli ihan jäykkänä ja kipeenä, ja jostain syystä myös oikea lonkankoukistaja tuntui vähän kipeeltä (en tiedä johtuiko se joogasta). Luulen että se on se alaspäin katsova koira -asana, mikä aiheuttaa aina seuraavalle päivälle lihaskipuja käsivarteen, olkapään ja lapojen seudulle. Kai se on ihan normaalia että seuraavana päivänä tuntuu, sillä en kovin usein noin niinkuin muuten ole sellaisessa asennossa :D
     Että ei sen kummempaa tällä saralla. Ai niin, H&M:ssä on tällä hetkellä kampanja, jossa kaikista urheiluvaatteista saa -20%, kun kassalla näyttää jonkin oman treenikuvansa, joten hyödynsin tarjouksen ja kävin ostamassa aivan loistavat uudet pöksyt!! Sivussa olevien kuvien on tarkoitus esitellä näitä uusia housujani. Aika kauan kattelin niitä "kosmoshousuja" kun ovat nyt muotia, ja tunnustan että olen itsekin ihan tykästynyt niihin. Olla nyt universumin kuva housuissa, onhan se ihan siistiä :D Mutta päädyin nyt kuitenkin ostamaan tuollaset harmaakuosiset, tykkään näistäkin kovasti. Nyt täytyy kyllä hankkia ehkä joku uusi lämppäpaita sen harmaan tilalle, sillä en ihan kokoharmaissa tahdo olla, näyttänee joltakin 80-luvun kerrastolta! :D Kissapaita tietysti sopii. Ei mun oikeen tule käytettyä vieläkään tota mun helmaani balettitunneilla (ainakaan toi omistamani Plumen helma ei oikeen oo sittenkään mieleeni, voisin ehkä jossakin
vaiheessa kokeilla jotakin toisen merkkistä ja mallista helmaa), joten lienee parempi mennä sukkikset+shortsit, tai jumppatrikoo alaosalla. Tässä kesäjakson aikana olen muutaman kerran käyttänyt siis tota helmaani, mutta mua ärsyttää suunnattomasti kun se pompahtaa tunnin aikana ylöspäin. Tosin se on toisinaan mulla muissakin vaatteissa ongelmana. Erottuva vyötärö on monlle naisille jonkinlainen unelma, mutta se ei ole oikeasti kovin käytännöllinen, sillä kaikki navankohdalle ulottuvat, hiukankin kireät vaatteet (oli sitten topin helma tai hameen vyötärönauha) pompahtaa tuohon ohuempaan kohtaan vyötärölle. 

Mulla ei juurikaan ole mitään treenikuvia puhelimessa, joten päädyin näyttämään H&M:n kassalla kuvaa, jossa ratsastan hevosella (ensimmäistä kertaa elämässäni) Havaijilla tulivuoren rinteellä. Kuulostaa aika eeppiseltä, ja sitä se myös oli, ainakin itselleni :)

Olen ollut Bloggerissa nyt 1,5v, ja äskön vasta oivalsin, että kuviahan voi laittaa tolleen muuallekin kuin keskelle! Voi minua hölmöä! 
PS. olen nyt 20min yrittänyt muokata tätä tekstiä ja noita kuvia jotenkin järkevästi, ja siltikään en saa tuota tekstirivä pois noiden kahden kuvan välistä. Kiitos ja anteeksi, ehkä pidän myös jatkossa kuvat keskellä tekstiä niin ei tule näitä teknisiä ongelmia. 
Haleakalan uinuva kraateri ja ihana Rocky-heppani <3

lauantai 1. elokuuta 2015

11. balettitunti jäi välistä

Mulla on nyt tänä kesänä ollut mielestäni keskimääräistä useammin todella huonoa tuuria. Silleen sarjakuvamaisesti, hirveän epäonnisia sattumia ollut aina vähänväliä pitkin kesää. Silloin alkukesästä kun koitin lähteä sinne pilates-tunnille, mun pyöränkori hajoaa heittäen kaikki mun tavarat katuojaan. Viime viikolla polkupyörän takarengas räjähti. Ei liity balettiin, mutta viime viikolla ruokaa laittaessani mulle kävi just niin ikään kuin huonossa vitsissä: aloin rouhia pippurimyllyllä pippuria ruokaan, niin eiköhän se korkki aukee ja kymmenet, ellei sadat kokonaiset mustapippurit vieri pataan.
     Torstaina sitten päivällä katoin ikkunasta, että sataapa siellä hirveesti, pääsenköhän lähtemään pyörällä treeneihin. Päivän edetessä sade kuitenkin lakkasi, ja aurinko alkoi paistaa. Jätin viimeisen filosofian esseen kirjoituksen kesken, puin treenivaatteet päälle ja hyppäsin pyöränselkään suunnaten tanssiopistolle normaaliin aikaan, puoli viideltä. Eiköhän tietysti JUST silloin, n. 200m polkemisen jälkeen taivas repee ja tulee joku saakelin monsuuni, niin rankka sade että tuntuu että tukka lähtee päästä kun vettä tulee niin ankarasti. Kastun tietysti aivan läpimäräksi. Koska mulla ei ollut minkään sortin pyyhettä, jolla olisin perille päästyäni voinut edes yrittää kuivatella, päätin suosiolla vaan kääntyä ympäri. Jolloin tietysti, sadepilvet väistää ja aurinko tulee taas taivalle. Vahinko on valitettavasti jo tapahtunut, ja koin että paras mennä vaan kotiin. Molemmissa kengissä oli ainakin desin verran vettä, ja täysin litimärät leggingsit, kun sain ne kiskottua kotona pois jaloista, tiputti varmaan toiset desit itsestään vettä kun rutistelin niitä. Että siinä meni mun 11. balettitunti, harmitti aivan älyttömästi.
     Onneksi tuon sade-episodin seurauksena on nyt ollut ihan kivoja juttuja. Kirjoitin sen esseen loppuun, vilkaisin vielä kaikki kolme esseetäni, joita olen nyt kolme viikkoa kirjoittanut melkeen joka päivä tuntitolkulla, ja sain vihdoin ne lähetettyä opettajalle. Done. Palkinnoksi tästä ostin itselleni uuden kirjan (koska kirjoja ei voi koskaan olla liikaa), ja koska olen nyt kolme viikkoa lukenut tuota metaetiikan jargonia, päätin että nyt on hyvä vaihtaa tällaiseen "aivot narikkaan"-kirjallisuuteen :D Ostin nimittäin nuortenkirjan! Tämä on ollut mielestäni ihan kehuttu, ja takateksti vei lopulta voiton (sekä citymarketin tarjoushinta 4,99e) joten nakkasin kirjan koriin. Kyseessä on siis  Joanna Nadinin Hanki elämä, Rachel Riley! Sekä samoissa kansissa vielä kakkososa Haku päällä, Rachel Riley!

     Eilen kävin kaupungilla ostamassa myös uuden kalenterin liittyen tuohon viime viikon Haikailua syksyn perään -postaukseen. Pariisi sai vaihtua tänä vuonna Lontooseen:

Vanha ja uusi kalenteri

     Lisäksi, mulle on nyt tullut ensi vuoden tanssilukkari, mikä osoittautui hieman ristiriitaiseksi. Alkeet2 tunti on samalla paikalla kuin mitä mulla oli tuo alkeet1, eli tiistaisin klo 20, mikä on ihan hyvä aika. MUTTA, se perus1, minkä meinasin nyt kaiken pähkäilyn päätteeksi otta tuon alkeet2 kaveriksi, niin se on myös tiistaisin, klo 19. Eli samalla paikalla sekin kuin viime vuonna. Ongelmana on se, että en tykkää ollenkaan peräkkäisistä tunneista. Se koko idea, miksi haluan 2h/vko on siinä, ettei aina tarvisi odottaa koko viikkoa seuraavia treenejä. Ainakin omasta mielestäni olisi kehittymisen kannalta tärkeämpää tanssia useampia kertoja viikossa (ärsyttää ns. tanssihermoja siis useammin), kuin että kerralla tanssisi sen 2h putkeen, ja sitten taas viikon tauko. Täytyy sanoa, että olin hiukan pettynyt, kun sain lukujärjestyksen käsiini. Mietin myös sellaista, että kun mulla tulee nyt muutamasta kesän poissaolosta noita korvauslipukkeita, niin voisin käydä niiden kanssa kokeilemassa tota perus2 tunteja. Se olisi nimittäin hyvään aikaan, torstai-iltaisin. Mikäli musta tuntuu, että pärjään siellä, niin voisin sitten vaihtaa ton perus1:sen perus2:seksi. Nimittäin kuten taisin mainita, nämä kesän tunnit on ollut suunnilleen perus3 tasoa, niin siksi mulla on optimistinen näkemys omasta pärjäämisestäni :D Mutta meen kokeilemaan ensin niillä korvauslipuilla ja teen sitten päätöksen. Ainakin ilmottaudun tonne perus1:seen, koska on sanottu että niitä voi sitten ilmon jälkeen vielä vaihtaa. Jos se perus2 on liian vaikea, niin kai sitten täytyy vain tyytyä kohtaloon ja käydä noilla peräkkäisillä tunneilla :( No, parempi sekin kuin ei mitään.