Elämäni: balettia ja opiskelua

Maanantaina mulla oli se neurofysiologian ja -anatomian tentti, jonka kirjasta postailin tännekin kuvia. Luin tuohon tenttiin aivan järjettömän paljon, en oikeastaan ole ihan varma olenko koskaan koko yliopistourani aikana (2012 - ) lukenut mihinkään tenttiin noin kovasti. Kaksi viikkoa istuin tuolla yhdessä hiljaisessa opiskelijatilassa joka armas päivä ma-pe vähintään kaksi tuntia, parhaimmillaan vietin siellä jopa 8h pötköön ja viikonloppuna katsoin luentoja uudestaan (ne videoitiin ja laitettiin nettiin) tehden täydentäviä muistiinpanoja. Tentti itsessään meni ihan hyvin, mutta tällä lukumäärällä olin hiukan pettynyt. Siinä oli 4 kysymystä, joista kaksi meni oikein hyvin, en usko että edes kirjan kanssa olisin saanut hirveästi parempia vastauksia aikaiseksi (kauhee omakehu :D), mutta sitten ne toiset kaksi... toiseen sain kyllä vastattua ihan hyvin, mutta jäin miettimään että olikohan se sittenkin hiukan liian suppea vastaus. Kyllä mä sinne mielestäni oikeat asiat kirjoitin, mutta en tiedä olisikohan siihen pitänyt laittaa vielä jotain. Sitten se viimeinen, yhyy. Siinä oli 3 kuvaa aivoista, yksi ihan perus missä näkyi aivot kokonaisuudessaan, ja kaksi sellaista viipalekuvaa. Piti värittää kohdat, jotka vastaa aistitoiminnoista. Se kokonainen aivokuva meni ihan hyvin, mutta en ymmärtänyt yhtään niitä viipalekuvia, ett mistä ne niinku oli ja miten päin, eli en saanut niihin väritettyä mitään :( Onneksi voi aina uusia...

     Tässä vaiheessa syksyä tunnustan, että mulla alkaa olla aika paljon graduahdistusta, koska en ole saanut vielä MITÄÄN aikaiseksi. Koska labra on varattu niin täyteen, ei päästäkään tekemään toistomittauksia, eli mun koeasetteluni menee uusiksi, jota kautta myös mun koko tutkimuskysymys ja kaikki menee uusiksi -.- Tämä keskiviikko on nyt se päivä, kun mun pitäis lähteä etsimään ja syynäämään lähdeartikkeleja oikein kunnolla, sillä perjantaina mulla pitäis olla joku järkevä lausunto graduseminaarissamme siitä, että mitä mä nyt lähden tekemään. Huomista en voi hyödyntää, sillä meillä on sitsit! En tiedä, kuinka monelle lukijalleni termi sitsit on tuttu, mutta lyhyesti ilmaistuna se on sellainen hauska yliopistoille tyypillinen (ryyppy)juhla, missä on hauskoja lauluja ja muutenkin hyvä meininki :) En ole päässyt sitsaamaan ainakaan vuoteen, joten nyt mun oli aivan pakko ilmottautua näille sitseille, ja mun mielestäni se on ihan kohtuullista. Opiskelijan pitää päästä sitseihin aika ajoin, ja sinne mennään silloin kun sellaiset järjestetään. Eli sitä suuremmalla syyllä mun pitäisi nyt keksiä joku hieno idea graduseminaariin, niin ihmiset ei ehkä katso mun lievää viinanhajuani niin pahalla :D En toki ajatellut jatkaa sitsi-iltaa juuri pidemmälle kuin mitä se kestää (eli kymmeneen asti) juuri sen takia, että seuraavana päivänä klo 12 on se seminaari, mutta sitsien hintaan kuuluu 2 mietoa ja 2 kaatoa, ja ne viinapaukut voinee siis vaikuttaa hieman seuraavaan päivään. Joku voi nyt miettiä, että mitä sä tässä sitten blogia kirjoitat kun gradu odottaa, ja siihen mulla ei ole muuta vastausta kuin että sitä mäkin ihmettelen :D

Tässä muuten tällainen aivan loistava GRADUTTAA. -tumblr, muutama itseäni jossakin märin puhutteleva poiminta:

• http://graduttaa.tumblr.com/post/128465904324/matkalla-semmatapaamiseen-kun-kaikki-h%C3%A4pe%C3%A4%C3%A4-omaa
• http://graduttaa.tumblr.com/post/115925895617/kun-viimein
• http://graduttaa.tumblr.com/post/115043372875/dedikseen-tunti

Baletista vielä vähän loppuun! Vaikka mun postaukset on viime aikoina ollut hyvin opiskelukeskeisiä, ei mene yhtäkään päivää ettenkö ajattelisi balettia, pyörittelisi nilkkoja ja lonkkia tai nousisi varpailleni tai odottaisi seuraavia harkkoja. Eilen meni ihan mainiosti ja otettiin perus1-tunnilla yksi tankosarja lisää, frappét. En tiedä johtuuko tämä kesäjakson ekoista tunneista, mutta jostain syystä olen kehittänyt pienen pelon frappéisiin! Ne on yleensä niin nopeita etten ehdi ajatella ja hioa kaikkea, vaan jalat ja kädet menee vähän sinnepäin, mikä ärsyttää itseäni. Sitten kun sama sarja tehtiin relevéssä, niin huomasin että 1) pidän tangosta ihan liikaa kiinni ja 2) sarjan jälkeen tukijalan aukikierrosta ei ole enää merkkiäkään. Toinen huono juttu eilisissä treeneissä oli se, että grand rond l'aireja tehdessä mun jalat tuntui painavan noin sata kiloa, enkä saanut kinttujani lähellekään ysikymppiä, nyyh. Hyvä puoli päivän treeneissä oli se, että tekemämme keskilattian liikkuva sarja tuntui vihdoin menevän jakeluuni kunnolla - oikella puolella. Nopeat pikkuaskeleetkin meni ihan oikein, mutta voi hyvänen aika miten onkaan vaikeaa tehdä sama juttu toiselle puolelle. Nehän on ne samat perkeleen askeleet, luulis että jos ne osaa toinen jalka edessä, niin se osaisi sillä toisellakin jalalla. Mutta ei, ei niin ei . Tyhmät jalat....  

Otin eilisestä treeniasusta kuvan, koska en ole tänne blogiin hetkeen laittanut omia kuviani. Eipä tässä mitään sen erikoisempaa, Plumen mesh-verkko ja harmaat trikoohousut ja pitkät säärystimet. 

Katsoin muuten youtubesta yksi ilta Firebird-baletin, mistä tykkäsin kovasti, PAITSI että tämä kyseinen video on kuvattu ilmeisesti ehkä joskus 1980-90 -luvuilla :D Jälkikäteen esitykseen editoidut "tulilinnun säihkymiset" oli omaan silmäni melkoisen koomisia, ja lisäksi tuon miespäähenkilön tukka on kerrassaan söötti, niin blondiksi värjätty, hivenen pitkä ja keskijakaus, kunnon Back Street Boys -lookki :'D Höh mun oli tarkoitus linkata se video tähän, mutta en nyt löydäkään sitä kyseistä pätkää mistään, tulee vaan muita Firebird-videoita :< Linkkaan jos löydän sen vielä. 

NYT meen tekemään sitä gradua, heippa!!

Epäonnistunut joogarutiini ja vihdoin vähän balettia

Järjettömän luku-urakan keskellä olen saanut kuin saanutkin vähän liikuntarutiineistani taas kiinni. Flunssan ja sitä seuranneen koulukiireen sekä tanssiopiston syysloman vuoksi mulle jäi reilu parin viikon ajaksi jumppailut ja balettitunnit pois. Viime viikolla pääsin ainejärjestöni kanssa joogaamaan, mikä sitten onnekseni taas ns. laukaisi tämän liikuntakierteen. Haha tuntuupa pöljältä sanoa noin, yleensä jos joku "kierre laukeaa" niin puhutaan jostain huonosta asiasta :D No kuitenkin, siitä kovin intoutuneena menin seuraavana päivänä yin-joogaan, mikä oli edelleen ihan kiva, mutta ehkä pikkusen liian hidastempoinen omaan makuuni. Tykkään kyllä käydä siellä, mutta mielummin kävisin esimerkiksi vähän vauhdikkaammassa vinyasassa. Tästä seuraavana päivänä (eli viime perjantaina) olin niinkin hullu, että menin klo 8.30 alkavaan aamujoogaan! Olen todellakin yökukkuja ja aamuntorkkuja, eli vapaaehtoisesti herääminen ennen kahdeksaa saattaa omalla kohdallani viitata jonkinlaiseen mielenhäiriöön. Miehellä alkoi tentti kahdeksalta, niin siitä sitten keksin että voisin heittää hänet tenttiin ja mennä itse joogaamaan :) Tämä osoittautui vallan loistokkaaksi ideaksi, sillä aamun joogatunti kyllä piristää niin mieltä kuin kehoakin aivan valtavasti. Juu tiedän että kuulostaa varmaan tosi kliseiseltä, mutta ainakin itse olen kokenut sen aivan tosi hyväksi keinoksi aloittaa päivä. Meillä on yo-liikunnassa aamujoogia keskiviikkoisin ja perjantaisin, ja tosiaan ovat sen verran aikaisin ettei mun tule niissä säännöllisesti käytyä. Kuitenkin tykkään siitä ajatuksesta, että joogailisin herättyäni, joten sainkin hienon idean: mikä estää mua joogaamasta kotonani sen 15-20min ennen luennolle lähtöä? Ei tarvi herätä ihan hirveesti aikaisemmin, mutta saan kuitenkin sen oman joogahetkeni. Kotona yksin joogatessani teen vain sellaisia liikesarjoja ja asanoita, joita olen tehnyt ohjatuilla tunneilla monta kertaa aikaisemmin, eli tuttuja juttuja. Tällaisena hieman ehkä kajahtaneena tapauksena teinkin heti hienon Word-tiedoston, johon listasin kaikki lattialla ja seisaaltaan tuntemani asanat, sekä tasapainoasanat, ja keksin lyhyen esimerkki-aamujoogan. Laitoin kellon soittamaan maanantaiaamuksi hiukan aikaisemmin, jotta voisin kokeilla tätä hienoa uutta aamujoogaani. Kuinkas kävikään? No torkutin tietysti koko joogaan varaamani ajan ja nousin vasta siinä vaiheessa kun oli ihan pakko nousta, että kerkeen luennolle. Eli se alkoi hyvin :'D Tosin olin henkisesti hyvin varautunut siihen, että näin tässä tulee käymään. Ehkä kokeilen tätä aamujooga-asiaa vain niinä aamuina, kun luento alkaa klo 12 tai jos ei ole muuta kuin omatoimista opiskelua.

Tyhmä Word ei tunne sanaa asana.. Eipä se monen klikkauksen päässä olis "opettaa" sitä sanaa ohjelmalle, mutta oli näköjään silti liian vaivalloista. 

     Joogaamisen lisäksi tein nyt viime viikonloppuna pitkästä aikaan youtubesta noita mun suosikki Mary Helen Bowers -jumppia. Erityisesti Swan arms -sarja teki melko tiukkaa tälleen parin viikon paussin ja sairastelun jälkeen, ja loppua kohden kyllä tuntui että käsissä olisi ollut viiden kilon ekstrapainot... Telkkaria katsellessa iltaisin olen myös tehnyt säännöllisen epäsäännöllisesti jotain hyvin epämääräistä nilkkatreeniä ja -venytyksiä. Eli kyllä tämä tästä on vielä nousuun lähdössä, hitaasti mutta varmasti :D Mulle tulee aina kauhee luuseriolo kun marisen täällä blogissa että pitäispitäispitäis tehdä jumppaa, ja nyt olen iloinen kun olen vihdoinkin saanut jotain aikaiseksi! Oma suurin motivaationi jumppaan ja venyttelyyn on tietysti se, että se tukee balettia ja että kehityn myös baletissa, kun venyttelen ja treenaan erityisesti balettiin tarvittavaa lihaksistoa myös kotona. Ja koska haluaisin kehittyä baletissa mahdollisimman paljon, mulle tulee vähän morkkis-olo, jos skippailen tätä oheistreeniä. Mutta jos nyt löytyisi intoa kotijumppaankin, kun balettitunnitkin on nyt tauon jälkeen jatkuneet :))
     Sitten tärkeimpään, eli niihin balettiharkkoihin. Mulla oli aika korkeat odotukset tämän viikon tunneista, koska viime viikko oli tosiaan se tanssiopiston syysloma ja tänään alkoi uudet sarjat. Tunnit oli tosi kivat kyllä ja uusissa sarjoissa oli muutamia ihan täysin uusia juttuja itselleni (perus1-tunnilla), mutta täytyy sanoa että olin hiukan pettynyt musiikkeihin! No joo, itse tanssitreenihän siinä se tärkein juttu on, mutta musiikilla on ainakin itselleni iso vaikutus. Ja etenkin kun viime vuonna tällä opella oli mun mielestäni aivan ihanat musiikit, niin tämä on nyt ollut hienoinen pettymys. Olen silti iloinen, että tämä on tosiaan se ainoa asia, josta keksin jotain nillitettävää, eli asiat on ihan hyvällä tolalla :)
     Plié-sarjat oli hyvinhyvin yksinkertaiset, mutta itse kyllä tykkään siitä. Silloin voi rauhassa keskittyä ihan kunnolla aukikiertäjiin ja lämmittelemään isot lihakset, kun ei tarvi miettiä mitään ihmeellisyyksiä, ja lisäksi tykkään kovasti plié-sarjaan sisältyvistä eteen-, taakse- ja sivutaivutuksista. Tendussa oli hiukan pureskeltavaa, koska otettiin siihen suuntien lisäksi itselleni uusia juttuja, esim. käden ollessa kolmannessa ja tenduta tehdessä eteeenpäin (jos oikein muistan) katse olikin siellä tankokädessä, eli dramaattisesti poispäin yleisöstä. Ja nämä käden asennot, suunnat sekä katseet vaihteli aika usein, niin siinä oli pientä aivojumppaa. Alkusyksystä ei ollut rondeja ollenkaan, joten olin huipputyytyväinen, että tähän jaksoon sisältyy nyt kivat rondit! Sekin sarja koostui kyllä aika monesta komponentista, voi olla että ensi viikolla täytynee vielä hiukan luntata edessäolevalta, tai opelta jos se tekee mukana. Keskilattialla oli samat petite allegrot ja sissonnet kuin viimeksikin, eli niihin ei ole sen kummempaa lisättävää. Paitsi että voi hemmetti tajusin olevani aivan täydellinen idiootti! :'DD Kirjoitin tähän suhteellisen pitkän selityksen siitä, miten olen tehnyt (tai siis yrittänyt tehdä) sen echappén nopean jalkojen vaihdon ilmassa aivan täysin päin helvettiä, mutta selityksestä tuli niin sekava, että kumitin sen kokonaan. Sanotaan nyt lyhyesti niin, että en tosiaan ollut ymmärtänyt, että tuossa kolmannessa kuvassa KUULUUKIN laskeutua, ja sitten vasta kun hypätään uudelleen tuohon suljettuun asentoon, missä tulee se nopea jalkojen vaihto. On muuten huomattavasti hankalampaa harjoitella tätä, kun luulee että ei saa laskeutua maahan ennen kuin vasta tuolla viimeisessä kuvassa :'DDD Apua en kestä, havettää edes kirjoittaa tätä!

     Ja hei loppuun muuten pakko mainita, että ainakin Heidin blogissa oli joskus aika kauan sitten puhetta tanssiunista! Mulla ei itselläni oikeen ollut kokemusta aiheesta, niin en hirveesti voinut kontribuoida keskusteluun, mutta nyt pari yötä sitten näin aivan pöhkön tanssiunen. Ilmeisesti olin ilmoittautunut johonkin tanssiesitykseen tanssijaksi, mikä esitettäisiin kai jossakin ainejärjestömme kemuissa. Jostakin kummallisesta syystä päätin alkaa harjoitella koreagrafiaa vasta SAMANA PÄIVÄNÄ, kuin mitä se esitys oli! Meitä oli kolme siinä tanssiryhmässä, ja lajina tietysti baletti. Jostakin syystä en muistanut sitä koreota _yhtään_, tyyliin muutamat ekat askeleet ja sitten menin aina ihan sekaisin, että mitäs sitten tulikaan. Ne kaksi muuta osasi sen ihan hyvin, varsinkin se toinen oli huippuhyvä ja tanssi kärjillä, kun mulla ja muistaakseni sillä toisella oli pehmeät tossut. Mutta niin, en oppinut sitä esitystä yhtään, MUTTA yllättäen vedin hienon tripla-piruetin, ja sen jälkeen vielä quadro(?)-piruetin :'DDDD Muistan että olin siinä unessakin ihan että "NÄIKSTE??" ja riemuitsin kovasti :'D Aamulla olin tietysti ihan pettynyt kun heräsin. Hahhah voi että, kiitos aivot vaan näistäkin yön viihdehetkistä.

Kiireisen syksyn kuulumisia

Heippa vaan!
Tänne kuuluu suurimmaksi osaksi kovaa kiirettä opintojuttujen parissa. Toisaalta tuntuu aika väsyttävältä juosta luennoilla ja seminaareissa ja istua nenä kiinni tenttikirjassa, mutta toisaalta taas tuntuu, että tietynlaisessa kiireessä ja paineessa saan kaikista parhaiten asioita aikaiseksi, kuten nyt. Edellisviikonlopun makasin flunssassa kotona ja viime viikonloppuna meillä oli ystäviä kylässä, joten nyt kolmatta viikonloppua ei vaan voi enää pitää vapaana. Vähän sääli, koska mies olisi lähdössä käymään kotipaikkakunnallamme, ja itsenikin tekisi vähän mieli lähteä, mutta ei vaan mitenkään kerkeä, tenttikirjassa odottaa vielä aivan liian monta lukematonta sivua :<

Kemiallinen synaptinen välittyminen on ollut teemana tänään ja jatkuu huomenna...

     Kiireen ja sitkeän flunssan vuoksi en olen valitettavasti päässyt jumppaamaan, ja tanssiopistollakin on tällä viikolla syysloma, eli on jäänyt hyvin hyvin vähille treenaaminen, mikä on sääli. Flunssasta mulla on nyt tällä hetkellä enää jäljellä vähän räkää, ei muuta, joten kävinkin tänään ainejärjestöni kanssa joogaamassa! Se oli ihan superihanaa, koska en tosiaan ole ehtinyt nyt tehdä minkäänlaista treeniä tässä parin viikon aikana. Nyt alkaisi vaikuttaa siltä, että uskallan käydä yo-liikunnan jumpilla ja tehdä kotitreeniä. Itseäni ärsyttävät ihmiset, jotka eivät malta pitää tarpeeksi pitkää lepoa oltuaan sairaana, ja rientävät liian nopeasti takaisin treeneihinsä. Ja sitten ihmetellään kun pian ollaan taas sairaana, ja samalla on altistettu muutkin tartunnalle. Oma tilanteeni alkaa siis vihdoinkin olla verraten hyvä myös fyysiselle rasitukselle, joten meinasin että huomenna voisin mennä yin-joogaan :) Ei sillä että se olisi ihan hirveää fyysistä rasitusta :D Viikonloppuna olisi varmaan hyvä tehdä myös vähän balettijumppaa ja herätellä niitä lihaksia, koska sairastelun ja syysloman takia on jäänyt tanssit ja siihen liittyvä jumppa aivan liian vähälle.
     Sen lisäksi että liikunta on jäänyt viime aikoina pois aikatauluista, ruokavaliooni on tullut aivan järkyttävästi SUKLAATA! :D oikein hävettää, miten paljon olen mässäillyt suklaalla. Viime viikonloppuna sain ystävältäni tuollaisen isohkon suklaakonvehtirasian, jossa alkaa jo pohja häämöttää. Ystävien vierailua varten olin ostanut myös paketin Geishoja ja Julioita, joita tuli porukalla naposteltua viikonlopun aikana, ja tällä viikolla olen urhoollisesti yksin jatkanut tätä suklaiden jatkuvaa napsimista. Kävimme itseasiassa myös läheisellä makeistehtaan myymälässä, josta itselleni tarttui 4kpl tummaa suklaalevyä, joita luojan kiitos en ole vielä avannut, kaiken tämän muun herkuttelun päälle. Siellä tehtaanmyymälässä oli siis tarjouksessa nimenomaan neljän suklaalevyn nippu, jonka sai vähän halvemmalla, en varmaan muuten olisi kokenut tarvetta ostaa niitä ihan neljää! Diabeteshän tässä alkaa pian puskea kun ajattelenkin vielä tätä sokerin määrää! :D

Suklaavarastot alkaa ehtyä. Mies valitsi Juliat ja minä Geishat, ja on kyllä pakko myöntää tappio: Julioita on mennyt paremmin kaupaksi!

Harmittaa, kun en näinä kiireisinä sykleinä tunnu mitenkään onnistuvan yhdistämään harrastuksiani opiskleuun. Toki tässä on ollut tätä flunssaakin, mutta ihan yleisesti tuntuu, että heti kun tahti yliopiston puolella kiihtyy, harrastukset vähentyy. Tavallaan se kai on ihan hyvä, että ymmärtää himmata sitten toiselta osa-alueelta, ettei nyt nuppiaan mene räjäyttämään. Onko teille syksy rentoa vai hektistä aikaa? Itse olen jo useampana vuotena huomannut, että vuoden kiireisimmät kuukaudet yliopistolla ovat ehdottomasti loka- ja helmikuu, niihin kasaantuu aina ihan hirveesti tavaraa. Tavallaan olisi kivampi, jos työt jakaantuisi tasaisemmin ympäri vuoden, eikä niin että tulee tällaisia kauheita piikkejä, ja sitten esim. joululoma kestää suunnilleen kuukauden ja kesäloma melken neljä kuukautta. Mutta tällasta tää nyt on.

Eipä tässä kirjoituksessa ihan hirveästi asiaa ollut, mutta tulimpahan vähän bloginkin puolelle kertomaan kuulumisia :) Ensi viikolla TOIVOTTAVASTI vähän jotain balettijuttuja, alkaa olla jo ikävä tanssitunteja!

Paljon kaikkea uutta ja kivaa (ja myös ei niin kivaa)

No tautihan se sieltä iski ja oikeen kunnolla iskikin. En suoraan sanoen edes muista, millon mulla olisi ollut viimeksi näin paha flunssa! Torstai-iltana kun kattelin world ballet day -streamia, jossakin vaiheessa Englannin Royal Ballet:in treenejä piti mennä pötkölleen, ja sen jälkeen se olikin sitten menoa. Perjantaina avasin vuodesohvamme ja kärräsin tyynyt, peitot, nenäliinat, huulirasvat ja särkylääkkeet isoon pesääni, sekä litroittain kuumaa mustaherukkamehua (mukiin, ei sohvalle :D). Tässä pesässä tulikin vietettyä koko viikonloppu vanha kunnon televisio seuranani, ja maanantaina oli ensimmäinen suht terve päivä. Edelleen räkää ja yskää toki oli, mutta se sellainen pään humina ja kipeä olo kropassa oli vihdoin kadonnut. Vaikka kipeenä onkin pääosin tosi kurjaa, täytyy myöntää että salaa nautin siitä, että oli oiva syy olla vaan pötköllään ja katsoa jotain hömppää, eikä tarvi ajatella mitään :D Mutta en kyllä mielelläni koe tätä taas vuoteen pariin uudelleen, kiitos. Onneksi muuten sairastin tyypilliseen tapaani tehokkaasti pidennetyn viikonlopun yli, enkä siis jäänyt paitsi mistään luennoilta tai muista tapaamisista!

Joutilaana ollessani ajattelin tätä blogia ja otin hienoa kuvituskuvaa :'D Huom. sisältää tuotesijoittelua. 

 Tässä muutamassa päivässä kipeenä loikoiluni aikana onkin ehtinyt tapahtua aika paljon kaikkea: vietimme pumpulihääpäivää, täytin 24 vuotta ja valmistuin kandidaatiksi! :D Sain mieheltäni aivan ihastuttavia balettiaiheisia lahjoja: kahdet balettitossut sekä uudet säärystimet. Tossuista olen aivan supersuper iloinen, koska ne on ollut mulla pitkään jo listalla. Etenkin nyt tämän syyslukukauden alettua tossuasia on tullut entistä ajankohtaisemmaksi. Vanhoissa toissuissani (Bloch Proform Canvas) ei sinänsä ollut mitään vikaa, paitsi että viime parin kuukauden ajan musta on tuntunut tuossa akilesjänteessä vähänniinkuin pientä hiertymänpoikasta. Lisäksi isovarpaan kohdalta kangas oli jo aika ohutta (pitäisi vaan muistaa leikata varpaankynnet useemmin -.-). Mieheni oli kähveltänyt tossuni, vienyt ne kaupunkimme tanssitavaraliikkeeseen ja pyytänyt niistä jonkinlaista analyysiä, että minkälaiset ja minkä kokoiset tossut mulle voisi ostaa lahjaksi. Puodin ihana asiantunteva myyjä oli sitten todennut, että ne mun vanhat tossuni oli "liian venyneet", eli ne on kai lähtökohtaisesti ollut pikkusen liian pienet, ja nyt nuo uudet on puolta kokoa isommat. Entiset oli siis kokoa 4C ja nyt nuo uudet on 4,5B. Lestikin kapeni tossukoon muuten suuretessa. Luotan itse kyllä tähän myyjään aivan täysin, enemmän kuin omaan tossuarviooni, ja kun tässä kokeilin uusia tossujani, nehän istui kuin nenä päähän. Eli oli justiinsa hyvä koko. Uudet tossuni olivat siis samaa merkkiä vanhojen kanssa, Blochin Proform Canvasit, mutta toinen pari oli ihan uudenlainen tossumalli! Sekin kyllä Blochilta, nimittäin Elastosplit-mallinen tossupari. Ja tämä olikin hyvä sattuma, koska muistan silloin reilu vuosi sitten, kun olin ostamassa ekoja tossujani, niin sain hiukan arpoa näiden kahden tossumallin väliltä, koska pidin molemmista niin paljon. Ja nyt mulla on ne molemmat, jeei! :) Halusin uudet tossut paristakin eri syystä: tosiaan tuon pikku hiertymäasian takia, ja sen takia että musta olisi hyvä olla kassissa aina varatossut mukana. Koska jos mulla tunnilla nauhaompeleet pettää (mikä ei olisi ollenkaan yllättävää, kun minä olen ollut ompelijana), niin ne treenit on sitten siinä, kun ei ole varatossuparia. Ja lisäksi mun mielestäni on kiva silleen kokeilla vähän eri malleja ja tehdä hiukan vertailuja ja sillä tavalla etsiä "sitä oikeaa" :D Nyt saan hyvän mahdollisuuden verrata näitä tossumalleja ja vanhoja tossuja voi aina pitää varalla. Olen siis oikein tyytyväinen :) Paitsi että hieman hävetti ajatus siitä, että myyjä joutui koskemaan noita mun vanhoja tossujani. En ole tohtinut laittaa niitä pesukoneeseen, ja käsin ei tule ikinä pestyä, joten olen tyytynyt vaan tuulettelemaan niitä treenien jälkeen... eihän se tietenkään vie niitä tossujen mustiksi muuttuneita pohjia pois, yyh. Nyt joku on nähnyt tämän mun häpeällisen salaisuuteni!
     Sitten ne säärystimet.... Okei, täytyy sanoa että olin väristä hieman yllättynyt :D Pinkissä ei ole mitään vikaa, mutta nuo hopeiset glitter-ompeleet tuo väkisin mun mieleeni hieman Barbien :'D Oikeastaan aika paljonkin. Mieski sanoi että hän nyt otti ihan arvalla vaan tuon värin, että voi olla että tykkään tai sitten en. Ja sanoinkin että kyllä oli hieman rohkea valinta ja että itse olisin varmasti valinnut jonkun toisen, mutta en valita, haha :D

Tossujen evoluutiota. Ekat on nuo vielä iskemättömät Proformit, keskellä Elastosplitit ja oikealla vanhat tossut.

Elastosplitiä hieman lähempää. Kotona kokeillessa tuntui, että kantapää hiukan pussitti, mutta en treeneissä kyllä huomannut mitään, joten ei se sitten kai haitannut. 

Ja tässä nämä säärystimet :D

Tänään laitoin treeneihin nuo Elastosplitit, koska en ollut ehtinyt vielä ommella noihin toisiin nauhoja, ja lisäksi olin kiinnostunut kokeilemaan tuota uutta mallia. Tossu tuntui muuten oikein hyvältä, paitsi hiukan ehkä painoi tosta jalan sisäsyrjältä, missä tuo nauha kiinnittyy tossun etuosaan. Toivottavasti se hiukan venuu ja muotoutuu käytössä. Sekin oli hassusti vaan vasemmassa jalassa, oikee oli ihan fine. Valitettavsti en jaksanut olla treeneissä vaan kuin ekan, perus1, tunnin, koska edelleen on tosiaan tätä flunssan räkää ja yskää, ja lihakset oli aika kuitti ekan tunnin jälkeen :( Harmitti tosi paljon jättää toka tunti väliin, mutta en viitsi rasittaa itseäni vielä ihan hirveesti. Olin jo kotona ajatellut, ettei mun ehkä kannata olla ihan kahta tuntia putkeen, tai että vähintäänkin katson sitten voinnin mukaan. Sain korvauslipun, täytyy katsoa mikä olisi kiva tunti tässä vielä ennen syyslomaa :) Tanssiopisto lomailee siis ensi viikon.

Sitten vielä toi valmistuminen. Taas kerran mulla oli ongelmia filosofian open kanssa, kun hän panttasi mun elokuun tenttitulostani neljä viikkoa ja kolme päivää. Laitoin sitten taas kerran hieman hanakampaa sähköpostia, ja jo ilmestyi suoritus opintosuoritusotteeseeni. Luojan kiitos tämä ei ollut kuollut tai joutunut johonkin leikkaukseen, niin kuin se viimekertainen tapaus, jolta aloin hanakammin kysellä kurssista, jotkut ehkä muistaa :D Tämä filosofia oli mun viimeinen kurssini, jonka hyväksiluin kandidaatin tutkintooni, joten sain tämän episodin jälkeen laitettua tutkintohakemusta laitokselleni. Siellä käsittelivät sitä reilu viikon verran ja nyt tuli todistusta postiluukkuun :) Jee hyvä minä :D Käytännössä tämä "valmistuminen" ei tarkoita siis mitään ihmeempää kuin että nyt ihan virallisesti olen maisterinvaiheen opiskelija, enkä nimikkeeltäni enää ylioppilas vaan PsK, mikä tarkoittaa että saan keväällä sitten tutkimusavustajan duunista enemmän palkkaa, hah! Mutta niin, minkäänlaisia valmistujaisia ei pidetä, koska tästä opiskelu jatkuu meillä automaattisesti suoraan maisterinvaiheeseen. Alempi korkeakoulu siis suoritettu, tästä eteenpäin olen perheeni korkeiten koulutettu jäsen, hahaa :)

Arjen hulinaa ja pientä pöhnää

Moi!
Hrrrr nyt taitaa mullekin tulla tää flunssa, mikä kävi tuossa aiemmin jo hieman koputtelemassa :( Tai nytkin tää on vielä tätä kolkuttelua vaan. Väsymys ja jatkuva palelu sekä lähes kokoajan taustalla oleva pieni päänsärky tekee jo valmiiksi täynnä olevasta arjesta hieman pöhnäistä. Mikäli tuo nyt on edes oikea sana. Tämän takia olen jättänyt tämän viikon osalta balettijumpat ja yo-liikunnat kokonaan pois, etten kohkaisi nyt liikaa, mutta hyötyliikunnasta ( = pyöräilystä) ja eilisistä balettitunneista en luopunut. En nyt millään voisi sairastua, kun on tässä vielä fuksien lukupiirin ohjausta x2 ennen heidän tenttiään, gradun introa pitäisi alkaa pikku hiljaa raapustella, ja mikä tärkeintä, MEG-laboratorion harjoittelumittaukset alkavat, joista en voi olla pois. Ja balettitunneilta en mielelläni ikinä olisi pois, tietenkään.
     Tämän syksyn teema on hyvin hyvin vahvasti NEURO. Josta en valita, ah ihanat aivot <3 Raukkauteni aivoihin syttyi jo lukion psykologian 3-kurssilla, joka käsitteli neuropsykologian perusteita. Suuri enemmistö tuskaili kurssin kanssa, mutta mun mielestäni se oli ehdottomasti kiinnostavin. Ja edelleen yliopistossa neuro jakaa ihmiset hyvin pitkälti sitä inhoaviin ja sitä rakastaviin. Monille alusta asti psykoterapiasta ja muutenkin kliinisestä puolesta kiinnostuneelle neuro on harmittava, vaikea pakkopulla, mikä vaan kuuluu näihin psykanopintoihin. Neuro painottuu hyvin voimakkaasti tuonne tutkimuspuolelle, vaikka toki on myös kliinistä neuropsykologiaa, mutta sen osuus opinnoista on kyllä kauhean pieni. Itse olen nimenomaan innostunut tuosta tutkimuspuolesta, laboratorioista, koeasetelmista, ja sitä kautta aivojen lähestymisestä. Siksi luennolle lähtö ei ole tässä syksyllä ollut itselleni kertaakaan vaikeaa (vaikka ovatkin olleet aamulla jo ennen kymmentä!), koska tällä hetkellä pyörivät kaksi kurssia ovat hyvin selvästi tätä teemaa. Toinen kurssi on psykan syventävä neuropsykologia A (syventävät on maisterinvaiheen vähänniinkuin tällaisia ammatillisia erikoistumiskursseja, kurssi B tulee keväällä), jossa tarkastellaan aivoja ja niiden yhteyttä kognitiivisiin kykyihin, kuten kieleen ja tarkkaavaisuuteen. Lisäksi tällä kurssilla käydään myös aivojen kuvantamismenetelmiä. Sitten mulla on se kognitiivisen neurotieteen sivuainekokonaisuuden ykköskurssi, mikä käsittelee aivoja enemmänkin biologisella lähestymistavalla ja siis ihan solu- ja kemiatasolla: esimerkiksi miten solukalvolla olevan kalvoproteiinin kolmiulotteinen rakenne muuttuu, kun aktiopotentiaalin toimesta kalium-ionit alkavat virrata soluun sisään. Aivan huippua musta! Näiden luentojen lisäksi (jotka ovat nelituntisissa ryppäissä aina) molempiin kursseihin kuuluu n. 700 ja 900 -sivuiset tenttiopukset, jotka ei sitten nappaa yhtään. Tai nappaa, kyllä mää kovasti haluisin tietää mitä ne pitää sisällään, mutta niiden aloitus on vaan niin julmettoman hankalaa, koska tiedän että kirjoissa eteneminen on hyvin hidasta. Niin sitä kautta se aloittaminenkin on niin tuskan takana, koska tiedän että sivut etenee kauhean hitaasti verrattuna lukemiseen käytettyyn tuntimäärään. Eli luennoilla menee hyvin ja kuuntelen korvat höröllään muistiinpanoja tehden, mutta hiukan olis tsempattavaa noiden tenttikirjojen kanssa. Onneksi eka tentti on vasta lokakuun lopulla.
     Sitten toinen syksyn vallitseva juttu on pro gradu -tutkielmani, mikä liittyy myös neuron teemaan, kun kerta neurolle sen teen. Meidän laitoksellamme tehdään hyvin paljon tutkimusta, joten kandi- ja gradutyöt on järjestetty niin, että kukin ohjaaja ottaa omaan tutkimusprojektiinsa kandin ja graduntekijöitä, mikä tarkoittaa sitä, että sen oman tutkielman aihe pitäisi sitten liittyä aika tiiviistikin sen tutkijan projektiin. Näin ollen omaa aihetta ei voi ihan vapaasti valita. Tai toki saa tehdä ihan mistä haluaa, mutta siinä tapauksessa ohjaajan löytäminen voi olla hankalaa. Noilla tutkijoilla on niin hirveesti omaa duunia, että monet kokee sen varmasti taakkana, jos pitäisi vielä paneutua jonkun kandi- tai gradulaisen tausta-aineistoon erikseen. Systeemissä on mielestäni hyvät ja huonot puolensa: kun on mukana oikeassa tutkimuksessa, saa nähdä ja kokeilla paljon enemmän asioita. Jos tekisi gradun perinteisesti yksin, ns. oikean tutkimuksen ulkopuolella, voi kokemus tutkimuksen teosta jäädä vähän raakileeksi, koska tehden ihan itsenäisesti kaikki tulee työtunnit varmaan aika nopeasti täyteen, jolloin koko työn mittakaava on pienempi. Eli siinä on hyvät puolensa, että saa tehdä hiukan tuossa tutkimuksen siivellä oman tutkielman. Lisäksi nyt laboratorion käytön voi sisällyttää tuon tutkijan omaan tutkimusprojektiin. Kyllähän labran käyttö tietysti maksaa aina jotain per mittaus, niin olisi ehkä vähän hankala sitten järjestää gradultaisten mittauksia, kun ei meillä mitään rahoitusta ole. Hyvä puoli ns. perinteisessä, yksintekemisessä on se, että saa tosiaan tehdä just siitä aiheesta, mistä haluaa, ja se on aika tärkeä juttu musta.
     Meillä valitaan sen tutkijan projekti, mikä itseä kiinnostaa eniten, ja sitten haetaan sen tutkijan graduryhmään. Itse valitsin tietysti yhden neurotutkimuksen ryhmistä, mutta aluksi tuo aihe muodostui itselleni pieneksi ongelmaksi. Keksin meinaa mielestäni superhyvän aiheen, mutta mietin että meneeköhän se hiukan ohi siitä, mitä tuo tutkija-ohjaaja oli ajatellut. Rohkeasti kuitenkin esitin ideani ohjaajalle, ja sanoinkin että jos tämä menee liiaksi ohi, niin voin keksiä uuden. Ei se ohjaaja nyt ihan hirvittävän paljon näyttänyt innostuvan, mutta hyväksyi sen kuitenkin. Viime sunnuntaina mulle tuli sitten sellainen "mun täytyy omalla aktiivisuudellani todistaa että tää mun aihe on hyvä ja kyllä se myös liittyy tämän tutkimusprojektin aiheeseen" -fiilis, jolloin aloitin tausta-aineistoon tutustumisen ja mietin omaa koeasetelmaa sekä tutkimuskysymyksiä, lähetin kaikki phdinnan tuloksena syntyneet ajatukset ja ideat ohjaajalleni, ja nyt hänkin tuntui hieman innostuvan asiasta. Aiheideani on sellainen, että koeasetelman pitää olla toistomittaus (ensin 1. mittaus ja pienen ajan jälkeen 2. mittaus), mikä oli ohjaajalle myös hiukan sellainen kynnyskysymys, koska toistomittaus on tietysti kauhean työläs; koehenkilöt on mitattava kahteen kertaan, eli labra-aikaa tarvitaan tuplasti enemmän. Eilen graduseminaarissa sitten ohjaaja sanoi, että tehdään toistomittaukset, mistä olin tietysti riemuissani. Koko koesuunnittelu (experimental design, mikä se nyt on) on nyt niinku mun ansiota/vikani! :D Nyt meillä alkoi tosiaan tänään noi MEG-labran harjoitusmittaukset, ja seuraava varsinainen graduseminaari sovittiin kuukauden päähän. Tässä on nyt siis kuukausi aikaa paneutua kunnolla lähdekirjallisuuteen ja aloittaa intron kirjoitus! Jeeeii tavallaan olen kauhean innoissani, mutta toisaalta on sellainen oh god, kauhaa työ! -fiilis :D

Tässä mulla omiin tiedostoihin gradu-kansioon kerätty jo hiukan mahdollisia lähdeartikkeleita :) En ole vielä kahlannut niitä niin hyvin läpi, että tietäisin onko kaikista lähteiksi. 15kpl on ihan hyvä alku, mutta vielä tarvin n. 25 lähdettä lisää!

Huuh sain kuin sainkin vuodatettua tätä opinto- ja gradujuttua jonnekin! Sitä en tiedä, jaksoiko kukaan tuota lukea :DD Mun mies on hiukan näreissään, kun aloitin pari vuotta myöhemmin opinnot kuin hän, ja nyt olen mennyt jo aika kirkkaasti opinnoissa sen ohi. Tavallaan ymmärrän joo että mun jutut voi ehkä tuntua joltain veitsen kääntämisiltä, mutta enhän mä sitä tietenkään niin tarkoita.

Sitten vaikka hiukan baletista! Tiistain tunnit meni hyvin, ja nyt oikeesti se sissonekin alkaa sujua :))) Tosin ope kyllä kerran ohjeisti yhtä ryhmäläistä että "Sulla on vähän sama ongelma ku (nimeni) oli aluksi, että loikkaat", ja siinä sitten mietin että oh god mua käytettiin just huonona esimerkkinä xD Mutta siitä siis ymmärsi ihan hyvin että se oli mun ongelmani, ja nykyään osaan jo sen silleen kahdelta jalalta yhdelle, enkä siis enää loikkaa. Lisäksi se meidän ryhmä on musta silleen hyvä, että ei mua haittaa vaikka siellä nostetaan ihmisten virheitä ylös. Tai toi perus1 -ryhmä on vähän vaisumpi, kun siellä on hiukan sellaista sekalaista, uutta ja vanhaa porukkaa. Tuo alkeet2 on hiukan sellanen tiiviimpi porukka, koska melkeen kaikki oltiin viime vuonna samassa alkeet1-ryhmässä. Mutta siitä sissonesta vielä, meillä on nyt sellanen sarja että ensin 2 sissone fremétä, sitten sen jälkeen kolme sellaista nopeampaa sissonea, eli sama plié mihin laskeudutaan niin siitä jo ponnistetaan uuteen. Se on hiukan raskasta reisille. Nopeiden sissonien (en nyt muista miksi niitä sanottiin) jälkeen tendu, käännös ja sama toiselle puolelle. Vaikka se hyppy itsessään alkaa jo sujua, niin multa hyvin olennaisesti puuttuu se sellainen keveys, etenkin yleensä se viimeinen hyppy on sellanen "hhnnngghh" -äännähdyksellä säestetty, hyvin vaivalloiselta ja raskaalta näyttävä hyppy :D No, hienosäätö tulkoot sitten myöhemmin perässä.
     Perus1 tunnilla otettiin échappéhen muuten uus lisäys, eli siellä ilmassa pitäis silleen vaihtaa jalkojen paikkaa kertaalleen. Jos joku muistaa tän nimen niin kernaasti kuulisin sen. Se ei multa kyllä sujunut ollenkaan, mutta ei kyllä hirveen monella muullakaan. Mun nilkat ei ole läheskään tarpeeksi vikkelät, ja vaikka kokeiltiin niin että hypättiin tangolla (eli sai hiukan lisäaikaa ilmassa oloon) niin ei kyllä siltikään onnistunut, lähellekään. Mut hei, eihän sissonekaan onnistunut ekalla kerralla! :D haha epätoivoinen yritys pitää positiivista asennetta :'D Tai jos jotain positiivista pitää sanoa, niin ensimmäistä kertaa balettitunnilla musta alkoi tuntua, että piquet vasen kylki edellä alkoi oikeesti jopa näyttää pikkusen piruetilta! Ei suinkaan kaikki, mutta joku (suhteellisen) onnistunut yksilö alkoi vähänniinkun heräilemään. Woohoo!

Loppuun vähän tällainen mihinkään liittymätön huomio. Vaikka tiedostan ihan täysin, että somessa (facebook, blogit, instagram jne) ihmiset leikkaa ne parhaat palat omasta arjestaan ja jakaa muille, eikä kenenkään ole tarkoituskaan uskoa, että ihmisten elämä olisi aina niin hohdokasta kuin somepäivitykset antaa ymmärtää, se silleen hiukan ärsyttää mua. Ainakin omassa facessani on jonkin verran tyyppejä, joiden ainoat kuvat on otettu hyvin asetelluista aamiaisista ja trendikkäistä lounaista, kukkapuskasta keittiön pöydällä ja itsestä treenivaatteissa. Ymmärrän ihan hyvin, että ihmisen ns. some-persoonan on tarkoitus olla jonkinlainen ihannekuva itsesta, jota näytetään muille; tällaista mun arkeni on. Ei tietenkään kaikki tee tätä, ääripäiden välillä on paljon harmaan sävyjä. Ja siis ei se mua haittaa, että ihmiset laittaa nettiin itsestään ja arjestaan vähän siloteltuja kuvia, teenhän minäkin sitä. Viime viikonloppuna ajattelin tätä asiaa, että vaikka itselleni onkin selvää, että ihmisten some-tilit eivät vastaa sitä todellista arkea, kaikille se ei ole selvää, esim. tällainen ilmiö näyttäisi olevan ihan yleinen http://www.hs.fi/tiede/a1305640557911 . Joten siis (pikkuhiljaa alan taas päästä lähelle aihetta) viime viikonloppuna sohvalla lökötellessäni ja herkutellessani tuli mieleen, että otankin vähän inhorealistisia kuvia arjestani :D tai en nyt tiedä "inhorealistisesta", mutta kuitenkin, ei millään tapaa siloteltu tai aseteltu. Ehkä tämänkaltaisilla kuvilla saa joidenkin someahdistusta lievennettyä:

Eli ei ne munkaan kauniisti kulhoon kuutioidut hedelmät suinkaan anna yksiselitteisen realistista kuvaa mun ruokailustani! :DD Ekassa kulhollinen sipsejä ja Fazerin vadelma-jogurtti suklaapatukka. En ole syönyt tota makua ikuisuuteen, joten yllätyin että kuinka hyvä se olikaan! Sipseihin mulla on vähän sellainen ambivalentti suhde, eli hyvin hyvin harvoin ostan itselleni kotiin sipsejä. Juhlissa/kylässä jos on sipsikulho tarjolla, saatankin napostella, mutta itse ei tule hirveesti ostettua. Me syödään miehen kanssa eri sipsejä (en vaan voi sietää sourcream & onion -makua), joten silloin kun tämä harvinainen sipsin ostaminen tapahtuu, saan koko pussin itselleni. Sen vuoksi sitä on hieman rajoitettava, ja kaadan niitä aina tuollaiseen kulhoon itselleni. Jos siinä vieressä leffaa katellessa on vaan avonainen sipsipussi, mun käsi käy siellä niin kauan että se on lähes tyhjä, yhdeltä istumalta. Joten siksi tuollainen kulhosysteemi mulla :D
     Ja heti seuraavana päivänä tilattiin pitsaa! Mies tarjos nii en mennyt vastustelemaan. Juustopitsa rucolalla, noms. Kerkesin ottamaan jo pari haukkua ennen kuin muistin ottaa kuvaa :'DD

Huhhu kylläpä tuli selitettyä taas ja sekalaisia juttuja. Jos joku pääsi tänne asti niin onneksi olkoon, ansaitset mitalin!