maanantai 21. maaliskuuta 2016

Huonoimmat balettitreenit ikinä

Dramaattinen otsikko ehkä juu, mutta se on totuus. Maanantain kärkitunti oli varmaan epäonnistunein balettitunti ikinä. Yyyhh.
Tarkoitus ei sinänsä ole dissata itseeni, vaan purkaa turhautumista tänne. Ymmärrän kyllä, että olin koko viime viikon pois treeneistä ja sairaus vei mun kaikki voimat, joten tauon jälkeen ei lihakset ihan ole priimakunnossa. Ugh, ärsytti vaan niin paljon tunnilla.
     Ekan plié-sarjan jälkeen jo vähän puhisin ja huohotin, developét onnistui jostain mystisestä syystä ihan ok:sti, mut sitten taas keskilattia... En jaksanut hypätä yhtään korkeelle, niin että nilkat ja varpaat olisi kerjenny ojentua. Ja muutenkin. Siinä vaiheessa mulle tuli ekan kerran sellanen mää ejjaks. Tehtiin hyppysarja vielä uusiksi ja siinä vaiheessa olin jo valmis poistumaan koko tunnilta. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, joten kovat tossut sitten jalkaan vaan. En muistakaan nyt äkkiä askeleen nimeä, mutta tehtiin sellasta niinkuin bourréta kuudennessa asennossa. Liikuttiin eteenpäin ja sitten kaarrellen taaksepäin, ja tässä kohtaa mietin että voi hyvä luaja mu jala ei jaks. En saanut jäykkää nilkkaa ojennettua tarpeeksi, ja hyvin pian aloituksen jälkeen mun kannat alkoi lörpsähdellä enkä pysynyt millään ilveellä kärjellä. Lisäksi mun tossut tuntui tosi oudolta jalkaan, jotenkin löysiltä ja kivuliailta varpaisiin, ja olin unohtanut leikata kynnetkin. Kaiken kukkuraksi mun jalanpohjiin tuli ihan hirmuiset krampit, joten oli pakko vetäytyä hiukan venyttelemään niitä. Tunti ei valitettavasti vielä päättynyt tähänkään, vaan tehtiin sitte vielä pas de bourré askellusta, jota seurasi vielä sellainen bourré-jutska (hieno selitys). Tätä ilmeisesti oli tehty jo viime viikolla, joten vetäydyin itekseni hiukan tangolle kokeilemaan tätä, ja lopulta mun oli musiikin tahtiin pakko tehdä tää puolivarpailla koska 1) mun varpaat oli kotelossa jotenkin tositosi huonosti ja niihin sattu kauheesti, ja 2) mää ejjaks enä yhtä!! Lopun révérencekin meni ihan päin persettä mulla. Hyvä puoli oli se, että tunnilla oli jonkinlainen kato ihmisistä meneillään, niin kovin moni ei joutunut näkemään tätä mun räpellystä.

Tää balettitunti kyllä kuvasti hyvin mun ihan koko maanantaipäivääni. Jostain syystä mun sisälläni nousi kauhee vastarinta ja vatutus ihan kaikkia velvollisuuksia kohtaan, joten päätin vaan että tänään en jaksa tehdä mitään tuottavaa. Makasin sohvalla ja luin kirjaa koko päivän (aivan loistava kirja Donna Tartilta, Jumalat juhlivat öisin, voin suositella ihan kaikille!). Balettituntia kyllä odotin ihan innolla ja sinne olin menossa hyvin mielin, mutta se ei sit mennytkään kauheen hyvin. Hyvä puoli tässä kaikessa on se, että mulle tuli sellanen fiilis näistä treeneistä, että mun on kyllä ihan pakko nyt treenailla kotona ja kerätä voimat takaisin, ettei tämä enää ikinä toistu!

Loppuun mun yksi suosikkirunoni Lehm ja koiv, kuvastaa tätä kaikkea nyt enemmän kuin hyvin:

Mää tahro olla lehm koivu al.

Mää en tahro olla luav.
Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.
Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.
Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.
Mää en tahro soitta Kelan tätil.
Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.

Antakka mu olla lehm koivu al.
Viäkkä mu väsyne nahk 
kamarim permanol, kakluni ette.



Heli Laaksonen (Pulu uis 2000)


Kiitos Heli tästä runosta, tätä siteeraan päässäni yllättävän usein arjessani. Hyvin vielä istuu murteellisestikin tonne mun aivotuksiini.

7 kommenttia:

  1. Voi ihana, "voi luaja mu jala ei jaks" :D

    Mutta sanonpa vain, älä hätäile - näitä päiviä on meillä kaikilla. Lepäät kunnolla, ja seuraava kerta menee jo paremmin :) menit kuitenkin sentään tunnille, minä olin eilen laiska enkä mennyt, kun "emmää taho jankata sitä sammaa tanssia uuestaan ja uuestaan". :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DD Haha ihana kuulla ettei se muillakaan ole aina ihanan täydellistä treeneissä!

      Poista
  2. Meinasin sanoa ihan samaa kuin Anna, että varmaan kaikille tulee tuollaisia päiviä. Mulla on sellainen olo joka kerta kun menen pahan migreenikohtauksen jälkeen ekalle balettitunnille. Jalat on hyytelöä, hikoiluttaa ja väsyttää ja huimaa. Tasapaino menee mulla jotenkin aina vähän sekaisin migreenin ansiosta. Viimeksi balettitunti oli aika tuskaa koska sali oli hirveän kuuma, hikoilin tuplaten normaaliin eikä silmälasit pysyneet päässä sen takia. Lisäksi olin jättänyt pehmeitä tossuja varten tekemäni teippaukset jalkoihin myös koviin tossuihin. Se oli virheliike ja teipit painoi niin paljon etten tahtonyt pysyä kärjillä yhtään. Aika paska tunti oli se. Mutta kohti uusia treenejä uudella innolla. Kun ei mulla ainakaan yksikään tunti ole ollut samanlainen kuin edellinen vaikka liikkeet ois ollu täsmälleen samat. Välillä menee paremmin ja välillä tulee takapakkia. Mä oon vaan ylipäätään niin ylpeä itestäni että oon pystyny vielä nelikymppisenä edes alottamaan kärkitossutreenit että oon intopiukassa aina kun näenkin vaan ne tossut tuossa eteisessä :D
    Tsemppiä seuraaviin treeneihin, kun oot kunnolla parantunu niin varmasti sujuvat sitten jo taas paremmin. Kipeenä ei kannata kamalasti treenata, ei se edistä asiaa mitenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep mulla vähän sama noiden kärkituntien kanssa, ykskään tunti ei ole samanlainen ja tuntuu et aina ku kehittyy askeleen verran nii seuraavalla kerralla otetaan sit kaks askelta takapakkia.
      Ja kiitti, nyt olenki ollut koko viikon jo ihan terveenä ja on myös sujunut paremmin :)

      Poista
  3. PS. Ihana lehmäruno! Mä muistan ulkoa ainoastaan yhden runon, mutta sekin on lehmäruno.

    Hiihtojuustoa syönyt lehmä tuli hieman levottomaksi
    by Ilpo Tiihonen

    Voi piimä, voi pötsi, voi pöläys.
    Sattuipa melkoinen möläys.
    Minä olin lehmänä viitisen vuotta
    ja nyt olen aivan muu.
    Hulluna ammun syyttä ja suotta,
    kun olen aivan muu.
    Voi tisseli tis ja lehmän lanta.
    Järki on jäässä kuin Vilusen Manta.
    Ja minä olen päästäni muuu.

    VastaaPoista
  4. Hah voi ei nää on näitä! Aattelen, että joskus pitää epäonnistua niin osaa sitten nauttia onnistumisesta kunnolla. Varsinkin tanssista kun puhutaan niin olis melkein outoa, että kaikki menis aina kun rasvattu. Kuulostais liian helpolta ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo aivan totta. Epäonnistumisien jälkeen ne onnistumiset maistuu entistä paremmilta >:)

      Poista