sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Jalat

Otin itsestänikin nyt tällaisen klassisen balettikuvan, mikä on varmasti tuttu kaikille baletinharrastajille. Omat jalkani ovat vielä suhteellisen neitseellisen näköiset, mitä tulee ruhjeisiin ja vaivasenluihin.

Baletinharrastajilla on varmasti aina mielessä jalat. Niitä treenataan ja niistä toivotaan usein notkeampia ja voimakkaampia, korkeampaa kaarta ja ehkä pikkuisen yliliikkuvuutta. Itse olen tulkinnut monesti niin, että jäsenten yliliikkuvuus on baletissa enemmän tai vähemmän ääneen lausumaton ihanne. Yliliikkuvuuden yhdeydessä osataan aina varotella loukkaantumisriskistä ja siitä, että lihakset tulee treenata voimakkaiksi suojelemaan yliliikkuvaa niveltä, mutta silti yli kääntyvä nivel on esteettisesti ideaali baletissa. Itselläni ei ole yliliikkuvutta ainakaan merkitsevästi missään muualla kuin sormieni nivelissä, mikä ei paljon baletissa ole iloksi :D

Jaloista on tullut itsellenikin baletin aloittamisen jälkeen jonkinlainen pakkomielle. Ennen balettia jalat oli itselleni oikeastaan täysin yhdentekevät, kunhan sellaset vaan on. Huomio kiinnittyi ehkä enemmä pohkeisiin ja reisiin, mutta en koskaan tullut ajatelleeksi nilkkojani tai jalkateriä. Heidi on muistaakseni blogissaan tai Instassa ainakin kirjoitellut jaloista ja niihin suhtautumisesta kumman intohimoisesti, ja tekstiä lukiessani olen hyväksyvästi nyökytellyt itsekseni. Välillä ihan oikeesti vaan selaan kuvia Pinterestissä tms. sanoilla "ballet feet" ja ihastelen ihmisten jalkoja, wtf! :DD Monet varmaan muistavat mun loppuvuoden Ballet feet projectin, jossa joidenkin viikkojen ajan jumppasin ja venyttelin normaalia intensiivisemmin jalkkojani. Mitään näkyvää tulosta en saanut aikaiseksi, varmaankin lyhyen ajanjakson vuoksi. Perjantain kärkiharkan jälkeen päätin taas ottaa vähän ennen-jälkeen kuvia, ja ainakin omaan toiveikkaaseen silmääni nilkkaan alkaa kaartua jo pienen pientä kaarta entisen suoran linjan sijaan, jihuu! Kuvien välillä on noin 4kk aikaa.


Okei, ero on hyvin pieni,  I know. Silti iloitsen, koska mulla oli vähän sellainen fiilis, että mahtaakohan näin vanhan muijan nivelissä tapahtua enää mitään muutoksia. Näköjään kyllä, vaikkakin hyvin hyvin hitaasti. Uskon että jalan ns. pakottaminen kärkitossuun on tehnyt varmaan suurimman työn, koska totta helkutissa se on ainakin aluksi pakottamista. Ei kenenkään ihmisen jalka normaalisti ole koskaan suoraan varpaiden päällä.
Kuvilla eroa n. 3kk.
Itselläni on alkuun ollut hankaluutta kärkitossujen kanssa nimenomaan sinne kärjen tyveen asti pääsyssä. Nilkan pitäisi pystyä taittumaan vielä hiukan paremmin, ja oikeastaan oikea jalka pääseekin jo ihan kivasti, vasemman kanssa on vielä vähän taistelua. Oman painopisteen kärjellä saa aika kätsysti tarkistettua siitä, mistä kohtaa tossun kärki on kulunut. Nahkapalat ehkä kuluu aika huonosti, mutta koska itselläni on vieläkin nuo teipit, niistä näkee aika hyvin mihin on kertynyt likaa ja röhnää eniten. Näistä kulumista päätellen mun oikee jalkani tosiaan on paremmin, mutta mun paino on hiukan liikaa ulkosyrjällä. Siinäkin siis tsempattavaa. Mutta onneksi suunta ainakin vaikuttaisi olevan ihan oikea :)

Maanantain hyvin epäonnisen balettitunnin jälkeen mun molemmat isovarpaan kynnet on ollut kauheen kipeet. Leikkasin ne perjantain kärkiharkkaa varten, mutta jo suunnilleen vartin harjoittelun jälkeen kynsiä alkoi taas sattua. Mietin, että pitäisköhän niitä yrittää leikata vieläkin lyhyemmiksi? Kun seisoo varpaan päällä, varpaan pään pehmeä kudos menee kuitsekin silleen kasaan, että voi olla että leikattu kynsi on edelleen liian pitkä ja tökkää tossunpohjaan. Toisaalta taas, jos leikkaa liian lyhyeksi nii sekin sattuu. Onko kellään muulla isovarpaan kynnet olleet kipeitä kärkitanssin jäljiltä? Toinen juttu, mikä on mua vähän mietittyttänt, on akilesjänteet. Olen varmaan joskus ennenkin kertonut, että kun teen therabandilla perus nilkkajumppaa, mun akilesjänteet silleen rohisee. Se ei satu, mutta ne pitää ihan huomattavan kovaa ääntä. Kysyin joskus balettiopelta tästä, ja hän kehotti pitämään nilkkoja levossa, ja niin teinkin, mutta silti rohina jatkui. Omasta mielestäni mulla on aika pitkät jänteet, en nyt ole ihan varma mihin perustaisin tämän väitteen, mutta esim. pääsen demi pliéhen aika syvälle kannat lattiassa, mikä viittaisi pitkiin jänteisiin. Kun taas ojentaa nilkkaa esim. kärjelle noustessa, sen jänteenhän tulee mennä silleen suppuun. Aika usein mulla, etenkin päivän ekat kärjelle nousut tuntuu akilesjänteessä, ei silleen kipuna mutta siis tuntuu. Tunnen niiden olemassaolon ja tunnen sitä rohinaa. Koska tämä ei kuitenkaan tuota mulle kipua, en ole jaksanut olla kovinkaan huolissani, mutta kyllä se kuiteskin hiukan mietityttää. Etenkin ajatus jostain jänteen katkeemisesta aiheuttaa hirveen äklötys-reaktion :D

Nilkan venytystä treenin jälkeen
En oel vielä lähelläkään ideaalista jalkahaavettani, enkä varmaan koskaan saavutakaan sitä. Uskon kuitenkin, että varmasti jonkinlaista kehitystä kyllä tapahtuu, kunhan jaksaa olla kärsivällinen. Inspiraatioksi selailin eilen vähän Kathryn Morganin videoita youtubessa, mistä sainkin vähän ideoita kotona tehtävään kärkiharjoitteluun. Siitä ehkäpä sitten seuraavassa kirjoituksessa :)

6 kommenttia:

  1. Tosi selvä ero nilkan kaarevuudessa molemmissa kuvissa! Hauska nähdä muiden kehitystä tälleen kuvien avulla :) Teen samaa kun sä että etsin ja ihastelen jalkojen kuvie niin Pinterestissä kuin Instassa :D Niitä on vaan niin kiva katsoa ja olla hiukan kateellinen ja ajatella "mäki haluun tollaset" :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha jee kiva kuulla myös muiden mielipide kehittymisestä. Itse tihrustan suunnilleen suurennuslasilla noita kuvia, että josko jotain olisi tapahtunut, joten omaan realiteetin tajuuni en voi ihan täysin luottaa :D Ja aivan ihana tietää, etten ole ainut joka kyttäilee netissä muiden tanssinjarrastajien tai ammattilaisten jalkoja :'DDD

      Poista
  2. Onhan tuossa selvä ero! Baletissa edistyminen ja kropan siihen mukautuminen vie aikaa eikä se koskaan etene suoraviivaisesti. Pitkään voi tuntua siltä, ettei edisty yhtään ja sitten yhtäkkiä tulee sellainen harppaus. Been there, trust me!
    Ja voin todeta, että yliliikkuvista nivelistä on melkein enemmän haittaa kuin hyötyä. Mun olkapäät putoilee itsestään paikoiltaan vähänkään voimakkaammasta liikkeestä, ja pelkään venyttää esim. sisäreisiä kunnolla, koska polvissa tuntuu todella epämiellyttävältä nivelen mennessä ääriasentoon.
    Mä luulen että suurin tekijä tässä on se, että oma kroppa on jo kasvanut muottiinsa, kun taas yliliikkuvat tanssijat (haha mikä ilmaisu!) ovat aloittaneet treenauksen lapsena, jolloin kroppa on tottunut siihen rääkkiin. Tai näin ainakin itsestä tuntuu!

    Piti vielä sanoa tuosta akillesjänteen rohinasta, että pidä lepoa! Olen googletellut nilkkavammoja (tätähän ei saisi tehdä) ja törmäsin artikkeliin akillesjänteen vaurioista ja tulehduksista, joissa ensimmäinen ja usein jopa ainoa oire ennen pamahtamista on tuo rohina. Ei mitään kipua, ei liikelaajuuden huonontumista, ainostaan epämääräinen rohina.
    Onko sulla pohkeet ja akilleet miten kireät? Mulla ne on polvitaipeisiin saakka aivan juntturalla juoksun takia, ja niitä ei saa auki kuin foam rollerilla. Joten koeta antaa enemmän lepoa, rullaile niitä ja venyttele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuulostaa kauhean kivuliailta noi olkapäät :< eikä varmastikaan edistä baletissa. Ja joo totta, varmaan ikänsä tanssineet ihmiset osaa ns. arvostaa enemmän sitä yliliikkuvuutta itsellään, kun osaavat varmaan käyttää sitä paremmin ja turvallisemmin hyödykseen. Muistan lukeneeni jotain ikuisuuden vanhaa blogia (mikä on jo lopettanutkin), missä Balettioppilaitoksessa opiskelevan nuoren käskettiin venytellä ja vääntää polvet liikkumaan yli, koska se on esteettistä ja ammattiballeriinan polvien on oltava yliliikkuvat. Ei kuulosta kauheen kivalta musta...

      ja voi ei, en nyt just haluaisi mitään nilkkavammaa! Ei mulla kyllä pohkeet oo ollu mitenkään erityisemmin jumissa, akilleet on aina välillä vähän kireät. Voi nyyh!

      Poista
  3. Ihan selkee ero nilkkakuvissa, hienoo! :) Oi että toi akiles :S Kannattaa oikeasti lepuuttaa sitä, jos oireilee.. Akileksen kanssa ei kyllä oo leikkimistä (hirvee se katkeamisajatus apua). Mulla oli viime vuosina paljon akileksen kanssa ongelmia ja se paheni vain, jos en hoitanut sitä oikein. Tärkeetä on kyllä venyttely (silloin kun aktiivinen tulehdus ei oo päällä) ja mulla autto myös hirveesti kylmä aina treenien jälkeen. Yks kaveri vinkkasi myös, että oli saanut akilesvaivat helpottamaan, kun antoi kintulle suolakylpyjä. Siis ihonlämpöistä vettä ja suolaa jonnekin sankoon ja kinttu sinne oleilemaan. Suola kai poistaa tulehduksia. Mutta toivottavasti sulla ei pahene tuosta enää tai mitään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeei kiitos :)
      Ja niimpä, en itsekään ole lainkaan tyytyväinen ton akileksen tilaan. Ja okei, ehkä kokeilen tota suolahommaa vaikka kuulostaa vähän oudolta :D ja toki myös koitan lepuuttaa aina muutaman päivän viikossa. Ärsyttää vaan ku ei millään malttais, kun on niin into päällä!

      Poista