sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Voi kevät

Moikka! Taas pari viikkoa vierähtänyt viime kirjoituksesta. Toissaviikon balettitreenit meni ihan mutkattomasti ja aloitettiin myös näytösharkat kevätnäytöstä varten, jeeii!!! Päästiin itse pienissä ryhmissä vähän suunnittelemaan koreografiaa. Ei saatu vielä paljoa aikaiseksi, mutta olen hyvin hyvin innoissani siitä, mitä vähän kyhäiltiin. Tekniikkatunnit pehmeillä ja kovilla meni ihan keskinkertaisesti, ei nyt ainakaan tule mieleen mitään erityisempiä mokailuja. Harmikseni vaan se uusi ekstra-kärkitunti ei ehkä ihan vastannut odotuksia. Ajattelin, että jos hiihtoloman jälkeen sille tunnille olisi tullut sellainen erityisempi pointe-osuus, mutta tunti pidettiinkin ihan samanlaisena, joissa kärkitossuilla ei ole mitään sellaista erityisempää roolia, mutta ei se kai haittaa. Kaikki harjoitus on kuitenkin varmasti hyväksi :)
Tämä viikko sitten taas, voi hyvänen aika. Viikko sitten suunnuntaina mulle tuli illalla tosi kipee olo, mutta en kertakaikkiaan voinut olla maanantain patologianlaitoksen vierailulta pois, joten rykäisin itseni kipeenäkin mukaan. Kuumetta mulla ei ollut, mut ei mulle kyllä muutenkaan nouse ikinä kuume. Myös tiistaina, keskiviikkona ja torstaina oli sellaisia opintojutskia, mistä en missään nimessä halunnut olla pois, koska siitä koituisi mulle itselleni haittaa. Koko viikko siis puskettiin erittäin viheliäisen flunssan kourissa. Itseäni ärsyttää aina ihan sikana, jos ihmiset ei jää kipeenä lepäämään kotiin, koska "mun elämä on niin tärkeetä ja hektistä et en voi olla mistään pois", mutta nyt sit valitettavasti itse haksahdin tähän! En kuitenkaan halunnut mitään tulehdustilaa itselleni, niin jätin kaiken fyysisen rasituksen ihan minimiin. Koitin levätä illat, joten en käynyt baletissa koko viikkoon lainkaan. Hinku balettitunnille oli kova vielä maanantai-iltana, mutta jo tiistaina olin flunssasta niin uupunut, ettei tullut oikeastaan edes mieleenkään lähteä tunnille. Torstaina olo oli jo jonkin verran parempi, mutta ajattelin että ei ehkä ihan vielä kannata mennä rasittamaan itseään. Perjantaina kaikki romahtikin sitten uudestaan, mikä oli varsin valitettavaa, koska perjantaina mulla oli työpäivä. Töistä palattuani kotiin köllötinkin vaan sohvalla vilttiin kääriytyneenä katsoen Wallanderia koko perjantai-illan ja lauantaipäivän. Tänään mulla alkaa olla oikeesti jo aika terve olo :) Niistämisestä rikki mennyt nokkani kesii, iyh! Sori jos too much information :DD Ulkoinen habitus on siis vähän kökkö vielä, mutta kyllä tää tästä. Jatkuvat lihassäryt on poissa, ja päässäkään ei enää humise kauheesti. Huomenna balettitunnille jeeee....!!! Tosin hieman kauhistuttaa, että mitenköhän raskaalta eka balettitunti tuntuukaan viikon sairastamisen jälkeen.. Kai se siitä.

Tanssin lisäksi tässä olis kaikenlaista opintojutskaa. Gradua enimmäkseen. Toinen suuri murheenkryyni on tuommonen "Experimental designs"-kurssi, missä opetellaan vähän ohjelmoimaan, jotta osataan käsitellä suuria aivodatoja ja tehdä niille perusjuttuja, kuten keskiarvoistamaan ja filtteröimään. Huuh. Ei varmaan tule yllärinä, etten suinkaan ole mikään koodarivelho :'D Tässä kurssissa on siis itselleni kauheesti töitä. Lisäksi mun pitäisi katsoa yksi pari viikkoa vanha luento ja tehdä sen mukana perässä tollasella toisella aivodatan käsittelyohjelmalla jotain (en ees oikeen tiedä vielä että mitä), koska päällekäisten luentojen takia jouduin olemaan alun perin tältä pois. Ärsyttää alkaa tekemään jälkikäteen jotain tollasta hommaa -.- Lisäksi yhdestä kurssista pitäisi kirjoittaa yksi essee jonka deadline on "kunha ennen kesää palautatte", niin se lienee mun priorisointilistallani viimeisenä :D Mutta ilokseni, toisaalta kauhukseni, voin sanoa, että mulla on enää kaks luentoa jäljellä tälle lukuvuodelle! Toki kaikkia gradutapaamisia ja muita epämääräisiä juttuja ja kokoontumisia on paljon, mutta siis ihan perinteisiä luentoja ei ole kuin kaksi jäljellä. Työpäiviäkin alkaa nyt olla vähintään yksi viikossa, eli kyllä tässä silti tekemistä riittää ihan tarpeeksi. Harminloisesti tuli tää viikon kestävä kauhee tauti jarruttamaan kaikkea :/ Ensi viikolla pääsen varmaan (toivottavasti) ison harppauksen gradussa eteenpäin, sillä varasin analysointitilasta itselleni ajan ensi tiistaille. Jospa sitä vaikka alkaisi saada jotain tulosta pihalle :D Edelleen mulla on kyllä suurin työ vielä edessä, kirjallisuuteen syventyminen. Olen kyllä syventynyt ja syventynyt, mutta kenttä on niin suuri että tuntuu että edelleen olen edennyt vain raapauksen verran. Huoh. Parisen kuukautta vielä tehdä kaikki, lievästi ahdistavaa.

Mitäs muuten. Puhutaan vaikka perinteisestä suomalaisesta aiheesta eli säästä. Ihan kiva että pidemmälle iltaan paistaa aurinko, mutta arrghhh kevät on AINA ollut mun inhokkini. Kaikki on kurjaa ja liukasta ja märkää ja ääh. Kevät myös monesti saa sellasta tuntua, että pian alkaa olla lukukausi pulkassa, ja mä en oo vielä valmis! Enenenen en lähellekään! Lisäksi tämä talvi tuntui musta ihan kauheen lyhyeltä, vastahan mä sain luistimetkin käyttööni enkä ehtinyt edes luistella. Mun puolestani voitaisiin kääntää namiskasta vielä vähän vastapäivään ja siirtyä uudelleen vaikka sinne helmikuun alkuun. Ei tarvisi panikoida kurssien loppumisesta ja gradun palautuksesta ja voisin käydä luistelemassa. Mitä mieltä itse olette keväästä? Musta tuntuu että olen mielipiteeni kanssa lähes aina vastarannan kiiski. Tuntuu, että suurin osa ihmisistä pitää kevättä parhaana vuodenaikana ja jotenkin toiveikkaana ja ihanan aurinkoisena. Kesästä, syksystä ja talvesta tykkään kaikista tosi paljon kyllä, mutta kevät, plääh.

Mites teillä on mennyt? Onko kevätnäytöksiä tai mitään muita ponnistuksia nyt tälle keväälle? Tai onko jotakin pääsiäisjuttuja? Itse en tunnusta mitään uskontoa eikä pääsiäinen ole mulle oikeen ikinä merkinnyt mitään, ehkä suklaamunia. Meinasin kirjoittaa gradua hiki hatussa koko pääsiäisvapaan ajan. Tänäänhän muuten taitaa olla se päivä, kun virvotaan? Onneksi meille ei ole tullut virpojia, meillä ei olisi ollut muuta tarjottavana kun kissan silitystä. Mikäli Hänen Ylhäisyytensä nyt olisi ylipäätään antanut lasten edes silittää kallisarvoista turkkiaan... -.-

Koska mua itseäni hiukan ahdistaa tämän kevään kaikki koitokset, laitetaan loppuun kiva kuva Havaijilta. Tässä seison uinuvan tulivuoren kraaterin reunoilla, pilviä kokreemmalla ihmettelemässä. Ehkä tää nyt sitten jotenkin sopii tähän tilanteeseen, tai sitten ei. Ah kun olen niin runollinen :'DD


edit: tein pari pikku lisäystä kappaleisiin.

2 kommenttia:

  1. Voi kyllä, täälläkin menossa pienimuotoinen spring rage! Mä olen sun kanssa täsmälleen samaa mieltä, sillä kevät saa aina tajuamaan sen, että kohta on aika loppu. Mulla on tasan kuukauden päästä opparin palautuspäivä ja jumalauta mä en ole saanut edes teoriaa valmiiksi! Eieiei, talvi, tule takaisin! Talvi on ollut niin lyhyt, ei kestänyt edes 2 kuukautta, enkä mä todellakaan halua sitä märkää ja rapaa tunkemaan joka paikasta sisään.
    Muuten ei tässä mitään, mutta tuo samperin opinnäytetyö...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa sun kirjoituksen, samaa mieltä! Kesästä tosin tykkään itse, mutta ymmärrän että se ei ole kaikkien juttu. Esim. mun äitini ei tykkää myös yhtään, kun tulee +15 astetta lämpimämmät kelit. Jotenkin se "kuumuus" vaikuttaa häneen sillä tavalla ahdistavammin kuin vaikka itseeni. Ja olen siitäkin samaa mieltä, ett kylmään voi varustautua aina pukemalla enemmän, kun kuumuutta sitten taas ei pääse millään karkuun, tosin itselläni se kuuman raja tulee vasta siinä +25 kohdalla vastaan. Kaikista hirveimmät on yöt! Yyh sitä kuumissa ja nihkeissä lakanissa pyörimistä, en tykkää! Muutenkin olen aika huono nukahtamaan, kesäisin se on kuuman ja valon takia vielä hankalampaa. Mutta kesässä on kyllä paljon kivojakin puolia, jonka takia tykkään kesästä vuodenaikana :)

      Jaan fiilikset opparista -.- voi nyyhky.

      Poista