Valtava ikävä

Hei huvennut blogini lukijakunta! Tulin päivittämään vähän kuulumisiani ja fiiliksiäni tänne pienen tauon jälkeen.

Olen tällä hetkellä suorittamassa siis harjoitteluani eräässä sairaalassa. Takana 1kk, edessä vielä 4kk. Olen tykännyt aivan valtavasti harjoittelupaikastani, mulla on sellainen olo että olen tullut just enkä melkeen oikeeseen paikkaan. Ainoa kökkö puoli on toki se, että joudutaan nyt asumaan miehen kanssa erillään, mikä on aika uuvuttavaa kun joutuu sitten reissaamaan aina pe ja su ees taas. Mutta onneksi harkkapaikkani on aivan mahtava, sekä työkulttuurin ja työkavereideni puolesta että myös tämä kyseinen kliinisen psykologian sektori on aivan huippukiinnostavaa. Ei mulla muuten riittäiskään motivaatio suorittaa tätä tälleen toisessa kaupungissa, jos kyseinen harkkapaikka olis vaan tasoa "meh". Olen kauhuissani sen suhteen, mitä tapahtuu tämän jälkeen. On meinaa sellanen "riski" olemassa, että mua pyydettäisiin jäämään tänne töihin tämän jälkeen.... Kukaan ei ole siis vielä pyytänyt, mutta aika moni täällä on nimenomaan harkasta napattu työntekijä, ja virkojakin taitaa olla auki. Lisäksi tänne on ymmärtääkseni hankala rekrytä ketään, koska "haastava sektori" eikä oikeen mieluisa kaikille. Mulle tämä taas just on erittäin mieluista! Mutta niin, jos mua pyydettäisiin jäämään, olisin aivan valtavan ristiriidan pökerryttämä, sillä todellakin voisin tehdä tätä vaikka loppu ikäni, mutta kun tämä sijainti :'< No juu, en mene asioiden edelle.

Otsikon valtava ikävä viittaa tietysti balettiin. Tässä kuukauden aikana on ollut niin paljon uusia asioita opittavana, että baletti on jäänyt taakse kuin itsestään, mutta viikko sitten mulle iski yhtäkkiä aivan valtava kaipuu (no miksköhän just viikko sitten, vaikuttaiskohan kenties että oman vanhan tanssikouluni tunnit alkoi viime viikolla...) balettisalille. Ilo ja onni on se, että ensi viikolla mulla alkaa täällä uudessa paikassa baletti :) En oikein löytänyt täältä tunteja aikuisille muualta kuin kansalaisopistosta, joten sinne olen menossa. Tasosta en tiedä, mitä se tulee olemaan, mutta mulle riittää jo pelkkä se balettisalin tunnelma, musiikki ja mahdollisuus tanssia. Olen innoissani kerännyt jälleen itselleni listan hankittavista balettivaatteista, koska first things first ofc :D

Kaipuu vanhalle tanssikoululleni on tietysti kova, siinä on myös yksi syy miksi olisi minusta vähän ongelmallista jäädä tänne harkan vielä päätyttyä. Millaiset tanssisuunnitelmat teille on tälle syksylle?

Tässä lopuksi vielä biisi, jota olen viime aikoina kovin fiilistellyt. Tässä kappaleessa pääsen itse jotenkin heittäytymään täysillä sen kaihoisan kaipuun syliin, jota tällä hetkellä koen. Niin hyvässä kuin huonossa, saan itseni musiikin avulla lietsottua kauhena helposti erilaisiin tunnetloihin, ja tämä kappale sopii itselleni justiinsakin tähän ikävän tunteeseen. Mitä mieltä itse olette?
https://www.youtube.com/watch?v=LYvlmiwEP9M&list=PLVNgTSeJf6Zq_4ETarnBpmf5_4Hdid_Ko&index=15

Pian pääsee taas. Kuva täältä

Balettiaiheinen sekapostaus

Moikka,
nytpä intouduin taas kirjoittamaan :) Huomasin itse asiassa yhden jutun: kun olin vielä "ensihuumassa" baletin kanssa, kirjoitin tosi paljon balettipostauksia. Kun se huuma vähän laimeni, on vähentynyt postauksetkin. Nyt kun lauantaina kirjoitin uuden tekstin ja selasin tätä omaa blogiani, mulla heräs ja jotenki vahvistu ei pelkkä into kirjoittamista, vaan myös balettia kohtaan! Kauhee innostus tehä nilkkajumppaa ja muuta balettiaiheista juttua. Eli tää blogin kirjoittaminen toimii vähänniinku sellaisena positiivisena noidankehänä, kun olen innostunut baletista, kirjoitan, ja kun kirjoitan, innostun :) Toisaalta tuntui vähän hassulta inspiroitua omista kirjoituksista xD Omaan tekstiin on tietysti helppo samaistua, kun on oikeesti itse ollut se tunteiden kokija.

Luin myös oman tekstini noin vuoden takaa, kun olin käynyt urheilufyssalla (teksti täällä). Olipa hyvä, että kirjoitin silloin siitä tuon jutun, sillä en enää varmaan muistaisi, mikä mulla siellä tarkalleen on vialla. Eli kertauksena: Ensimmäisestä tyvinivelestä lähtevä pohjeluulihas peroneus longus on mulla varmaankin lättäjalkaisuuden vuoksi erittäin heikko, mikä aiheuttaa väärää asentoa jalkaan ja sivuttaisliikettä akillesjänteeseen, mikä sekä aiheuttaa pohkeeseen jumia että kipua akillekseen. Urheilufyssan antamat liikkeet ei siis pelkästään auta akillesvaivaan, vaan se oikeastaan ihan suoraa vahvistaa justiinsa baletissa tarvittavia lihaksia, sillä sen pitäis auttaa mua nostattamaan jalan kaarta. Kuten olen monesti maininut, sekä pehmeillä että kovilla tossuilla mulla on ongelmana se, että paino luiskahtaa helposti toille pikkuvarpaille, niin nämä harjoitukset nimenomaan auttavat vahvistamaan sitä isovarpaan tyveä, että saan painon sinne isovarpaalle. Mulle tuli silloin ihan uutena, että oikeastaan pohkeen vahvistaminen (se pohjeluulhas mikä on kiinnittynyt tohon ensimmäiseen tyviniveljuttuun) on oikeastaan tärkein lihas, mitä kannattaa vahvistaa jos haluaa hyvän kaaren, ja lisäksi sitä itse tyviniveltä. Kysyin silloin fyssalta, että mites se perus theraband flex-point -harjoittelu, mitä kaikissa balettivideoissa tehdään, niin hän sanoi ettei siitä ole kauheasti hyötyä, muuta kuin että se vahvistaa sitä jänteen kollageenia. Mutta itse nilkanlihastreeninä se ei ole lainkaan tehokkaimmasta päästä. Siksi olen päättänyt, että vaikka mun akillestilanne on jo aika kondiksessa, voisin silti jatkaa näitä samoja fyssan antamia tehtäviä. Niitä voi aina tehä haastavammaksi laskeutumalla syvemmälle pliéen ja tekemällä yhdellä jalalla nousuja ja laskuja, joita itseasiassa teinkin tossa alkuvuodesta.

Löysin tällaisen nettisivun, mikä näyttää vähän epämääräiseltä, mutta oli siellä ainakin lähteet lueteltu. Siellä on kivasti eritelty jalan lihas-, nivel- ja jänneratoja ja rakenteita erityisesti baletin kannalta: http://www.tanssifysioterapia.fi/index.php/Jalan_kaaret#cite_note-6

Tehtiin ennen joulua Pähkinänsärkijästä variaatiota, ja ope otti viimeisellä tunnilla videon pikku "esityksestämme". Otin videolta kuvankaappauksia itsestäni, koska videolla oli myös muita ryhmäläisiä.

Sitten loppuun vähän balettivaatejuttuja! Olen nyt pari kertaa tehnyt ennen balettilukuvuotta isomman vaatetilauksen, kuten olen sitten aina tänne blogiin raportoinut. Nyt olisi siis sopiva aika mulla miettiä, mitä ja millaisia vaatteita olen eniten tykännyt käyttää treeneissä, mitkä onkin tuntunut epämiellyttäviltä tai epäsopivilta, ja tärkein, mitä olisin vailla. Viime vuoden vaatetilaus osui ihan nappiin, sillä niistä puvuista on tullut mun suosikkipukuni. Ehdoton suosikki kesäpuku mulla on lyhythihainen Intermezzon Scuba (eli violetin värisenä tämä). Se sopii mun vartalolleni tosi hyvin, en koe mitään kompleksia se päälläni, se ei ole liian avoin ja väri on ihana. Sen voi yhdistää sekä valkoisiin trikoihin ja tanssishortseihin, tai sitten perus juoksu/jumppatrikoihin. Aivan ehdoton suosikkipuku. Sitten olen tykännyt pitää Intermezzon Annaa (tämä harmaana), mutta koska se on kaksikerroksinen kangas ja puolihihainen, sitä olen käyttänyt lähinnä talvella. Kaunis ja istuu mulle hyvin, sopii sekä shortsien että helman kanssa. Capezion Shrugista (tää) tykkäsin eka tosi paljon, mutta nyttemmin mua on alkanut vähän häiriä sen avoimuus! Kutsunkin sitä aina tissipuvuksi xD Siksi olen sen kanssa vähän epävarma, vaikka se on muuten tosi kaunis ja ihana. Ostin tuossa vähän aikaa sitten uudet urheilurintsikat, täytyy kokeilla niitä tuon puvun alla koska ne rintsikat tulee suht ylös, ehkä ne sitten tekis puvusta soveliaamman. Muuten puku on kaunis ja ihana, olen käyttänyt sekä helman että shortsien kanssa. Nämä puvut on oikeastaan ollut niin kivat, että en ole tullut kauheesti edes käyttäneeksi vanhoja pukujani. Kai olen huomannut niiden puutteellisuuden, kun olen saanut paremmat puvut käyttööni. Olen myös tykännyt tosi paljon käyttää mun uusia kukkapöksyjäni vaalanpunaisen paidan kanssa. Otan ne mukaan etenkin silloin, jos olen suoraan tulossa töistä tai jos on kiire, enkä kerkeä miettiä pukuasioita.

No, mitä olen sitten vailla? No pukuja en periaatteessa tarvisi lisää, mutta ehkä kuitenkin haluaisin toisen lyhythihaisen puvun. Kuin sattumalta löysin aivan täydellisen ihanan puvun, valitettavasti se on vaan vähän kallis :/ Mutta jos se on ainoo puku jonka ostan, ehkä se on sen väärtti... Kyseessä tällainen: https://dancewear.co.uk/eriko.html Onko kellään kokemusta tästä Ballet Rosa-merkistä? Kallis hinta voisi viitata laatuun, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Myös yleensä vähän kalliimmilla (ainakin Intermezzolla) valmistajilla puvut on vähän pidempiä, mikä olisi mulle hyvä. Tykkän tuosta puvusta kauheesti, täytyy vähän tarkkailla sitä tässä kuukauden pari että muuttuuko mieli. Myös molemmat värit miellyttäis kauheesti!

Sitten mulla olis toinen juttu, mitä olen vailla. Mulla ei ole mitään "knitwear" lämppäjuttuja. Olen tietoisesti jättänyt ne ostamatta, koska meillä on tanssikoululla niin lämpimät ja hiostavat salit, etten kerkeisi pitämään villahousuja pliésarjaakaan, ennen kuin tulisi liian hiki. Mutta, parissa tilanteessa ne olisi kuitenkin enemmän kuin hyvä olla olemassa. Toinen on ennen esitystä, kun haahuillaan ja lämpätään ennen esityksen alkua ja haluan vähän suojata myös esitystrikoita. Toinen on venyttelyä varten: mun ei kotona tule kauheesti venyteltyä, koska en ikinä jaksa lämpätä tarpeeksi ennakkoon. Niin mietin että olispa kätsyä kun olis villahousut, niin vaan pieni lämppäys riittäisi, housut auttais lihasten lämmittämisessä. Myös kun on näitä tilanteita, että on eka balettitunti, sitten joku tunnin tauko ennen kehonhuoltoa tai pilatesta tms., niin siinä välissä olisi kätsy pitää villahousuja. Joten nyt vihdoin mulla on syytä hankkia villahousut, ja hupsista löysinkin jo aika kivat sellaiset: https://dancewear.co.uk/cosy-legs-8.html . Olishan tuolla ollut tosi kivan värisiä housuja, mutta totesin että 90% mun tanssijutuistani on harmaata tai violettia, ja iskin tietysti myös silmäni sen värisiin housuihin, niin ehkä mustat on kuitenkin kätsyimmät yhdistää sitten noihin yläosiin. En halua olla koko harmaissa tai liilassa :D Hintakaan ei ollut lainkaan paha, joten ehkäpä on täysin hyväksyttävää yhdistää ne sitten yhteen vähän kalliimpaan pukuun... No, mä pohdin näitä juttuja taas sinne elokuulle ja katsotaan sitten onko mieli muuttunut!

Viimeinen kesä

Moikka,

aivan ihanan aurinkoisen kesälauantain päätteeksi voisin raapustaa pienen blogitekstin :) Blogeissa yleisesti ottaen näyttäis olevan aika hiljaista, myös täällä minun blogissani. Tykkään kirjoittaa kyllä, mutta erityisesti balettia koskevat tekstit tuntuu kauheesti toistavan itseään :/ Mulla on sellanen fiilis itelläni, että listaan vaan asioita jotka on mennyt hyvin tai huonosti treeneissä. Toisaalta, mikäs siinä on niin pahaa vähän kirjata niitä ylös. Lukijoille ehkä vähän tylsää, mutta en mä varsinaisesti ole yrittänyt lukijoita kalastellakaan :D 

Kevät kului nopeasti baletissa kevätnäytöstä treenatessa. Meidän aihe oli saaristomeri ja musiikki Myrskyluodon Maijasta (täältä voi kuunnella) . Meillä oli aika iso esitysryhmä, joka oli koostettu useasta eri aikuisbaletin ryhmästä, joten kyseessä oli melko sekalainen sakki. Koreografia oli melko yksinkertainen, varmaankin siitä syystä että taitotasoa oli monenlaista. Esitys oli musta kuitenkin kaunis eikä ollenkaan tylsä, myös yleisössä olevat ystäväni kehuivat esitystä (nojoo ei ehkä ihan reaabeli arvostelu siis). Ekaa kertaa esiintyessä oikeesti jopa sain jotain iloa irti itse esitystilanteesta, enkä ollut vaan kauhusta kankeana :D Itsensä katsominen videoltakaan ei tuntunut ollenkaan hullummalta, jopa hymyilin siinä :) Harjoittelu teki siis tehtävänsä ja itse esitys oli mielestäni varsin onnistunut. 

Esityksen jälkeen mulla oli kaksi viikkoa lomaa töistä, ja kierreltiin Briteissä sen pari viikkoa. Reissusta saisin kyllä todella pitkän jutun, mutta en varmaankaan nyt jaksa alkaa tehdä matkakertomusta ainakaan tähän postaukseen. Sanotaan että matka meni hyvin ja oli todella onnistunut ja ihana, vaikkakin sitä pikkuisen varjosti sekä heti alussa ja lopussa tapahtuneet terrori-iskut. Onneksi oltiin eri kaupungeissa, mutta eihän se silti mukavaa ollut. Kotiuduttiin reissusta tämän viikon tiistaina, ja siitä alkoi sitten oikeestaan heti työt, mikä tuntui todella raskaalta. Vaikka loma oli ihana ja rentouttava myös, niin silti kaipaisin sellasta lomalta rauhoittumista ennen töihin menoa :D Ja meidän loma oli siis 2200 kilometrin roadtrip, eli siinäkin mielessä oli vähän uupunut olo kun päästiin kotiin. Pari työpäivää selvittiin ja nyt viikonloppuna nukuin niin pitkään kun vaan suinkin uni maittoi, olen kököttänyt koneella ja kävin myös tunnin kävelyllä metsässä, vitsi oli kyllä aivan ihanaa se. Metsä tuoksui niin ihanalta, voin suositella kaikille! Olen kyllä iloinen että on kesä. Suomen kesä on kaunis, ihan sama mitä mieltä muut etelään karkaavat sadepilviä pelkäävät valittajat sanovat! Haha :D

Työt mulla jatkuu heinäkuun loppuun asti, ja sitten mulla alkaa harkka toisella paikkakunnalla 1.8. kestäen aina jouluun saakka. Siksi mulla on tuo dramaattinen "viimeinen kesä" otsikkona, sillä tämä on nyt mulla vimppa kesä tutussa tanssiopistossa, ja myöskin opiskelija-statuksena, koska valmistun vuodenvaihteessa! Tosi haikee fiilis, etenkin tanssiopiston suhteen. Ja sitten kun valmistun, en tiedä mistä mahdan saada töitä ja voinko siis enää palata ihanalle tanssikoululleni. Sen takia otinkin kesälle balettitunteja mahdollisimman paljon ja koitan nyt nauttia viimeisistä hetkistä tutuissa saleissa, tanssikavereista ja tuttujen opettajien ohjauksesta :) Yritän kyllä työllistyä täällä, koska mun miehellä on vielä opinnot kesken enkä jaksaisi olla etäsuhteessa ihan kauheesti enää ton harkan jälkeen. No, onneksi mulla ei jää baletti tauolle, koska ilmoittauduin uudelle paikkakunnalle balettitunneilla kansalaisopistoon. Tarjolla oli vaan alkeistunteja ja joku taso 3, joten menin sinne. Otin balettia kolme tuntia viikossa ja yhden tunnin pilatesta, niin mulla on sitten joka ilta halutessani jotain harrastusta. Perjantaisin lähden köröttelemään aina sitten tänne kotikotiin mieheni luokse, niin en ottanut perjantaille mitään tietystikään. Voi olla että en jaksa käydä koko ajan kaikissa treeneissä, mutta halusin luoda itelleni sellaset puitteet, että mun on mahollisuus mennä joka päivä jonnekin. Mun työni tulee olemaan psykologian alalla yhellä vaativimmista sektoreista, joten haluan että voin iltaisin irtaannuttaa itseni siitä täysin, enkä jää yksin istumaan kopperooni. En tunne ketään tolla uudella paikkakunnalla, joten senkin takia haluan että mun on mahollisuus tavata myös muita kuin potilaita. Paras pitää siis myös oma mieli kunnossa, ja balettihan toimii siihen enemmän kuin hyvin :) Eikä mua oikeastaan haittaa, että taso on alkeis/helppo. Tärkeintä että pääsee balettisaliin ja saa nauttia musiikista, ihan hyväkin ehkä että jos töissä stressaa niin baletissa ei tarvi sitten enää stressata tasosta. Pääsenpähän pitämään perus pliéillä ja tenduilla balettilihakset kunnossa. 

Nyt kesällä mulla on tässä alkuun kehonhuoltoa ja pilatesta lähinnä, ja oli tossa torstaina normi balettitunti ja perjantaina kärkitunti. Huomasi kyllä heti, että kun oli pari kolme viikkoa taukoa treeneistä, niin paikat tuli ihan sikakipeiksi! Oltiin Essin kanssa hurjia ja mentiin kokeilemaan baletissa jatko-tason tuntia :DD Ei se ollut niin paha kuin mitä olin peljännyt, kyllä siellä perässä pysyi muttei se ihan helppoakaan kyllä ollut. Nyt kesällä mulla jatkuu balettitunnit kolmesti viikossa, 2x normitunti ja yksi kärkitunti. Tätä siis sinne heinäkuun loppuun asti. Hmmh, haikee fiilis kyllä. 

Koontina tästä balettivuodesta voisin sanoa, että on mennyt ihan hyvin, mutta musta kakkosvuonna tapahtui eniten kehitystä. Tänä vuonna ei ole tapahtunut mitään dramaattista edistymistä, kuten esim. pirueteissa tapahtui tokan vuoden syksyllä. Kärkitunneilla olen omaan tasooni nähden kehittynyt, mutta koko ryhmään verratessa olen varmaan siellä häntäpäässä. Kahden jalan kärkijutut keskilattialla onnistuu jo tosi hyvin, mutta yhden jalan nousuissa ei vaan voima ja rohkeus riitä millään. Voisinkin sanoa, että mitä koko balettiin tulee, tarvisin kyllä ehdottomasti lisää voimaa nilkkoihin. Se on mulla varmaankin sellainen suurin kehityksen kohde, mikä vaatii vielä työstöä. Ja koska mulla ei ole tarpeeksi voimaa nilkoissa, mulla puuttuu keskilattialla rohkeus yrittää 100%sesti, niin sitten se kehityskin tyssää. Pitäisi varmaan harjotella kotona ilman tossuja nilkkalihaksia ja sitten tossuilla tangon ääressä yhden jalan nousuja... Helppo se on kirjottaa, mutta olen aivan uskomattoman laiska harjoittelemaan kotona itsekseni mitään. Nyt kun akillesjännekään ei ole enää vaivannut, olen lopettanut kuntoutusjumpan :/ Tyhmä minä, miten saisin tsempattua kotitreeniin?

Hyväksi puoleksi voin sanoa mun notkeuden, sillä tänä vuonna olen kehittynyt tossa heel stretchissä niin että saan sen ihan joka kerta suorin polvin :) Lisäksi selän notkeus on parantunut, sillä tangolla saan ihan kivan ysikympin arabeskin. JA bonuksena vielä, sain torstaina spagaatin ekaa kertaa maahan asti sitten pariin vuoteen!! Olin lämpännyt hyvin, sitten oli balettitunti, ja jäin vielä tunniksi sitten ylläpitämään lämpöä ennen pilatesta. Siinä sitten tein spagaatiharjoituksia ja tuli sellanen fiilis, että nyt kyllä lähtis kun hiukan pinnistän. Ja siinä se sitten sopivalla uloshengityksellä meni, tosin vain vasen jalka edessä. Oikeellakin sain normirajaani alemmas venytettyä, mutten ihan lattiaan asti yltänyt. Seuraavana päivänäkin kokeilin balettitunnin jälkeen ja onnistui :) Siitä olen kyllä iloinen! 

Sellaset kuulumiset mulla tällä kertaa, mieluusti kuulen myös teidän muiden kuulumisista, kevätnäytöksistä ja kesän suunnitelmista! Mulla ei ole nyt oikeen mitään balettiaiheisia kuvia, niin pistänpä tuolta Brittien reissulta loppuun kuvia. Ihanaa kesää teille kaikille!

London

Oxfordissa, itseäni fiksumpia tapaamassa

Skotlannin Skyen saarelta, Neist Point ja auringonlasku

Skyen saarella, Taliskerin viskitislaamolla

Loch Nessillä tähyilemässä...

Hyvää kevättä blogiin!

Moikka,
vaikka en ole mikään kevätihminen, onhan se kiva kun aurinko paistaa :) Mun huhtikuuni kului hyvin pitkälti töissä, ja mulla oli myös mun vimeinin kurssi yliopistolla :(( Olin pääsiäisenä mun mieheni ja perheeni kanssa Belgiassa käymässä, voisin laittaa postauksen loppuun vaikka pari kuvaa reissulta. Muuten mulla on mennyt ihan hyvin, vaikka aika kova kiire kyllä ollut töissä. Onneksi on ollut myös kivoja juttuja, kuten tuo Belgian reissu, kaverien kyläily, vappu ja tietysti baletti.

Baletissa on mennyt ihan kivasti taas suurimmaksi osaksi, vaikka on ollu hullun rankkaa. Nyt viimeisessä jaksossa tehdään perus1 ja kärkitektniikkatunneilla yhtävariaatiota, mikä on nilkoille ja pohkeille silkkaa kidutusta. Ehkäpä ne siitä sitten harjaantuisi.. Mulla on ollut tosi pitkään kökköjen piruettien aikakausi, osittain varmaan sen takia että musta me ei olla ihan kauheesti tehty piruetteja, niin tietysti ne vähänisetkin piruetit on mennyt vähän mönkään. Piquet tuntuu jäävän jotenkin epäsiisteiksi, suteneuissa (taivuta ranskankielistä sanaa suomeksi ymmärrettävästi...) jalkojen väliin tuntuu jäävä vähän liian iso rako, chaînesit jää pyörimään hölmösti paikoilleen, ja askelpirueteissa on jostakin syystä kauheen iso tasoero oikealla ja vasemmalla puolella. Hyvä asia on se, että olen uskaltanut tehdä kärjillä piruetteja, mutta nekään ei missään nimessä ole kauheen hyvännäköisiä. Niistä annan itselleni pisteet ennemmin siitä uskaltamisesta, en niinkään ulkomuodosta :D No kuitenkin, nää piruetit on siis tosiaan yleisesti ottaen mennyt vähän kökösti, mutta! Viime torstaina tehtiin perus2-tunnilla tuplia, ja onnistuin tekemään tuplapiruetin, parikin kappaletta!! Tehtiin vaan keskilattialla kapeasta neljännestä en dehors-piruetteja. Hihkuinpa oikeen ääneen kun onnistuin! Pari siis onnistui ihan hyvin, ja senkin jälkeen sain pari kertaa täydet kaks kierrosta pyörähdettyä, mutta alastulo oli sen verran epäonnistunut räpellys etten laskiski niitä enää onnistuneiksi... Mut joka tapauksessa, olin ihan hullun iloinen että se onnistui, vitsi kun onnistuisi nyt vielä seuraavillakin tunneilla. Musta on tosi kiva että ollaan harjoteltu ihan vaan yksinkertaisesti keskilattialla hyvinkin "mekaanisti" itse tuplapiruettia, eikä niin että se tulisi johonkin sarjaan, edes lyhyeen ja yksinkertaiseen. Itse olen sellainen vähän jäärä mitä tulee uuden oppimiseen, että mun tarvii vaan mekaanisesti toistaa tosi kauan, ja sitteki ku olen onnistunut nii tarvin vielä paljon toistoa että se naksahtaa kunnolla tonne opittujen asioiden lokeroon. Vasta sitten voin ees harkita tekeväni niitä missään diagonaali yms. sarjoissa.

Baletissa tosiaan myös tuo kevätnäytös lähestyy, esiinnytään yhden ryhmän kanssa. Lievä ahdistus päällä, koska mulla on paikka eturivissä suunnilleen koko ohjelman ajan! Mulla ei ole vielä ihan kamalan itsevarma fiilis esityskoreon suhteen, varsinkin kun siihen on tullut aika paljon muutoksia ja olen joutunut olemaan pari kertaa pois. Onneksi esitystä tehdään myös toisella tunnilla, ja mulla on kertynyt korvauslippuja sen verran, että kerkeen käydä niillä extratunneilla loppu lukuvuoden. Eli viisi balettituntia viikossa, jihuu! :D Olen nyt ajatellut muutenkin, että miten baletin käy. Tosiaan olen siis muuttamassa elokuussa toiselle paikkakunnalle, ja haikeus omaa balettikoulua kohtaan alkaa pikkuhiljaa jo kasvaa. Ajattelin, että ottaisin kesäkaudelle mahdollisimman paljon balettitunteja kesä-heinäkuulle, koska elokuussa tulee väkisinkin paussi. Pyrin kyllä etsimään uudelta paikkakunnalta balettitunteja, mutta esim. kansalaisopiston tunnit alkaa yleensä vasta joskus syyskuun alku/keskivaiheilla. Huoh ;_; Surkee juttu, mutta minkäs teet. Elämässä on pakko mennä eteenpäin.

Kärkitossuista muuten piti vielä kirjoitella, Uudet tossut on ollut vanhoihin verrattuna kuin lahja taivaasta, jos ei kuulosta liioitetulta! :D Istuvat mun jalkaani tosi hyvin, pehmittelyn jälkeen pohja tuntuu tosi hyvältä. Tosin jo nyt mulle alkoi tulla pikkuisen sellainen fiilis, että se olisikin ehkä liian pehmoinen :o Ehkä M pohja olisi kuitenkin parempi. No kuitenkin, tossun malli on huippuhyvä. Ei paina enää ne kohdat, joihin alkoi jo pikkusen kehkeytyä liikavarvasta. Anteeksi seuraavaksi tulee ällöysvaroitus, mutta olen miettinyt että onkohan mulla toisen jalan pikkuvarpaan kynnessä kynsisieni :(( Se ilmaantui jonkin aikaa kärkkäreillä aloittamisen jälkeen, ja kynsisieni ainakin voisi kehittyä kengissä, jotka puristaa/on piukat eikä hengistä (t. internet). Olen jo pitkän aikaan katellut kynttä, mutta se ei ole varsinaisesti osoittanut kauheen aggressiivisia merkkejä sieni-infektosta. Ei kutise, kuumota, punota tai hilseile. Yksinkertaisuudessaan se on vaan vähän kellertävä ja sellainen paksuuntunut. Ei ole tarttunut muihin varpaisiin (tai miehen varpaisiin), niin siksi en ottanut sitä tosissani pitkään aikaan. Nyt olen tosiaan katellut sitä ja miettinyt, että pitäisiköhän ostaa jotain itsehoitolääkettä apteekista. Lueskelin jo vähän etukäteen, vaikuttaa tosi työläältä hoitaa! :o Olikohan se jotenkin niin, että ekat 3 tai 4vk pitää laittaa sitä lääkeainetta kynteen kahdesti päivässä, sitten jatkaa hoitoa kerran päivassä jopa 12 viikon ajan! Ja se pahin, eli hoitoa tulee noudattaa tunnollisesti, koska jos sitä lääkettä unohtaa sivellä ja laittaa vähän miten sattuu, sieni kehittää resistanssin eikä enää mitkään lääkkeet sen jälkeen auta :( Onko kellään täällä kokemuksia mistään kärkkäreiden aiheuttamista jalkavaivoista, kynsiseinistä, vaivasenluista tai muusta inhottavasta?

Mutta joo, sellaiset kevätkuulumiset mulla lyhykäisyydessään. Opinnoissa mulla roikkuu vielä yks oppimispäiväkirja, mitä mulla on aikaa vielä tehdä vajaat parisen viikkoa. Onneksi se on vaan oppimispäiväkirja, ja sen laaduntaso ei tarvi olla mikään erityisen hyvä xD Sitten elokuussa harkkaan. Töitä on vielä runsaasti sinne heinäkuun loppuun saakka, joten tylsää hetkeä ei ehdi tulla. Ja muuten, lähdetään miehen kanssa parin viikon Englannin roadtripille heti kevätnäytöksen jälkeen, eli toukokuun vikaksi ja kesäkuun ekaksi viikoksi :) Se onkin sitten ainoa loma ennen joulua, jes ihanaa olla aikuinen.

Laitan tähän loppuun pienen kuvakollaasin tuosta Belgian matkasta. Suurimmassa osassa kuvia oli mun perheenjäseniä, niin jäi aika pieneksi valikoimaksi vaan nuo maisemakuvat, onneksi niitäkin oli sentään pari. . Ja btw, mulla on ollut jo pitkään tonne alaselkään asti ulotttuva tukka, mutta tänään pätkäsin sen tollaseksi "long bob" tukaksi eli tohon solisluille heiluvaksi pitkäksi polkaksi!! Vitsi tässä on totuttelua!

Belgian Liégessä kiivetttiin tällaset isot portaat (375 askelta), jonka yläpäässä näkyi koko kaupunki.

Katukuvaa Liégestä :)

Katukuvaa Belgian pohjoisosan satamakaupungista, Antwerpenistä.

Antwerpenin katukuvaa illalla (ja koira!)

Käytiin Antwerpenissä illalla heittämässä vähän dartsia mun sisarusteni kanssa (r.i.p pitkä tukkani </3)

Uudet kärkitossut

Moi,
käytiin lauantaina Essin kanssa Tampereella tossuostoksilla. Reissusta on ollut puhetta nyt varmaan jo yli puoli vuotta, mutta saatiinpahan vihdoin aikaiseksi :) Saavuttiin paikalle Tampereen Piruettiin justiinsa sopivasti ennen kuin jonkun tanssikoulun ryhmä tuli sovittamaan kärkkäreitä. Sovitin muutamaa paria, ekat taisivat olla Merletin tossut, mutten tykännyt niiden tuntumasta ollenkaan. Toista merkkiä en muistakaan mikä se mahdoi olla, en tiennyt sitä entuudestaan. Sitten sovitin Grishkon 2007 Pro-tossuja, mitä tuntuivatkin ihan hyviltä jalkaan. Kokeilin paria eri kokoa ja päädyin pienempään. En ole ihan varma, olisko sittenkin pitänyt ottaa puoli kokoa isompi, tai ainakin lestin leveys olisi ehkä ollut parempi olla inan isompi. Kotona nauhat ommeltuani tepsutellessa totesin, että ehkä pikkuisen leveempi lesti saattais olla parempi, mutta en itse asiassa ole edes varma, olisiko tota tossua ollut leveämpää. Mulla on nyt S-pohja, koko 5 ja leveys XXXX. Ostin tossuihin uudet satiini-strech-nauhat! Aiemmin mulla oli satiiniset nauhat, missä oli yksi kohta kuminauhaa, mutta nämä oli nyt jotkut uudet nauhat Blochilta, ja ovat siis kokonaan tosiaan strechiä, mutta pikkusen niissä on tuota satiinin kiiltoa. En ole ihan 100% vakuuttunut noista, koska tuntuu että ne antaa vähän liikaa periksi, verrattuna noihin mun edellisiin. Mutta kattoo nyt miltä nuo tuntuu muutaman kärkitunnin jälkeen :)

Kun olin ommellut nilkan ympäri menevän kuminauhan, kokeilin tossuja ja lähes panikoin, kun huomasin että tossuhan lenksahtaa relevéhen mennessä kantapään yli joka kerta. Ajattelin jo, että tossu on väärää kokoa tai muuten huono, kunnes hokasin että pohjahan on niin kova, että kun notkistan päkiää tossussa, tossunpohja jää hanakasti maahan kantapään noustessa ylös, ja siksi lenksahtaa pois paikoiltaan Aloitin sitten tossun pehmittämisen, mihin tarvittiinkin huomattavasti järeemmät keinot kuin Blochin JetStreamien kanssa. Painelin ja taittelin, väänsin ja painoin tossunpäkiää pöytää vasten. Laitoin tossun jalkaan ja menin päkiälle painaen samalla sormilla tossunpohjaa kiinni omaan jalkapohjaani. Kaikki rehkiminen tuotti tulosta, ja pian huomasin kannan pysyvän ihan ok:sti paikoillaan puolivarpaille noustessa, ja kun ompelin "satiininauhat", kanta pysyi paremmin. Vertailun vuoksi kokeilin vielä vanhaa tossua ja huomasin, että kyllähän siinäkin kanta nousee pikkusen tossun sisässä. Huokaisin helpotuksesta, ei tossut olleet sittenkään väärät!

Grishkoissa on huomattavasti pienempi kärkipinta-ala kuin vanhoissa Blocheissani, mikä ehkä ensin tuntui hieman epäilyttävältä, mutta kotona huomasin että sehkän onkin vallan loistava asia. Muistatte varmaan, että olen valitellut sitä, kun boksin yli pääseminen tuntuu hankalata, ja ihan se kärjen tyvi jää pikkuisen ilmaan. Huomasin, että nyt kun kärkipinta-ala on pienempi, pääsen huomattavasti vaivattomammin ihan kärjen tyveen saakka, kun sinne ei ole matkaa niin paljon, jos tästä selostuksesta saa selvää. Tasapainottelu kärjellä sujuu oikeastaan paremmin, kun nyt mulla on huomattavasti tukevampi ote maahan, enkä ns. horju siellä reunalla.

Vanha ja uusi (ja uudet säärystimet)

Vanhoissa tossuissa olen myös huomannut sen, että mulla on ollut hankaluuksia saada paino syrjävarpailta isovarpaalle. Olen kuvitellut että se johtuu mun heikosta banaani-nilkasta, mutta uusi tossu avasi aivan uuden maailman! Kun pidin vanhaa ja uutta tossua eri jaloissa, huomasin että mun vanha tossunihan oikein syöksee tuon jalan huonoon asentoon, kun uusi ohjaa painoa paljon paremmin isovarpaalle. Voi olla, että mulla on kärkitanssin alottaessani ollut vielä niin heikko nilkka, että tuo tossu on siksi muotoutunut noin, tai sitten se on jo alun alkaen ollut huono, mutta uudessa tossussa mulla oli heti hyvä tuntuma, että jalka on oikein. Laitoin vielä mun oikeeseen eli parempaan jalkaani tuon vanhan tossun, mutta sekään ei onnistu pitämään asentoa suorassa.

Uuden tossun pohja alkoi pysyä relévéssä mukana pehmityksen jälkeen

Grishkoissa tulee esiin paljon kauniimpi linjaus nilkkoihin verrattuna vanhoihin tossuihin :)

Luulen että tuo Grishkojen V-aukko saa nilkan linjauksen näyttämään paljon paremmalta. Mulla on tuossa nyt vaan yksi kuva edestä päin, mutta myös sivulta nilkka näyttää nätin kaarevalta, kun noissa Blocheissa tuli vähänniinkuin sellanen kulma tuohon jalkaterään. Mutta jotta ei nyt menisi ihan tossujen ylistykseksi tämä, niin kyllä multa vähän kritiikkiäkin löytyy. Tosiaan lesti tuntuu ihan pikkusen ahtaalta, ja kotona tepsuttelun jälkeen huomasin että pikkuvarpaat tuntuu vähän sattuvan. Kun otin tossut pois, justiinsakkin noihin liikavarvas-kohtiin jalan ulkosyrjällä ja sisäsyrjällä oli punertavat kohdat, toivottavasti niihin ei kasva mitään ylimääräistä. Toki tossut venyy ja muotoutuu jalkaan, joten toivotaan että näistä ei tule vakavia ongelmia! Ja tosiaan hieman yllättävää oli se, että tossunpohja vaati melko paljon työstämistä, ennen kuin oli edes etäisesti käyttökunnossa.

Piruetista mulla tarttui tossujen lisäksi mukaan uusi puku, myymälän omaa merkkiä ja hitsi se on i-ha-na! Sujahdin pukuun kuin se olisi valettu mulle, ei kiristänyt eikä lerputtanut mistään. pakarastakin meni tosi nätisti myöden, eikä tullut tätä "tuplaperse"efektiä :D Usein judun ostamaan noita L/XL kokoja ulkomaan kaupoista, koska pituus ei muuten riitä, mutta tämä oli oikein hyvä M-koko, mikä oli sopivan pitkä. Sen takia ulkomaiset puvut ei aina istukaan ihan mahdottoman hyvin, koska suurenevat toki joka suunnalta kun koissa mennään ylöspäin. Mulla ei nyt ole hyvää kuvaa, mutta se oli sellanen musta, missä on t-paitahihat ja tuo yläosa on mustaa samettia. Lisäksi ostin mustat perus trikoot, ja nauhatarpeet tossuihin. Käytiin vielä Ballerinassa ja Liikunnassa, josta mulla tarttui mukaan säärystimet (navy blue) ja nahkasäämiskät tossunkärkiin. Kokeilin perus garbage bag-lämpphousja, jotka näytti ihan kivoilta mutten kuitenkaan sitten ostanut niitä. En tiiä. En koe niitä ihan täysin omaksi jutuksi, joten mietin niitä vielä, voihan ne toisaan netistäkin tilata ja alkaa kaduttamaan. Kokeilin myös kahta Capezion pukua, toinen oli auttamatta liian lyhyt ja toinen oli pikkusen liian avoin omaan makuuni. Mutta saalis oli kokonaisuudessaan tosi hyvä: kärkkärit nauhatarpeineen, trikoot, säärystimet ja puku. Älkää kysykö loppusummaa.

Tänään sunnuntaina kun sain nauhat ommeltua ja tossut pehmitettyä sopiviksi huomiselle tunnille, liimasin viimeisenä nahkasäämiskät kärkiin. Ja voi että mikä munaus kävi -.- Avasin uuden liimatuubin painamalla korkin toista päätä sen alumiini(?) kalvon läpi, niinkuin perus tuubit avataan. Kun painoin korkin kalvon läpi, niin eiköhän sitä liimaa ruvennut tursuumaan sieltä aivan valtoimenaan. Kirkusin tietysti mieheltä apua, kun liima purskahteli jo matolle. Hän lähti hakemaan paperia ja tuodessan sitä mulle sanoi että "tässä on paperia, voit jo irrottaa tuubista" kun kauhukseni huomasin että mä en PYSTY irrottamaan siitä! Lievästi paniikissa riuhtasin sormet irti ja nehän oli ihan liimassa :/ Tämä ilta onkin mennyt sit siinä että olen raaputtanut tota kuivaa liimaa irti sormista. Mies sitte autto mua liimaamaan nuo palat kärkiin. Typerä liimatuubi.

Pitkästä aikaa!

Moikka,
on tullut taas pieni blogipaussi, syynä siihen on se että olen yksinkertaisesti kokenut inspiraation puutetta blogia kohtaan. Olen miettinyt tekstintynkiä usein, mutta ei mulla ole vaan ihan kauheesti ollut mitään kerrottavaa. Nyt mulla olisi taas jotakin pientä juttua tarjolla ;)

Baletissa kaikki on mennyt ihan ok:sti. Edellinen, kuukauden takainen postaus kertoi tuosta nilkanvihlonnasta, josta edelleen pikkuisen kärsin :/ Kävin vihlomisesta huolimatta pari viikkoa treeneissä, kunnes totesin, että eihän tässä ole mitään järkeä. Pidin viikon tauon treeneistä, mikä tuli muutenkin tarpeeseen sillä opinnoissa oli aika hektinen viikko. Jätin menmättä balettitunneille, jonka seurauksena vihlonta väheni tosi paljon, muttei valitettavasti vieläkään ole täysin kadonnut. Nyt  sitten viime torstaina mulle tuli mun jalan ulkosyrjässä olevaan pieneen liikavarpaaseen vesikello. Ihmettelin kärkitunnilla, kun inhottavasti pisti jalkapöydän syrjää, ja lopputuntia kohden se alkoi tuntua jo sietämättömältä kun nousi kärjelle. Kun otin tossut pois, huomasin että siihenhän oli hiertynyt kiva vesikello, jonka se nahkaosa oli vielä hiertynyt pois ja jalka oli vereslihalla -.- Ilmankos hieman tuntui. Eli ihan hyvään aikaan alkaa nyt tämä talviloma treeneistä, niin surullista kun se onkin niin taas viikon tauko tekee ehkä ihan hyvää.

Näistä pikkuvammoista huolimatta baletissa on ollut mun mielestä kivaa. Erityisesti olen tykännyt Kitrin variaation treenaamisesta perus1-tunnilla, ja perus2-tunnilla on kivat uudet tankosarjat. Piruetteja ei olla tehty vähään aikaan, ja sen kyllä huomasi torstain tunnilla! Tehtiin siellä muutamat keskilattiapiruetit ja en voi sanoa niiden menneen ihan putkeen. Luulen, että otan käsillä vähän liikaa vauhtia, jolloin koko homma menee helposti säpäleiksi.

Nyt on tosiaan (taas kerran) ollut opintojen puolella aika kova homma. Tämän kevään piti olla kiva ja rauhallinen, en tajua miten aina onnistun tekemään siitä näin hektistä. Tuli vähän yllättäen yksi esitelmä, mikä tuntui kauhean vaivanloiselta, mutta sain sen tehtyä eilen :) Sit olis yks toinen esitelmä, josta olen ollut hyvin tietoinen jo pitkän aikaa, mutta kun tässä nyt on ollut luentoja aika paljon ja jos jonkinlaista muuta puuhaa ja lisäksi vielä työt, niin en ole sitä vielä tehnyt. Mutta tosiaan ensi viikko on vielä työntäyteistä opintojen puolesta, sitten pitäisi pikkuhiljaa ihan oikeesti hellittää! Ja siinä sitten muuten onkin mun kaikki maisterinvaiheen opinnot ;_;;; O___O en voi uskoa että opinnot on näin lopuillaan!! Yliopisto on mun toinen kotini, suoraan sanoen mua oikeesti vähän alkaa paniikinomiasesti kurkkua kuristaa kun mietin, että valmistun ja mulla ei ole enää luentoja ja kurssitöitä tai mitään muutakaan asiaa yliopistolle :((( Toisaalta taas odotan innokkaana että pääsen oikeesti tekemään töitä, ja tietysti oppiminenhan on ikuista enkä usko että koskaan tulen olemaan "valmis". Aina on erilaisia työtehtäviä mitä oppii, ja lisäksi myös maailma muuttuu jatkuvasti, joten turha pelätä että nyt mun pitäis osata kaikki. Etenkin nuorena valmistuneena se ainakin meidän ammattikunnassa on vielä selvää, että nuoria työntekijöitä opastetaan ja saa kysyä ja näin. Riippuu toki varmaan työpaikasta, mutta mitä olen kuullut niin nuoret valmistuneet otetaan ihan silleen ymmärtäen vastaan. Mutta vielä tosiaan pari kurssia pitää tehdä loppuun, ennen kuin tästä olen mihinkään lähdössä :)

Tänään mulla oli tosi ihana päivä. Olen täällä blogissa muutamaan otteeseen maininnut mun taitoluistelutaustastani, josta voisin kertoa nyt vähän enemmän. Menin luistelukouluun 3-vuotiaana, mutta jouduin käymään sen kahdesti koska mua ei niin pikkulapsena vielä otettu yksinluisteluryhmään. Sitten siinä 5-vuotiaana aloitin yksinluistelun, josta tykkäsin ihan hirveesti. Harrastin sitä sellaiset kolmisen vuotta (muistaakseni), kun tapahtui suuri tragedia: mun ihanan rakkaat valmentajat lopetti (toinen lähti opiskelemaan toiseen kaupunkiin, toinen alkoi valmentaa toista ryhmää). Olin tietysti tyypillinen, tilanteesta järkyttynyt lapsi, uusi valmentaja oli "ihan tyhmä enkä halua enää luistella", joten lopetin harrastuken. Olin pari vuotta muiden harrastusten parissa, kun taas veri alkoi vetää jäälle, mutta olin tietysti tippunut ikäryhmäni yksinluistelutasosta, joten menin muodostelmaluisteluun, jonne kaikki oli tervetulleita. Myös mun siskoni oli siellä, joten mun oli aika helppo mennä joukkueeseen. Muokkari oli ihan kivaa, pääsi luistelemaan ja temppuilemaan jäälle, mutta koska en todellakaan ole joukkueihmisiä, niin kyllä se yksinluistelu oli vaan enemmän oma juttu. En muista kuitenkaan silloin kauheesti harmitelleeni asiaa, koska mentiin mun hyvän ystäväni kanssa samaan aikaan muokkarijoukkueeseen, niin treeneissä oli kiva olla, ja olihan siellä muitakin kavereita. Harmi vaan että meidän valmentajat ei ollut kauheen mukavai ihmisiä, ja koska meijän joukkueessa ikähajonta oli suunnilleen 9-vuotiaista 16-vuotiaisiin, niin joukkuehenki oli aika huono. Muodostelmaluistelua harrastin muistaakseni toiset kolme vai neljä vuotta. Yhteensä luistelua on mulla saldossa sellaiset 8-10v, eli voin sanoa että olin ihan hyvä luistelija. En varmasti mikään paras, mutta luistelu taitona oli mulla aika hyvin hanskassa, ja tosiaan kyllä nautin jäällä viilettämisestä. Kävin sekä yksinluistelussa että muokkarissa kisoissa ympäri Suomea, ja esiinnyttiin kaikissa joulu-ja kevätnäytöksissa. Tosiaan lopetin kaiken luistelun 7. luokan jälkeen. Koululiikunnassa tuli yläasteella pari kertaa luisteltua, mutta lukiossa miellä ei enää ollut luistelua. Viime kerrasta luistimilla on nyt siis kymmenen vuotta aikaa, vähän enemmänkin jos ei lasketa niitä paria liikkatuntia kasi- ja ysiluokalla. No niin, tänään sitten kun oli aivan täydellinen luistelukeli, niin minäpä päätin tallustella läheiselle kentälla ja kiskoa luistimet jalkaan tämän hyvin, hyvin pitkän tauon jälkeen.

Mun rakkaat Risportit, kuin valettu mun jalalle <3

 Eka askel jäälle tuntui suoraan sanoen aivan helvetin pelottavalta. Nilkka tuntui spagetilta luistimen sisässä, keskivartalo ihmetteli että miten hitossa pitää tämä ruho pystyssä. Hyvänä asiana huomasin, että luonnostaan mulla tuli potkut oikein (koko terällä potku takaviistoon, ei räpellystä piikeillä), mutta tasapaino ja se oikean painopisteen löytäminen tuntui varmaankin kaikista hankalimmalta. Jalkapohjia ja nilkkoja alkoi myös tosi nopeesti särkeä ja tuntua uuvuttavalta.

Eka askel jäälle pitkän tauon jälkeen

Pikkusen hutera fiilis vielä tässä xDD

Mutta pikkuhiljaa...

...se alkoi siinä sitten lutviutua...

... ja takaperin sirklauskin tuntui jo ihan kivalta

ja hikikin siinä sitten luistilla riehuessa tuli

:)

Tosiaan, luistelu ja sirklaus ja vauhti alkoi siinä vajaan tunnin luistelusession aikana muistua mieleen ja ihan luonnistua. Toki vähän väliä mulla tuli sellasia pelottavia tasapainon horjuntanykäyksiä eteenpäin, mutta fiilis alkoi olla koko ajan varmempi :) Mitään yhden jalan juttuja en juurikaan uskaltanut tehdä. Kokeilin vaakaa, mutta en uskaltanut nostaa jalkaa varmaan 35 astetta korkeemmalle, ja baletinomaisesti jätin selän myös ihan pystyyn. En uskaltanut alkaa laskea selkää jalan mukana, koska tuntui että olisin mennyt nokilleni muuten. Yritin pari kertaa, mutten kertakaikkiaan uskaltanut, vielä. Harmitti vähän, koska muistan vaa'an olleen joskus lapsena mun bravuurini :) Yhden jalan jutuista kokeilin kukkoliukua (:D), tarjotinta ja jäniksenammuntaa, jossa pyllähdin :D Mutta oli ihan huippu iltapäivä. Kieltämättä pelkäsin jäille menoa, koska olin joskus elämässäni ihan hyvä luistelija, enkä ollut varma miten ottaisin sen vastaan, etten enää olekaan kovin hyvä. Mutta ihan onnistuneesti kaikki meni, en suinkaan ollut taidoiltani entisen veroinen, mutta mulle ei myöskään tullut mikään hullu pettymys. Oikeastaan innostus nousi, ja haluaisin mennä kyllä jo ensi viikolla uudestaan :) Onneksi tuo kenttä on tossa ihan 0,5km etäisyydellä, ja oli vielä todella hyväkuntoinen ulkojääksi. Mitä luisteluun tulee, tunnustan että olen ehkä vähän snobi. Luistimien tulee olla mun omat ihanat taitoluistimeni, ja jään olis parempi olla hallin jää, mutta minkäs teet. Tuo oli ihan tarpeeksi hyvä jää mulle :) Luistelu tuntui tosi rankalta, puoli kenttää luisteltua olin jo ihan kamalan hengästynyt ja 45 minuuttia luistelua olin jo ihan poikki. Nyt kun tässä on pian parisen tuntia istunut, niin huomaa miten paikat alkaa jäykistyä ja kipeytyä. Kivan luistelupäivän päätteeksi juotiin kaakaot ja syötiin omar-munkit miehen kanssa :)

Semmoinen tarina se, hauskaa talvilomaa kaikille joilla sellainen on!

Nilkan vihlontaa :(

Moi,
balettitunnit ja oheistreeni + kuntoutusjumppa on alkanut mulla tosi kivasti. Käyn kahdesti viikossa yo-liikunnan tunneilla (lähinnä pilates ja bodybalance), ja otin tavaksi käydä näiden tuntien jälkeen kuntosalilla tekemässä kuntoutusjumpan, siinä samassa rakennuksessa kun nämä kaikki sijaitsevat. Kieltämättä musta tuntui vähän hassulta olla siellä kuntosalilla, säärystimissä ja muutenkin vähän tanssillisessa lookissa :D Se ei vielä oikeastaan ollut se hassu seikka, vaan oikeastaan se mua vähän nauratti kun siellä salilla oli niitä "raavaita miehiä" huhkimassa isojen painojensa kanssa, ja sitte minä olen siinä yhdellä trapulla nytkymässä päkiöillä ylös, alas, ylös alas :D Lisäksi mulla on toi kuminauhalla tehtävä liike niin minimaalinen, että sitä tuskin ohikulkijat edes kauheesti huomaa (ellei oikeen pysähdy katsomaan, mitä ei ole vielä tapahtunut), niin sekin voi olla vähän jännän näköistä kun istun siellä lattialla kuminauha varpaissa eikä mitään näytä tapahtuvan. No, kukin tekee salilla omaa juttuaan, ja vaikka suurin osa tuntuu tekevän omilla maksimipainoilla kai jonkinlaista lihastenkasvatusta, en ole varmaan historian ensimmäinen ihminen, joka tekee kuntosalilla jotain muuta ohjelmaa. Lisäksi olen nyt tsempannut sen verran, että olen siellä kuntosalilla ottanut kuntoutusjumpan lisäksi ne hiton punnerrukset! Joku ehkä muistaa, että kävin vajaa vuosi sitten (... I know) sellasessa fyssan "kykytutkimuksessa", mikä olikaan, missä se totes että mun ylävartaloni on aivan surkea ja että mulle olis hyväksi tehdä punnerruksia. Niin tässä vajaa vuoden tuumattuani asiaa olen nyt alkanut tehdä niitä! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :D

Balettitunneilla on mennyt kivasti, tehdään mun mielestä kivoja sarjoja, Kitrin variaatiota, kärkitossuilla kunnollista jumppaa/lämppää jne. Mutta valitettavasti olen tällä viikolla joutunut kokemaan tämän liikunnan kivuliaan puolen :( Maanantan tuntien jälkeen kotona heti huomasin, että mun vasen nilkkani silleen vihloi kummasti,eikä  mulla ole koskaan ennen ollut sellasta tunnetta. En saanut ojennettua nilkkaa täysin, kun vihlasi joka kerta niin kovasti, enkä täten päässyt ihan maksimiin varpaille, kun (ilman tossuja) kokeilin. Se oli vielä tiistaina ja keskiviikkonakin kipeä, mutta rauhallisesti venyttelin ja pyörittelin nilkkaa. Vähän kuin venytellessä, ojensin nilkkaa aina siihen asti kun sitä alkoi vihloa, otin vähän taaksepäin, ojensin uudestaan taas varovaisesti siihen kohtaan, kun alkoi taas vihloa, pidin pikkusen aikaa varovasti ojennuksessa, palautin, ojensin taas. Vähänniinkuin kipeetä lihasta siis varovasti venyttelisi. Torstain balettituntiin mennessä vihlona oli lakannut oikeastaan kokonaan, ja tyytyväisenä menin tunnille. Eka tunti meni hyvin ja jälkimmäinen pitkälti myös, mutta n. 15 minuuttia ennen tunnin loppua mun toista, oikeeta nilkkaa alkoi vihloa oikeen vietävästi! Kummallisinta oli se, että en loukannut mitenkään erityisesti. En laskeutunut mistään hypystä väärin, en nyrjäyttänyt tai täräyttänyt nilkkaa mitenkään. Mitään ei tapahtunut, yhtäkkiä vaan kesken kaiken alkoi vihloa. Koska tuntia oli niin vähän enää jälkellä, päätin hammasta purren jatkaa. Kipu oli samanlainen kuin alkuviikosta vasemman nilkan kipu, eli nimenomaan ojentaessa, ja myös pyörittäessä nilkkaa vihloi. Illalla ja seuraavana päivänä vihlominen tuntui jo vähän kävellessäkin :/ Nyt tähän sunnuntai-iltaan mennessä olen sen verran venytellyt ja pyöritellyt ja hellästi verrytellyt tätä nilkkaa, että kipu alkaa jo vähän hellittää. En perjaintaina kuitenkaan mennyt Bodybalanceen tai tehnyt kuntoutusjumppaa, vaan ajattelin että nilkka on parempi pitää levossa. Mietin, että pitäisikö mennä lääkäriin, mutta päätin nyt vielä katsoa tilannetta. Mun kokemukseni mukaan sairaanhoitaja sanoo puhelimessa vaan että "ota buranaa ja seuraa tilannetta", jos mainitsen että jalalla pystyy kävellä, joten mitä turhaan jonottaa tk:n tai yths:n puhelinlinjoilla. Etenkin kun tälle nilkalle ei nyt selkeesti käynyt mitään, se ei ole turvoksissa, kosketusarka tai punertava/sinertävä. Otan huomenna balettitunnilla sitten rauhallisesti vaan.

Ja hei kiitos kaikille jotka kommentoi mun kärkitossuja ja sanoi että niitä voisi koittaa vielä pehmittää. Olen nyt väännellyt ja pehmitellyt niitä oikeen urakalla, ja totta tosiaan se auttoi! Boksin yli pääseminen on tuntunut selvästi helpommalta. Tosin nyt huomasin uuden kehitysalueen, josta en voi syyttää tossuja, vaan omia jalkoja: vaikka saankin kärjen nyt kunnolla maahan, pitäisi tehdä enemmän töitä sen eteen, että saa painon kunnolla siihen isovarpaalle. Tehtiin tossa torstaina sellasta kivaa diagonaali-sarjaa, missä pystyi oikeen kunnolla keskittymään tähän asiaan. Tombé, pas de bourré kärjillä, alas, ja relevé neljännessä. Tässä oli myös kivan hidas tempo, missä kerkesi tehdä joka askeleen kunnolla ja oikein kattoa peilistä tarkasti sitä omaa työn jälkeä ja panostaa siihen. Tässä erityisesti huomasin mun banaanin nilkkani ja tein tosiaan parhaani, jotta saisin painoa isovarpaalle ihan kunnolla. Kun nyt oikein erityisesti keskityin tähän asiaan, mietin että olisiko tämä voinut olla sen verran kovempi rasitus nilkalle, että se siitä sitten ärhentyi noin kovin ja alkoi vihloa? En tiedä, seurailen tuota nyt vielä tämän viikon.

Harmitti, että mulla jäi nyt tämän viikonlopun HIIHTOlenkki tekemättä! Ollaan nyt parina viikonloppuna käyty miehen kanssa hiihtämässä, toisin sanoen räpeltämässä sukset jalassa hangessa. Nilkan takia en nyt mennyt, joten otin nyt vaan rennosti, tilattiin lauantaina pitsaa ja katsottiin uutta Sherlockia :) Huomenna alkaa uusi viikko, höh pääsin just hyvään pitsa+Netflix -moodiin!

Härkis, avokado, sinihomejuusto ja ananas, naaammm!!