taas on vierähtänyt aika kauheen nopeesti ja pian ollaan jo joulussa ja vuoden lopussa! Aion tässä postauksessa vähän kertailla tämän vuoden tapahtumia ja viimeaikaisia ajatuksiani. Pakko sanoa, että olen tähän vuoteen tiristänyt mun aivan joka ikisen mehupisarani, eikä paljoa ole kyllä jäljellä. Vuosi on ollut hmm, miten sen sanoisi. Vaativa. Sitä se on ollut, tosin myös antoisa (klisee juu).
Alkuvuosi:
Tammikuu alkoi kovilla pakkasilla ja ihmeellisen sattuman kaupalla löysin itselleni paksun talvitakin -70% alennuksella!! |
Upouudet kärkkärit |
Tammikuussa alkoi mun ihan ekat kärkitossutuntini, joista olen vieläkin ihan onnessani. Toki viikoittain mun tulee pohdittua, miksi harrastan lajia, mikä aiheuttaa fyysistä kipua ja henkistä turhautumista. Ajattelin tehdä kärkitossuista ihan oman postauksen tässä vielä joulukuun puolella, joten en mene niihin sen syvemmin. En enää muista, mitä kaikkea mulla tammikuussa oli, mutta sen muistan että mulla oli kauhee kiire ja joku uusintatenttikin. Vuosi alkoi kovilla pakkasilla, ja muistan että olin ekaa kertaa yksin töissä uudessa projektissa heti loppiaisen jälkeen. Se oli kyllä jännää, mutta opin aika nopeasti työtehtävät ja viihdyin tässä projektissa ihan hyvin. Helmi-huhtikuun ajaksi pikkusen höllenti tahti, töitä ei ollut kun muutamina päivänä näiden kuukausien aikana. Kevät oli teemaltaan tosi aivopainotteinen: kävin kolme kurssia, joista kaksi oli aivotutkimuskeskuksen sivuaineen kursseja ja yksi pääaineopintojen syventävä neuron kurssi, ja käytiin Kuopion yliopistollisen sairaalan patologian osastolla hipelöimässä kuolleita aivoja :)) Se oli kyllä ihan huippu siisitiä, ja myös opettavaista. Keväällä kirjoittelin jonkin verran gradua (sekin neurosektorilta), tosin myös välttelin sitä. Huhtikuun lopulla tein suurimman osan gradun aineiston analyysistä, ja se jos mikä oli perseestä. Analyysi oli aivan helvetin vaikeaa, ja tunsin itseni kyllä todella tyhmäksi monta kertaa. Olen kuitenkin iloinen, että opin niinkin vaikean jutun, ainakin silleen tyydyttävästi, ja sain sen tehtyä.
Kesä:
Toukokuun alussa saatiin tietää, että muutetaan alle kuukauden päästä (joo toukokuu ei ole musta vielä kesää, mutta laitan sen nyt tähän osioon kun ei se oikeen alkuvuottakaan enää ole). Koko neljä viikkoa menikin sitten hirmuisassa pakkaamisessa ja siivoamisessa. Silloin opin, että Patapadalla saa kaiken puhtaaksi. Ihan kaiken. Mulla oli myös aika paljon töitä toukokuussa, mikä teki siitä entistä raskaamman. Gradukin puski niskaan, mutta päätin silloin siirtää gradun dedistä suosiolla elokuun loppuun, sillä en olisi mitenkään ehtinyt pakata kuuden vuoden aikana kertyneet romut laatikkoon, siivota kämppää putipuhtaaksi ja käydä töissä, JA vielä kirjoittaa huolellisesti viimeistelyt tutkielma. Kesäkuu meni sitten uuden asunnon järjestelyssä ja totuttelussa uuteen ympäristöön, töissä ja gradussa. Vietettiin myös meillä ihana tupari-juhannus. Heinä- ja elokuu menivätkin molemmat samaa rataa: gradu ja työt. Tein tämän kahden kuukauden aikana gradua enemmän kuin aiemman 10kk aikana yhteensä -.- Niin se vaan menee mulla, vasta kun dedis alkaa puskea päälle (eikä sitä voi enää siirtää), alkaa tapahtua. Tosin sen verran puolustaudun, että kyse ei ollut ainoastan laiskuudestani, vaan siitä että oli vähän joka saralla rautoja tulessa, enkä aina oikeen ehtinyt tehdä gradua. Elokuussa laitoksemme hiljeni työntekijöistä, joten mulla oli siellä oikein ihana työhuone käytössä hienolla järvinäkymällä, jossa mun tuli kirjoitettua gradua ja paljon. Taukohuoneessa oleva ilmainen kahviautomaattikin saattoi auttaa asiaa. Sain kuin sainkin graduni palautettua viimeinen päivä elokuuta. Töitä mun tuli myös tehtyä ennätyspaljon siinä ohessa. Heinäkuussa mulla alkoi akillesjänne oireilla, ja olen kuntouttanut sitä nyt tuolta kesästä asti aina tähän päivään saakka, ja jatkoa seuraa. Valitettavasti en saanut viettää ollenkaan kesälomaa, vaan syyskuun ekalla viikolla alkoikin suuri rutistus, vimeinen opintosyksy psykologian parissa.
Kesällä olennaista olivat mun lenkkireissuni lampaiden luokse |
Kissa on kotoutunut uuteen kotiin |
Jouluverhot, kynttelikkö ja joulupöytäliina |
Loppuvuosi:
Syyskuusta eteenpäin aina joulukuuhun asti meillä oli tosiaan ammattikäytännön opinnot, eli ollaan opiskeltu hyvin käytännönläheisesti potilaan neurokognitiivista tutkimusta, persoonallisuuden tutkimusta, erilaisia psykologian aloja (esim. mitä koulupsykologi tekee), ollaan kirjoitettu lausuntoja ja raportteja. On myös ollut kognitiivista yksilöpsykoterapiaa sekä perheterapiaa. Syksy on ollut erittäin raskas ja koostunut pitkistä luentopäivistä. Usein on ollut niin, että alkuviikosta on ollut suunnilleen 8-16 pituisia luentopäiviä, ja sitten loppuviikko aikaa tehdä omalle tutkittavalle testejä, kirjoittaa luentopäiväkirjaa tai muita kotona tehtäviä kirjoitustehtäviä. Näissä kursseissa työtä on ollut valtavasti, mutta olen myös oppinut aivan valtavan paljon. Pikkuhiljaa alkaa olla sellainen fiilis, että kyllä musta ehkä sittenkin voi tulla ihan kelpo psykologi, kun on alkanut saada vähän langan päästä kiinni :D No, koska syksy on ollut niin tiivis, työt on jäänyt tosi vähänlle. Syyskuussa vielä sain tehtyä ihan säädyllisen määrän tunteja kuussa, mutta lokakuussa tuli vain 25 tuntia, ja marras- ja joulukuussa kummassakin vähän päälle kymmenen tuntia kuussa :D En vain ehtinyt tehdä enempää. Tämän joulukuun tunnit puristin pariin päivään, ja sain kuin sainkin syötettyä kaiken kerätyn tutkimusdatan tietokoneelle. Nyt voin tyytyväisenä jäädä joululomalle töistä. Vielä maanantaina pitäisi puristaa yksi hiton ärsyttävä raportti pakettiin, niin sitten tämä koko syksyn opintoruljanssi on ohi. Huh.
En tee mitään uudenvuoden lupauksia, koska mun mielestäni ne on ainakin mulle itelleni vähän turhia. Asetan itselleni jatkuvasti pitkin vuotta erilaisia tavoitteita, isoja ja pieniä. ja niitä tulee aina tilanteiden ja elämänvaiheiden mukaan, ei vuoden vaihtuminen sinänsä liity niihin mitenkään. Ei mua kuitenkaan vaivaa, jos jotkut tahtoo nähdä uuden vuoden jonkinlaisena siirtymänä uuteen vaiheeseen jota pedataan lupauksilla, voihan monet uuden vuoden lupaukset johtaa hyväänkin. Kun mietin tulevaa vuotta, mua kyllä jännittää aika lailla. Kevätlukukausi menee vielä tutussa ja turvallisessa ympäristössä täällä kotona, tutulla kampuksella ja töissä ja kursseissa (joita ei ole enää kuin muutama). Kesälle ollaan suunniteltu vähän pidempää junareissua halki Euroopan (:>>>) ja sitten on syksy, mikä on se jännityksen aihe. Muutan nimittäin pois tästä ihanasta kaupungista, joka on ollut mun kotinani siinä vaiheessa jo seitsemän vuotta, ja lähden toiselle paikkakunnalle harjoitteluun. Eniten jännittää yksin asuminen, sillä mun mieheni jää tänne ja eletään etäsuhteessa viisi kuukautta. Ihan ekaa kertaa elämässäni siis teen psykologin hommia ja asun yksin kaupungissa, jota en tunne ollenkaan ja josta en tunne ketään. Lievästi ahdistava ajatus, mutta no, myöskin innostava :) Mutta ennen seuraavaa vuotta, vielä on edessä tämä loppuvuosi. Maanantain jälkeen alkaa tosiaan loma, ja ajattelin ottaa ihan iisisti vaan. Torstaina tai aattoaamuna lähdetään ajamaan vanhemmille joulun viettoon, ja tullaan takaisin kotiin ehkä 28. päivä. Vietetään uusi vuosi täällä meillä parin kaverin kanssa, tosin suunnitelmat on vielä pikkusen auki. Joka tapauksessa koitan nyt vaan rentoutua ja olla ajattelematta mitään töitä tai kursseja.
Tavoitteena olla yhtä rento kuin lämpiävässä saunassa pötköttävä kissa |
Mites teillä on mennyt? Aiotteko tehdä oman vuosikatsauspostauksen vai onko tämä tylsä ja ei-omaperäistä? :D Entä millaisia joulu- ja uuden vuoden suunnitelmia teillä on? :)