maanantai 26. syyskuuta 2016

Balettikuvia ja -videoita

Moikka,
havahduinpa tuossa yksi päivä siihen, että en ole ottanut pitkään aikaan balettikuvia! Osittain se johtuu varmaan siitä, että en ole kovinkaan luonnollisesi kameran edessä, enkä myöskään tykkää jos mies on paikalla kun kuvailen itseäni :D En tiiä, musta se on jotenkin vähän kiusallista, en tiedä miksi. Kuvaan mielummin, kun kukaan ei ole katsomassa, ja tänään siihen tuli tilaisuus. Vasta kuvaussessioiden päätyttyä hokasin, että miksi ihmeessä ahtauduin kämpän suunnilleen pienimpään ovenkarmiin, kun olkkarissa olisi ollut tilaa. No, näettepähän mun uuden fuksianpunaisen päiväpeittoni. 

Kerranki mun aukikierto näyttää ihan kivalta tässä kuvassa :)

Otin pikkusen videota ja pari kuvaa, eivät kauhean hyviä laadultaan mutta ehkä kestätte. Eka otin vähän pehmeillä lämmittelyä.



Nuo plié-pyöräytykset on kyllä ihaninta ikinä nilkoille, yleensä ekasta plié-relévéstä kuuluu nilkoista kauhea paukahdus, mikä tuntuu jumalaiselta. Seuraavaksi ihan tuollainen kärjillä tepsuttelu video vain, ei mitään erityisempää kuin normi fiilistelyä.  



Sitten koitin tehdä vähän suteneu-piruetteja, mitkä oli ahtaassa tilassa vähän haastavia, mutta ne meni silti mulle tyypilliseen tapaan. Tuohon ekaan piruettiin tuli vähän tuollaista tepastelua, mikä on hyvin tavanomaista mulle. Nuo kaks vimppaa meni ihan hyvin, mutta huomaan ja tunnen kyllä että itse pyöriminen tapahtuu tuossä kärjen reunalla.


Sitten on toinen tuollainen fiilistely bourree-pyöriminen joutsenkäsillä, taustalla soi hyvin tilanteeseen sopivasti Alice Cooperin Poison :DD Romanttinen rakkauslauluhan sekin tietysti on :')


Loppuun teinkin sitten vanhan kunnon ostostv:stä tutun ennen/jälkeen videon. Eka video, tietysti mustavalkoisena esitetty, on maaliskuun puolivälistä. Tässä mulla on siis parisen kuukautta kärkitossutunteja takana, ja tehtiin tunnilla tuollaista polkka-askelta, jota tein sitten kotonakin (vanhassa kämpässä ;_;). Nyt tänään otin taas videota tuosta polkka-askeleesta, mitä en muuten olekaan tullut tehneeksi moneen kuukauteen. Näillä videoilla on aika tarkkaan 5kk väliä. Ja videoiden vaihtumiseen valitsin tietysti hyvin kliseisen efektin :''DDD



Eipä tuo mun tämänpäiväinenkään esitys niin tyyylipuhdas ollut mutta ainakin parit jutut huomasin. Ekassa videossa joudun ensinnäkin nousemaan kärjelle tuolla tavalla ei-sallitusti astumalla, nykyisin sous-sous onnistuu hyvin :) Toiseksi, ekassa videossa kääntymisen jälkeen piti ottaa tukea ja väliin tuli pari harha-askelta ja koko kärjelle pääsy on huomattavasti tuskaisemman näköistä kuin nykyään. Omaan silmään kyllä huomaan kehitystä, mikä saa tietysti hyväll mielelle :) Mutta myös kritisoitavaa on. Mulla aika halposti paino luiskahtaa noille pikkuvarpaille, vaikka sen pitäis olla enimmäkseen tuolla isovarpaalla. Osittain se johtuu tästä mun jalkaongelmastani, jota olen nyt muutaman kuukauden kuntoutusjumpalla koittanut korjata. Pikkuhiljaa koitan vahvistaa jalkoja, ja olen kyllä huomannut että tuo kuntoutusjumppa on vaikuttanut kärkitreeniin muutenkin oikein positiivisesti. Tai hankalahan se on erotella, mikä edistyminen nyt johtuu kuntoutujumpasta ja mikä viikoittaisista kärkitunneista. Kyllä lähes joka tunnilla tuntuu aina joku juttu menevän paremmin kuin edellisellä, mikä tuntuu tietysti kivalta :)

Tänään mulla oli päällä balettitunnilla ekaa kertaa tuo puku, mikä näkyy tuossa videollakin, eli Intermezzon Anna-puolihihainen. Puku oli mulle oikein passeli, ei liian lyhyt, avoin tai kiristävä tai vyötäröstä löysä, vaan just hyvä! Tuli mieleen että voisi melkeen tilata tuon saman puvun mustanakin. En ole pitänyt tuota nyt kesällä, koska ajattelin että se voi olla vähän kuuma, koska puolihihat ja kaksinkertainen kangas. Enimmäkseen olen pitänyt sitä Intermezzon ihanaa lilan väristä scuba-pukua ja Capezion puolihihaista pukua. Nuo shortsit on mun nykyiset vakkarini, Capeziolta nekin. Trikoot on ihan vaan Prisman House-merkkiset leggarit, jotka on mun suosikkini!

Balettiin on nyt yleensä kuulunut hyvää. Sekoilen kyllä tunneilla ja teen vähän väliä väärin, mutta mieli ei oo jäänyt maahan, kun tuntuu että olen kyllä oivaltanut lopulta ja tehnyt viimeisen version aina oikein :) Esim. viime torstain perus2 tunnilla sekoilin jostakin syystä ihan älyttömästi niin tanko- kuin keskilattiasarjoissa, mutta parin toiston jälkeen alko sujua jo ihan mukavasti. Ja hei, ollaan elokuusta asti tahkottu perus1 tunnilla sellaista italialaisen koulukunnan "nopeat jalat" pas de bourree hommelia, missä en kertakaikkiaan oo pysynyt mukana. Ymmäärrän sen askelluksen idean ja logiikan, ymmärrän kun tehdään hitaasti, mutta hitto vie kun musa menee päälle ja pitäis tehdä reippaasti ja tahdissa, niin mun kontit lähtee tekemään aivan omia tepasteluja. Tänään se meni kuitenkin ekaa kertaa oikein! En kyllä pystynyt ottamaan siihen pään liikkeitä mukaan, vaikka nekin esiteltiin. Mulle riitti ihan pelkät jalatkin... Mutta olin ihan tyytyväinen :) Ja hei muuten, ilmoitusluontoinen asia! Sain tänään tehtyä tuplapiruetin :)))) Harmi ettei kukaan nähnyt xD Meitä on siellä salissa suunnilleen parikymmentä tyyppiä ja tehdään silleen salin halki viidessä jonossa omaan tahtiin, joten siellä käy aika kova kuhina. Mutta tiedän itse onnistuneeni, se riittää. 

Muuten mulle kuuluu ihan hyvää. Edellisten postauksen valittelut kiireestä alkaa pikkuhiljaa hellittää. Harminloisesti mulla on ollut kyllä kauheen pitkittynyttä flunssaa, kun lepo on jäänyt vähiin, mutta nyt on viimeisetkin yskän rippeet alkanut loppua. Tällä viikolla mulla on vaan pari tuntia töitä päivässä, mut ens viikko on se mun "kesälomani"! Koko muu työporukka on työmatkalla (nyyh en päässyt heidän kanssa Souliin, Etelä-Koreaan) ja ei sattumoisin ole luentoja, joten pidän sen mun ekana viikon mittaisena lomana kymmeneen kuukauteen. Aion varmaan lenkkeillä ja herkutella, maata sohvalla ja katsoa sarjoja ja leffoja. Voi olla että mun parini yhdessä kouluprojektissa kyl ottaa yhteyttä, mutta tuskimpa tehdään mitään sellaista, mikä vaatisi kauheeta ponnistelua :D Lenkkeilystä olen tykännyt nyt viime viikkoina ihan kauheesti, olen käynyt 3-4 kertaa viikossa kävelemässä suunnilleen 5-7km matkoja. Täällä on niin kaunis ruska, että hyvä etten liikutu jo siitä kun kuljen tuolla ulkona, hyvä musiikki kuulokkeista soiden :D On ollut niin nätit kelit ja ulkona tuoksuukin niin ihana syksy, että oon oikeen oottanut innolla lenkkejäni. Ensi viikonloppuna ollaan ehkä menossa yhteen kansallispuistoon miehen kanssa tekemään vähän pidempi vaellus. Mitäs teille kaikille kuuluu? :)

ps. Tää Blogger näyttää nuo videot nyt tässä kirjoitusmoodissa tosi oudoilta, toivottavasti julkaistuani tämän tekstin ne toimii ihan normaalisti :/ Jos ei, niin koitan muuttaa niitä johonkin toiseen versioon. Toivottavasti toimii. 

maanantai 12. syyskuuta 2016

Karhun pentu sairastaa

Moikka,
tästä tulee pieni sekalainen avautumispostaus, koittakaahan kestää tätä epäjärjestelmällisyyttä. Olen taas flunssan (lähinnä kovan yskän) kourissa, ja luulen että balettitunti jää väliin :/ Mutta mulla on teoria, tosin hyvin valitettava sellainen, miksi olen taas kipeenä. Selailin tuossa viikonloppuna blogiani taaksepäin, ja tein erään havainnon. Lähes jokainen postaus alkaa kiireen valittelulla, ja sieltä löytyy lausahduksia, kuten "on ollut taas kauhee kiire", "töitä on ollu paljon", "oon kirjottanu gradua", "olen ollut yliopistolla iltaan asti", "töitä riittää", "en ole ehtinyt tehdä sitä ja tätä, kun on ollut niin paljon tota ja tätä" ja suurin vale "kyllä se tästä sitten taas helpottaa". Hiihtolomaa mulla ei ollut, sillä luennoista ei ollut paussia, pääsiäisloman kirjoitin gradua, kesälomaa ei ollut kun työt jatkui uudessa projektissa saumattomasti kun vanha loppui, ja nyt taas sulavasti gradu vaihtui syksyn opintoihin. Olen viimeksi lomaillut jouluna. Ja pahoin pelkään, että tämä kaikki alkaa pikku hiljaa vaikuttaa muhun ja kroppaani. Eli ei se tästä helpota, jos ei itse laita sitä helpottumaan.
     Olen normaalisti 1-2 kertaa vuodessa sairaana, mutta tämä on nyt jo toinen pieni flunssa kuukauden sisään, ja uskon kyllä vahvasti siihen, että liiallisen rasituksen seurauksena kehon puolustus ei ole ihan parhaimmillaan, ja siksi mulla on nyt toistamiseen tätä yskää. Mä olen sellainen ihminen, jolle ei vaan yksinkertaisesti nouse kuume, joten on hankala arvioida, milloin jäädä kotiin lepäämään ja millon on vaan "pientä flunssaa, ihan hyvin voi mennä", lisäksi olen myös aika tunnollinen persoona (etenkin mitä tulee töihin), niin en oikeen edes kehtaa olla poissa, ellei sitten ihan varmasti ole oikeasti nyt joku paha tauti. Tämä köhä tuli mulle vasta tossa lauantaina, mutta jo torstaina olin sen verran uupunut, että jätin baletin väliin :( Torstaina oli mulla aika tiukka päivä, ensin 8-14 luentoa ja siitä suoraan 14-17 töitä. Puoli kuuden aikaan olin kotona ja totesin, että mulla on tässä tunti aikaa syödä kunnon välipala, levätä hiukan ja vaihtaa balettivaatteet ja pakata baletti kassi, ennen kun lähden baletin kaksoistunnille. Yheksäntuntisen päivän jälkeen olin kuitenkin sen verran uupunut, että päätin jättää ekan kärkitunnin väliin ja mennä sitten jälkimmäiselle tunnille pehmeillä. Kuinkas sitten kävikään, kävin sohvalle hetkeksi lepäämään, ja heräsin vasta kun oli liian myöhäistä lähteä jälkimmäiselle tunnille. Nyt tämän köhän takia olen vähän kahden vaiheilla, pitäisikö mennä tunnille vai ei :( Jouduin olemaan viime maanantainakin pois perus1-tunnilla, koska oli töitä. Toisaalta, tiedän että mulla on nyt yliopistolla pitkiä päiviä tulossa, niin olisi järkevää koittaa levätä edes illat.
     No mitä olen nyt sitten suunnitellut tämän kuukausia kestäneen ketjun pätkäisemiseksi? Luennoilta ei voi olla pois, koska nämä ovat läsnäolopakollisia, ellei sitten ihan oikeesti tule tosi tosi huono olo. Töitä olen alkanut pikkuhuljaa usuttaa gradulaisille. Haha, nyt kun olen itse palauttanut graduni ja tuossa projektissa meillä on pari graduntekijää, voin vaan viitata heihin "jotain gradulaisia", nyt kun olen itse palauttanut työni jo aikoja sitten! :D No joo, olen nyt molemmat gradulaiset kouluttanut noihin työtehtäviin, ja pian heidän pitäisi alkaa tehdä niitä itsenäisesti. Valitettavasti vielä tämä viikko mun on itse pakko puskea, ennen kuin voin alkaa jakamaan töitäni heille. Lisäksi mulla on lokakuun eka viikko aivan tyhjää <3 En ole ottanut töitä siihen, eikä silloin ole luentoja. Ajattelin ihan vaan OLLA, eka kerta yhdeksään kuukauteen kun voin olla kokonaisen viikon ilman mitään velvosllisuuksia. Ihanaa :) Ehkä se vähän auttaisi ja katakisisi tämän kierteen. Lisäksi suunniteltiin alustavasti miehen kanssa reissua Kuusamoon tuijottelemaan ruskaa ja karhuja tuossa syyskuun lopussa. Eli valitettavasti joudun nyt edelleen sanomaan, että kyllä tää tästä ja ei vieläkään ole mitään muuta ratkaisua tähän, kuin että lepään iltaisin, vaikka se tarkoittaisikin baletista pois jäämistä :( Liiton lehdessä oli juuri joku opiskelija kirjoittanut aivan todella itseäni koskevan kirjoituksen, nimenomaan tästä uupumisesta. On se erikoista, kun me psykologit (ja opiskelijat) ollaan herkkiä havaitsemaan muiden ongelmia ja muiden varoitusmerkkejä, mutta itsessämme me sitä ei huomata. Itse todella havahduin tähän tilanteeseen vasta, kun jouduin viime torstaina (ja tänään) olemaan baletista pois tämän takia, ja vielä kun selasin tätä blogia ja omia kirjoituksiani joista muodostui aika hyvä kokonaiskuva mun tästä vuodestani tähän hetkeen asti. En osaa edes kirjoittaa, miten älyttömän paljon mua harmittaa baletin poissaolot. Tämän viikon torstai tulee taas olemaan kamala, varmaan vielä pidempi kuin viime viikon, mutta sitten nämä kaksi kamalaa torstaita on ohi. Olin varannut tälle torstaille töitä 14-19, ennen kuin kurssit ilmoitettiin. Eiköhän mulla ole sitten luentoa samana päivänä 8-14 -.- Eli tulossa taas aivan hitosti liian pitkä päivä, ja olen vähän varautunut siihen, että baletti joutuu taas jäämään :( Ärsyttää hirveesti ja pelkään että jään jälkeen muista, mutta minkäs teet. En mä siellä tunnilla mitään tee sairaana tai uupuneenakaan. Ensi viikolla onneksi helpottaa jo sen verran, että pääsen balettiin, ja mulla on sitten korvauslipukkeitakin niin voin mennä vaikka alkeistunneille käymään kurkkaamassa :)

Mitä muuta mulle kuuluu kuin näitä surkeita uupumisjuttuja? En tiedä kuinka paljon iloisempi juttu tämä on, mutta ainakin tämä on jännittävämpi! Nimittäin eksyin metsään viime viikolla. Kävin keskiviikkona kävelyllä, ja huomasin pyörätieltä puikahtavan pienen polun ojan yli metsikköön. Olin ennenkin katsellut tätä pikku rakoa metsään, ja nyt ajattelin sitten että why not, ja loikkasin ojan poikki metsän puolelle. Siinä oli vielä hieno kylttikin, että tämä on nyt jotain koskematonta ikimetsää. Luulin tietäväni suunnilleen metsän rajat ja totesin, että ylöspäin suuntautuva maasto päättyisi yhdelle tutulle rakennukselle, eli mettä tuskin oli kovin iso. Lähdin kävelemään kinttupolkua pitkin ylöspäin ja nautiskelin metsän tuoksusta ja kauniista ruskasta. Kuitenkin, kun totesin maaston tasoittuneen ja olevani ns. huipulla, en nähnytkään rakennusta, vaan tiheää metsikköä silmän kantamattomiin. Lisäksi kulkemani polu haarautui nyt kahdeksi, vielä pienemmäksi poluksi. Hieman hermostuneena nielaisten käännyin umpimähkään vasemmalle, mutta aika pian mulle tuli sellainen tunne, että tämä ei nyt vie oikeaan paikkaan, joten käännyin kannoillani, menin risteyspaikkaan ja jatkoin toiseen suuntaan. Kun polku kuihtui olemattomiin, alkoi mua jo hieman huolestuttaa. Kello alkoi olla kahdeksan, ja koska metsä oli hyvin tiheää, alkoi siellä myös hämärtää. Mulla oli kyllä kännykkä mukana (alla kuvia seikkailustani), mutta en kuitenkaan ollut vielä niin huolissani, että olisin kehdannut soittaa miehelleni. Etenkin kun tiesin erään hänen kaverinsa olevan meillä kylässä, en olisi voinut voielä myöntää sen kaverin kuullen että olen hukassa! jatkoin vaellusta ja pian huomasin metsän siimeksessä pilkottavan rakennuksen seinää kaukana edessäpäin, löysin ulos ja paikansin itseni tutulle paikalle, josta käppäilin kotiin. Sen pituinen se :D Tosin tuli kyllä mieleen, että ehkä mun ei kannata näillä erätaidoilla lähteä samoomaan minnekään Kuusamon metikköön, missä on vielä karhujakin...

Seikkailun alku




Suuri helpotuksen tunne seikkalun päätyttyä :D
Se siitä seikkailusta. Viikonloppuna en kurkkukivun ja yskän vuoksi viitsinyt lähteä lenkille, vaan jäin kotiin kököttämään. Ja ettepäs muuten ikinä arvaakaan, mitä tein! Aloin kutoa tossuja. Kyllä, luitte aivan oikein. Kuten kaikki lukijat varmasti jo tässä vaiheessa tietävät, en ole käsityöihmisiä. Perheeni on, mutta minä en. Jostakin luonnon oikusta kaivoin vanhan lankakeräni esiin ja aloin kokeilla oikeaa ja nurjaa silmukkaa. Kun totesin sen sujuvan yllättävän mutkattomasti, etsin internetistä helppojen tossujen ohjeen. Äitini tykkää käyttää sisällä lämmittäviä tossuja, joten ajattelin tehdä ne hänelle joululahjaksi :) Koska vaikka niistä tulisi miten rumat, tiedän että äiti ei tuomitse <3 Tosin, mulle tuli tossa kutoessa mieleen, että noista saattaakin tulla vähän liian pienet äitille, jolloin annan ne varmaan siskolleni. Sisko kyllä varmaan tuomitsee, jos niistä ei tule siistit, mutta tulkitsen sen sellaisena hyväntahtoisena, siskojen välisenä ivailuna :D


Kokeilin eka tuolla vanhalla oranssilla langalla, ja sitten kävin ostamassa tuon harmaan ja turkoosin kerän. Onneksi äitillä ja siskolla on suht sama värimaku. Teen 4 harmaata ruutua ja 4 turkoosia, ja ne sitten ommellaan yhteen. En ymmärrä siitä mallikuviosta niin alkuunkaan, että miten ihmeessä siitä voi tulla tossu, mutta sen näkee sitten. Ehkä ei tulekaan :D

No joo, tästä tuli nyt pitkä ja sekava postaus. Yritän vähentää hiukan töitä, mutta en tietenkään voi sitä lainkaan lopettaa, tarvitsen palkkaani. Lisäksi koitan nyt tämän viikon vielä puskea, sitten pitäisi oikeasti alkaa vähän rennommat ajat. Huh, edelleen kyllä harmittaa ihan törkeästi tämän ja viime viikon menetetyt balettitunnit :(

tiistai 6. syyskuuta 2016

Uusia juttuja ja syksyisiä kuvia

Moikka! Blogin ulkoasu koki pienen uudistuksen mitäs pidätte? :) Olin jo jonkin aikaa miettinyt pinkinkirjavan taustan vaihtoa, ja eilen suht extemporesti aloinkin sitten säätää blogin asetuksista uutta ulkoasua. Eeei sillä Netflixin Cosmos-sarjalla ollu mitään vaikutusta tähän valittuun taustaan :D No ei, värisävyksi halusin jotakin violetin punaista, ja tuo tähtitaivas nyt upposi muhun tällä hetkellä parhaiten. Mulla itselläni ei oikeen ollut mitään tarpeeksi hyvälaatuista kuvaa, että olisin voinut laittaa taustaksi, joten valmiilla mennään. En tiedä, mitenköhän pysyvä tämä tausta on, voi olla että jossakin vaiheessa vaihdan johonkin vähän neutraalimpaan. Tällä hetkellä ainakin tykkään :)

Kaikkea muutakin uutta on tuloillaan. Huomenna alkaa tosiaan viimeinen syksy yliopistolla, viimeiset psykologian kurssit. Aika haikea fiilis, ja samaan aikaan taas sellanen että mitä helvettiä, tämänkö jälkeen mun pitäisi olla valmis! :D Ostin tänään uuden vihon huomenna alkavalle kurssille, eikö ole ihanan nätti kansi! Nopeesti katottuna näyttää kyllä tuo kuva vähän sekavalta, mutta siinä on kaikkia kivoja eläimiä. Koko yliopisto-opinnot tähän mennessä (tutkielmia lukuun ottamatta) on olleet hyvin teoreettisia: kurssit koostuu luennoista ja noin 700 sivun tenttikirjoista ja niistä tenteistä. Vaikka monet purnaa liiasta teoreettisuudesta, musta sen kuuluukin olla just näin. Jos haluaa jotakin käytännöllisempää, niin on paras varmaan valita jokin toinen ala. Vuosien teoriatietoon tutustuminen on omasta mielestäni ensiarvoisen tärkeää ja tekee meistä ammattitaitoisempia. Nämä viimeiselle vuodelle säästetyt ammattikäytännön kurssit on sitte niitä, joissa päästään ihmettelemään että no mitä se psykologi sitten tällä kaikella tiedolla oikeesti tekee. Näistä ei luonnollisesti ole tenttiä, vaan pitkiä, 8-14 luentopäiviä ja uskoisin että moneen kuuluu myös jonkinlainen itsereflektoiva päiväkirjasuoritus. Kuulostaa musta oikein kivalta, tosin vähän jännittää kun yhtäkkiä on niin erilaista kaikki. No, onneksi mulla on tuossa toi kemian kirja vielä, jos tulee tenttikirjaa ikävä niin voin sitä sitten lueskella :D

Blogin lukijat ei varmaan muista mun julkisen kirjoittelun alkuaikoja (syksy 2014), mutta silloin aloitin sivuaineena solu- ja molekyylibiologian. Koska mun kemia- ja bilsatiedot oli todella, todella ruosteessa, en oikein menestynyt näissä opinnoissa, ja vaihdoin sivuaineen filosofiaan. No, nyt pari vuotta myöhemmin, pikkusen asiaan enemmän perehtyneenä, meinasin ensi keväänä rinta rottingilla tarpoa takaisin toiselle puolelle järveä matlut-kampukselle, ja jatkaa solu- ja molekyylibiologian opintojani :D Nyt ajattelin tosiaan itekseni lukea tuota kemiaa, ja käydä kirjatenttimässä "solubiologian alkeet" pikkukurssin, niin ehkäpä tällä kertaa saisin suoritettuja vähän enemmän näitä kursseja :D Tästä varmaan lisää keväämmällä, mutta tämä kuuluu mulla myös tähän kategoriaan "uusia juttuja".

Balettiin mulla ei ole nyt valitettavasti raportoida mitään uutta, koska sillä saralla lukukausi on pyörähtänyt käyntiin jo pari viikkoa sitten. Eilen maanantaina en päässyt peruss1-tunnille, mutta riensin töistä suoraan sitten kärkitunnille. Kerkesin lämmitellä pikkusen, mutta huomasin kyllä että miten poikki tunnuin olevan läpi koko tunnin. En tiedä johtuiko se liian kylmistä lihaksista, vai mistä. Diagonaali suteneuta ja olin jo ihan valmista kauraa. Sain poissaolosta korvauslipukkeen, jonka menen varmaan käyttämään perjantain katutanssitunnille :) Toivottavasti ne ei viime viikolla edennyt kauheesti! Meinasin vähän että kun en nyt ilmoittautunut virallisesti sille tunnille, pidän sitä nyt mun korvaustuntina. Mulla tulee tässä parin viikon sisään vielä ainakin kaksi poissaoloa baletista töiden takia, niin käyn sitten aina katutanssissa käyttämässä korvauslipukkeet :) Ja ilokseni voin muuten ilmoittaa, että olen saanut taas mun kuntoutusjumpastani kiinni. Olen nyt laiminlyönyt sitä viimeiset pari viikkoa, mutta eilen sain vähän tsemppausta asian tiimoilta, ja intouduin tänäänkin vetämään jumpan läpi, jeei!

Kävin tänään lenkillä käyskentelemässä, ja toisin kuin yleensä, otin tällä kertaa kivoja luontokuvia :) Ainakin omasta mielestäni kivoja :D Ilta oli melko harmaa, mutta ei satanut. Lämpötilakin oli mukava 13 astetta, eli juuri sopiva lenkkeilyyn. Harmi vaan että mun kännykän kamera ei todellakaan ole mikään kauhean hyvä. Teinpä mun lenkkikuvistani pienen kollaasin enjoy!



Ai niin, loppuun vielä sellainen uusi juttu, että tilasin vihdoinkin meille verhot! Ollaan asuttu tässä kämpässä nyt kolmisen kuukautta, ja keittiö sekä makkari on ollut täysin verhotta. Viikonloppuna sain tilattua Jotexilta oikein hyvään hintaan verhot, sekä tietysti uusiin makkarin verhoihin sopivan päiväpeitteen. Niistä sai vielä ihan kivan alennuksen, kun olin ensikertalainen tilaaja! Kunnon porttiteoria tässäkin piilee, pian olen varmaan taas klikkailemassa Jotexin koristetyynyjä. Tuli kyllä kunnon kotirouva-fiilis, kun mallailin vaaleanpunaisia ruusuverhoja makuuhuoneeseen. Tätäkö on avioliitto :DD Verhot tuolee huomenna postissa, seuraavassa postauksessa on sitten kuvat niistä!