Jalat

Otin itsestänikin nyt tällaisen klassisen balettikuvan, mikä on varmasti tuttu kaikille baletinharrastajille. Omat jalkani ovat vielä suhteellisen neitseellisen näköiset, mitä tulee ruhjeisiin ja vaivasenluihin.

Baletinharrastajilla on varmasti aina mielessä jalat. Niitä treenataan ja niistä toivotaan usein notkeampia ja voimakkaampia, korkeampaa kaarta ja ehkä pikkuisen yliliikkuvuutta. Itse olen tulkinnut monesti niin, että jäsenten yliliikkuvuus on baletissa enemmän tai vähemmän ääneen lausumaton ihanne. Yliliikkuvuuden yhdeydessä osataan aina varotella loukkaantumisriskistä ja siitä, että lihakset tulee treenata voimakkaiksi suojelemaan yliliikkuvaa niveltä, mutta silti yli kääntyvä nivel on esteettisesti ideaali baletissa. Itselläni ei ole yliliikkuvutta ainakaan merkitsevästi missään muualla kuin sormieni nivelissä, mikä ei paljon baletissa ole iloksi :D

Jaloista on tullut itsellenikin baletin aloittamisen jälkeen jonkinlainen pakkomielle. Ennen balettia jalat oli itselleni oikeastaan täysin yhdentekevät, kunhan sellaset vaan on. Huomio kiinnittyi ehkä enemmä pohkeisiin ja reisiin, mutta en koskaan tullut ajatelleeksi nilkkojani tai jalkateriä. Heidi on muistaakseni blogissaan tai Instassa ainakin kirjoitellut jaloista ja niihin suhtautumisesta kumman intohimoisesti, ja tekstiä lukiessani olen hyväksyvästi nyökytellyt itsekseni. Välillä ihan oikeesti vaan selaan kuvia Pinterestissä tms. sanoilla "ballet feet" ja ihastelen ihmisten jalkoja, wtf! :DD Monet varmaan muistavat mun loppuvuoden Ballet feet projectin, jossa joidenkin viikkojen ajan jumppasin ja venyttelin normaalia intensiivisemmin jalkkojani. Mitään näkyvää tulosta en saanut aikaiseksi, varmaankin lyhyen ajanjakson vuoksi. Perjantain kärkiharkan jälkeen päätin taas ottaa vähän ennen-jälkeen kuvia, ja ainakin omaan toiveikkaaseen silmääni nilkkaan alkaa kaartua jo pienen pientä kaarta entisen suoran linjan sijaan, jihuu! Kuvien välillä on noin 4kk aikaa.

Okei, ero on hyvin pieni,  I know. Silti iloitsen, koska mulla oli vähän sellainen fiilis, että mahtaakohan näin vanhan muijan nivelissä tapahtua enää mitään muutoksia. Näköjään kyllä, vaikkakin hyvin hyvin hitaasti. Uskon että jalan ns. pakottaminen kärkitossuun on tehnyt varmaan suurimman työn, koska totta helkutissa se on ainakin aluksi pakottamista. Ei kenenkään ihmisen jalka normaalisti ole koskaan suoraan varpaiden päällä.

Kuvilla eroa n. 3kk.

Itselläni on alkuun ollut hankaluutta kärkitossujen kanssa nimenomaan sinne kärjen tyveen asti pääsyssä. Nilkan pitäisi pystyä taittumaan vielä hiukan paremmin, ja oikeastaan oikea jalka pääseekin jo ihan kivasti, vasemman kanssa on vielä vähän taistelua. Oman painopisteen kärjellä saa aika kätsysti tarkistettua siitä, mistä kohtaa tossun kärki on kulunut. Nahkapalat ehkä kuluu aika huonosti, mutta koska itselläni on vieläkin nuo teipit, niistä näkee aika hyvin mihin on kertynyt likaa ja röhnää eniten. Näistä kulumista päätellen mun oikee jalkani tosiaan on paremmin, mutta mun paino on hiukan liikaa ulkosyrjällä. Siinäkin siis tsempattavaa. Mutta onneksi suunta ainakin vaikuttaisi olevan ihan oikea :)

Maanantain hyvin epäonnisen balettitunnin jälkeen mun molemmat isovarpaan kynnet on ollut kauheen kipeet. Leikkasin ne perjantain kärkiharkkaa varten, mutta jo suunnilleen vartin harjoittelun jälkeen kynsiä alkoi taas sattua. Mietin, että pitäisköhän niitä yrittää leikata vieläkin lyhyemmiksi? Kun seisoo varpaan päällä, varpaan pään pehmeä kudos menee kuitsekin silleen kasaan, että voi olla että leikattu kynsi on edelleen liian pitkä ja tökkää tossunpohjaan. Toisaalta taas, jos leikkaa liian lyhyeksi nii sekin sattuu. Onko kellään muulla isovarpaan kynnet olleet kipeitä kärkitanssin jäljiltä? Toinen juttu, mikä on mua vähän mietittyttänt, on akilesjänteet. Olen varmaan joskus ennenkin kertonut, että kun teen therabandilla perus nilkkajumppaa, mun akilesjänteet silleen rohisee. Se ei satu, mutta ne pitää ihan huomattavan kovaa ääntä. Kysyin joskus balettiopelta tästä, ja hän kehotti pitämään nilkkoja levossa, ja niin teinkin, mutta silti rohina jatkui. Omasta mielestäni mulla on aika pitkät jänteet, en nyt ole ihan varma mihin perustaisin tämän väitteen, mutta esim. pääsen demi pliéhen aika syvälle kannat lattiassa, mikä viittaisi pitkiin jänteisiin. Kun taas ojentaa nilkkaa esim. kärjelle noustessa, sen jänteenhän tulee mennä silleen suppuun. Aika usein mulla, etenkin päivän ekat kärjelle nousut tuntuu akilesjänteessä, ei silleen kipuna mutta siis tuntuu. Tunnen niiden olemassaolon ja tunnen sitä rohinaa. Koska tämä ei kuitenkaan tuota mulle kipua, en ole jaksanut olla kovinkaan huolissani, mutta kyllä se kuiteskin hiukan mietityttää. Etenkin ajatus jostain jänteen katkeemisesta aiheuttaa hirveen äklötys-reaktion :D

Nilkan venytystä treenin jälkeen

En oel vielä lähelläkään ideaalista jalkahaavettani, enkä varmaan koskaan saavutakaan sitä. Uskon kuitenkin, että varmasti jonkinlaista kehitystä kyllä tapahtuu, kunhan jaksaa olla kärsivällinen. Inspiraatioksi selailin eilen vähän Kathryn Morganin videoita youtubessa, mistä sainkin vähän ideoita kotona tehtävään kärkiharjoitteluun. Siitä ehkäpä sitten seuraavassa kirjoituksessa :)

Huonoimmat balettitreenit ikinä

Dramaattinen otsikko ehkä juu, mutta se on totuus. Maanantain kärkitunti oli varmaan epäonnistunein balettitunti ikinä. Yyyhh.
Tarkoitus ei sinänsä ole dissata itseeni, vaan purkaa turhautumista tänne. Ymmärrän kyllä, että olin koko viime viikon pois treeneistä ja sairaus vei mun kaikki voimat, joten tauon jälkeen ei lihakset ihan ole priimakunnossa. Ugh, ärsytti vaan niin paljon tunnilla.
     Ekan plié-sarjan jälkeen jo vähän puhisin ja huohotin, developét onnistui jostain mystisestä syystä ihan ok:sti, mut sitten taas keskilattia... En jaksanut hypätä yhtään korkeelle, niin että nilkat ja varpaat olisi kerjenny ojentua. Ja muutenkin. Siinä vaiheessa mulle tuli ekan kerran sellanen mää ejjaks. Tehtiin hyppysarja vielä uusiksi ja siinä vaiheessa olin jo valmis poistumaan koko tunnilta. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, joten kovat tossut sitten jalkaan vaan. En muistakaan nyt äkkiä askeleen nimeä, mutta tehtiin sellasta niinkuin bourréta kuudennessa asennossa. Liikuttiin eteenpäin ja sitten kaarrellen taaksepäin, ja tässä kohtaa mietin että voi hyvä luaja mu jala ei jaks. En saanut jäykkää nilkkaa ojennettua tarpeeksi, ja hyvin pian aloituksen jälkeen mun kannat alkoi lörpsähdellä enkä pysynyt millään ilveellä kärjellä. Lisäksi mun tossut tuntui tosi oudolta jalkaan, jotenkin löysiltä ja kivuliailta varpaisiin, ja olin unohtanut leikata kynnetkin. Kaiken kukkuraksi mun jalanpohjiin tuli ihan hirmuiset krampit, joten oli pakko vetäytyä hiukan venyttelemään niitä. Tunti ei valitettavasti vielä päättynyt tähänkään, vaan tehtiin sitte vielä pas de bourré askellusta, jota seurasi vielä sellainen bourré-jutska (hieno selitys). Tätä ilmeisesti oli tehty jo viime viikolla, joten vetäydyin itekseni hiukan tangolle kokeilemaan tätä, ja lopulta mun oli musiikin tahtiin pakko tehdä tää puolivarpailla koska 1) mun varpaat oli kotelossa jotenkin tositosi huonosti ja niihin sattu kauheesti, ja 2) mää ejjaks enä yhtä!! Lopun révérencekin meni ihan päin persettä mulla. Hyvä puoli oli se, että tunnilla oli jonkinlainen kato ihmisistä meneillään, niin kovin moni ei joutunut näkemään tätä mun räpellystä.

Tää balettitunti kyllä kuvasti hyvin mun ihan koko maanantaipäivääni. Jostain syystä mun sisälläni nousi kauhee vastarinta ja vatutus ihan kaikkia velvollisuuksia kohtaan, joten päätin vaan että tänään en jaksa tehdä mitään tuottavaa. Makasin sohvalla ja luin kirjaa koko päivän (aivan loistava kirja Donna Tartilta, Jumalat juhlivat öisin, voin suositella ihan kaikille!). Balettituntia kyllä odotin ihan innolla ja sinne olin menossa hyvin mielin, mutta se ei sit mennytkään kauheen hyvin. Hyvä puoli tässä kaikessa on se, että mulle tuli sellanen fiilis näistä treeneistä, että mun on kyllä ihan pakko nyt treenailla kotona ja kerätä voimat takaisin, ettei tämä enää ikinä toistu!

Loppuun mun yksi suosikkirunoni Lehm ja koiv, kuvastaa tätä kaikkea nyt enemmän kuin hyvin:

Mää tahro olla lehm koivu al.

Mää en tahro olla luav.

Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.

Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.

Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.

Mää en tahro soitta Kelan tätil.

Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.

Antakka mu olla lehm koivu al.

Viäkkä mu väsyne nahk 

kamarim permanol, kakluni ette.

Heli Laaksonen (Pulu uis 2000)

Kiitos Heli tästä runosta, tätä siteeraan päässäni yllättävän usein arjessani. Hyvin vielä istuu murteellisestikin tonne mun aivotuksiini.

Voi kevät

Moikka! Taas pari viikkoa vierähtänyt viime kirjoituksesta. Toissaviikon balettitreenit meni ihan mutkattomasti ja aloitettiin myös näytösharkat kevätnäytöstä varten, jeeii!!! Päästiin itse pienissä ryhmissä vähän suunnittelemaan koreografiaa. Ei saatu vielä paljoa aikaiseksi, mutta olen hyvin hyvin innoissani siitä, mitä vähän kyhäiltiin. Tekniikkatunnit pehmeillä ja kovilla meni ihan keskinkertaisesti, ei nyt ainakaan tule mieleen mitään erityisempiä mokailuja. Harmikseni vaan se uusi ekstra-kärkitunti ei ehkä ihan vastannut odotuksia. Ajattelin, että jos hiihtoloman jälkeen sille tunnille olisi tullut sellainen erityisempi pointe-osuus, mutta tunti pidettiinkin ihan samanlaisena, joissa kärkitossuilla ei ole mitään sellaista erityisempää roolia, mutta ei se kai haittaa. Kaikki harjoitus on kuitenkin varmasti hyväksi :)
Tämä viikko sitten taas, voi hyvänen aika. Viikko sitten suunnuntaina mulle tuli illalla tosi kipee olo, mutta en kertakaikkiaan voinut olla maanantain patologianlaitoksen vierailulta pois, joten rykäisin itseni kipeenäkin mukaan. Kuumetta mulla ei ollut, mut ei mulle kyllä muutenkaan nouse ikinä kuume. Myös tiistaina, keskiviikkona ja torstaina oli sellaisia opintojutskia, mistä en missään nimessä halunnut olla pois, koska siitä koituisi mulle itselleni haittaa. Koko viikko siis puskettiin erittäin viheliäisen flunssan kourissa. Itseäni ärsyttää aina ihan sikana, jos ihmiset ei jää kipeenä lepäämään kotiin, koska "mun elämä on niin tärkeetä ja hektistä et en voi olla mistään pois", mutta nyt sit valitettavasti itse haksahdin tähän! En kuitenkaan halunnut mitään tulehdustilaa itselleni, niin jätin kaiken fyysisen rasituksen ihan minimiin. Koitin levätä illat, joten en käynyt baletissa koko viikkoon lainkaan. Hinku balettitunnille oli kova vielä maanantai-iltana, mutta jo tiistaina olin flunssasta niin uupunut, ettei tullut oikeastaan edes mieleenkään lähteä tunnille. Torstaina olo oli jo jonkin verran parempi, mutta ajattelin että ei ehkä ihan vielä kannata mennä rasittamaan itseään. Perjantaina kaikki romahtikin sitten uudestaan, mikä oli varsin valitettavaa, koska perjantaina mulla oli työpäivä. Töistä palattuani kotiin köllötinkin vaan sohvalla vilttiin kääriytyneenä katsoen Wallanderia koko perjantai-illan ja lauantaipäivän. Tänään mulla alkaa olla oikeesti jo aika terve olo :) Niistämisestä rikki mennyt nokkani kesii, iyh! Sori jos too much information :DD Ulkoinen habitus on siis vähän kökkö vielä, mutta kyllä tää tästä. Jatkuvat lihassäryt on poissa, ja päässäkään ei enää humise kauheesti. Huomenna balettitunnille jeeee....!!! Tosin hieman kauhistuttaa, että mitenköhän raskaalta eka balettitunti tuntuukaan viikon sairastamisen jälkeen.. Kai se siitä.

Tanssin lisäksi tässä olis kaikenlaista opintojutskaa. Gradua enimmäkseen. Toinen suuri murheenkryyni on tuommonen "Experimental designs"-kurssi, missä opetellaan vähän ohjelmoimaan, jotta osataan käsitellä suuria aivodatoja ja tehdä niille perusjuttuja, kuten keskiarvoistamaan ja filtteröimään. Huuh. Ei varmaan tule yllärinä, etten suinkaan ole mikään koodarivelho :'D Tässä kurssissa on siis itselleni kauheesti töitä. Lisäksi mun pitäisi katsoa yksi pari viikkoa vanha luento ja tehdä sen mukana perässä tollasella toisella aivodatan käsittelyohjelmalla jotain (en ees oikeen tiedä vielä että mitä), koska päällekäisten luentojen takia jouduin olemaan alun perin tältä pois. Ärsyttää alkaa tekemään jälkikäteen jotain tollasta hommaa -.- Lisäksi yhdestä kurssista pitäisi kirjoittaa yksi essee jonka deadline on "kunha ennen kesää palautatte", niin se lienee mun priorisointilistallani viimeisenä :D Mutta ilokseni, toisaalta kauhukseni, voin sanoa, että mulla on enää kaks luentoa jäljellä tälle lukuvuodelle! Toki kaikkia gradutapaamisia ja muita epämääräisiä juttuja ja kokoontumisia on paljon, mutta siis ihan perinteisiä luentoja ei ole kuin kaksi jäljellä. Työpäiviäkin alkaa nyt olla vähintään yksi viikossa, eli kyllä tässä silti tekemistä riittää ihan tarpeeksi. Harminloisesti tuli tää viikon kestävä kauhee tauti jarruttamaan kaikkea :/ Ensi viikolla pääsen varmaan (toivottavasti) ison harppauksen gradussa eteenpäin, sillä varasin analysointitilasta itselleni ajan ensi tiistaille. Jospa sitä vaikka alkaisi saada jotain tulosta pihalle :D Edelleen mulla on kyllä suurin työ vielä edessä, kirjallisuuteen syventyminen. Olen kyllä syventynyt ja syventynyt, mutta kenttä on niin suuri että tuntuu että edelleen olen edennyt vain raapauksen verran. Huoh. Parisen kuukautta vielä tehdä kaikki, lievästi ahdistavaa.

Mitäs muuten. Puhutaan vaikka perinteisestä suomalaisesta aiheesta eli säästä. Ihan kiva että pidemmälle iltaan paistaa aurinko, mutta arrghhh kevät on AINA ollut mun inhokkini. Kaikki on kurjaa ja liukasta ja märkää ja ääh. Kevät myös monesti saa sellasta tuntua, että pian alkaa olla lukukausi pulkassa, ja mä en oo vielä valmis! Enenenen en lähellekään! Lisäksi tämä talvi tuntui musta ihan kauheen lyhyeltä, vastahan mä sain luistimetkin käyttööni enkä ehtinyt edes luistella. Mun puolestani voitaisiin kääntää namiskasta vielä vähän vastapäivään ja siirtyä uudelleen vaikka sinne helmikuun alkuun. Ei tarvisi panikoida kurssien loppumisesta ja gradun palautuksesta ja voisin käydä luistelemassa. Mitä mieltä itse olette keväästä? Musta tuntuu että olen mielipiteeni kanssa lähes aina vastarannan kiiski. Tuntuu, että suurin osa ihmisistä pitää kevättä parhaana vuodenaikana ja jotenkin toiveikkaana ja ihanan aurinkoisena. Kesästä, syksystä ja talvesta tykkään kaikista tosi paljon kyllä, mutta kevät, plääh.

Mites teillä on mennyt? Onko kevätnäytöksiä tai mitään muita ponnistuksia nyt tälle keväälle? Tai onko jotakin pääsiäisjuttuja? Itse en tunnusta mitään uskontoa eikä pääsiäinen ole mulle oikeen ikinä merkinnyt mitään, ehkä suklaamunia. Meinasin kirjoittaa gradua hiki hatussa koko pääsiäisvapaan ajan. Tänäänhän muuten taitaa olla se päivä, kun virvotaan? Onneksi meille ei ole tullut virpojia, meillä ei olisi ollut muuta tarjottavana kun kissan silitystä. Mikäli Hänen Ylhäisyytensä nyt olisi ylipäätään antanut lasten edes silittää kallisarvoista turkkiaan... -.-

Koska mua itseäni hiukan ahdistaa tämän kevään kaikki koitokset, laitetaan loppuun kiva kuva Havaijilta. Tässä seison uinuvan tulivuoren kraaterin reunoilla, pilviä kokreemmalla ihmettelemässä. Ehkä tää nyt sitten jotenkin sopii tähän tilanteeseen, tai sitten ei. Ah kun olen niin runollinen :'DD

edit: tein pari pikku lisäystä kappaleisiin.

Kuulumisia blogiin

Moikka!
Lienee turha varmaan sanoa, että aika on jälleen kulunut töiden ja gradun parissa kuin siivillä, enkä ole juuri kerjennyt blogin puolelle päivittää kuulumisia. Nyt olen kuitenkin tullut tekemään sen, joten ottakaahan hyvä asento tuolissanne, tästä on tulossa pitkä postaus!

Aloittakaamme siitä viime viikon torstain ilmaisesta extra-kärkitunnista. Tunnista jäi mulle hieman ristiriitaiset fiilikset. Tein tankosarjat pehmeillä tossuilla lämmittelyksi, ja otin kovat tossut jalkaan keskilattialle. Sarjat oli vähän huonot kärkitossuja ajatellen, mutta tää idea siitä, että tunnille tulisi myös kärkiosuus, tuli varmaan opettajallekin aika nopsaan, eikä hän varmaan ollut ehtinyt muokata vielä tuntia. Eli aion kyllä ottaa sen tunnin kalenteriini torstai-illoiksi, mutta toivon että sitä hieman muutettaisiin nyt niin, että kärkiläisillä olisi vähän eri juttuja. Lisäksi mua hiukan ahdisti se, että sinne oli tullut vaan ne maanantain kärkiryhmän ns. "parhaat", eli ne jotka on tanssinut ennekin kärjillä tai jotka on muuten tosi hyviä, ja sitten niitä jotka vielä huojuu siellä kärjällä, ei ollut muita kuin minä... Oon joka tapauksessa tyytyväinen, että saan nyt lisää harjoitusta :)

Tossa vähän treenivaatekuvaa, olen nyt tykännyt käyttä noita harmaita hihoja, jotka ostin muutamalla eurolla BikBokista joulun jälkeisistä alennusmyynneistä. Punainen puku Capeziolta, mustat trikoot Blochilta, ja shortsit H&M.

Ihanat Risportin taitoluistimet <3

Lauantaina yritin käydä luistelemassa, paino sanalla yritin -.- Mulla on mun siskoni kanssa yhtieset luistimet. Harrastettiin samassa joukkueessa muodostelmaluistelua joskus yli 10 vuotta sitten, ja kun siskoni lopetti harrastuksen, mä sain hänen vanhat luistimet, koska ne sopii mun jalkaani kuin nakutettu. Mun vanhat luistimet tais jäädä liian pieniksi. Ehkä vuoden päästä siitä lopetin itsekin luistelun, joten meille jäi nyt vaan tuo yks luistinpari yhteiseksi. Ne on ollut siskolla kaikki nämä vuodet, kun ollaan asuttu omissa kodeissa, mutta nyt pyysin häntä postittamaan luistimet mulle. Lauantaina oli ihanan aurinkoinen ja kirkas päivä, joten ajattelin että se on just sopiva ulkojääluisteluun, joten katsoi netistä kaupunkini ulkojäämahdollisuudet, ja lähdin taivaltamaan parin kilsan päähän lähimmälle kentälle. Kun pääsin pelipaikalle, mietin että nii missäs hitossa se kenttä on. Hetken aprikoitua tilannetta tajusin, että siinähän se mun eessäni on, mutta sitä ei oltu aruattu -.- Lisäksi missän ei ollut mitään koppia tai edes penkkiä, missä olisi voinut vaihtaa luistimet, enkä oikeen tykkää missään penkassa istuskella. Jäällä oli n. 5cm lunta, joten päätin kääntyä (super kyrsiintyneenä) kotiin ja jättää luistelut seuraavaan kertaan. Päädyin tekemään kärkiharkan kotona, ja muutenkin suunnittelin että hiihtolomaviikolla (eli mennyt viikko) voisin kotosalla tehdä muutenkin parit kärkiharkat. Nyt on sunnuntai, enkä ehtinyt tehä kertaakaan ;_; Hyvä puoli tässä on kai se, että keho on saanut levätä koko viikon kaikista tanssijutuista :)

Viikko menikin mainituissa toiminnoissa, työjutuissa, gradujutuissa ja kursseissa. Ja toki myös tämän opintotukipaskan absoluuttisessa raivaroinnissa. Ei, en edes aloita sitä täällä blogissa, olen päättänyt pitää blogin politiikasta vapaana alueena. Sain töissä vähän lisää työtehtäviä, haastattelujen litterointia, mikä on ollut musta ihan kivaa :) Gradu etenee hyvin hitaasti, mutta eteneepähän kuitenkin. Viikko kerrallaan... Olen ollut joka päivä iltaan asti yliopistolla, niin ei ole oikeen energiat sitten enää riittänyt edes jumppiin. Ehkä tää tästä helpottanee jossakin vaiheessa.

Pyörimistä piruettilaudalla

Eilen tehtiin siskon kanssa ehkä hieman extempore-reissu Heurekaan! Meidän piti mennä tänä keväänä jonnekin reissuun, mutta kumpikaan ei oikeen ehtinyt suunnitella sitä eikä kumpikaan ole oikeen rahoissaan, niin päätettiin tiistaina, että tehdään lauantaina heurekanreissu. Ja siellähän oli ja vaikka ja mitä! :D Olen ollut Heurekassa vain kerran aikaisemmin, josksus ala-asteikäisenä. En koko reissua tähän jaksa selittää, mutta siellä oli se sellanen piruettilauta, jota kokeilin. Huuh sillä ei paljoo tarvi itse ottaa vauhtia! Mutta se vaikutti musta oikeesti ihan hyödylliseltä apuvälineeltä piruettien harjoitteluun. Pyöriminen tapahtuu periaatteessa itsessää, ja siinä voi silleen kohdennetummin koittaa treenata tasapainoa, spottia ja muutenkin sitä piruettiasentoa. Jos sellainen tulee vastaan niin voisin varmaan ehkä ostaa itselleni kotiin :) Muuten Heurekassa parasta oli mun mielestäni se Planetaario <3 Siellä oli myös huippukiinnostava esitys, "Pimeä maailmankaikkeus". Nyyh miksen voi opiskella tähtitiedettä...
Otin kuvan tosta kyltistä, missä oli tietoa piruetista tuolla tavalla matemaattisessa muodossa. Ajattelin Helinä sua kun otin tuon kuvan :D
. 

 Heurekan jälkeen mentiin takaisin Helsinkiin, käytiin syömässä ja sen jälkeen matkattiin mun siskoni luokse, jossa oltiin yötä. Katottiin sitten vielä ennen nukkumaanmenoa Yle Areenalta dokkari jaloista, ja ajattelin että tämä varmaan kiinnostaisi hyvinhyvin paljon teitä muita (baletti)tanssin harrastajia! Dokkarissa ihmisjalalle tehdään kunnon tutkimus, ja siitä kuoritaan iho ja katsotaan kerros kerrokselta, mitä kaikkea se pitää sisällään. Tämä tutkittava jalka on tietysti kuollut jalka. Dokkari sopii musta kyllä vähän herkemmällekin katsojalle, niitä kuorimiskohtia voi sitte tihrustella sorimien läpi, mutta dokkarissa tulee paljon muutakin tietoa, mikä on musta huisin kiinnostavaa. Ja dokkarin lopuksi, kun jalan anatomia on kartoitettu läpikotaisin, näytetään ja haastatellaan kärkitossuilla tanssivaa ammattiballeriinaa, ja esitetään että mitäs kaikkea tämä tällainen jalalta vaatiikaan. Huhhuh mihin olenkaan jalkani laittanut! Linkki dokkariin:

                                                 http://areena.yle.fi/1-2152567

Sellanen viikko mulla takana. Kiirettä on pitänyt, ja hiihtolomaa olen tosiaan päässyt viettämään ainoastaan baletin saralta, muut osa-alueet on pitänyt kiireisenä. Huomenna jatkuu baletti alkeiskärkitunnilla, jes en malta odottaa! Oikein hauskaa alkavaa viikkoa teille kaikille muillekin! :) Toivottavasti tässä oli nyt kaikki mitä mun piti kirjoittaa. Vaikken ole ehtinyt tehdä postauksia tiuhempaan, niin olen kyllä monesti ajatellut, että pitääkin muistaa kirjoittaa tää ja tää asia. No, toivottavasti tässä oli kaikki tärekin :)