Huonoimmat balettitreenit ikinä

Dramaattinen otsikko ehkä juu, mutta se on totuus. Maanantain kärkitunti oli varmaan epäonnistunein balettitunti ikinä. Yyyhh.
Tarkoitus ei sinänsä ole dissata itseeni, vaan purkaa turhautumista tänne. Ymmärrän kyllä, että olin koko viime viikon pois treeneistä ja sairaus vei mun kaikki voimat, joten tauon jälkeen ei lihakset ihan ole priimakunnossa. Ugh, ärsytti vaan niin paljon tunnilla.
     Ekan plié-sarjan jälkeen jo vähän puhisin ja huohotin, developét onnistui jostain mystisestä syystä ihan ok:sti, mut sitten taas keskilattia... En jaksanut hypätä yhtään korkeelle, niin että nilkat ja varpaat olisi kerjenny ojentua. Ja muutenkin. Siinä vaiheessa mulle tuli ekan kerran sellanen mää ejjaks. Tehtiin hyppysarja vielä uusiksi ja siinä vaiheessa olin jo valmis poistumaan koko tunnilta. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, joten kovat tossut sitten jalkaan vaan. En muistakaan nyt äkkiä askeleen nimeä, mutta tehtiin sellasta niinkuin bourréta kuudennessa asennossa. Liikuttiin eteenpäin ja sitten kaarrellen taaksepäin, ja tässä kohtaa mietin että voi hyvä luaja mu jala ei jaks. En saanut jäykkää nilkkaa ojennettua tarpeeksi, ja hyvin pian aloituksen jälkeen mun kannat alkoi lörpsähdellä enkä pysynyt millään ilveellä kärjellä. Lisäksi mun tossut tuntui tosi oudolta jalkaan, jotenkin löysiltä ja kivuliailta varpaisiin, ja olin unohtanut leikata kynnetkin. Kaiken kukkuraksi mun jalanpohjiin tuli ihan hirmuiset krampit, joten oli pakko vetäytyä hiukan venyttelemään niitä. Tunti ei valitettavasti vielä päättynyt tähänkään, vaan tehtiin sitte vielä pas de bourré askellusta, jota seurasi vielä sellainen bourré-jutska (hieno selitys). Tätä ilmeisesti oli tehty jo viime viikolla, joten vetäydyin itekseni hiukan tangolle kokeilemaan tätä, ja lopulta mun oli musiikin tahtiin pakko tehdä tää puolivarpailla koska 1) mun varpaat oli kotelossa jotenkin tositosi huonosti ja niihin sattu kauheesti, ja 2) mää ejjaks enä yhtä!! Lopun révérencekin meni ihan päin persettä mulla. Hyvä puoli oli se, että tunnilla oli jonkinlainen kato ihmisistä meneillään, niin kovin moni ei joutunut näkemään tätä mun räpellystä.

Tää balettitunti kyllä kuvasti hyvin mun ihan koko maanantaipäivääni. Jostain syystä mun sisälläni nousi kauhee vastarinta ja vatutus ihan kaikkia velvollisuuksia kohtaan, joten päätin vaan että tänään en jaksa tehdä mitään tuottavaa. Makasin sohvalla ja luin kirjaa koko päivän (aivan loistava kirja Donna Tartilta, Jumalat juhlivat öisin, voin suositella ihan kaikille!). Balettituntia kyllä odotin ihan innolla ja sinne olin menossa hyvin mielin, mutta se ei sit mennytkään kauheen hyvin. Hyvä puoli tässä kaikessa on se, että mulle tuli sellanen fiilis näistä treeneistä, että mun on kyllä ihan pakko nyt treenailla kotona ja kerätä voimat takaisin, ettei tämä enää ikinä toistu!

Loppuun mun yksi suosikkirunoni Lehm ja koiv, kuvastaa tätä kaikkea nyt enemmän kuin hyvin:

Mää tahro olla lehm koivu al.

Mää en tahro olla luav.

Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.

Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.

Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.

Mää en tahro soitta Kelan tätil.

Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.

Antakka mu olla lehm koivu al.

Viäkkä mu väsyne nahk 

kamarim permanol, kakluni ette.

Heli Laaksonen (Pulu uis 2000)

Kiitos Heli tästä runosta, tätä siteeraan päässäni yllättävän usein arjessani. Hyvin vielä istuu murteellisestikin tonne mun aivotuksiini.