Jalat

Otin itsestänikin nyt tällaisen klassisen balettikuvan, mikä on varmasti tuttu kaikille baletinharrastajille. Omat jalkani ovat vielä suhteellisen neitseellisen näköiset, mitä tulee ruhjeisiin ja vaivasenluihin.

Baletinharrastajilla on varmasti aina mielessä jalat. Niitä treenataan ja niistä toivotaan usein notkeampia ja voimakkaampia, korkeampaa kaarta ja ehkä pikkuisen yliliikkuvuutta. Itse olen tulkinnut monesti niin, että jäsenten yliliikkuvuus on baletissa enemmän tai vähemmän ääneen lausumaton ihanne. Yliliikkuvuuden yhdeydessä osataan aina varotella loukkaantumisriskistä ja siitä, että lihakset tulee treenata voimakkaiksi suojelemaan yliliikkuvaa niveltä, mutta silti yli kääntyvä nivel on esteettisesti ideaali baletissa. Itselläni ei ole yliliikkuvutta ainakaan merkitsevästi missään muualla kuin sormieni nivelissä, mikä ei paljon baletissa ole iloksi :D

Jaloista on tullut itsellenikin baletin aloittamisen jälkeen jonkinlainen pakkomielle. Ennen balettia jalat oli itselleni oikeastaan täysin yhdentekevät, kunhan sellaset vaan on. Huomio kiinnittyi ehkä enemmä pohkeisiin ja reisiin, mutta en koskaan tullut ajatelleeksi nilkkojani tai jalkateriä. Heidi on muistaakseni blogissaan tai Instassa ainakin kirjoitellut jaloista ja niihin suhtautumisesta kumman intohimoisesti, ja tekstiä lukiessani olen hyväksyvästi nyökytellyt itsekseni. Välillä ihan oikeesti vaan selaan kuvia Pinterestissä tms. sanoilla "ballet feet" ja ihastelen ihmisten jalkoja, wtf! :DD Monet varmaan muistavat mun loppuvuoden Ballet feet projectin, jossa joidenkin viikkojen ajan jumppasin ja venyttelin normaalia intensiivisemmin jalkkojani. Mitään näkyvää tulosta en saanut aikaiseksi, varmaankin lyhyen ajanjakson vuoksi. Perjantain kärkiharkan jälkeen päätin taas ottaa vähän ennen-jälkeen kuvia, ja ainakin omaan toiveikkaaseen silmääni nilkkaan alkaa kaartua jo pienen pientä kaarta entisen suoran linjan sijaan, jihuu! Kuvien välillä on noin 4kk aikaa.

Okei, ero on hyvin pieni,  I know. Silti iloitsen, koska mulla oli vähän sellainen fiilis, että mahtaakohan näin vanhan muijan nivelissä tapahtua enää mitään muutoksia. Näköjään kyllä, vaikkakin hyvin hyvin hitaasti. Uskon että jalan ns. pakottaminen kärkitossuun on tehnyt varmaan suurimman työn, koska totta helkutissa se on ainakin aluksi pakottamista. Ei kenenkään ihmisen jalka normaalisti ole koskaan suoraan varpaiden päällä.

Kuvilla eroa n. 3kk.

Itselläni on alkuun ollut hankaluutta kärkitossujen kanssa nimenomaan sinne kärjen tyveen asti pääsyssä. Nilkan pitäisi pystyä taittumaan vielä hiukan paremmin, ja oikeastaan oikea jalka pääseekin jo ihan kivasti, vasemman kanssa on vielä vähän taistelua. Oman painopisteen kärjellä saa aika kätsysti tarkistettua siitä, mistä kohtaa tossun kärki on kulunut. Nahkapalat ehkä kuluu aika huonosti, mutta koska itselläni on vieläkin nuo teipit, niistä näkee aika hyvin mihin on kertynyt likaa ja röhnää eniten. Näistä kulumista päätellen mun oikee jalkani tosiaan on paremmin, mutta mun paino on hiukan liikaa ulkosyrjällä. Siinäkin siis tsempattavaa. Mutta onneksi suunta ainakin vaikuttaisi olevan ihan oikea :)

Maanantain hyvin epäonnisen balettitunnin jälkeen mun molemmat isovarpaan kynnet on ollut kauheen kipeet. Leikkasin ne perjantain kärkiharkkaa varten, mutta jo suunnilleen vartin harjoittelun jälkeen kynsiä alkoi taas sattua. Mietin, että pitäisköhän niitä yrittää leikata vieläkin lyhyemmiksi? Kun seisoo varpaan päällä, varpaan pään pehmeä kudos menee kuitsekin silleen kasaan, että voi olla että leikattu kynsi on edelleen liian pitkä ja tökkää tossunpohjaan. Toisaalta taas, jos leikkaa liian lyhyeksi nii sekin sattuu. Onko kellään muulla isovarpaan kynnet olleet kipeitä kärkitanssin jäljiltä? Toinen juttu, mikä on mua vähän mietittyttänt, on akilesjänteet. Olen varmaan joskus ennenkin kertonut, että kun teen therabandilla perus nilkkajumppaa, mun akilesjänteet silleen rohisee. Se ei satu, mutta ne pitää ihan huomattavan kovaa ääntä. Kysyin joskus balettiopelta tästä, ja hän kehotti pitämään nilkkoja levossa, ja niin teinkin, mutta silti rohina jatkui. Omasta mielestäni mulla on aika pitkät jänteet, en nyt ole ihan varma mihin perustaisin tämän väitteen, mutta esim. pääsen demi pliéhen aika syvälle kannat lattiassa, mikä viittaisi pitkiin jänteisiin. Kun taas ojentaa nilkkaa esim. kärjelle noustessa, sen jänteenhän tulee mennä silleen suppuun. Aika usein mulla, etenkin päivän ekat kärjelle nousut tuntuu akilesjänteessä, ei silleen kipuna mutta siis tuntuu. Tunnen niiden olemassaolon ja tunnen sitä rohinaa. Koska tämä ei kuitenkaan tuota mulle kipua, en ole jaksanut olla kovinkaan huolissani, mutta kyllä se kuiteskin hiukan mietityttää. Etenkin ajatus jostain jänteen katkeemisesta aiheuttaa hirveen äklötys-reaktion :D

Nilkan venytystä treenin jälkeen

En oel vielä lähelläkään ideaalista jalkahaavettani, enkä varmaan koskaan saavutakaan sitä. Uskon kuitenkin, että varmasti jonkinlaista kehitystä kyllä tapahtuu, kunhan jaksaa olla kärsivällinen. Inspiraatioksi selailin eilen vähän Kathryn Morganin videoita youtubessa, mistä sainkin vähän ideoita kotona tehtävään kärkiharjoitteluun. Siitä ehkäpä sitten seuraavassa kirjoituksessa :)