Balettipostaus: Venyttelyä

Äääähh. Olenko jo kertonut, että olin nuorena todella venyvää sorttia? Ai olen vai? Monettako kertaa? Ai kahdettasataa.... Katkeruus ei toki paista tästä läpi -.- Olen nyt heinäkuusta asti venytellyt, välillä lähes päivittäin, ja välillä on sitte ollut parinkin viikon taukoja. Tuntuu, etten ole merkittävästi edennyt kuin muutamassa venytyksessä, mutta itse spagaatiharjoituksissa en ole edennyt kyllä paria senttiä enempää : ( Katsotaampa tulokset:

Venyttelyrutiinini ensimmäinen liike: Lotusasento/salmiakkiasento/mikä lie:
Tämä on yksi niistä harvoista liikkeistä, joissa olen edennyt. En ole koskaan ollut hyvä tässä, eikä tämä oikeastaan edes tunnu venytykseltä missään lihaksessa, enemmän musta tuntuu siltä, että jalat irtoo liitoksistaan tässä asennossa. Mulla on aina jäänyt polvet kainaloihin asti, joten on edistyksellistä että nyt ne näyttää olevan noin niinku edes vaakatasossa. Vielä ku sais lattiaan asti!

Seuraavaksi tulee perus ''Ottakaa niin leveä haara kuin saatte''-asento, jossa perus venytykset oikealle ja vasemmalle. Otsa osuu polveen hyvänä päivänä, huonona taas jää sentin parin päähän. 

Sitten seuraavaksi tuleekin venytys, jossa olen ilokseni huomannut edistyväni reippaasti, nimittäin venytys keskelle:

 Saan helposti jo kyynärpäät maahan, oikeastaan otsallakaan ei ole kuin 5-10cm lattiaan : ) tässä minua auttoi kaikista eniten se, kun pystyasennossa haukkaa happea runsaasti, sulkee silmät ja alkaa samaan tahtiin laskeutua ja puhaltaa ilmaa aktiivisesti ulos keuhkoista. Jos tuntuu että haluaa vielä alemmas, nappaa vaan lisää ilmaa kauhkoihin, ja ulospuhalluksen aikna painaa itseään alas. Se auttaa myös ratkaisevasti, kun osaa rentouttaa kaikki lihakset. Välillä huomaa vaan pakottavansa itseä alas ja alas, mutta kun keskittyy tuntemaan kehonsa, huomaakin joka paikan tärisevän ja olevan jännittynyt ja kireä. Ilmankos mikään ei veny silloin. Mutta tää on ehkä semmonen juttu, jossa menee vähän aikaa hahmottaa, mistä on kyse ja miten tuntee oman vartalonsa.

Sitten itse spagaattiharjoituksiin. Tässä en siis ole edennyt hitto _y h t i k ä s_  MIHINKÄÄN!! Tää on kaikista ''helpoin'', vasen jalka edessä, oikee takana: 

Tässä haaroista matkaa lattiaan on tuommoiset 15cm. Todella rasittavaa. Olen yrittänyt soveltaa tuota äskön mainitsemaani rentoutta tähän, mutta kun ei vaan mee. Muistan että nuorena vaan rennosti liukui tuohon asentoon, nyt ei mitkään aktiiviset uloshengitykset auta. PRKL.
     No, ojasta allikoon: tässä on oikea jalka edessä, vasen takana. Ja perse ei ole missään hemaisevimmassa olomuodossaan, mutta whatever. 

Tässä onkin semmoset 15-20cm matkaa (ja kiva mahamakkara <33). Nyt kun katselen itseäni kuvasta, niin havaitsen että ongelmana lienee tuo taakse menevän jalan etureisi/lonkankoukistaja. Etummainen jalka eli takareiden venyvyys on mun mielestäni huomattavasti parempi kuin tuon taaimmaisen jalan etupuoli. Ehkä pitäisi alkaa aktiivisemmin treenata lonkankoukistajia? Hmm. 
     Ja viimeisenä, se kaikista huonoin, eli tää "keskispagaati", middle splits, miksi haluattekaan sitä kutsua. Tähän en ole ikinä päässyt, en edes siellä kultaisessa nuoruudessa. Samoin kuin lootusasennossa, tuntuu kummasti niinku tossa jalkojen liitoskohdassa, että ne niinkun irtoo/menee sijoiltaan. Eli paras on varmaan jatkaa noita lonkan avartamisharjoituksia ja perus venyttelyä.. Tavote olis et jos sitä vaikka jouluna.. Mut toisaalta, en viitti pitää lippua hirveen korkeella, koska tässä on nyt menny jo 4kk eikä ole juurikaan tullut tuloksia.. nii että tapahtuisko sitten 2kk mitään? Empä tiiä. Mut tavotteita on aina hyvä olla...? : ) Niin ja kuva vielä tuosta hirveästä yrityksestä, väli haaroista lattiaan on n. 30-40cm :'DDD

Huvittavaa tässä on vielä se, että en pääse itse ylös tuosta asennosta ::::DD Mieheni pitää tulla aina nostamaan mua vyötäisiltä takaisin jaloilleen xD

Kommentteihin saa laittaa vinkkejä tai vaikkapa kuvia omista suorituksista!! Ehkä ne inspirois mua yrittämään kovemmin... Seuraavassa postauksessa on varmaan taas opiskeluihin liittyviä juttuja, siihen asti näkemiin!!

SS: Sivuaine ja Stressiä

Noniin, lähes kaksi kuukautta on vierähtänyt, vaikka harmillisesti jätin lukijat odottamaan cliffhangeria, eli mainintaa sivuaineestani. No, todellisuudessa se syy, miksi istun tässä kirjoittamassa tätä postausta vasta nyt, on tämä kyseinen saatanan sivuaine. Kelaanpa ihan alkuun ja kerron koko pitkän jutun!!

                             Olen aina pitänyt itseäni kovin rentona tyyppinä. En ota hirveästi vastuuta sellaisista asioista, jossa mua ei niin sanotusti tarvita. En esimerkiksi ole ikinä kuulunut minkäänlaisiin oppilaskunnan hallituksen porukoihin tai haalinut mitään muutakaan ”mä järkkään tän!” –juttuja. En juuri koskaan (lue: ikinä) kehuskele sosiaalisessa mediassa sillä, miten olikin upea herätä lauantaiaamuna jo kahdeksan aikoihin, keittää kuppi kahvia, käydä sitten lenkillä, jonka jälkeen olin hiihtämässä järven jäällä, jonka jälkeen puolestaan kävin auttamassa kaveria muutossa, ja illalla vielä käynyt salilla ja sitte kaverin kanssa jossakin hiton boulderpajalla. Ei, ei ei eijeijeieie. Unelma lauantai on herätä puolilta päivin ja löhöillä enemmän tai vähemmän, syödä hyvä aamiainen, ehkä nähdä välillä kavereita. Mutta aivan viime viikkoina olen tehnyt pelottavan havainnon itsestäni: olen sittenkin jonkinlainen ylikuormittaja, vai milläkäs termillä näitä hyperduunaajia nyt pitäisikään kutsua. Nimittäin, nyt minulla olisi aikaa ottaa vähän rennommin, eikä esim. enää lukea 247 pääsykokeisiin tms., mutta mitä minä teen? ”Olisipa kiva alottaa tuo ranskan lukeminen uudestaan! En nyt tarvi hirveesti mitään kieliopintoja, mut se vois olla hauskaa :3 Hei baletti olis mun uus harrastus, siitä saisin mukavasti kehollista haastetta itselleni!! Ja hei mua on kyl aina kiinnostanut toi biologia, mää otan sen sivuaineeksi!” WROOONG. Olisin voinut tehdä kaikki helpommin. Olisin voinut ottaa sen hemmetin erityispedagogiikan sivuaineeksi, mikä vaati n. 10 esseen kirjoittamisen ja that’s it, 25op tilille ja sivuaine paketissa. Mut ei. Minähän ”teen niinku mua kiinnostaa : ))”, ja otan jonkun aivan helvetin vaikeen sivuaineen, jota olen nyt itkenyt, rukoillut ja potkinut viimeiset 2kk, kun koko muulle ryhmälle on täysin selvää, mitä on entsyymit ja mitä tarkottaa, jos hiilellä on neljälle elektronille paikka jossain hiton ULKOKUORELLA??

                             Eli näissä tunnelmissa on oltu nyt useampia viikkoja. Siis periaatteessa kannatan sitä, että pitää kulkea omien intressien mukaan eikä aina valita se aidan matalin kohta, mutta oikeesti, välillä kuuluu olla armollinen itselleen. Välillä kuuluu myös olla REHELLINEN itselleen. Tuossa elokuussa kun ilmoitin alkavani lukea solu- ja molekyylibiologiaa, jonkun kaverin olisi pitänyt napata lujasti olkapäästä ja sanoa että MITÄ sää ajattelet??? Siis olen todella imarreltu, että ystäväni oikeesti uskoo muhun, että musta on tähän. Mutta välillä pitäis vaan olla uskomatta itseensä. Ja nyt kun muistelen, nii kyllähän sieltä muutama kommentti tais tulla, ekojen itkujen jälkeen, että mietipä nainen hyvä että kannattaako sittenkin keskeyttää tää. No, nyt ootellaan tenttituloksia. Tällä viikolla pitäis tulla mikrobiologiasta tulokset, ja ens viikolla solun kemiasta, eli tästä minun kaikista hirvittävimmistä vihollisista. Jos ne menee läpi, jatketaan, mutta jos tulee hylkyjä eikä mee edes uusinnoissa läpi, I’m sorry to tell you… Sit täytyy vähän miettiä. Haen joka tapauksessa tässä nyt vielä tota Kognitiivisen neurotieteen sivuainekokonaisuutta, jos vaikka tällä kertaa pääsisin mukaan. Ehkä keksin siitä jonkun ratkaisun tähän koko touhuuni.

                             Mutta, ettei tämä koko kirjoitus menis nyt aivan kiroiluksi, niin voin kertoa että on tässä kyllä opittu ihan valtava määrä tietoa. Tää opiskelu on ollut enemmän tai vähemmän potkimista, mut nyt kun alkaa jälkikäteen miettiä, nii tiedän nyt kyllä aivan sairaan paljon enemmän, kun mitä tiesin esim. elokuussa. Kemian tietämys/muistelu on kasvanut huomattavasti, mikrobiologiassa ennen täysin tuntematon jaotelu prokaryootit ja eukaryootit onkin täysin selvä juttu, ja ranskassakin on nyt tullut uutena asiana menneen aikamuodon ilmaisu. Hauska juttu muuten tuo ranska, opiskelin sitä yläasteella kaks vuotta, ja nyt yliopiston alkeiskurssilla on opiskeltu koko tuo kahden vuoden oppimäärä ja muistaakseeni vähän enemmänkin, koska mennyttä aikamuotoa ei mun mielestä koskaan käyty. TOSIN koko 9. luokan ranska oli vaan yhtä läppää, eli en tiedä mitä sinä vuonna olisi opetussuunnitelman mukaan pitänyt opetella, sitä tämä hirviöopettajamme ei suonut meille. Tällä hetkellä mulla on tuolla vessan seinässä liimattu 23 verbiä taivutuksineen, toivottavasti oppisin niitä nyt vielä tässä päivän parin aikana ennen tenttiä : )

Loppuun vielä (hirvittäviä) kuvia tästä syksystä ja opiskeliprosessista:

Jee, kemiaa. Isomeria oli koko kurssin helpoin aihe, vaikkakin tuli mulle ihan uutena. Ei se silti helppo ollut, mutta helpoin..

Tää on oikeastaan aika mielenkiintoinen, maapallon syntyhetkestä tähän hetkeen ja kaikki elävät organismit. Mikrobit hapettivat ilmakehän n. 3 miljardia vuotta sitten, uu jännää!! xDD

Siinä ne nyt on, 23 verbiä. Tietysti voi kysyä, että miksi taivuttaa näkyviin nuo säännölliset I-luokan -ER verbit, mut kirjotinpahan vaan että käsi nyt taas tottuu tuohon.

... ja kiinnostuneille vielä lähempää..

Päätin tänä syksynä tehdä tuollaisia "kokoelmamuistiinpanoja", missä on puhtaaksikirjoitettu koko kurssin olennainen sisältö. Ja KYLLÄ, ekalla ranskan tunnilla sanottiin, että piirtäkää ranskan lippu ja kartta millaisena nyt ulkoa sen muistatte. Piirsin venäjän lipun...(??)

Ai niin, tulihan väännettyä psykallekin jotain! Eli kvalitatiivisiin tutkimusmenetelmiin piti tehdä tuollainen laadullinen "tutkimus". Olen pahoillani että olin riippakivi mun ryhmälleni, mut tulipahan hoidettua tuokin (suhteellisen) kunnialla.

Tässä vielä ensimmäiseen kuvaan liittyen hieno, itse piirtämäni stereoisomerian ilmiö!! Vaaleanpunaiset pallot on kielen reseptoreja, jotka aistivat makeaa. Vasemmalla on aspartaamin LL stereoisomeeri, minkä tuo 3-uloteinen molekyylirakenne osuu ja uppoa hienosti noihin kielen reseptoreihin. Oikealla taas on aspartaamin D-stereoisomeeri, eli tuo yksi rengasmolekyyli on oikealla puolella > ei sovikaan tuonne kielen reseptoreille. Se maistuu karvaalta, ei makealta : ))