tiistai 2. toukokuuta 2017

Hyvää kevättä blogiin!

Moikka,
vaikka en ole mikään kevätihminen, onhan se kiva kun aurinko paistaa :) Mun huhtikuuni kului hyvin pitkälti töissä, ja mulla oli myös mun vimeinin kurssi yliopistolla :(( Olin pääsiäisenä mun mieheni ja perheeni kanssa Belgiassa käymässä, voisin laittaa postauksen loppuun vaikka pari kuvaa reissulta. Muuten mulla on mennyt ihan hyvin, vaikka aika kova kiire kyllä ollut töissä. Onneksi on ollut myös kivoja juttuja, kuten tuo Belgian reissu, kaverien kyläily, vappu ja tietysti baletti.

Baletissa on mennyt ihan kivasti taas suurimmaksi osaksi, vaikka on ollu hullun rankkaa. Nyt viimeisessä jaksossa tehdään perus1 ja kärkitektniikkatunneilla yhtävariaatiota, mikä on nilkoille ja pohkeille silkkaa kidutusta. Ehkäpä ne siitä sitten harjaantuisi.. Mulla on ollut tosi pitkään kökköjen piruettien aikakausi, osittain varmaan sen takia että musta me ei olla ihan kauheesti tehty piruetteja, niin tietysti ne vähänisetkin piruetit on mennyt vähän mönkään. Piquet tuntuu jäävän jotenkin epäsiisteiksi, suteneuissa (taivuta ranskankielistä sanaa suomeksi ymmärrettävästi...) jalkojen väliin tuntuu jäävä vähän liian iso rako, chaînesit jää pyörimään hölmösti paikoilleen, ja askelpirueteissa on jostakin syystä kauheen iso tasoero oikealla ja vasemmalla puolella. Hyvä asia on se, että olen uskaltanut tehdä kärjillä piruetteja, mutta nekään ei missään nimessä ole kauheen hyvännäköisiä. Niistä annan itselleni pisteet ennemmin siitä uskaltamisesta, en niinkään ulkomuodosta :D No kuitenkin, nää piruetit on siis tosiaan yleisesti ottaen mennyt vähän kökösti, mutta! Viime torstaina tehtiin perus2-tunnilla tuplia, ja onnistuin tekemään tuplapiruetin, parikin kappaletta!! Tehtiin vaan keskilattialla kapeasta neljännestä en dehors-piruetteja. Hihkuinpa oikeen ääneen kun onnistuin! Pari siis onnistui ihan hyvin, ja senkin jälkeen sain pari kertaa täydet kaks kierrosta pyörähdettyä, mutta alastulo oli sen verran epäonnistunut räpellys etten laskiski niitä enää onnistuneiksi... Mut joka tapauksessa, olin ihan hullun iloinen että se onnistui, vitsi kun onnistuisi nyt vielä seuraavillakin tunneilla. Musta on tosi kiva että ollaan harjoteltu ihan vaan yksinkertaisesti keskilattialla hyvinkin "mekaanisti" itse tuplapiruettia, eikä niin että se tulisi johonkin sarjaan, edes lyhyeen ja yksinkertaiseen. Itse olen sellainen vähän jäärä mitä tulee uuden oppimiseen, että mun tarvii vaan mekaanisesti toistaa tosi kauan, ja sitteki ku olen onnistunut nii tarvin vielä paljon toistoa että se naksahtaa kunnolla tonne opittujen asioiden lokeroon. Vasta sitten voin ees harkita tekeväni niitä missään diagonaali yms. sarjoissa.

Baletissa tosiaan myös tuo kevätnäytös lähestyy, esiinnytään yhden ryhmän kanssa. Lievä ahdistus päällä, koska mulla on paikka eturivissä suunnilleen koko ohjelman ajan! Mulla ei ole vielä ihan kamalan itsevarma fiilis esityskoreon suhteen, varsinkin kun siihen on tullut aika paljon muutoksia ja olen joutunut olemaan pari kertaa pois. Onneksi esitystä tehdään myös toisella tunnilla, ja mulla on kertynyt korvauslippuja sen verran, että kerkeen käydä niillä extratunneilla loppu lukuvuoden. Eli viisi balettituntia viikossa, jihuu! :D Olen nyt ajatellut muutenkin, että miten baletin käy. Tosiaan olen siis muuttamassa elokuussa toiselle paikkakunnalle, ja haikeus omaa balettikoulua kohtaan alkaa pikkuhiljaa jo kasvaa. Ajattelin, että ottaisin kesäkaudelle mahdollisimman paljon balettitunteja kesä-heinäkuulle, koska elokuussa tulee väkisinkin paussi. Pyrin kyllä etsimään uudelta paikkakunnalta balettitunteja, mutta esim. kansalaisopiston tunnit alkaa yleensä vasta joskus syyskuun alku/keskivaiheilla. Huoh ;_; Surkee juttu, mutta minkäs teet. Elämässä on pakko mennä eteenpäin.

Kärkitossuista muuten piti vielä kirjoitella, Uudet tossut on ollut vanhoihin verrattuna kuin lahja taivaasta, jos ei kuulosta liioitetulta! :D Istuvat mun jalkaani tosi hyvin, pehmittelyn jälkeen pohja tuntuu tosi hyvältä. Tosin jo nyt mulle alkoi tulla pikkuisen sellainen fiilis, että se olisikin ehkä liian pehmoinen :o Ehkä M pohja olisi kuitenkin parempi. No kuitenkin, tossun malli on huippuhyvä. Ei paina enää ne kohdat, joihin alkoi jo pikkusen kehkeytyä liikavarvasta. Anteeksi seuraavaksi tulee ällöysvaroitus, mutta olen miettinyt että onkohan mulla toisen jalan pikkuvarpaan kynnessä kynsisieni :(( Se ilmaantui jonkin aikaa kärkkäreillä aloittamisen jälkeen, ja kynsisieni ainakin voisi kehittyä kengissä, jotka puristaa/on piukat eikä hengistä (t. internet). Olen jo pitkän aikaan katellut kynttä, mutta se ei ole varsinaisesti osoittanut kauheen aggressiivisia merkkejä sieni-infektosta. Ei kutise, kuumota, punota tai hilseile. Yksinkertaisuudessaan se on vaan vähän kellertävä ja sellainen paksuuntunut. Ei ole tarttunut muihin varpaisiin (tai miehen varpaisiin), niin siksi en ottanut sitä tosissani pitkään aikaan. Nyt olen tosiaan katellut sitä ja miettinyt, että pitäisiköhän ostaa jotain itsehoitolääkettä apteekista. Lueskelin jo vähän etukäteen, vaikuttaa tosi työläältä hoitaa! :o Olikohan se jotenkin niin, että ekat 3 tai 4vk pitää laittaa sitä lääkeainetta kynteen kahdesti päivässä, sitten jatkaa hoitoa kerran päivassä jopa 12 viikon ajan! Ja se pahin, eli hoitoa tulee noudattaa tunnollisesti, koska jos sitä lääkettä unohtaa sivellä ja laittaa vähän miten sattuu, sieni kehittää resistanssin eikä enää mitkään lääkkeet sen jälkeen auta :( Onko kellään täällä kokemuksia mistään kärkkäreiden aiheuttamista jalkavaivoista, kynsiseinistä, vaivasenluista tai muusta inhottavasta?

Mutta joo, sellaiset kevätkuulumiset mulla lyhykäisyydessään. Opinnoissa mulla roikkuu vielä yks oppimispäiväkirja, mitä mulla on aikaa vielä tehdä vajaat parisen viikkoa. Onneksi se on vaan oppimispäiväkirja, ja sen laaduntaso ei tarvi olla mikään erityisen hyvä xD Sitten elokuussa harkkaan. Töitä on vielä runsaasti sinne heinäkuun loppuun saakka, joten tylsää hetkeä ei ehdi tulla. Ja muuten, lähdetään miehen kanssa parin viikon Englannin roadtripille heti kevätnäytöksen jälkeen, eli toukokuun vikaksi ja kesäkuun ekaksi viikoksi :) Se onkin sitten ainoa loma ennen joulua, jes ihanaa olla aikuinen.

Laitan tähän loppuun pienen kuvakollaasin tuosta Belgian matkasta. Suurimmassa osassa kuvia oli mun perheenjäseniä, niin jäi aika pieneksi valikoimaksi vaan nuo maisemakuvat, onneksi niitäkin oli sentään pari. . Ja btw, mulla on ollut jo pitkään tonne alaselkään asti ulotttuva tukka, mutta tänään pätkäsin sen tollaseksi "long bob" tukaksi eli tohon solisluille heiluvaksi pitkäksi polkaksi!! Vitsi tässä on totuttelua!

Belgian Liégessä kiivetttiin tällaset isot portaat (375 askelta), jonka yläpäässä näkyi koko kaupunki.
Katukuvaa Liégestä :)
Katukuvaa Belgian pohjoisosan satamakaupungista, Antwerpenistä.
Antwerpenin katukuvaa illalla (ja koira!)
Käytiin Antwerpenissä illalla heittämässä vähän dartsia mun sisarusteni kanssa (r.i.p pitkä tukkani </3)




sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Uudet kärkitossut

Moi,
käytiin lauantaina Essin kanssa Tampereella tossuostoksilla. Reissusta on ollut puhetta nyt varmaan jo yli puoli vuotta, mutta saatiinpahan vihdoin aikaiseksi :) Saavuttiin paikalle Tampereen Piruettiin justiinsa sopivasti ennen kuin jonkun tanssikoulun ryhmä tuli sovittamaan kärkkäreitä. Sovitin muutamaa paria, ekat taisivat olla Merletin tossut, mutten tykännyt niiden tuntumasta ollenkaan. Toista merkkiä en muistakaan mikä se mahdoi olla, en tiennyt sitä entuudestaan. Sitten sovitin Grishkon 2007 Pro-tossuja, mitä tuntuivatkin ihan hyviltä jalkaan. Kokeilin paria eri kokoa ja päädyin pienempään. En ole ihan varma, olisko sittenkin pitänyt ottaa puoli kokoa isompi, tai ainakin lestin leveys olisi ehkä ollut parempi olla inan isompi. Kotona nauhat ommeltuani tepsutellessa totesin, että ehkä pikkuisen leveempi lesti saattais olla parempi, mutta en itse asiassa ole edes varma, olisiko tota tossua ollut leveämpää. Mulla on nyt S-pohja, koko 5 ja leveys XXXX. Ostin tossuihin uudet satiini-strech-nauhat! Aiemmin mulla oli satiiniset nauhat, missä oli yksi kohta kuminauhaa, mutta nämä oli nyt jotkut uudet nauhat Blochilta, ja ovat siis kokonaan tosiaan strechiä, mutta pikkusen niissä on tuota satiinin kiiltoa. En ole ihan 100% vakuuttunut noista, koska tuntuu että ne antaa vähän liikaa periksi, verrattuna noihin mun edellisiin. Mutta kattoo nyt miltä nuo tuntuu muutaman kärkitunnin jälkeen :)
Kun olin ommellut nilkan ympäri menevän kuminauhan, kokeilin tossuja ja lähes panikoin, kun huomasin että tossuhan lenksahtaa relevéhen mennessä kantapään yli joka kerta. Ajattelin jo, että tossu on väärää kokoa tai muuten huono, kunnes hokasin että pohjahan on niin kova, että kun notkistan päkiää tossussa, tossunpohja jää hanakasti maahan kantapään noustessa ylös, ja siksi lenksahtaa pois paikoiltaan Aloitin sitten tossun pehmittämisen, mihin tarvittiinkin huomattavasti järeemmät keinot kuin Blochin JetStreamien kanssa. Painelin ja taittelin, väänsin ja painoin tossunpäkiää pöytää vasten. Laitoin tossun jalkaan ja menin päkiälle painaen samalla sormilla tossunpohjaa kiinni omaan jalkapohjaani. Kaikki rehkiminen tuotti tulosta, ja pian huomasin kannan pysyvän ihan ok:sti paikoillaan puolivarpaille noustessa, ja kun ompelin "satiininauhat", kanta pysyi paremmin. Vertailun vuoksi kokeilin vielä vanhaa tossua ja huomasin, että kyllähän siinäkin kanta nousee pikkusen tossun sisässä. Huokaisin helpotuksesta, ei tossut olleet sittenkään väärät!

Grishkoissa on huomattavasti pienempi kärkipinta-ala kuin vanhoissa Blocheissani, mikä ehkä ensin tuntui hieman epäilyttävältä, mutta kotona huomasin että sehkän onkin vallan loistava asia. Muistatte varmaan, että olen valitellut sitä, kun boksin yli pääseminen tuntuu hankalata, ja ihan se kärjen tyvi jää pikkuisen ilmaan. Huomasin, että nyt kun kärkipinta-ala on pienempi, pääsen huomattavasti vaivattomammin ihan kärjen tyveen saakka, kun sinne ei ole matkaa niin paljon, jos tästä selostuksesta saa selvää. Tasapainottelu kärjellä sujuu oikeastaan paremmin, kun nyt mulla on huomattavasti tukevampi ote maahan, enkä ns. horju siellä reunalla.

Vanha ja uusi (ja uudet säärystimet)



Vanhoissa tossuissa olen myös huomannut sen, että mulla on ollut hankaluuksia saada paino syrjävarpailta isovarpaalle. Olen kuvitellut että se johtuu mun heikosta banaani-nilkasta, mutta uusi tossu avasi aivan uuden maailman! Kun pidin vanhaa ja uutta tossua eri jaloissa, huomasin että mun vanha tossunihan oikein syöksee tuon jalan huonoon asentoon, kun uusi ohjaa painoa paljon paremmin isovarpaalle. Voi olla, että mulla on kärkitanssin alottaessani ollut vielä niin heikko nilkka, että tuo tossu on siksi muotoutunut noin, tai sitten se on jo alun alkaen ollut huono, mutta uudessa tossussa mulla oli heti hyvä tuntuma, että jalka on oikein. Laitoin vielä mun oikeeseen eli parempaan jalkaani tuon vanhan tossun, mutta sekään ei onnistu pitämään asentoa suorassa.

Uuden tossun pohja alkoi pysyä relévéssä mukana pehmityksen jälkeen

Grishkoissa tulee esiin paljon kauniimpi linjaus nilkkoihin verrattuna vanhoihin tossuihin :)
Luulen että tuo Grishkojen V-aukko saa nilkan linjauksen näyttämään paljon paremmalta. Mulla on tuossa nyt vaan yksi kuva edestä päin, mutta myös sivulta nilkka näyttää nätin kaarevalta, kun noissa Blocheissa tuli vähänniinkuin sellanen kulma tuohon jalkaterään. Mutta jotta ei nyt menisi ihan tossujen ylistykseksi tämä, niin kyllä multa vähän kritiikkiäkin löytyy. Tosiaan lesti tuntuu ihan pikkusen ahtaalta, ja kotona tepsuttelun jälkeen huomasin että pikkuvarpaat tuntuu vähän sattuvan. Kun otin tossut pois, justiinsakkin noihin liikavarvas-kohtiin jalan ulkosyrjällä ja sisäsyrjällä oli punertavat kohdat, toivottavasti niihin ei kasva mitään ylimääräistä. Toki tossut venyy ja muotoutuu jalkaan, joten toivotaan että näistä ei tule vakavia ongelmia! Ja tosiaan hieman yllättävää oli se, että tossunpohja vaati melko paljon työstämistä, ennen kuin oli edes etäisesti käyttökunnossa.

Piruetista mulla tarttui tossujen lisäksi mukaan uusi puku, myymälän omaa merkkiä ja hitsi se on i-ha-na! Sujahdin pukuun kuin se olisi valettu mulle, ei kiristänyt eikä lerputtanut mistään. pakarastakin meni tosi nätisti myöden, eikä tullut tätä "tuplaperse"efektiä :D Usein judun ostamaan noita L/XL kokoja ulkomaan kaupoista, koska pituus ei muuten riitä, mutta tämä oli oikein hyvä M-koko, mikä oli sopivan pitkä. Sen takia ulkomaiset puvut ei aina istukaan ihan mahdottoman hyvin, koska suurenevat toki joka suunnalta kun koissa mennään ylöspäin. Mulla ei nyt ole hyvää kuvaa, mutta se oli sellanen musta, missä on t-paitahihat ja tuo yläosa on mustaa samettia. Lisäksi ostin mustat perus trikoot, ja nauhatarpeet tossuihin. Käytiin vielä Ballerinassa ja Liikunnassa, josta mulla tarttui mukaan säärystimet (navy blue) ja nahkasäämiskät tossunkärkiin. Kokeilin perus garbage bag-lämpphousja, jotka näytti ihan kivoilta mutten kuitenkaan sitten ostanut niitä. En tiiä. En koe niitä ihan täysin omaksi jutuksi, joten mietin niitä vielä, voihan ne toisaan netistäkin tilata ja alkaa kaduttamaan. Kokeilin myös kahta Capezion pukua, toinen oli auttamatta liian lyhyt ja toinen oli pikkusen liian avoin omaan makuuni. Mutta saalis oli kokonaisuudessaan tosi hyvä: kärkkärit nauhatarpeineen, trikoot, säärystimet ja puku. Älkää kysykö loppusummaa.

Tänään sunnuntaina kun sain nauhat ommeltua ja tossut pehmitettyä sopiviksi huomiselle tunnille, liimasin viimeisenä nahkasäämiskät kärkiin. Ja voi että mikä munaus kävi -.- Avasin uuden liimatuubin painamalla korkin toista päätä sen alumiini(?) kalvon läpi, niinkuin perus tuubit avataan. Kun painoin korkin kalvon läpi, niin eiköhän sitä liimaa ruvennut tursuumaan sieltä aivan valtoimenaan. Kirkusin tietysti mieheltä apua, kun liima purskahteli jo matolle. Hän lähti hakemaan paperia ja tuodessan sitä mulle sanoi että "tässä on paperia, voit jo irrottaa tuubista" kun kauhukseni huomasin että mä en PYSTY irrottamaan siitä! Lievästi paniikissa riuhtasin sormet irti ja nehän oli ihan liimassa :/ Tämä ilta onkin mennyt sit siinä että olen raaputtanut tota kuivaa liimaa irti sormista. Mies sitte autto mua liimaamaan nuo palat kärkiin. Typerä liimatuubi.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Pitkästä aikaa!

Moikka,
on tullut taas pieni blogipaussi, syynä siihen on se että olen yksinkertaisesti kokenut inspiraation puutetta blogia kohtaan. Olen miettinyt tekstintynkiä usein, mutta ei mulla ole vaan ihan kauheesti ollut mitään kerrottavaa. Nyt mulla olisi taas jotakin pientä juttua tarjolla ;)

Baletissa kaikki on mennyt ihan ok:sti. Edellinen, kuukauden takainen postaus kertoi tuosta nilkanvihlonnasta, josta edelleen pikkuisen kärsin :/ Kävin vihlomisesta huolimatta pari viikkoa treeneissä, kunnes totesin, että eihän tässä ole mitään järkeä. Pidin viikon tauon treeneistä, mikä tuli muutenkin tarpeeseen sillä opinnoissa oli aika hektinen viikko. Jätin menmättä balettitunneille, jonka seurauksena vihlonta väheni tosi paljon, muttei valitettavasti vieläkään ole täysin kadonnut. Nyt  sitten viime torstaina mulle tuli mun jalan ulkosyrjässä olevaan pieneen liikavarpaaseen vesikello. Ihmettelin kärkitunnilla, kun inhottavasti pisti jalkapöydän syrjää, ja lopputuntia kohden se alkoi tuntua jo sietämättömältä kun nousi kärjelle. Kun otin tossut pois, huomasin että siihenhän oli hiertynyt kiva vesikello, jonka se nahkaosa oli vielä hiertynyt pois ja jalka oli vereslihalla -.- Ilmankos hieman tuntui. Eli ihan hyvään aikaan alkaa nyt tämä talviloma treeneistä, niin surullista kun se onkin niin taas viikon tauko tekee ehkä ihan hyvää.

Näistä pikkuvammoista huolimatta baletissa on ollut mun mielestä kivaa. Erityisesti olen tykännyt Kitrin variaation treenaamisesta perus1-tunnilla, ja perus2-tunnilla on kivat uudet tankosarjat. Piruetteja ei olla tehty vähään aikaan, ja sen kyllä huomasi torstain tunnilla! Tehtiin siellä muutamat keskilattiapiruetit ja en voi sanoa niiden menneen ihan putkeen. Luulen, että otan käsillä vähän liikaa vauhtia, jolloin koko homma menee helposti säpäleiksi.

Nyt on tosiaan (taas kerran) ollut opintojen puolella aika kova homma. Tämän kevään piti olla kiva ja rauhallinen, en tajua miten aina onnistun tekemään siitä näin hektistä. Tuli vähän yllättäen yksi esitelmä, mikä tuntui kauhean vaivanloiselta, mutta sain sen tehtyä eilen :) Sit olis yks toinen esitelmä, josta olen ollut hyvin tietoinen jo pitkän aikaa, mutta kun tässä nyt on ollut luentoja aika paljon ja jos jonkinlaista muuta puuhaa ja lisäksi vielä työt, niin en ole sitä vielä tehnyt. Mutta tosiaan ensi viikko on vielä työntäyteistä opintojen puolesta, sitten pitäisi pikkuhiljaa ihan oikeesti hellittää! Ja siinä sitten muuten onkin mun kaikki maisterinvaiheen opinnot ;_;;; O___O en voi uskoa että opinnot on näin lopuillaan!! Yliopisto on mun toinen kotini, suoraan sanoen mua oikeesti vähän alkaa paniikinomiasesti kurkkua kuristaa kun mietin, että valmistun ja mulla ei ole enää luentoja ja kurssitöitä tai mitään muutakaan asiaa yliopistolle :((( Toisaalta taas odotan innokkaana että pääsen oikeesti tekemään töitä, ja tietysti oppiminenhan on ikuista enkä usko että koskaan tulen olemaan "valmis". Aina on erilaisia työtehtäviä mitä oppii, ja lisäksi myös maailma muuttuu jatkuvasti, joten turha pelätä että nyt mun pitäis osata kaikki. Etenkin nuorena valmistuneena se ainakin meidän ammattikunnassa on vielä selvää, että nuoria työntekijöitä opastetaan ja saa kysyä ja näin. Riippuu toki varmaan työpaikasta, mutta mitä olen kuullut niin nuoret valmistuneet otetaan ihan silleen ymmärtäen vastaan. Mutta vielä tosiaan pari kurssia pitää tehdä loppuun, ennen kuin tästä olen mihinkään lähdössä :)

Tänään mulla oli tosi ihana päivä. Olen täällä blogissa muutamaan otteeseen maininnut mun taitoluistelutaustastani, josta voisin kertoa nyt vähän enemmän. Menin luistelukouluun 3-vuotiaana, mutta jouduin käymään sen kahdesti koska mua ei niin pikkulapsena vielä otettu yksinluisteluryhmään. Sitten siinä 5-vuotiaana aloitin yksinluistelun, josta tykkäsin ihan hirveesti. Harrastin sitä sellaiset kolmisen vuotta (muistaakseni), kun tapahtui suuri tragedia: mun ihanan rakkaat valmentajat lopetti (toinen lähti opiskelemaan toiseen kaupunkiin, toinen alkoi valmentaa toista ryhmää). Olin tietysti tyypillinen, tilanteesta järkyttynyt lapsi, uusi valmentaja oli "ihan tyhmä enkä halua enää luistella", joten lopetin harrastuken. Olin pari vuotta muiden harrastusten parissa, kun taas veri alkoi vetää jäälle, mutta olin tietysti tippunut ikäryhmäni yksinluistelutasosta, joten menin muodostelmaluisteluun, jonne kaikki oli tervetulleita. Myös mun siskoni oli siellä, joten mun oli aika helppo mennä joukkueeseen. Muokkari oli ihan kivaa, pääsi luistelemaan ja temppuilemaan jäälle, mutta koska en todellakaan ole joukkueihmisiä, niin kyllä se yksinluistelu oli vaan enemmän oma juttu. En muista kuitenkaan silloin kauheesti harmitelleeni asiaa, koska mentiin mun hyvän ystäväni kanssa samaan aikaan muokkarijoukkueeseen, niin treeneissä oli kiva olla, ja olihan siellä muitakin kavereita. Harmi vaan että meidän valmentajat ei ollut kauheen mukavai ihmisiä, ja koska meijän joukkueessa ikähajonta oli suunnilleen 9-vuotiaista 16-vuotiaisiin, niin joukkuehenki oli aika huono. Muodostelmaluistelua harrastin muistaakseni toiset kolme vai neljä vuotta. Yhteensä luistelua on mulla saldossa sellaiset 8-10v, eli voin sanoa että olin ihan hyvä luistelija. En varmasti mikään paras, mutta luistelu taitona oli mulla aika hyvin hanskassa, ja tosiaan kyllä nautin jäällä viilettämisestä. Kävin sekä yksinluistelussa että muokkarissa kisoissa ympäri Suomea, ja esiinnyttiin kaikissa joulu-ja kevätnäytöksissa. Tosiaan lopetin kaiken luistelun 7. luokan jälkeen. Koululiikunnassa tuli yläasteella pari kertaa luisteltua, mutta lukiossa miellä ei enää ollut luistelua. Viime kerrasta luistimilla on nyt siis kymmenen vuotta aikaa, vähän enemmänkin jos ei lasketa niitä paria liikkatuntia kasi- ja ysiluokalla. No niin, tänään sitten kun oli aivan täydellinen luistelukeli, niin minäpä päätin tallustella läheiselle kentälla ja kiskoa luistimet jalkaan tämän hyvin, hyvin pitkän tauon jälkeen.
Mun rakkaat Risportit, kuin valettu mun jalalle <3
 Eka askel jäälle tuntui suoraan sanoen aivan helvetin pelottavalta. Nilkka tuntui spagetilta luistimen sisässä, keskivartalo ihmetteli että miten hitossa pitää tämä ruho pystyssä. Hyvänä asiana huomasin, että luonnostaan mulla tuli potkut oikein (koko terällä potku takaviistoon, ei räpellystä piikeillä), mutta tasapaino ja se oikean painopisteen löytäminen tuntui varmaankin kaikista hankalimmalta. Jalkapohjia ja nilkkoja alkoi myös tosi nopeesti särkeä ja tuntua uuvuttavalta.

Eka askel jäälle pitkän tauon jälkeen
Pikkusen hutera fiilis vielä tässä xDD

Mutta pikkuhiljaa...

...se alkoi siinä sitten lutviutua...

... ja takaperin sirklauskin tuntui jo ihan kivalta


ja hikikin siinä sitten luistilla riehuessa tuli

:)

Tosiaan, luistelu ja sirklaus ja vauhti alkoi siinä vajaan tunnin luistelusession aikana muistua mieleen ja ihan luonnistua. Toki vähän väliä mulla tuli sellasia pelottavia tasapainon horjuntanykäyksiä eteenpäin, mutta fiilis alkoi olla koko ajan varmempi :) Mitään yhden jalan juttuja en juurikaan uskaltanut tehdä. Kokeilin vaakaa, mutta en uskaltanut nostaa jalkaa varmaan 35 astetta korkeemmalle, ja baletinomaisesti jätin selän myös ihan pystyyn. En uskaltanut alkaa laskea selkää jalan mukana, koska tuntui että olisin mennyt nokilleni muuten. Yritin pari kertaa, mutten kertakaikkiaan uskaltanut, vielä. Harmitti vähän, koska muistan vaa'an olleen joskus lapsena mun bravuurini :) Yhden jalan jutuista kokeilin kukkoliukua (:D), tarjotinta ja jäniksenammuntaa, jossa pyllähdin :D Mutta oli ihan huippu iltapäivä. Kieltämättä pelkäsin jäille menoa, koska olin joskus elämässäni ihan hyvä luistelija, enkä ollut varma miten ottaisin sen vastaan, etten enää olekaan kovin hyvä. Mutta ihan onnistuneesti kaikki meni, en suinkaan ollut taidoiltani entisen veroinen, mutta mulle ei myöskään tullut mikään hullu pettymys. Oikeastaan innostus nousi, ja haluaisin mennä kyllä jo ensi viikolla uudestaan :) Onneksi tuo kenttä on tossa ihan 0,5km etäisyydellä, ja oli vielä todella hyväkuntoinen ulkojääksi. Mitä luisteluun tulee, tunnustan että olen ehkä vähän snobi. Luistimien tulee olla mun omat ihanat taitoluistimeni, ja jään olis parempi olla hallin jää, mutta minkäs teet. Tuo oli ihan tarpeeksi hyvä jää mulle :) Luistelu tuntui tosi rankalta, puoli kenttää luisteltua olin jo ihan kamalan hengästynyt ja 45 minuuttia luistelua olin jo ihan poikki. Nyt kun tässä on pian parisen tuntia istunut, niin huomaa miten paikat alkaa jäykistyä ja kipeytyä. Kivan luistelupäivän päätteeksi juotiin kaakaot ja syötiin omar-munkit miehen kanssa :)


Semmoinen tarina se, hauskaa talvilomaa kaikille joilla sellainen on!

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Nilkan vihlontaa :(

Moi,
balettitunnit ja oheistreeni + kuntoutusjumppa on alkanut mulla tosi kivasti. Käyn kahdesti viikossa yo-liikunnan tunneilla (lähinnä pilates ja bodybalance), ja otin tavaksi käydä näiden tuntien jälkeen kuntosalilla tekemässä kuntoutusjumpan, siinä samassa rakennuksessa kun nämä kaikki sijaitsevat. Kieltämättä musta tuntui vähän hassulta olla siellä kuntosalilla, säärystimissä ja muutenkin vähän tanssillisessa lookissa :D Se ei vielä oikeastaan ollut se hassu seikka, vaan oikeastaan se mua vähän nauratti kun siellä salilla oli niitä "raavaita miehiä" huhkimassa isojen painojensa kanssa, ja sitte minä olen siinä yhdellä trapulla nytkymässä päkiöillä ylös, alas, ylös alas :D Lisäksi mulla on toi kuminauhalla tehtävä liike niin minimaalinen, että sitä tuskin ohikulkijat edes kauheesti huomaa (ellei oikeen pysähdy katsomaan, mitä ei ole vielä tapahtunut), niin sekin voi olla vähän jännän näköistä kun istun siellä lattialla kuminauha varpaissa eikä mitään näytä tapahtuvan. No, kukin tekee salilla omaa juttuaan, ja vaikka suurin osa tuntuu tekevän omilla maksimipainoilla kai jonkinlaista lihastenkasvatusta, en ole varmaan historian ensimmäinen ihminen, joka tekee kuntosalilla jotain muuta ohjelmaa. Lisäksi olen nyt tsempannut sen verran, että olen siellä kuntosalilla ottanut kuntoutusjumpan lisäksi ne hiton punnerrukset! Joku ehkä muistaa, että kävin vajaa vuosi sitten (... I know) sellasessa fyssan "kykytutkimuksessa", mikä olikaan, missä se totes että mun ylävartaloni on aivan surkea ja että mulle olis hyväksi tehdä punnerruksia. Niin tässä vajaa vuoden tuumattuani asiaa olen nyt alkanut tehdä niitä! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :D

Balettitunneilla on mennyt kivasti, tehdään mun mielestä kivoja sarjoja, Kitrin variaatiota, kärkitossuilla kunnollista jumppaa/lämppää jne. Mutta valitettavasti olen tällä viikolla joutunut kokemaan tämän liikunnan kivuliaan puolen :( Maanantan tuntien jälkeen kotona heti huomasin, että mun vasen nilkkani silleen vihloi kummasti,eikä  mulla ole koskaan ennen ollut sellasta tunnetta. En saanut ojennettua nilkkaa täysin, kun vihlasi joka kerta niin kovasti, enkä täten päässyt ihan maksimiin varpaille, kun (ilman tossuja) kokeilin. Se oli vielä tiistaina ja keskiviikkonakin kipeä, mutta rauhallisesti venyttelin ja pyörittelin nilkkaa. Vähän kuin venytellessä, ojensin nilkkaa aina siihen asti kun sitä alkoi vihloa, otin vähän taaksepäin, ojensin uudestaan taas varovaisesti siihen kohtaan, kun alkoi taas vihloa, pidin pikkusen aikaa varovasti ojennuksessa, palautin, ojensin taas. Vähänniinkuin kipeetä lihasta siis varovasti venyttelisi. Torstain balettituntiin mennessä vihlona oli lakannut oikeastaan kokonaan, ja tyytyväisenä menin tunnille. Eka tunti meni hyvin ja jälkimmäinen pitkälti myös, mutta n. 15 minuuttia ennen tunnin loppua mun toista, oikeeta nilkkaa alkoi vihloa oikeen vietävästi! Kummallisinta oli se, että en loukannut mitenkään erityisesti. En laskeutunut mistään hypystä väärin, en nyrjäyttänyt tai täräyttänyt nilkkaa mitenkään. Mitään ei tapahtunut, yhtäkkiä vaan kesken kaiken alkoi vihloa. Koska tuntia oli niin vähän enää jälkellä, päätin hammasta purren jatkaa. Kipu oli samanlainen kuin alkuviikosta vasemman nilkan kipu, eli nimenomaan ojentaessa, ja myös pyörittäessä nilkkaa vihloi. Illalla ja seuraavana päivänä vihlominen tuntui jo vähän kävellessäkin :/ Nyt tähän sunnuntai-iltaan mennessä olen sen verran venytellyt ja pyöritellyt ja hellästi verrytellyt tätä nilkkaa, että kipu alkaa jo vähän hellittää. En perjaintaina kuitenkaan mennyt Bodybalanceen tai tehnyt kuntoutusjumppaa, vaan ajattelin että nilkka on parempi pitää levossa. Mietin, että pitäisikö mennä lääkäriin, mutta päätin nyt vielä katsoa tilannetta. Mun kokemukseni mukaan sairaanhoitaja sanoo puhelimessa vaan että "ota buranaa ja seuraa tilannetta", jos mainitsen että jalalla pystyy kävellä, joten mitä turhaan jonottaa tk:n tai yths:n puhelinlinjoilla. Etenkin kun tälle nilkalle ei nyt selkeesti käynyt mitään, se ei ole turvoksissa, kosketusarka tai punertava/sinertävä. Otan huomenna balettitunnilla sitten rauhallisesti vaan.

Ja hei kiitos kaikille jotka kommentoi mun kärkitossuja ja sanoi että niitä voisi koittaa vielä pehmittää. Olen nyt väännellyt ja pehmitellyt niitä oikeen urakalla, ja totta tosiaan se auttoi! Boksin yli pääseminen on tuntunut selvästi helpommalta. Tosin nyt huomasin uuden kehitysalueen, josta en voi syyttää tossuja, vaan omia jalkoja: vaikka saankin kärjen nyt kunnolla maahan, pitäisi tehdä enemmän töitä sen eteen, että saa painon kunnolla siihen isovarpaalle. Tehtiin tossa torstaina sellasta kivaa diagonaali-sarjaa, missä pystyi oikeen kunnolla keskittymään tähän asiaan. Tombé, pas de bourré kärjillä, alas, ja relevé neljännessä. Tässä oli myös kivan hidas tempo, missä kerkesi tehdä joka askeleen kunnolla ja oikein kattoa peilistä tarkasti sitä omaa työn jälkeä ja panostaa siihen. Tässä erityisesti huomasin mun banaanin nilkkani ja tein tosiaan parhaani, jotta saisin painoa isovarpaalle ihan kunnolla. Kun nyt oikein erityisesti keskityin tähän asiaan, mietin että olisiko tämä voinut olla sen verran kovempi rasitus nilkalle, että se siitä sitten ärhentyi noin kovin ja alkoi vihloa? En tiedä, seurailen tuota nyt vielä tämän viikon.

Harmitti, että mulla jäi nyt tämän viikonlopun HIIHTOlenkki tekemättä! Ollaan nyt parina viikonloppuna käyty miehen kanssa hiihtämässä, toisin sanoen räpeltämässä sukset jalassa hangessa. Nilkan takia en nyt mennyt, joten otin nyt vaan rennosti, tilattiin lauantaina pitsaa ja katsottiin uutta Sherlockia :) Huomenna alkaa uusi viikko, höh pääsin just hyvään pitsa+Netflix -moodiin!
Härkis, avokado, sinihomejuusto ja ananas, naaammm!!

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Kärkitossut 1v

Moikka ja hauskaa uutta vuotta kaikille! Oli tarkoitus tehdä tämä postaus jo ennen vuoden vaihdetta, mutta suoraan sanottuna en jaksanut. Tässä siis vähän videomatskua, ei kovin hyvälaatuista sellaista, sekä mietteitä kärkitunneista ja edistymisestä ja sen sellaisesta.


Aloitin kärkitossuilla aika tarkkaan vuosi sitten, ja olen käyttänyt samoja tossuja koko ajan. Mulla oli koko syksyn tarkoitus hankkia uudet, mutta suunnilleen joka toinen viikonloppu meni jossakin toisessa kaupungissa tai muussa riennossa, jolloin tossureissua ei vaan tullut tehtyä. Nämä tossut on periaatteessa ollut ihan hyvät, Blochin Jet Streamit, mutta tahtoisin sovitella vähän muidenkin valmistajien tossumalleja. Paikallisessa liikkeessä on vain Blochin tuotteita, ja onpa hyvin mahdollista että juuri se itselleni sopiva tossumalli löytyisikin joltakin toiselta merkiltä. Mulla on aika lyhyet varpaat, ja mulla on ollut vähän ongelmana päästä täysin boksin yli ja saada aivan tuo kärjen ihan tyvi lattiaan kiinni, mikä voisi ehkä johtua tossumallin sopimattomuudesta. Ongelma johtuu varmasti myös ainakin osittain mun nilkkani taipumattomuudesta, mutta ehkä toisenlaisessa tossussa kehnohko nilkkani pääsisi vähän paremmin kuitenkin työskentelemään. JetStreamit on kuiteskin palvellut mua aika hyvin ja koen että ne on ollut hyvät ensitossut :)

Katselin tuossa viime vuoden tammikuussa ottamiani videopätkiä ekoista kärkitossutepasteluista, ja voin iloisena sanoa, että kehitystä on tapahtunut huimasti. Tosin olin niistä videoista niin typertynyt, että mietin miksi ihmeessä mulle edes annettiin vielä kärkitossut tuolloin! :D Erityisen suuri muutos on tapahtunut vasemman nilkan vahvistumisessa, sillä mulla oli aloittaessa todella selkeä tasoero mun nilkoissani. Syy tähän selvisi silloin heinäkuussa urheilufyssan luona, kun hän kertoi mun vasemman jalan romahtaneen, eli mulla ei ole juuri mitään lihasvoimaa tuon archin ylläpitoon tossa jalassa. Niin tylsää ja tuskaista kuin tuo kuntoutusjumppa onkin ollut, niin siitä on todella ollut hyötyä :)

Kärkitossutunnit kahdesti viikossa on toki varmasti eniten kehittänyt mua ja jalan lihaksia. Kuten olen täällä monesti purnannut, maanantain tekniikkatunnit on itselleni ollut aika haastavia, mutta kiitos niiden olen todellakin joutunut tekemään työtä kärkitanssin eteen. Siitä olen kiitollinen opettajalleni, koska mun mielestä opettajan tehtävä nimenomaan on piiskata (kuvainnollisesti) oppilaita sille omalle äärirajalle. Ja hyvää on musta ollut myös se, että monesti meillä on pari erilaista vaihtoehtoa tehdä asiat, ns. helpompi ja vaikeampi versio. En itse olisi missään nimessä uskaltanut tehdä vielä yhdenjalan kärkijuttuja keskilattialla, mutta kun ope sanoi että tehdään nii sitten tehdään. Otin tuohon videolle tuollaisen yhden jutun, mitä tehtiin ennen joulua. Videon työskentely on aika karmea, myönnän etten videosessioita varten jaksanut ihan kauheesti lämpätä nilkkoja, ja sen huomaa -.- No kuitenkin, tehtiin keskilattilalla tuollaista pique-arabesque -juttua, mikä oli ihan superhaastavaa, mutta riemukseni huomasin että vikalla tunnilla se onnistui jo suhtkoht siedettävästi. Videolla se ei oikeen onnistunut, vaikka huijaan pitämällä kirjahyllystä kiinni :D

video


Tykkäsin tästä harjoituksesta, koska siinä oli tarkoituksena tulla alas tuolta piquestä sillee hitaasti rullaten, mikä itseasiassa onnistuu tuossa videon toisessa askeleessa ihan kivasti. Myönnän etten ihan kauheesti kiinnittänyt niin videolla kuin tunnillakaan huomiota tuohon itse arabeskijalkaan, koska oli niin paljon muita asioita huomioitavana. Jalan ei tarvinut olla kovin korkea, ja mulla se jää vielä jopa vähän koukkuun :/ Enemmän mulla oli kuitenkin huomiota tuossa astuvassa jalassa, että saan kärjen mahdollisimman tyveä myöten maahan, suora polvi ja jos vielä inan sitä aukikiertoakin sais pidettyä. Vaikka tässä on vielä huimasti parantamisen varaa, niin siitä olen iloinen etten vielä vuosi sitten olisi voinut kuvitellakaan tekeväni mitään tällaista :)

Nyt kevätkaudella mulla jatkuu baletti tavalliseen tapaan, ma 60min pehmeät + 45min kärkitekniikka ja torstai 60min kärjet + 60min pehmeät. Lisäksi ajattelin ottaa tuon yo-liikunnan jumppakortin, koska nyt kevätlukkariin on tullut kivoja tunteja parempiin kellonaikoihin ja päiviin kuin mitä syksyllä oli. Pari jooga/bodybalance/pilatestuntia ajattelin ottaa sieltä, lisäksi sitten vielä se fyssan kuntoutusjumppa jalalle pari kertaa viiikossa. Akilles ei ole enää mua juurikaan vaivannut, paitsi tossa marraskuun vaihteessa huomasin niissä pikkuista jäykkyyttä, kun laistin jumpasta. Itse kipua ei ollut, mutta aamuisin kävely oli vähän selaista ankkamaista, kun nilkka/akilles ei liiku silleen joustavasti. Fyssa sanoi, että n. 4kk kuntoutusta pitäisi riittää, mutta ajattelin vielä jatkaa, ja alkaa tehdä myös tuolle paremmalle jalalla samoja liikkietä. Ne on meinaa just niitä, jotka edistää korkeampaa archia ja tuo voimaa nilkkoihin, siis ihan täydellistä balettijumppaa :) Kotosalla olen aika vähän tehnyt mitään kärkkärit jalassa, koska meillä on tämä uusi liukas lattia :/ Joku tällainen on kuitenkin aina välillä paikoillaan.

video

Videosta tulikin mieleen, että mulla helposti jää paino pikkusen liikaa noille ulkosyrjän varpaille. Miten itse onnistutte saamaan painoa enemmän isovarpaalle? Musta tuntuu että mun aukikiertoni kärsii, jos painan isovarvasta jämäkämmin maahan, tuntuu siis että ihan kun se mun varvas olis tavallaan niinku liian lyhyt, jos ymmärrätte mitä yritän sanoa :D Aukikierrossa se isovarvas vähänniinku lähtee nousemaan maasta. Tosin hyvä uutinen on se, että niissä vuoden takaisissa ihan ekoissa videoissa ongelma oli huomattavasti pahempi kuin enää tänäpäivänä.

Miten teidän kanssa ballerinojen kärkitunnit, on sujunut? Missä olette erityisesti kehittyneet ja mitkä on niitä kehitysalueita? Nyt taidan lähteä kävelylle tuonne ihanan kirpeään -18 asteen pakkassäähän, heippa!

video


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Katsaus vuoteen 2016

Moi,
taas on vierähtänyt aika kauheen nopeesti ja pian ollaan jo joulussa ja vuoden lopussa! Aion tässä postauksessa vähän kertailla tämän vuoden tapahtumia ja viimeaikaisia ajatuksiani. Pakko sanoa, että olen tähän vuoteen tiristänyt mun aivan joka ikisen mehupisarani, eikä paljoa ole kyllä jäljellä. Vuosi on ollut hmm, miten sen sanoisi. Vaativa. Sitä se on ollut, tosin myös antoisa (klisee juu).

Alkuvuosi:
Tammikuu alkoi kovilla pakkasilla ja ihmeellisen sattuman kaupalla löysin itselleni paksun talvitakin -70% alennuksella!!

Upouudet kärkkärit

Tammikuussa alkoi mun ihan ekat kärkitossutuntini, joista olen vieläkin ihan onnessani. Toki viikoittain mun tulee pohdittua, miksi harrastan lajia, mikä aiheuttaa fyysistä kipua ja henkistä turhautumista. Ajattelin tehdä kärkitossuista ihan oman postauksen tässä vielä joulukuun puolella, joten en mene niihin sen syvemmin. En enää muista, mitä kaikkea mulla tammikuussa oli, mutta sen muistan että mulla oli kauhee kiire ja joku uusintatenttikin. Vuosi alkoi kovilla pakkasilla, ja muistan että olin ekaa kertaa yksin töissä uudessa projektissa heti loppiaisen jälkeen. Se oli kyllä jännää, mutta opin aika nopeasti työtehtävät ja viihdyin tässä projektissa ihan hyvin. Helmi-huhtikuun ajaksi pikkusen höllenti tahti, töitä ei ollut kun muutamina päivänä näiden kuukausien aikana. Kevät oli teemaltaan tosi aivopainotteinen: kävin kolme kurssia, joista kaksi oli aivotutkimuskeskuksen sivuaineen kursseja ja yksi pääaineopintojen syventävä neuron kurssi, ja käytiin Kuopion yliopistollisen sairaalan patologian osastolla hipelöimässä kuolleita aivoja :)) Se oli kyllä ihan huippu siisitiä, ja myös opettavaista. Keväällä kirjoittelin jonkin verran gradua (sekin neurosektorilta), tosin myös välttelin sitä. Huhtikuun lopulla tein suurimman osan gradun aineiston analyysistä, ja se jos mikä oli perseestä. Analyysi oli aivan helvetin vaikeaa, ja tunsin itseni kyllä todella tyhmäksi monta kertaa. Olen kuitenkin iloinen, että opin niinkin vaikean jutun, ainakin silleen tyydyttävästi, ja sain sen tehtyä.

Kesä:
Toukokuun alussa saatiin tietää, että muutetaan alle kuukauden päästä (joo toukokuu ei ole musta vielä kesää, mutta laitan sen nyt tähän osioon kun ei se oikeen alkuvuottakaan enää ole). Koko neljä viikkoa menikin sitten hirmuisassa pakkaamisessa ja siivoamisessa. Silloin opin, että Patapadalla saa kaiken puhtaaksi. Ihan kaiken.  Mulla oli myös aika paljon töitä toukokuussa, mikä teki siitä entistä raskaamman. Gradukin puski niskaan, mutta päätin silloin siirtää gradun dedistä suosiolla elokuun loppuun, sillä en olisi mitenkään ehtinyt pakata kuuden vuoden aikana kertyneet romut laatikkoon, siivota kämppää putipuhtaaksi ja käydä töissä, JA vielä kirjoittaa huolellisesti viimeistelyt tutkielma. Kesäkuu meni sitten uuden asunnon järjestelyssä ja totuttelussa uuteen ympäristöön, töissä ja gradussa. Vietettiin myös meillä ihana tupari-juhannus. Heinä- ja elokuu menivätkin molemmat samaa rataa: gradu ja työt. Tein tämän kahden kuukauden aikana gradua enemmän kuin aiemman 10kk aikana yhteensä -.- Niin se vaan menee mulla, vasta kun dedis alkaa puskea päälle (eikä sitä voi enää siirtää), alkaa tapahtua. Tosin sen verran puolustaudun, että kyse ei ollut ainoastan laiskuudestani, vaan siitä että oli vähän joka saralla rautoja tulessa, enkä aina oikeen ehtinyt tehdä gradua. Elokuussa laitoksemme hiljeni työntekijöistä, joten mulla oli siellä oikein ihana työhuone käytössä hienolla järvinäkymällä, jossa mun tuli kirjoitettua gradua ja paljon. Taukohuoneessa oleva ilmainen kahviautomaattikin saattoi auttaa asiaa. Sain kuin sainkin graduni palautettua viimeinen päivä elokuuta. Töitä mun tuli myös tehtyä ennätyspaljon siinä ohessa. Heinäkuussa mulla alkoi akillesjänne oireilla, ja olen kuntouttanut sitä nyt tuolta kesästä asti aina tähän päivään saakka, ja jatkoa seuraa. Valitettavasti en saanut viettää ollenkaan kesälomaa, vaan syyskuun ekalla viikolla alkoikin suuri rutistus, vimeinen opintosyksy psykologian parissa.

Kesällä olennaista olivat mun lenkkireissuni lampaiden luokse
Kissa on kotoutunut uuteen kotiin
Jouluverhot, kynttelikkö ja joulupöytäliina

Loppuvuosi:
Syyskuusta eteenpäin aina joulukuuhun asti meillä oli tosiaan ammattikäytännön opinnot, eli ollaan opiskeltu hyvin käytännönläheisesti potilaan neurokognitiivista tutkimusta, persoonallisuuden tutkimusta, erilaisia psykologian aloja (esim. mitä koulupsykologi tekee), ollaan kirjoitettu lausuntoja ja raportteja. On myös ollut kognitiivista yksilöpsykoterapiaa sekä perheterapiaa. Syksy on ollut erittäin raskas ja koostunut pitkistä luentopäivistä. Usein on ollut niin, että alkuviikosta on ollut suunnilleen 8-16 pituisia luentopäiviä, ja sitten loppuviikko aikaa tehdä omalle tutkittavalle testejä, kirjoittaa luentopäiväkirjaa tai muita kotona tehtäviä kirjoitustehtäviä. Näissä kursseissa työtä on ollut valtavasti, mutta olen myös oppinut aivan valtavan paljon. Pikkuhiljaa alkaa olla sellainen fiilis, että kyllä musta ehkä sittenkin voi tulla ihan kelpo psykologi, kun on alkanut saada vähän langan päästä kiinni :D No, koska syksy on ollut niin tiivis, työt on jäänyt tosi vähänlle. Syyskuussa vielä sain tehtyä ihan säädyllisen määrän tunteja kuussa, mutta lokakuussa tuli vain 25 tuntia, ja marras- ja joulukuussa kummassakin vähän päälle kymmenen tuntia kuussa :D En vain ehtinyt tehdä enempää. Tämän joulukuun tunnit puristin pariin päivään, ja sain kuin sainkin syötettyä kaiken kerätyn tutkimusdatan tietokoneelle. Nyt voin tyytyväisenä jäädä joululomalle töistä. Vielä maanantaina pitäisi puristaa yksi hiton ärsyttävä raportti pakettiin, niin sitten tämä koko syksyn opintoruljanssi on ohi. Huh.


Mulla on ollut tapana tehdä eka jouluateria itsenäisyyspäivänä, josta taisin mainita edellisessä postauksessa. Vietetään joulu vanhemmilla, missä pöytä on ns. valmiiksi katettu, tällä itsenäisyyspäivän atrialla ikään kuin harjoittelen jouluaterian valmistamista :DD
Vuosi on ollut hyvin tiivis ja lomaa mulla on ollut todella vähän, vähiten kun minään aikaisempana vuonna elämässäni. Tämä oli myös eka vuosi elämästäni, kun olen ollut kaikki 12kk töissä. Nykypäivänä tunnutaan ihannoivan kiivasta arkirytmiä, jossa täyttä kalenteria selataan viikkojen päähän ennen kuin löytyy sopiva yhteinen aika kaverin kanssa kahvitteluun, joutenoloa pidetään laiskottelua ja koko ajan pitäisi olla menossa jonnekin ja joku prokkis on koko ajan päällä. Mun vuoteni on ollut just tätä, ja en kyllä ole kauheesti tykännyt siitä osuudesta. Olen saanut tehdä tosi kivoja ja tosi opettavaisia juttuja, mutta olisin kyllä ilahtunut, jos olisi ollut se viikon hiihtoloma, pari viikkoa kesälomaa ja edes pieni syysloma. Mulla on ollut tänä vuonna vaan yksi viikon mittainen loma, lokakuun eka vikko jonka pidin "kesälomaa". Ensi viikon maanantain jälkeen mulla alkaa periaatteessa joululoma, mikä kestää  kolmisen viikkoa, mutta mun pitäisi lukea yksi solubiologian kirja sinä aikana. Mutta se on silleen omaehtoista, että en ole menossa mihinkään tenttiin. Mulla alkaa solubilsan perusteet heti loppiaisen jälkeen, niin ajattelin että on varmaan hyvä lukasta solubiologian alkeet kirja ensin :D Tarvitsen vain sen alkeiskirjan tiedot, joten en jaksa mennä tenttimään sitä. Onneksi koko vuoden ajan mun arkeeni on töiden, gradun ja opintojen lisäksi kuulunut hyvin tiiviisti baletti. Kevätlukukaudella taisi olla 3 vai 4 tuntia viikossa, kesällä kolme tuntia viikossa ja nyt syksy on menty neljällä tunnilla viikossa. Määrä on ollut oikein hyvä, ja olen tykännyt jokaikisestä tunnista. Maanantain kärkitekniikka on aiheuttanut välillä vähän ahdistusta, kun tahti on ollut niin kova, mutta olen myös mielestäni kehittynyt jonkin verran. Torstain tunneista olen tykännyt tosi paljon, ja siellä olen varmaan saanut eniten onnistumisen kokemuksia. Baletti on ollut hirvittävän tärkeä osa tätä vuotta, ja varmasti myös seuraavaa vuotta :)

En tee mitään uudenvuoden lupauksia, koska mun mielestäni ne on ainakin mulle itelleni vähän turhia. Asetan itselleni jatkuvasti pitkin vuotta erilaisia tavoitteita, isoja ja pieniä. ja niitä tulee aina tilanteiden ja elämänvaiheiden mukaan, ei vuoden vaihtuminen sinänsä liity niihin mitenkään. Ei mua kuitenkaan vaivaa, jos jotkut tahtoo nähdä uuden vuoden jonkinlaisena siirtymänä uuteen vaiheeseen jota pedataan lupauksilla, voihan monet uuden vuoden lupaukset johtaa hyväänkin. Kun mietin tulevaa vuotta, mua kyllä jännittää aika lailla. Kevätlukukausi menee vielä tutussa ja turvallisessa ympäristössä täällä kotona, tutulla kampuksella ja töissä ja kursseissa (joita ei ole enää kuin muutama). Kesälle ollaan suunniteltu vähän pidempää junareissua halki Euroopan (:>>>) ja sitten on syksy, mikä on se jännityksen aihe. Muutan nimittäin pois tästä ihanasta kaupungista, joka on ollut mun kotinani siinä vaiheessa jo seitsemän vuotta, ja lähden toiselle paikkakunnalle harjoitteluun. Eniten jännittää yksin asuminen, sillä mun mieheni jää tänne ja eletään etäsuhteessa viisi kuukautta. Ihan ekaa kertaa elämässäni siis teen psykologin hommia ja asun yksin kaupungissa, jota en tunne ollenkaan ja josta en tunne ketään. Lievästi ahdistava ajatus, mutta no, myöskin innostava :) Mutta ennen seuraavaa vuotta, vielä on edessä tämä loppuvuosi. Maanantain jälkeen alkaa tosiaan loma, ja ajattelin ottaa ihan iisisti vaan. Torstaina tai aattoaamuna lähdetään ajamaan vanhemmille joulun viettoon, ja tullaan takaisin kotiin ehkä 28. päivä. Vietetään uusi vuosi täällä meillä parin kaverin kanssa, tosin suunnitelmat on vielä pikkusen auki. Joka tapauksessa koitan nyt vaan rentoutua ja olla ajattelematta mitään töitä tai kursseja.

Tavoitteena olla yhtä rento kuin lämpiävässä saunassa pötköttävä kissa

Mites teillä on mennyt? Aiotteko tehdä oman vuosikatsauspostauksen vai onko tämä tylsä ja ei-omaperäistä? :D Entä millaisia joulu- ja uuden vuoden suunnitelmia teillä on? :)

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Tautista arkea ja joulun valmistelua

Moi,
taas on vierähtänyt pieni tovi viime blogikirjoituksesta, eikä mulla nytkään oikeastaan mitään asiaa ole. Valitettavasti olen sairastunut kamalaan tautiin, onkohan tämä nyt se influenssa. Viime viikon torstai-iltana käväisin yliopiston yksissä juhlissa, mutta en juonut paljoa (seuraavana päivänä kasin aamu) ja tulin kotiinkin jo yhdentoista kieppeillä. Sänkyyn kömpiessäni parin tunnin päästä huomasin että mun selkä ja lonkankoukistajat sekä etureidet oli tosi kipeet. Ihmettelin että mistäs tämä johtuu, olenkohan istunut liikaa vai missä mättää. No seuraava aamu oli ihan ok ja päivä meni hyvin, mutta se oli järkyn pitkä ja uuvuttava. Olin viiden jälkeen kotona, jonka jälkeen mulla yksikertaisesti loppu vaan ihan kaikki puhti, ja köllähdin sohvalle. Otin siinä tirsatkin ja sitten se alkoi, lihaskipu. Mun joka ikistä kehon lihasta yksinkertaisesti vaan sattui aivan jumalattomasti, mikään asento ei ollut hyvä ja olo kokonaisuudessaan oli kamalan tuskainen. Näissä fiiliksissä meni myös lauantai ja sunnuntai. En mitannut kuumetta, koska ajattelin että tämä nyt vaan on jotain, ei mulla ole aikuisiällä varmaan kertaakaan ollut oikeesti kuumetta. Sunnuntai-iltana totesin, että en pääse maanantain demoihin, mikä oli sikäli vähän sääli koska koin jättäväni parini vähän pulaan kun meidän piti pitää sellainen esitelmähomma. Maanantai-iltana olo oli jo aika hyvä, vaikkakaan ei vielä ihan normitasolla. Mittasin huvikseni kuumeen, 38 astetta! Mietin vaan että paljonkohan se sitten viikonloppuna oli ollut... No tiistai jäi myös välistä ja kouluhommat alkoi jo kasaantua. Tiistain lepäsin vielä, mutta nyt keskiviikkona mulla on ollut jo sen verran hyvä olo että olen päässyt kirjottelemaan noita meidän paritöitä, en sentään ihan kaikkea työtä kaatanut tuon parini niskaan. Edelleen mua vaivaa kamalat päänsäryt ja sellainen jaksamattomuus, ihmekös kun on perjantai-illasta asti käytännössä maannut. Kävin äskön yksin kaupassa (mies on pari päivää pois kotoa) ja voi luoja miten raskaalta se tuntui! Yääh. No, voiton puolella ollaan :) Huomenna torstaina olis tarkoitus mennä niihin demoihin, jossa esitetään tuo meidän esitys, ja illalla sitten balettiin. Ajattelin kyllä ottaa ihan iisisti, ja tehdä molemmat tunnit pehmeillä tossuilla. Luulen, että voimat ei oikein riitä kärkitossuihin, ja muutenkin se kaksituntinen on ihan sopivan rankka pehmeilläkin näin ensialkuun. Viime viikolla, ennen sairastumistani ostin kivat uudet kukkatrikoot balettitunneille:




Nyt torstai ja perjantai menis mulla noissa demoissa ja pitäisi vieläpä kirjoittaa pari työtä loppuun. Sitten viikonloppuna toiseen kaupunkiin moikkaamaan siskoani :) Hän on asunut nyt tämän syksyn tuolla kaupungissa ja muuttaa joulua ennen pois, niin menempä vielä nopsaan käymään siellä kattomassa. Joulusta tulikin mieleen, että olen jo pikkuisen alkanut valmistautua joulun tuloon ensimmäisen adventin myötä :) Keittiö sai punaiset valopallot roikkumaan jo vähän aiemmin, mulla ei nyt taidakaan olla niistä enää kuvaa, mutta tuommoiset pallot laitettiin verhoista roikkumaan. Ja kissa puolestaan roikkuu palloissa, repien koko verhoa -.- No adventtina laitettiin sitten mun ihana uusi porokynttelikkö <3 Tilasin sen tuossa kuun vaihteessa Hobbyhallilta, aivan i-ha-na!


Ensi viikolla mulla olisi tarkoitus tehdä kotona (miehen kanssa tietysti) kunnon joulusiivous, silittää uudet jouluverhot ja laittaa loput joulukoristeet. Tiistaina onkin hei muuten itsenäisyyspäivä, jeei! En siis todellakaan ole mikään kauheen patrioottinen ihminen missään nimessä, mutta mulle itsenäisyyspäivä on aina ollut kiva päivä. Se on vähän sellainen esi-joulu :D Olen nyt omassa kodissani ottanut sellaisen perinteen, että laitan mulle ja miehelle tarjolle omatekoisen, minikoon jouluaterian. Joulu vietetään kuitenkin vanhemmilla, enkä näin pääse harjaantumaan jouluruokien valmistamisessa :D Joten siksi olen napannut tuon itsenäisyyspäivän vähän sellaseksi meijän jouluksi. Tänään tein sapuskaksi uunijuureksia ja fetasalaattia, ja HYI HITTO yhestä punajuuresta kiemurteli ulos sellanen miniminikokoinen matonen! Sain kauheen kohtauksen täällä yksin kotona, ei kiva. Heitin kyseisen punajuuren pois mutta kelpuutin kaikki muut pussin punajuuret, huolellisen tarkistuksen jälkeen. Iuh mikä se mahtoi olla. Itse ruoka oli onneksi hyvää :)

Jälkkärinä oli joulutorttu ja glögi!