sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Katsaus vuoteen 2016

Moi,
taas on vierähtänyt aika kauheen nopeesti ja pian ollaan jo joulussa ja vuoden lopussa! Aion tässä postauksessa vähän kertailla tämän vuoden tapahtumia ja viimeaikaisia ajatuksiani. Pakko sanoa, että olen tähän vuoteen tiristänyt mun aivan joka ikisen mehupisarani, eikä paljoa ole kyllä jäljellä. Vuosi on ollut hmm, miten sen sanoisi. Vaativa. Sitä se on ollut, tosin myös antoisa (klisee juu).

Alkuvuosi:
Tammikuu alkoi kovilla pakkasilla ja ihmeellisen sattuman kaupalla löysin itselleni paksun talvitakin -70% alennuksella!!

Upouudet kärkkärit

Tammikuussa alkoi mun ihan ekat kärkitossutuntini, joista olen vieläkin ihan onnessani. Toki viikoittain mun tulee pohdittua, miksi harrastan lajia, mikä aiheuttaa fyysistä kipua ja henkistä turhautumista. Ajattelin tehdä kärkitossuista ihan oman postauksen tässä vielä joulukuun puolella, joten en mene niihin sen syvemmin. En enää muista, mitä kaikkea mulla tammikuussa oli, mutta sen muistan että mulla oli kauhee kiire ja joku uusintatenttikin. Vuosi alkoi kovilla pakkasilla, ja muistan että olin ekaa kertaa yksin töissä uudessa projektissa heti loppiaisen jälkeen. Se oli kyllä jännää, mutta opin aika nopeasti työtehtävät ja viihdyin tässä projektissa ihan hyvin. Helmi-huhtikuun ajaksi pikkusen höllenti tahti, töitä ei ollut kun muutamina päivänä näiden kuukausien aikana. Kevät oli teemaltaan tosi aivopainotteinen: kävin kolme kurssia, joista kaksi oli aivotutkimuskeskuksen sivuaineen kursseja ja yksi pääaineopintojen syventävä neuron kurssi, ja käytiin Kuopion yliopistollisen sairaalan patologian osastolla hipelöimässä kuolleita aivoja :)) Se oli kyllä ihan huippu siisitiä, ja myös opettavaista. Keväällä kirjoittelin jonkin verran gradua (sekin neurosektorilta), tosin myös välttelin sitä. Huhtikuun lopulla tein suurimman osan gradun aineiston analyysistä, ja se jos mikä oli perseestä. Analyysi oli aivan helvetin vaikeaa, ja tunsin itseni kyllä todella tyhmäksi monta kertaa. Olen kuitenkin iloinen, että opin niinkin vaikean jutun, ainakin silleen tyydyttävästi, ja sain sen tehtyä.

Kesä:
Toukokuun alussa saatiin tietää, että muutetaan alle kuukauden päästä (joo toukokuu ei ole musta vielä kesää, mutta laitan sen nyt tähän osioon kun ei se oikeen alkuvuottakaan enää ole). Koko neljä viikkoa menikin sitten hirmuisassa pakkaamisessa ja siivoamisessa. Silloin opin, että Patapadalla saa kaiken puhtaaksi. Ihan kaiken.  Mulla oli myös aika paljon töitä toukokuussa, mikä teki siitä entistä raskaamman. Gradukin puski niskaan, mutta päätin silloin siirtää gradun dedistä suosiolla elokuun loppuun, sillä en olisi mitenkään ehtinyt pakata kuuden vuoden aikana kertyneet romut laatikkoon, siivota kämppää putipuhtaaksi ja käydä töissä, JA vielä kirjoittaa huolellisesti viimeistelyt tutkielma. Kesäkuu meni sitten uuden asunnon järjestelyssä ja totuttelussa uuteen ympäristöön, töissä ja gradussa. Vietettiin myös meillä ihana tupari-juhannus. Heinä- ja elokuu menivätkin molemmat samaa rataa: gradu ja työt. Tein tämän kahden kuukauden aikana gradua enemmän kuin aiemman 10kk aikana yhteensä -.- Niin se vaan menee mulla, vasta kun dedis alkaa puskea päälle (eikä sitä voi enää siirtää), alkaa tapahtua. Tosin sen verran puolustaudun, että kyse ei ollut ainoastan laiskuudestani, vaan siitä että oli vähän joka saralla rautoja tulessa, enkä aina oikeen ehtinyt tehdä gradua. Elokuussa laitoksemme hiljeni työntekijöistä, joten mulla oli siellä oikein ihana työhuone käytössä hienolla järvinäkymällä, jossa mun tuli kirjoitettua gradua ja paljon. Taukohuoneessa oleva ilmainen kahviautomaattikin saattoi auttaa asiaa. Sain kuin sainkin graduni palautettua viimeinen päivä elokuuta. Töitä mun tuli myös tehtyä ennätyspaljon siinä ohessa. Heinäkuussa mulla alkoi akillesjänne oireilla, ja olen kuntouttanut sitä nyt tuolta kesästä asti aina tähän päivään saakka, ja jatkoa seuraa. Valitettavasti en saanut viettää ollenkaan kesälomaa, vaan syyskuun ekalla viikolla alkoikin suuri rutistus, vimeinen opintosyksy psykologian parissa.

Kesällä olennaista olivat mun lenkkireissuni lampaiden luokse
Kissa on kotoutunut uuteen kotiin
Jouluverhot, kynttelikkö ja joulupöytäliina

Loppuvuosi:
Syyskuusta eteenpäin aina joulukuuhun asti meillä oli tosiaan ammattikäytännön opinnot, eli ollaan opiskeltu hyvin käytännönläheisesti potilaan neurokognitiivista tutkimusta, persoonallisuuden tutkimusta, erilaisia psykologian aloja (esim. mitä koulupsykologi tekee), ollaan kirjoitettu lausuntoja ja raportteja. On myös ollut kognitiivista yksilöpsykoterapiaa sekä perheterapiaa. Syksy on ollut erittäin raskas ja koostunut pitkistä luentopäivistä. Usein on ollut niin, että alkuviikosta on ollut suunnilleen 8-16 pituisia luentopäiviä, ja sitten loppuviikko aikaa tehdä omalle tutkittavalle testejä, kirjoittaa luentopäiväkirjaa tai muita kotona tehtäviä kirjoitustehtäviä. Näissä kursseissa työtä on ollut valtavasti, mutta olen myös oppinut aivan valtavan paljon. Pikkuhiljaa alkaa olla sellainen fiilis, että kyllä musta ehkä sittenkin voi tulla ihan kelpo psykologi, kun on alkanut saada vähän langan päästä kiinni :D No, koska syksy on ollut niin tiivis, työt on jäänyt tosi vähänlle. Syyskuussa vielä sain tehtyä ihan säädyllisen määrän tunteja kuussa, mutta lokakuussa tuli vain 25 tuntia, ja marras- ja joulukuussa kummassakin vähän päälle kymmenen tuntia kuussa :D En vain ehtinyt tehdä enempää. Tämän joulukuun tunnit puristin pariin päivään, ja sain kuin sainkin syötettyä kaiken kerätyn tutkimusdatan tietokoneelle. Nyt voin tyytyväisenä jäädä joululomalle töistä. Vielä maanantaina pitäisi puristaa yksi hiton ärsyttävä raportti pakettiin, niin sitten tämä koko syksyn opintoruljanssi on ohi. Huh.


Mulla on ollut tapana tehdä eka jouluateria itsenäisyyspäivänä, josta taisin mainita edellisessä postauksessa. Vietetään joulu vanhemmilla, missä pöytä on ns. valmiiksi katettu, tällä itsenäisyyspäivän atrialla ikään kuin harjoittelen jouluaterian valmistamista :DD
Vuosi on ollut hyvin tiivis ja lomaa mulla on ollut todella vähän, vähiten kun minään aikaisempana vuonna elämässäni. Tämä oli myös eka vuosi elämästäni, kun olen ollut kaikki 12kk töissä. Nykypäivänä tunnutaan ihannoivan kiivasta arkirytmiä, jossa täyttä kalenteria selataan viikkojen päähän ennen kuin löytyy sopiva yhteinen aika kaverin kanssa kahvitteluun, joutenoloa pidetään laiskottelua ja koko ajan pitäisi olla menossa jonnekin ja joku prokkis on koko ajan päällä. Mun vuoteni on ollut just tätä, ja en kyllä ole kauheesti tykännyt siitä osuudesta. Olen saanut tehdä tosi kivoja ja tosi opettavaisia juttuja, mutta olisin kyllä ilahtunut, jos olisi ollut se viikon hiihtoloma, pari viikkoa kesälomaa ja edes pieni syysloma. Mulla on ollut tänä vuonna vaan yksi viikon mittainen loma, lokakuun eka vikko jonka pidin "kesälomaa". Ensi viikon maanantain jälkeen mulla alkaa periaatteessa joululoma, mikä kestää  kolmisen viikkoa, mutta mun pitäisi lukea yksi solubiologian kirja sinä aikana. Mutta se on silleen omaehtoista, että en ole menossa mihinkään tenttiin. Mulla alkaa solubilsan perusteet heti loppiaisen jälkeen, niin ajattelin että on varmaan hyvä lukasta solubiologian alkeet kirja ensin :D Tarvitsen vain sen alkeiskirjan tiedot, joten en jaksa mennä tenttimään sitä. Onneksi koko vuoden ajan mun arkeeni on töiden, gradun ja opintojen lisäksi kuulunut hyvin tiiviisti baletti. Kevätlukukaudella taisi olla 3 vai 4 tuntia viikossa, kesällä kolme tuntia viikossa ja nyt syksy on menty neljällä tunnilla viikossa. Määrä on ollut oikein hyvä, ja olen tykännyt jokaikisestä tunnista. Maanantain kärkitekniikka on aiheuttanut välillä vähän ahdistusta, kun tahti on ollut niin kova, mutta olen myös mielestäni kehittynyt jonkin verran. Torstain tunneista olen tykännyt tosi paljon, ja siellä olen varmaan saanut eniten onnistumisen kokemuksia. Baletti on ollut hirvittävän tärkeä osa tätä vuotta, ja varmasti myös seuraavaa vuotta :)

En tee mitään uudenvuoden lupauksia, koska mun mielestäni ne on ainakin mulle itelleni vähän turhia. Asetan itselleni jatkuvasti pitkin vuotta erilaisia tavoitteita, isoja ja pieniä. ja niitä tulee aina tilanteiden ja elämänvaiheiden mukaan, ei vuoden vaihtuminen sinänsä liity niihin mitenkään. Ei mua kuitenkaan vaivaa, jos jotkut tahtoo nähdä uuden vuoden jonkinlaisena siirtymänä uuteen vaiheeseen jota pedataan lupauksilla, voihan monet uuden vuoden lupaukset johtaa hyväänkin. Kun mietin tulevaa vuotta, mua kyllä jännittää aika lailla. Kevätlukukausi menee vielä tutussa ja turvallisessa ympäristössä täällä kotona, tutulla kampuksella ja töissä ja kursseissa (joita ei ole enää kuin muutama). Kesälle ollaan suunniteltu vähän pidempää junareissua halki Euroopan (:>>>) ja sitten on syksy, mikä on se jännityksen aihe. Muutan nimittäin pois tästä ihanasta kaupungista, joka on ollut mun kotinani siinä vaiheessa jo seitsemän vuotta, ja lähden toiselle paikkakunnalle harjoitteluun. Eniten jännittää yksin asuminen, sillä mun mieheni jää tänne ja eletään etäsuhteessa viisi kuukautta. Ihan ekaa kertaa elämässäni siis teen psykologin hommia ja asun yksin kaupungissa, jota en tunne ollenkaan ja josta en tunne ketään. Lievästi ahdistava ajatus, mutta no, myöskin innostava :) Mutta ennen seuraavaa vuotta, vielä on edessä tämä loppuvuosi. Maanantain jälkeen alkaa tosiaan loma, ja ajattelin ottaa ihan iisisti vaan. Torstaina tai aattoaamuna lähdetään ajamaan vanhemmille joulun viettoon, ja tullaan takaisin kotiin ehkä 28. päivä. Vietetään uusi vuosi täällä meillä parin kaverin kanssa, tosin suunnitelmat on vielä pikkusen auki. Joka tapauksessa koitan nyt vaan rentoutua ja olla ajattelematta mitään töitä tai kursseja.

Tavoitteena olla yhtä rento kuin lämpiävässä saunassa pötköttävä kissa

Mites teillä on mennyt? Aiotteko tehdä oman vuosikatsauspostauksen vai onko tämä tylsä ja ei-omaperäistä? :D Entä millaisia joulu- ja uuden vuoden suunnitelmia teillä on? :)

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Tautista arkea ja joulun valmistelua

Moi,
taas on vierähtänyt pieni tovi viime blogikirjoituksesta, eikä mulla nytkään oikeastaan mitään asiaa ole. Valitettavasti olen sairastunut kamalaan tautiin, onkohan tämä nyt se influenssa. Viime viikon torstai-iltana käväisin yliopiston yksissä juhlissa, mutta en juonut paljoa (seuraavana päivänä kasin aamu) ja tulin kotiinkin jo yhdentoista kieppeillä. Sänkyyn kömpiessäni parin tunnin päästä huomasin että mun selkä ja lonkankoukistajat sekä etureidet oli tosi kipeet. Ihmettelin että mistäs tämä johtuu, olenkohan istunut liikaa vai missä mättää. No seuraava aamu oli ihan ok ja päivä meni hyvin, mutta se oli järkyn pitkä ja uuvuttava. Olin viiden jälkeen kotona, jonka jälkeen mulla yksikertaisesti loppu vaan ihan kaikki puhti, ja köllähdin sohvalle. Otin siinä tirsatkin ja sitten se alkoi, lihaskipu. Mun joka ikistä kehon lihasta yksinkertaisesti vaan sattui aivan jumalattomasti, mikään asento ei ollut hyvä ja olo kokonaisuudessaan oli kamalan tuskainen. Näissä fiiliksissä meni myös lauantai ja sunnuntai. En mitannut kuumetta, koska ajattelin että tämä nyt vaan on jotain, ei mulla ole aikuisiällä varmaan kertaakaan ollut oikeesti kuumetta. Sunnuntai-iltana totesin, että en pääse maanantain demoihin, mikä oli sikäli vähän sääli koska koin jättäväni parini vähän pulaan kun meidän piti pitää sellainen esitelmähomma. Maanantai-iltana olo oli jo aika hyvä, vaikkakaan ei vielä ihan normitasolla. Mittasin huvikseni kuumeen, 38 astetta! Mietin vaan että paljonkohan se sitten viikonloppuna oli ollut... No tiistai jäi myös välistä ja kouluhommat alkoi jo kasaantua. Tiistain lepäsin vielä, mutta nyt keskiviikkona mulla on ollut jo sen verran hyvä olo että olen päässyt kirjottelemaan noita meidän paritöitä, en sentään ihan kaikkea työtä kaatanut tuon parini niskaan. Edelleen mua vaivaa kamalat päänsäryt ja sellainen jaksamattomuus, ihmekös kun on perjantai-illasta asti käytännössä maannut. Kävin äskön yksin kaupassa (mies on pari päivää pois kotoa) ja voi luoja miten raskaalta se tuntui! Yääh. No, voiton puolella ollaan :) Huomenna torstaina olis tarkoitus mennä niihin demoihin, jossa esitetään tuo meidän esitys, ja illalla sitten balettiin. Ajattelin kyllä ottaa ihan iisisti, ja tehdä molemmat tunnit pehmeillä tossuilla. Luulen, että voimat ei oikein riitä kärkitossuihin, ja muutenkin se kaksituntinen on ihan sopivan rankka pehmeilläkin näin ensialkuun. Viime viikolla, ennen sairastumistani ostin kivat uudet kukkatrikoot balettitunneille:




Nyt torstai ja perjantai menis mulla noissa demoissa ja pitäisi vieläpä kirjoittaa pari työtä loppuun. Sitten viikonloppuna toiseen kaupunkiin moikkaamaan siskoani :) Hän on asunut nyt tämän syksyn tuolla kaupungissa ja muuttaa joulua ennen pois, niin menempä vielä nopsaan käymään siellä kattomassa. Joulusta tulikin mieleen, että olen jo pikkuisen alkanut valmistautua joulun tuloon ensimmäisen adventin myötä :) Keittiö sai punaiset valopallot roikkumaan jo vähän aiemmin, mulla ei nyt taidakaan olla niistä enää kuvaa, mutta tuommoiset pallot laitettiin verhoista roikkumaan. Ja kissa puolestaan roikkuu palloissa, repien koko verhoa -.- No adventtina laitettiin sitten mun ihana uusi porokynttelikkö <3 Tilasin sen tuossa kuun vaihteessa Hobbyhallilta, aivan i-ha-na!


Ensi viikolla mulla olisi tarkoitus tehdä kotona (miehen kanssa tietysti) kunnon joulusiivous, silittää uudet jouluverhot ja laittaa loput joulukoristeet. Tiistaina onkin hei muuten itsenäisyyspäivä, jeei! En siis todellakaan ole mikään kauheen patrioottinen ihminen missään nimessä, mutta mulle itsenäisyyspäivä on aina ollut kiva päivä. Se on vähän sellainen esi-joulu :D Olen nyt omassa kodissani ottanut sellaisen perinteen, että laitan mulle ja miehelle tarjolle omatekoisen, minikoon jouluaterian. Joulu vietetään kuitenkin vanhemmilla, enkä näin pääse harjaantumaan jouluruokien valmistamisessa :D Joten siksi olen napannut tuon itsenäisyyspäivän vähän sellaseksi meijän jouluksi. Tänään tein sapuskaksi uunijuureksia ja fetasalaattia, ja HYI HITTO yhestä punajuuresta kiemurteli ulos sellanen miniminikokoinen matonen! Sain kauheen kohtauksen täällä yksin kotona, ei kiva. Heitin kyseisen punajuuren pois mutta kelpuutin kaikki muut pussin punajuuret, huolellisen tarkistuksen jälkeen. Iuh mikä se mahtoi olla. Itse ruoka oli onneksi hyvää :)

Jälkkärinä oli joulutorttu ja glögi!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Hauska viikonloppu ja kulumisia baletista

No heippa vaan,
on tullut näköjään pidettyä kuukauden bloggaustauko! Ei ollut siis mikään suunniteltu tauko tämä, ei vaan ole ollut jostakin syystä kirjoitusfiilistä, eikä toisaalta ole tapahtunut mitään kovinkaan ihmeellistä. Mun arkeni on pitkälti pyörinyt opintojen parissa pitkinä luentopäivinä yliopistolla. Töitä en ole valitettavasti ehtinyt juuri tehdä, mikä on vähän sääli, mutta minkäs teet. Opinnot menee aina töiden edelle, ja se on kyllä hyvä etu että on yliopistolla töissä, koska niissä soppareissa lukee, että työt ei saa häiritä opintoja. Mutta joo, luentoja, parityötä ja "kotiläksyjä" on tullut tehtyä aika paljon. On tuntunut raksaalta herätä lähes päivittäin 7:20, kun en ole aamuihmisiä ja toisaalta tulee valvottua aika myöhään. Onneksi meillä on sentään täälla kauheet kasat lunta! Tämä on jakanut mielipiteitä aikalailla, jotkut ei tykkää yhtään ja joidenkin (minun) mielestä tämä on aivan ihastuttavaa. Tykkään kyllä pimeästä ja märästä lokakuusta, siinä on sitä tunnelmaa, mutta onhan se nyt aika rasittava pidemmän päälle. Lumi tuo kivasti vähän valoa, JA pikkupakkanen takaa sen, että jos taivaalta tulee jotakin, se EI ole sellasta rasittavan pientä tihkusadetta, vaan lumihiutaleita :) Olen monena vuonna myös harmitellut sitä, miten lyhyeksi luminen aika Suomessa jääkään loppujen lopuksi. Yleensä marraskuussa ei lunta vielä nähdä, joulukuu on vähän sellasta on-off räntähommelia ja vasta tammikuussa tulee pysyvä lumi. Se kestää sinne helmikuun loppuun, kun alkaa sulaminen. Tosin eipä nyt kannata niin hirveästi riemastua, nimittäin ilmeisesti tämä tulee sulamaan ensi viikon viikonloppuun mennessä : / kiva kuiteskin saada nauttia parisen viikkoa tästä :)

No joo, se säästä :D Baletissa on mennyt, hmm, vaihtelevasti. Tuntuu että maanantain kärkitektiikkatunti on ehdottomasti hankalin tunti: jos jollakin tunnilla onnistaa, niin tiedossa on ainakin pari huonoa tuntia. Yksi eteenpäin, kaksi taakse... Jossakin vaiheessa tuntui että ne piquet meni jo ihan ok:sti, mutta nyt ainakin tänä maanantaina tuntui että ne meni huonommin kuin varmaan ekalla kerralla kun tehtiin niitä! Yritän lohdutella itseäni sillä, että kai siellä kärkitekniikassa sitten jotakin opin, kun olen niin pois mukavuusalueeltani. Perus1-tunti pehmeillä on mennyt ihan kivasti, ollaan siellä opeteltu (mm.) tekemään tuota grand jeté en tournant -hyppyä. Löysin tällaisen hauskan kuvan aiheesta:
https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/75/a0/27/75a02735aebacf73ce3c42c1fb9ca216.jpg
Kaksi viikkoa sitten onnistuin jotenkin potkaisemaan itseäni kauheen kovaa toiseen sääreen tuon hypyn pyörähdyksen aikana -.- Siitä on VIELÄKIN mustelma. Mutta iloinen asia on se, että tuntui että viime kerralla tosiaan hokasin ton hypyn. Tuo toisen jalan fouette, mikä sitten kääntää tuon vartalon, tulee tehdä oikeestaan heti hypyn alussa, muuten ei kerkeä saada tuota toista jalkaa niinkuin suoraksi. Mulla on aluksi tullut tästä hypystä vähän sellainen luistelun valssihyppy, ja on ollut hankala löytää tuota 5. kuvan asentoa ilmassa. Ärsyttävää on myös se, että itseään on tosi hankala tarkkailla peilistä tämän hypyn ajan. Mutta nyt viime kerralla se taisi mennä jo ihan kivasti :)

Torstain tunnit on sujutnut musta mukavasti. Nyt meillä alkoi uudet sarjat ja kaikki tankosarjat on Pähkinänsärkijän musiikkeja <3 Vitsi olin ihan älyttömän iloinen! Lisäksi alettiin kolme viikkoa sitten tekemään perus2-tunnilla variaatiota Pähkinänsärkijän Arabialaisten tanssista. Vaikka se ei ehkä ihan perus balettia muistutakkaan, niin olen tykännyt siitä kovasti. Meillä on siinä sellaisia koukussa olevia "arabialaisia" käsiä ja jalkoja ja vähän lattiallakin käydään. Hankala on se musiikki, kun siinä ei ole silleen kauheen silkeesti painotettu sitä tahtia, niin siitä täytyy sitten eläytyä, mikä on hankalaa, koska kaikkien tulisi eläytyä sitten samalla tavalla :D Ollaan hei muuten myös tehty torstain kärkitunnilla espanjalaisten tanssin variaationpätkää. Siinä on kivan reipas musiikki :) Torstain kaksoistunti on mun mielestä kokonaisuudessaan mennyt aika kivasti. Tosin tällä viikolla kyllä vähän munasin -.- Yleensä osaan ajoittaa ruokailuni sekä ruokailun määrän hyvin suhteessa tuleviin balettitunteihin, mutta viime torstaina söin vahingossa aivan liian tuhdin aterian paria tuntia ennen treenejä, ja voi luoja sitä raskasta oloa! Siinä mun ruuassani oli nyt sitä paljon puhuttua härkistä, ja sehän on selvä miten mun elimistöni reagoi papuihin. Inhottava turvotus ja vatsan nipistely ei oikeen sopinut niihin espanjalaisten tanssin keveisiin hyppyihin tai arabialaisten tanssin akrobaattisiin taaksetaivutuksiin. Enpä tee tätä virhettä siis ainakaan hetkeen uusiksi!

Mulle on siis tämän blogihiljaisuuden aikana kuulunut ihan hyvää :) Tämä viikonloppu oli tosi ihana. Perjantain aamuluennon jälkeen kävin lounaalla eräässä kahvilassa ja illalla ystäväni tuli pariksi tunniksi kylään. Syötiin cocktail-piirakoita avokado- ja aurinkokuivattutomaatti -täytteillä, sekä valko- että maitosuklaisia Filipinos-keksejä. Tehtiin myös hyvää irtoteetä pressopannulla, vihreää puolukka-greippiteetä! Kuulostaa ehkä oudolta, mutta mä olen kyllä tykännyt siitä teestä. Lauantaina sain vihdoin nukkua pitkään, ja siinä sitten iltapäivästä tokaisin miehelleni, että lähdettäiskö uimahalliin. Ollaan asuttu täällä nyt 6,5v, enkä ole vieläkään käynyt kertaakaan uimahallissa. No lähettiin sitten ja voi vitsi se oli hauskaa!! Tää oli vielä melko hulppee uimahalliksi, perus rata-altaiden lisäksi oli kaksi sellaista "hupiallasta", missä molemmissa oli liukumäet ja toisessa oli vielä puolentunnin välein sellaiset aallot kuin monissa kylpylöissä. Siellä oli myös tarjolla tosi paljon kaikenlaista kellukepatjaa ja sellaista putkiloa. oli aivan älyttömän hauska riehua siellä :'DD Ei olisi ehkä kauheen helpolla uskonut, että me ollaan 25-vuotiaita. Siinä tuli kyllä huomaamattaan kuntoiltua aika paljon, ihan sekin kun sai kavuttua sinne patjan päälle istumaan ja tasapainotteli siinä oli varmasti hyvää treeniä keskivartalon syville lihaksille. Siinä touhutessa sitä ei kyllä kauheesti ajatellut. Testattiin myös sitä Jackin ja Rosen tilannetta Titanicin lopussa: meidän patja oli huomattavasti pienempi kuin se Rosen ovi, millä se köllötteli, ja hyvin mahduttiin siihen molemmat. Prkeleen Rose.

   Tänään sunnuntaina nukuttiin taas pitkään, ja myöhäisen aamiaisen aikana katsottiin Teemalta Schrödingerin kissa-tiedeohjelmaa. Olen katsonut joka jakson tästä sarjasta ja voin suositella! Areenasta löytyy joitakin jaksoja. Kyseessä on norjalainen tiedeohjelma, mikä kansantajuisesti mutta yksityiskohtaisesti esittelee kaikkia nykypäivän tieteen projekteja ja saavutuksia. On tutkittu laihdutusta, traumojen periytymistä, arkitsen merieliön roolia dna-tutkimuksessa ja paljon muuta! Ohjelman katsomisen lisäksi kävin tänään pitkästä aikaa lenkillä. Aikaisemmin tällä viikolla kävin ostamassa itselleni paksummat ulkoiluhousut. Mulla on vaan sellaset perus tuulihousut, missä on se kuorikangas ja sitten sisäpuolella sellainen verkkokangas, eli ei suinkaan mikään lömpöinen housu. Toppahousut tuntui mun mielestäni vähän turhan paksuilta ja kankeilta, niin löysimpä tuollaiset kivat ulkoilupöksyt, mitkä on jotakin tuuli- ja toppahousun väliltä. Näissä on myös kuorikangas päällä, sitten sellainen ohut lämmin kerros. Ei siis ole niin tönkkö kuin toppahousu, mutta ne on paksummat kuin tuulihousut. Lisäksi ostin fleecen tuonne mun ohuen ulkoilutakin alle. Ajattelin, että mun ulkoilutakkini on ihan hyvä ja kivannäköinen, miksi ostaisin suunnilleen samanlaisen uuden talvea varten, jossa on vaan lämmin fleece-vuori, kun voin ostaa tuon alle vaan sen fleecen. Lisäksi ostin sitten extemporesti itselleni heijastinliivin! Olen vähän niitä ihmisiä, jonka mielestä pyöräilykypäröissä ja heijastinliiveissä yms. ei ole mitään vikaa, mutta harvoin tulee itse käytettyä, koska ????. No nyt sitten hokasin siellä Budget Sportissa, että tuossahan on näppärä heijastinliivi, eikä maksanut kuin 12e. Toisaalta mulla on ollut heijastinliivin kanssa ehkä vähän sellasta ajatuksen tasolla olevaa ongelmaa, että tuntuu kurjalta ostaa ensin kivat ulkoiluvaatteet (mitkä maksaa aina aika paljon) ja sitten peittää ne rumalla liivillä. Mutta nyt tuo mun löytämäni liivi olikin aika kiva, sopii musta hienosti tuon mun takkini päälle ja on kivan napakka ja tyköistuva. Inhoon aina sellasia löysänä lötköttäviä pelipaitoja ja muita, mitä esim. liikuntatunneilla käytettiin. Käytin tänään ekaa kertaa, ja eihän sitä edes huomannut päällä :) Voin kyllä suositella tuota, jos joku täälla empii heijastinliivin käyttöä!
     Lenkin jälkeen tein kuntoutusjumpat ja jalkojen venyttelyt. Nyt vielä olisi edessä päivällisen kokkaamista (simpukkapastaa avokadon, fetan, kikherneiden ja sipulin seka persiljan kanssa) ja varmaankin jotakin leffaa meinasin illalla vielä katsoa. On ollut kyllä aivan ihana ja rentouttava viikonloppu! Viimeiset kaksi viikonloppua on myös toki ollut hauskoja kaksissa eri Halloween-bileissä, mutta tämä vanha kettu kaipaa myös rauhallisia viikonloppuja :D Tai no joo, eipä se uimahallireissu niin kauheen rauhallinen ollut.... Mites teillä muilla menee? :) Loppuun vähän kuvia:


Talvikenkäostoksilla, mikä on paras väri? En vielä ostanut mitään, mutta pyysin tilaamaan liikkeeseen mun kokoani tota harmaanruskeaa, siitä ehkä tykkäsin eniten. Tai vaaleen ruskee...??
Red velvet cupcakes ja vaaleanpunainen aivokuorrute Halloween-juhliin ;)
Kissa rakastaa köllöttää lauteilla, varsinkin kun sauna on lämpeemässä.

lauantai 15. lokakuuta 2016

Lauantaina löysin itselleni rakastajattaren

MUAHAHA klikkiotsikointia kerrakseen!

Mutta joo, baletin rinnalle olen löytänyt itselleni vahvan ehdokkaan mun ns. 2. aineeksi, eli sen rakastajattaren. Tänä lauantain kävin nimittäin kokeilemassa showtanssia ja VOI VITSI se oli just eikä melkeen sitä, mitä tanssilta (baletin lisäksi) kaipaan! Showtanssissa on baletista tutut ihanat ojennetut nilkat ja kaunis liikekieli, voguesta taas sellainen pieni flirtti ja särmikkyys sekä kiva musiikki, jazzista ihanat slidet ja sellainen tanssillisuus, johon mun on helppo heittätyä. Sen sijaan siitä puuttuu se sellainen baletin hirvee tarkkuus ja ehkä vähän sellanen baletin "pönötys", siitä puuttuu voguen sellainen överiksi menevä pepun keikutus ja käsien ihan hirveetä koordinaatiota vaativat koreot, puuttuu jazzin jalkojen liika nopee vipellys missä en pysy mukana ja siinä ei ole sitä nykytanssin sellaista, noh, outoutta. Tykkäsin siinä kaikessa. Meille tuli oppilastiedoitteessa just sopivasti ilmoitus, että tässä vaiheessa jos osallistuu vielä syyslukukauden tunnille, saisi sen puoleen hintaan. Ainoo huono puoli: aikuisten showtanssin alkeet on lauantaisin klo 12.15 -.- Olen todella aamu-uninen ihminen, ja viikonlopussa odotan eniten sitä että voin nukkua tasan niin myöhään kuin vaan ikinä tykkään. Jos ilmoittautuisin tuolle tunnille, mun pitäisi joka ikinen lauantai herätä viimeistään yheltätoista ja alkaa ripeesti valmistautua lähtöön :/ Tämän lauantainen tunti kuului tollaseen ihan erilaiseen kokonaisuuteen, joten ajattelin mennä kokeilemaan vielä ensi lauantaina sitä ns. varsinaista showtanssin tuntipaikkaa. Jos se vieläkin tuntuu yhtä kivalta kuin tämän päiväinen, voin ehkä miettiä jos ilmoittautuisin sinne. Koska mun täytyy todella tykätä jostakin asiasta ja aivan hirveen paljon, jos meinaan sitoutua joka la heräämään niin aikaisin!

Mitäs muuten kuuluu, mulla on ollut blogi hiljaisena pian pari viikkoa. Mun lomani oli ja meni, oli oikein hyvä loma. Luin kaksi kirjaa, molemmista tykkäsin kovasti. Eka oli Nainen junassa (Paula Hawkins), josta tuli itseasiassa elokuvakin justiinsa. Kirja ainakin oli tosi hyvä. Toinen oli ruotsalainen Kadonneet (Caroline Eriksson), mikä oli myös hyvä, etenkin alussa se piti otteessaan, mutta en ollut ihan varma, tykkäsinkö siitä mihin tarina vei. Lukemisen lisäksi kävin kävelyillä, nukuin pitkään ja kävin balettitunneilla ja nykärissä. Perjantaina mulla oli yllätyssynttärit!! Oikea syntymäpäiväni oli viime keskiviikkona, 25v tuli mittariin. Pääsin käymään ekaa kertaa kissakahvilassa ja voi että, voisin jaaritella ummet ja lammet miten ihania ne kissat oli. Ne meinaa oli ihania. Myös henkilökunta oli tosi mukavaa, ja ruoka herkullista. Kaikki oli ihanaa. Mietin, että jos taivas on olemassa, niin tässä se on: ystävät, hyvä suolainen ja makea ruoka, ja kissoja <3<333 Kissat antoi silittää ja leikityttää itseään. Kissaaaat <333 No sen jälkeen mentiin vielä syömään isompi ateria yhteen suosikki ravintolaani ja sen jälkeen vielä katsomaan musikaalia teatteriin. Musikaali oli tosi vau, todella taitavat laulajat ja tanssijat ja hienot ja vaikuttavat lavasteet. Sen jälkeen kaverit tuli meille koko viikonlopuksi. Ihana päätös lomalle! Seuraavaksi kuvia kissakahvilan asukeista:







Uneliasta porukkaa kuvien perusteella :D
     Tämä sen jälkeinen arkiviikko on tuntunut vähän ankeelta, koska olisin voinut jatkaa vielä lomaa :) Onneksi isku oli siinä mielessä pehmeä, että mulla alkoi heti kauhean mielenkiintoinen kurssi, mutta kolme 8.15 aamua heti alkuviikosta loman jälkeen vei vähän veronsa, musta meinaa tuntu kauheen väsyneeltä ja sorruin ottamaan päikkäreitä. Keskiviikkona ja torstaina oli pikkusen töitäkin, mutta eilen perjantaina oli vapaata. Suunnittelin itselleni halloween-asua ja kävin ostelemassa siihen vähän juttuja :) Baletissa olen tietysti käynyt kaikilla tunneilla. Ollaan alettu tekemään maanantain kärkitekniikkatunneilla pique-piruetteja! Huiii tuntui eka ihan hirveen jännittävältä, mutta aika nopeesti sitä kuitenkin uskalsi hypähtää yhdelle jalalle ilman tankoa. Tosin en luota nilkkaani ihan kunnolla vielä enkä oikei pääsekään kunnolla kärjelle, vaan jään helposti  pikkusen liikaa siihen kärjen reunalle pyörimään. Siinä piruetissa on niin hemmetisti ajateltavaa ja eri palasia, niin en pysty kaikkeen! Sen olen pitänyt kirkkaana mielessä koko ajan, että suoralle polvelle pitää ponnistaa. Vaikka se olisikin sitten pois jostakin muusta, niin koitan opetella nyt heti alkuun, että aina suoralle polvelle. Koska jos opettelen ensin koukun kautta, niin voin vaan kuvitella miten hankala siitä on oppia pois. Koukun kautta tuntuu niin paljon helpommalta ja turvallisemmalta, joten uskon että siitä olisi melkeen jopa vaikeempi opetella sit suoraa polvea. Myös torstain kärkitunnilla on mennyt kivasti, siellä on ollut musta kivat sarjat. Torstain perus2 eli tunti pehmeillä tossuilla on musta ollut myös kivan onnistumispainoitteinen, JA aletaan tekemään jotakin Pähkinänsärkijän variaatiota siellä lähempänä joulua <33 Ihanaa!

Torstain treenien asukuva.
Etsi kuvasta kissa.
Baletissa on mun mielessä kaikenkaikkiaan mennyt tosi hyvin, tuntuu että olen oppinut paljon. Selkeesti hyvä putki menossa :) Tämän viikon keskiviikkona en jaksanut mennä nykäriin. Olin väsynyt eikä ajatus lattialla kieriskelystä oikeen kiehtonut :D Voi olla että jatkossa käytän mun loput korvauslippuni tuolla lauantain showtanssissa. Vaikka ei sillä, kyllä tuo nykytanssi on ihan kivaa vaihtelua, siellä on vähän sellaista erilaista liikkeen tutkiskelua kuin millään muulla tanssitunnilla. Silti show taitaa olla enemmän mun juttuni!
     Eipä mulla kauheesti muuta, tasasta arkea vaan posotetaan. Nyt on vaihteeksi aika paljon opintoihin liittyviä juttuja, on koko päivän pitkiä luentoja ja lisksi tuo pariprojekti mitä tehdään koko syksy. Onneksi töissä taas on himmaantunut aika paljon, ei siis ole juurikaan tunteja viikossa, mikä on mulle ihan ok. En jaksaisikaan 6h luentopäivän jälkeen jatkuvasti jäädä enää töihin. Sillon tällöin kuintenkin ihan ok, koska palkka on tietysti kiva juttu :D Ei mulla oikeen muuta tähän väliin. Mites teillä menee?

maanantai 3. lokakuuta 2016

My day, keskiviikko 28.9.2016

Moikka,
olen aina tykännyt lukea ihmisten Myday-postauksia, joten päätinpä tehdä nyt itsekin sellaisen :) Tuntuu vähän nololta postata se näin myöhään, melken viikon jälkeenpäin, mutta en ole vaan ehtinyt/jaksanut kirjoitella vielä postausta. Mutta tässäpä tulee.
Nyt mulla on toistaiseksi takana suurimmat työ/opiskelukiireet, ja jo viime viikko oli aika rento. Melkein kaikki päivät viime viikolla noudattivat kutakuinkin tätä rytmiä. Keskiviikkona mulla soi herätys klo 11, mutta jäin sängynpohjalle vielä koomailemaan hyväksi toviksi. Kun nousin ylös, menin kylppäriin toimittamaan aamutoimet: keveä meikkaus BB-voiteella, puuterilla ja ripsarilla. Puin päälle, join pari lasillista vettä ja tarkistin vielä kotikoneelta, olinhan muistanut varata itselleni työtilat. Lähdin ennen kahtatoista kävelemään autolle syksyistä pihatietä pitkin.


Töissä klo 12.15
Tarkistan ensimmäisenä töissä sähköpostin, ei muuta kiinnostavaa kuin ilmoitus gradun hyväksymisestä, mikä oli tietysti kiva juttu :) Ei sillä että olisin missään vaiheessa ajatellut etteikö se läpi mene. Tarkistan lisäksi tanssiopiston sivuilta illan tanssitunnin ajankohdan, sillä olin suunnitellut meneväni korvauslipulla nykytanssin alkeisiin taas kurkkaamaan. Tämän jälkeen laitoin työpaperit kondikseet tulevaa tutkittavaa varten ja suuntasin lounaalle klo 12.45.
Meillä on parissa opiskelijaravintolassa paistopiste, missä saa vähän "parempaa ruokaa" pikkusen kalliimmalla (4,95e). Yleensä siellä on vaan pihvejä ja kanaa, mutta nyt kun oli lohta niin päätin ottaa sieltä annoksen. Hävetti hirveesti ottaa ruuasta kuvaa julkisella paikalla, joten ihan pikaisesti vaan nappasin tämän, mahdollisimman huomaamattomasti :D
Tulin lounaalta takaisin työhuoneeseeni klo 13.20, ja koska kaikki paperit ja muut oli valmiina, mulla ei ollut siinä oikeen muuta kuin tutkittavan odottelua. Tekstailin kaverille ja selasin nettiä. Tutkittava tuli ennen kahta, ja hänen kanssaan saadaan valmiiksi puoli neljän aikoihin. Seuraavaksi keskityn yhden kurssin parityöhön. Nähtiin mun parini kanssa mun työhuoneella ennen neljää, ja käytiin läpi tuollaista yhtä kirjoitustyötä ja koko parityöprojektin syksyn aikatauluja. Luonnostellaan oppilashuollon parityötä. Lähden työhuoneeltani 16.20 kotiin päin.

Kotona klo 16.40
Kotona laitan ekana pyykit koneeseen.
Tästäkin piti ottaa kuva :') 
Sen jälkeen en juurikaan tee muuta kuin istu koneella ja selaa nettiä, luen lähinnä hesarin artikkeleita vajaan tunnin verran. Kello 17.30 alan valmistautua illan tanssituntia varten syömällä annoksen granolaa tilkalla maitoa, nams! Granolasta on jo jonkin aikaa kohkattu kauheesti, ja mietin että mikäköhän siinä on niin erilaista kuin perus myslissä, mutta kyllä se vaan on paljon parempaa! Siinä ei ole sitä myslin ihme jauhomaista koostumusta, eikä siinä ole rusinoita, niinkuin 95% kaikissa myslimerkeissä on. Meinasin ottaa granolan kanssa omenan, mutta se tuntui jotenkin hölmöltä koska granolani sattui olemaan omenan makuista. Kuitenkin n. vartin päästä syömisen jälkeen kuorin itselleni vielä sen omenan :D


Kuudelta alan valmistautua nykäritunnille ja lähden pyöräilemään kohti keskustaa 18.30. Tunti kestää klo 19-20. Kuten edellinenkin, tämä nykytanssitunti oli mulle ehkä vähän liikaa :D Olen ollut myös ihan ns. normaaleilla nykäritunneilla, missä tehdään ensin lämmittelynä keskilattialla pliéitä ja tenduita, tosin ei silleen baletillisesti vaan parallellissa ja jonkun vetävämmän musiikin tahtiin. Sitten aletaan harjoitella jotain koreota pätkissä, mikä sitten yhdistellään lopputunnista. Tämä tunti ei suinkaan ollut tällainen: alkulämmittelyksi pelattiin hippaa, itse tunnilla kierittiin eri tavoilla lattian poikki. Hmm. Vähän turhan eksentristä mulle :D Mutta jotenkin kyllä oudosti myös pidin siitä!
     Tunnin jälkeen jään opistolle tekemään vielä kuntoutusjumppaa kuminauhallani, jonka otin mukaani. Lähdin pyöräilemaan lähes kaatosateessa kotia kohti klo 20.30


Kotona 20.45
Tulen litimärkätä kotiin. Riisun märät vaatteet ja laitan spagettiveden kiehumaan. Sinä aikana täytän tiskikoneen ja valmistan hyvin yksinkertaisen spagettikastikkeen: pilkon paprikan, kuullotan kuutoita vähän aikaa, lisään valmispastakastikkeen ja soijarouheen. Raastoin vielä pikkusen Oltermannia sekaan. Ruoka on valmista, syödään klo 21.30 ja katsotaan jakso House of Cardsia Netflixistä.

Haha en todellakaan oo mikään ruokakuvaaja, näyttää pahalta! :D Oikeesti oli hyvää!
Ruuan jälkeen syön pari irtokarkkia. Menen suihkuun klo 23, jonka jälkeen katson vielä Katsomosta jakson American Horror Storya, syöden iltaherkuksi luumun ja juon kupin teetä. Tekstailen samalla veljelle, miten sillä on mennyt uudessa kodissaan ulkomailla. Menen nukkumaan vasta puolenyön jälkeen, koska seuraava päivä noudattaisi hyvin samanlaista kaavaa, eli töihin vasta kahdentoista jälkeen. Oli kiva päivä :)

Mitä piditten tämän kaltaisesta postauksesta? :)


maanantai 26. syyskuuta 2016

Balettikuvia ja -videoita

Moikka,
havahduinpa tuossa yksi päivä siihen, että en ole ottanut pitkään aikaan balettikuvia! Osittain se johtuu varmaan siitä, että en ole kovinkaan luonnollisesi kameran edessä, enkä myöskään tykkää jos mies on paikalla kun kuvailen itseäni :D En tiiä, musta se on jotenkin vähän kiusallista, en tiedä miksi. Kuvaan mielummin, kun kukaan ei ole katsomassa, ja tänään siihen tuli tilaisuus. Vasta kuvaussessioiden päätyttyä hokasin, että miksi ihmeessä ahtauduin kämpän suunnilleen pienimpään ovenkarmiin, kun olkkarissa olisi ollut tilaa. No, näettepähän mun uuden fuksianpunaisen päiväpeittoni. 

Kerranki mun aukikierto näyttää ihan kivalta tässä kuvassa :)

Otin pikkusen videota ja pari kuvaa, eivät kauhean hyviä laadultaan mutta ehkä kestätte. Eka otin vähän pehmeillä lämmittelyä.

video


Nuo plié-pyöräytykset on kyllä ihaninta ikinä nilkoille, yleensä ekasta plié-relévéstä kuuluu nilkoista kauhea paukahdus, mikä tuntuu jumalaiselta. Seuraavaksi ihan tuollainen kärjillä tepsuttelu video vain, ei mitään erityisempää kuin normi fiilistelyä.  

video


Sitten koitin tehdä vähän suteneu-piruetteja, mitkä oli ahtaassa tilassa vähän haastavia, mutta ne meni silti mulle tyypilliseen tapaan. Tuohon ekaan piruettiin tuli vähän tuollaista tepastelua, mikä on hyvin tavanomaista mulle. Nuo kaks vimppaa meni ihan hyvin, mutta huomaan ja tunnen kyllä että itse pyöriminen tapahtuu tuossä kärjen reunalla.

video

Sitten on toinen tuollainen fiilistely bourree-pyöriminen joutsenkäsillä, taustalla soi hyvin tilanteeseen sopivasti Alice Cooperin Poison :DD Romanttinen rakkauslauluhan sekin tietysti on :')

video

Loppuun teinkin sitten vanhan kunnon ostostv:stä tutun ennen/jälkeen videon. Eka video, tietysti mustavalkoisena esitetty, on maaliskuun puolivälistä. Tässä mulla on siis parisen kuukautta kärkitossutunteja takana, ja tehtiin tunnilla tuollaista polkka-askelta, jota tein sitten kotonakin (vanhassa kämpässä ;_;). Nyt tänään otin taas videota tuosta polkka-askeleesta, mitä en muuten olekaan tullut tehneeksi moneen kuukauteen. Näillä videoilla on aika tarkkaan 5kk väliä. Ja videoiden vaihtumiseen valitsin tietysti hyvin kliseisen efektin :''DDD

video


Eipä tuo mun tämänpäiväinenkään esitys niin tyyylipuhdas ollut mutta ainakin parit jutut huomasin. Ekassa videossa joudun ensinnäkin nousemaan kärjelle tuolla tavalla ei-sallitusti astumalla, nykyisin sous-sous onnistuu hyvin :) Toiseksi, ekassa videossa kääntymisen jälkeen piti ottaa tukea ja väliin tuli pari harha-askelta ja koko kärjelle pääsy on huomattavasti tuskaisemman näköistä kuin nykyään. Omaan silmään kyllä huomaan kehitystä, mikä saa tietysti hyväll mielelle :) Mutta myös kritisoitavaa on. Mulla aika halposti paino luiskahtaa noille pikkuvarpaille, vaikka sen pitäis olla enimmäkseen tuolla isovarpaalla. Osittain se johtuu tästä mun jalkaongelmastani, jota olen nyt muutaman kuukauden kuntoutusjumpalla koittanut korjata. Pikkuhiljaa koitan vahvistaa jalkoja, ja olen kyllä huomannut että tuo kuntoutusjumppa on vaikuttanut kärkitreeniin muutenkin oikein positiivisesti. Tai hankalahan se on erotella, mikä edistyminen nyt johtuu kuntoutujumpasta ja mikä viikoittaisista kärkitunneista. Kyllä lähes joka tunnilla tuntuu aina joku juttu menevän paremmin kuin edellisellä, mikä tuntuu tietysti kivalta :)

Tänään mulla oli päällä balettitunnilla ekaa kertaa tuo puku, mikä näkyy tuossa videollakin, eli Intermezzon Anna-puolihihainen. Puku oli mulle oikein passeli, ei liian lyhyt, avoin tai kiristävä tai vyötäröstä löysä, vaan just hyvä! Tuli mieleen että voisi melkeen tilata tuon saman puvun mustanakin. En ole pitänyt tuota nyt kesällä, koska ajattelin että se voi olla vähän kuuma, koska puolihihat ja kaksinkertainen kangas. Enimmäkseen olen pitänyt sitä Intermezzon ihanaa lilan väristä scuba-pukua ja Capezion puolihihaista pukua. Nuo shortsit on mun nykyiset vakkarini, Capeziolta nekin. Trikoot on ihan vaan Prisman House-merkkiset leggarit, jotka on mun suosikkini!

Balettiin on nyt yleensä kuulunut hyvää. Sekoilen kyllä tunneilla ja teen vähän väliä väärin, mutta mieli ei oo jäänyt maahan, kun tuntuu että olen kyllä oivaltanut lopulta ja tehnyt viimeisen version aina oikein :) Esim. viime torstain perus2 tunnilla sekoilin jostakin syystä ihan älyttömästi niin tanko- kuin keskilattiasarjoissa, mutta parin toiston jälkeen alko sujua jo ihan mukavasti. Ja hei, ollaan elokuusta asti tahkottu perus1 tunnilla sellaista italialaisen koulukunnan "nopeat jalat" pas de bourree hommelia, missä en kertakaikkiaan oo pysynyt mukana. Ymmäärrän sen askelluksen idean ja logiikan, ymmärrän kun tehdään hitaasti, mutta hitto vie kun musa menee päälle ja pitäis tehdä reippaasti ja tahdissa, niin mun kontit lähtee tekemään aivan omia tepasteluja. Tänään se meni kuitenkin ekaa kertaa oikein! En kyllä pystynyt ottamaan siihen pään liikkeitä mukaan, vaikka nekin esiteltiin. Mulle riitti ihan pelkät jalatkin... Mutta olin ihan tyytyväinen :) Ja hei muuten, ilmoitusluontoinen asia! Sain tänään tehtyä tuplapiruetin :)))) Harmi ettei kukaan nähnyt xD Meitä on siellä salissa suunnilleen parikymmentä tyyppiä ja tehdään silleen salin halki viidessä jonossa omaan tahtiin, joten siellä käy aika kova kuhina. Mutta tiedän itse onnistuneeni, se riittää. 

Muuten mulle kuuluu ihan hyvää. Edellisten postauksen valittelut kiireestä alkaa pikkuhiljaa hellittää. Harminloisesti mulla on ollut kyllä kauheen pitkittynyttä flunssaa, kun lepo on jäänyt vähiin, mutta nyt on viimeisetkin yskän rippeet alkanut loppua. Tällä viikolla mulla on vaan pari tuntia töitä päivässä, mut ens viikko on se mun "kesälomani"! Koko muu työporukka on työmatkalla (nyyh en päässyt heidän kanssa Souliin, Etelä-Koreaan) ja ei sattumoisin ole luentoja, joten pidän sen mun ekana viikon mittaisena lomana kymmeneen kuukauteen. Aion varmaan lenkkeillä ja herkutella, maata sohvalla ja katsoa sarjoja ja leffoja. Voi olla että mun parini yhdessä kouluprojektissa kyl ottaa yhteyttä, mutta tuskimpa tehdään mitään sellaista, mikä vaatisi kauheeta ponnistelua :D Lenkkeilystä olen tykännyt nyt viime viikkoina ihan kauheesti, olen käynyt 3-4 kertaa viikossa kävelemässä suunnilleen 5-7km matkoja. Täällä on niin kaunis ruska, että hyvä etten liikutu jo siitä kun kuljen tuolla ulkona, hyvä musiikki kuulokkeista soiden :D On ollut niin nätit kelit ja ulkona tuoksuukin niin ihana syksy, että oon oikeen oottanut innolla lenkkejäni. Ensi viikonloppuna ollaan ehkä menossa yhteen kansallispuistoon miehen kanssa tekemään vähän pidempi vaellus. Mitäs teille kaikille kuuluu? :)

ps. Tää Blogger näyttää nuo videot nyt tässä kirjoitusmoodissa tosi oudoilta, toivottavasti julkaistuani tämän tekstin ne toimii ihan normaalisti :/ Jos ei, niin koitan muuttaa niitä johonkin toiseen versioon. Toivottavasti toimii. 

maanantai 12. syyskuuta 2016

Karhun pentu sairastaa

Moikka,
tästä tulee pieni sekalainen avautumispostaus, koittakaahan kestää tätä epäjärjestelmällisyyttä. Olen taas flunssan (lähinnä kovan yskän) kourissa, ja luulen että balettitunti jää väliin :/ Mutta mulla on teoria, tosin hyvin valitettava sellainen, miksi olen taas kipeenä. Selailin tuossa viikonloppuna blogiani taaksepäin, ja tein erään havainnon. Lähes jokainen postaus alkaa kiireen valittelulla, ja sieltä löytyy lausahduksia, kuten "on ollut taas kauhee kiire", "töitä on ollu paljon", "oon kirjottanu gradua", "olen ollut yliopistolla iltaan asti", "töitä riittää", "en ole ehtinyt tehdä sitä ja tätä, kun on ollut niin paljon tota ja tätä" ja suurin vale "kyllä se tästä sitten taas helpottaa". Hiihtolomaa mulla ei ollut, sillä luennoista ei ollut paussia, pääsiäisloman kirjoitin gradua, kesälomaa ei ollut kun työt jatkui uudessa projektissa saumattomasti kun vanha loppui, ja nyt taas sulavasti gradu vaihtui syksyn opintoihin. Olen viimeksi lomaillut jouluna. Ja pahoin pelkään, että tämä kaikki alkaa pikku hiljaa vaikuttaa muhun ja kroppaani. Eli ei se tästä helpota, jos ei itse laita sitä helpottumaan.
     Olen normaalisti 1-2 kertaa vuodessa sairaana, mutta tämä on nyt jo toinen pieni flunssa kuukauden sisään, ja uskon kyllä vahvasti siihen, että liiallisen rasituksen seurauksena kehon puolustus ei ole ihan parhaimmillaan, ja siksi mulla on nyt toistamiseen tätä yskää. Mä olen sellainen ihminen, jolle ei vaan yksinkertaisesti nouse kuume, joten on hankala arvioida, milloin jäädä kotiin lepäämään ja millon on vaan "pientä flunssaa, ihan hyvin voi mennä", lisäksi olen myös aika tunnollinen persoona (etenkin mitä tulee töihin), niin en oikeen edes kehtaa olla poissa, ellei sitten ihan varmasti ole oikeasti nyt joku paha tauti. Tämä köhä tuli mulle vasta tossa lauantaina, mutta jo torstaina olin sen verran uupunut, että jätin baletin väliin :( Torstaina oli mulla aika tiukka päivä, ensin 8-14 luentoa ja siitä suoraan 14-17 töitä. Puoli kuuden aikaan olin kotona ja totesin, että mulla on tässä tunti aikaa syödä kunnon välipala, levätä hiukan ja vaihtaa balettivaatteet ja pakata baletti kassi, ennen kun lähden baletin kaksoistunnille. Yheksäntuntisen päivän jälkeen olin kuitenkin sen verran uupunut, että päätin jättää ekan kärkitunnin väliin ja mennä sitten jälkimmäiselle tunnille pehmeillä. Kuinkas sitten kävikään, kävin sohvalle hetkeksi lepäämään, ja heräsin vasta kun oli liian myöhäistä lähteä jälkimmäiselle tunnille. Nyt tämän köhän takia olen vähän kahden vaiheilla, pitäisikö mennä tunnille vai ei :( Jouduin olemaan viime maanantainakin pois perus1-tunnilla, koska oli töitä. Toisaalta, tiedän että mulla on nyt yliopistolla pitkiä päiviä tulossa, niin olisi järkevää koittaa levätä edes illat.
     No mitä olen nyt sitten suunnitellut tämän kuukausia kestäneen ketjun pätkäisemiseksi? Luennoilta ei voi olla pois, koska nämä ovat läsnäolopakollisia, ellei sitten ihan oikeesti tule tosi tosi huono olo. Töitä olen alkanut pikkuhuljaa usuttaa gradulaisille. Haha, nyt kun olen itse palauttanut graduni ja tuossa projektissa meillä on pari graduntekijää, voin vaan viitata heihin "jotain gradulaisia", nyt kun olen itse palauttanut työni jo aikoja sitten! :D No joo, olen nyt molemmat gradulaiset kouluttanut noihin työtehtäviin, ja pian heidän pitäisi alkaa tehdä niitä itsenäisesti. Valitettavasti vielä tämä viikko mun on itse pakko puskea, ennen kuin voin alkaa jakamaan töitäni heille. Lisäksi mulla on lokakuun eka viikko aivan tyhjää <3 En ole ottanut töitä siihen, eikä silloin ole luentoja. Ajattelin ihan vaan OLLA, eka kerta yhdeksään kuukauteen kun voin olla kokonaisen viikon ilman mitään velvosllisuuksia. Ihanaa :) Ehkä se vähän auttaisi ja katakisisi tämän kierteen. Lisäksi suunniteltiin alustavasti miehen kanssa reissua Kuusamoon tuijottelemaan ruskaa ja karhuja tuossa syyskuun lopussa. Eli valitettavasti joudun nyt edelleen sanomaan, että kyllä tää tästä ja ei vieläkään ole mitään muuta ratkaisua tähän, kuin että lepään iltaisin, vaikka se tarkoittaisikin baletista pois jäämistä :( Liiton lehdessä oli juuri joku opiskelija kirjoittanut aivan todella itseäni koskevan kirjoituksen, nimenomaan tästä uupumisesta. On se erikoista, kun me psykologit (ja opiskelijat) ollaan herkkiä havaitsemaan muiden ongelmia ja muiden varoitusmerkkejä, mutta itsessämme me sitä ei huomata. Itse todella havahduin tähän tilanteeseen vasta, kun jouduin viime torstaina (ja tänään) olemaan baletista pois tämän takia, ja vielä kun selasin tätä blogia ja omia kirjoituksiani joista muodostui aika hyvä kokonaiskuva mun tästä vuodestani tähän hetkeen asti. En osaa edes kirjoittaa, miten älyttömän paljon mua harmittaa baletin poissaolot. Tämän viikon torstai tulee taas olemaan kamala, varmaan vielä pidempi kuin viime viikon, mutta sitten nämä kaksi kamalaa torstaita on ohi. Olin varannut tälle torstaille töitä 14-19, ennen kuin kurssit ilmoitettiin. Eiköhän mulla ole sitten luentoa samana päivänä 8-14 -.- Eli tulossa taas aivan hitosti liian pitkä päivä, ja olen vähän varautunut siihen, että baletti joutuu taas jäämään :( Ärsyttää hirveesti ja pelkään että jään jälkeen muista, mutta minkäs teet. En mä siellä tunnilla mitään tee sairaana tai uupuneenakaan. Ensi viikolla onneksi helpottaa jo sen verran, että pääsen balettiin, ja mulla on sitten korvauslipukkeitakin niin voin mennä vaikka alkeistunneille käymään kurkkaamassa :)

Mitä muuta mulle kuuluu kuin näitä surkeita uupumisjuttuja? En tiedä kuinka paljon iloisempi juttu tämä on, mutta ainakin tämä on jännittävämpi! Nimittäin eksyin metsään viime viikolla. Kävin keskiviikkona kävelyllä, ja huomasin pyörätieltä puikahtavan pienen polun ojan yli metsikköön. Olin ennenkin katsellut tätä pikku rakoa metsään, ja nyt ajattelin sitten että why not, ja loikkasin ojan poikki metsän puolelle. Siinä oli vielä hieno kylttikin, että tämä on nyt jotain koskematonta ikimetsää. Luulin tietäväni suunnilleen metsän rajat ja totesin, että ylöspäin suuntautuva maasto päättyisi yhdelle tutulle rakennukselle, eli mettä tuskin oli kovin iso. Lähdin kävelemään kinttupolkua pitkin ylöspäin ja nautiskelin metsän tuoksusta ja kauniista ruskasta. Kuitenkin, kun totesin maaston tasoittuneen ja olevani ns. huipulla, en nähnytkään rakennusta, vaan tiheää metsikköä silmän kantamattomiin. Lisäksi kulkemani polu haarautui nyt kahdeksi, vielä pienemmäksi poluksi. Hieman hermostuneena nielaisten käännyin umpimähkään vasemmalle, mutta aika pian mulle tuli sellainen tunne, että tämä ei nyt vie oikeaan paikkaan, joten käännyin kannoillani, menin risteyspaikkaan ja jatkoin toiseen suuntaan. Kun polku kuihtui olemattomiin, alkoi mua jo hieman huolestuttaa. Kello alkoi olla kahdeksan, ja koska metsä oli hyvin tiheää, alkoi siellä myös hämärtää. Mulla oli kyllä kännykkä mukana (alla kuvia seikkailustani), mutta en kuitenkaan ollut vielä niin huolissani, että olisin kehdannut soittaa miehelleni. Etenkin kun tiesin erään hänen kaverinsa olevan meillä kylässä, en olisi voinut voielä myöntää sen kaverin kuullen että olen hukassa! jatkoin vaellusta ja pian huomasin metsän siimeksessä pilkottavan rakennuksen seinää kaukana edessäpäin, löysin ulos ja paikansin itseni tutulle paikalle, josta käppäilin kotiin. Sen pituinen se :D Tosin tuli kyllä mieleen, että ehkä mun ei kannata näillä erätaidoilla lähteä samoomaan minnekään Kuusamon metikköön, missä on vielä karhujakin...

Seikkailun alku




Suuri helpotuksen tunne seikkalun päätyttyä :D
Se siitä seikkailusta. Viikonloppuna en kurkkukivun ja yskän vuoksi viitsinyt lähteä lenkille, vaan jäin kotiin kököttämään. Ja ettepäs muuten ikinä arvaakaan, mitä tein! Aloin kutoa tossuja. Kyllä, luitte aivan oikein. Kuten kaikki lukijat varmasti jo tässä vaiheessa tietävät, en ole käsityöihmisiä. Perheeni on, mutta minä en. Jostakin luonnon oikusta kaivoin vanhan lankakeräni esiin ja aloin kokeilla oikeaa ja nurjaa silmukkaa. Kun totesin sen sujuvan yllättävän mutkattomasti, etsin internetistä helppojen tossujen ohjeen. Äitini tykkää käyttää sisällä lämmittäviä tossuja, joten ajattelin tehdä ne hänelle joululahjaksi :) Koska vaikka niistä tulisi miten rumat, tiedän että äiti ei tuomitse <3 Tosin, mulle tuli tossa kutoessa mieleen, että noista saattaakin tulla vähän liian pienet äitille, jolloin annan ne varmaan siskolleni. Sisko kyllä varmaan tuomitsee, jos niistä ei tule siistit, mutta tulkitsen sen sellaisena hyväntahtoisena, siskojen välisenä ivailuna :D


Kokeilin eka tuolla vanhalla oranssilla langalla, ja sitten kävin ostamassa tuon harmaan ja turkoosin kerän. Onneksi äitillä ja siskolla on suht sama värimaku. Teen 4 harmaata ruutua ja 4 turkoosia, ja ne sitten ommellaan yhteen. En ymmärrä siitä mallikuviosta niin alkuunkaan, että miten ihmeessä siitä voi tulla tossu, mutta sen näkee sitten. Ehkä ei tulekaan :D

No joo, tästä tuli nyt pitkä ja sekava postaus. Yritän vähentää hiukan töitä, mutta en tietenkään voi sitä lainkaan lopettaa, tarvitsen palkkaani. Lisäksi koitan nyt tämän viikon vielä puskea, sitten pitäisi oikeasti alkaa vähän rennommat ajat. Huh, edelleen kyllä harmittaa ihan törkeästi tämän ja viime viikon menetetyt balettitunnit :(

tiistai 6. syyskuuta 2016

Uusia juttuja ja syksyisiä kuvia

Moikka! Blogin ulkoasu koki pienen uudistuksen mitäs pidätte? :) Olin jo jonkin aikaa miettinyt pinkinkirjavan taustan vaihtoa, ja eilen suht extemporesti aloinkin sitten säätää blogin asetuksista uutta ulkoasua. Eeei sillä Netflixin Cosmos-sarjalla ollu mitään vaikutusta tähän valittuun taustaan :D No ei, värisävyksi halusin jotakin violetin punaista, ja tuo tähtitaivas nyt upposi muhun tällä hetkellä parhaiten. Mulla itselläni ei oikeen ollut mitään tarpeeksi hyvälaatuista kuvaa, että olisin voinut laittaa taustaksi, joten valmiilla mennään. En tiedä, mitenköhän pysyvä tämä tausta on, voi olla että jossakin vaiheessa vaihdan johonkin vähän neutraalimpaan. Tällä hetkellä ainakin tykkään :)

Kaikkea muutakin uutta on tuloillaan. Huomenna alkaa tosiaan viimeinen syksy yliopistolla, viimeiset psykologian kurssit. Aika haikea fiilis, ja samaan aikaan taas sellanen että mitä helvettiä, tämänkö jälkeen mun pitäisi olla valmis! :D Ostin tänään uuden vihon huomenna alkavalle kurssille, eikö ole ihanan nätti kansi! Nopeesti katottuna näyttää kyllä tuo kuva vähän sekavalta, mutta siinä on kaikkia kivoja eläimiä. Koko yliopisto-opinnot tähän mennessä (tutkielmia lukuun ottamatta) on olleet hyvin teoreettisia: kurssit koostuu luennoista ja noin 700 sivun tenttikirjoista ja niistä tenteistä. Vaikka monet purnaa liiasta teoreettisuudesta, musta sen kuuluukin olla just näin. Jos haluaa jotakin käytännöllisempää, niin on paras varmaan valita jokin toinen ala. Vuosien teoriatietoon tutustuminen on omasta mielestäni ensiarvoisen tärkeää ja tekee meistä ammattitaitoisempia. Nämä viimeiselle vuodelle säästetyt ammattikäytännön kurssit on sitte niitä, joissa päästään ihmettelemään että no mitä se psykologi sitten tällä kaikella tiedolla oikeesti tekee. Näistä ei luonnollisesti ole tenttiä, vaan pitkiä, 8-14 luentopäiviä ja uskoisin että moneen kuuluu myös jonkinlainen itsereflektoiva päiväkirjasuoritus. Kuulostaa musta oikein kivalta, tosin vähän jännittää kun yhtäkkiä on niin erilaista kaikki. No, onneksi mulla on tuossa toi kemian kirja vielä, jos tulee tenttikirjaa ikävä niin voin sitä sitten lueskella :D

Blogin lukijat ei varmaan muista mun julkisen kirjoittelun alkuaikoja (syksy 2014), mutta silloin aloitin sivuaineena solu- ja molekyylibiologian. Koska mun kemia- ja bilsatiedot oli todella, todella ruosteessa, en oikein menestynyt näissä opinnoissa, ja vaihdoin sivuaineen filosofiaan. No, nyt pari vuotta myöhemmin, pikkusen asiaan enemmän perehtyneenä, meinasin ensi keväänä rinta rottingilla tarpoa takaisin toiselle puolelle järveä matlut-kampukselle, ja jatkaa solu- ja molekyylibiologian opintojani :D Nyt ajattelin tosiaan itekseni lukea tuota kemiaa, ja käydä kirjatenttimässä "solubiologian alkeet" pikkukurssin, niin ehkäpä tällä kertaa saisin suoritettuja vähän enemmän näitä kursseja :D Tästä varmaan lisää keväämmällä, mutta tämä kuuluu mulla myös tähän kategoriaan "uusia juttuja".

Balettiin mulla ei ole nyt valitettavasti raportoida mitään uutta, koska sillä saralla lukukausi on pyörähtänyt käyntiin jo pari viikkoa sitten. Eilen maanantaina en päässyt peruss1-tunnille, mutta riensin töistä suoraan sitten kärkitunnille. Kerkesin lämmitellä pikkusen, mutta huomasin kyllä että miten poikki tunnuin olevan läpi koko tunnin. En tiedä johtuiko se liian kylmistä lihaksista, vai mistä. Diagonaali suteneuta ja olin jo ihan valmista kauraa. Sain poissaolosta korvauslipukkeen, jonka menen varmaan käyttämään perjantain katutanssitunnille :) Toivottavasti ne ei viime viikolla edennyt kauheesti! Meinasin vähän että kun en nyt ilmoittautunut virallisesti sille tunnille, pidän sitä nyt mun korvaustuntina. Mulla tulee tässä parin viikon sisään vielä ainakin kaksi poissaoloa baletista töiden takia, niin käyn sitten aina katutanssissa käyttämässä korvauslipukkeet :) Ja ilokseni voin muuten ilmoittaa, että olen saanut taas mun kuntoutusjumpastani kiinni. Olen nyt laiminlyönyt sitä viimeiset pari viikkoa, mutta eilen sain vähän tsemppausta asian tiimoilta, ja intouduin tänäänkin vetämään jumpan läpi, jeei!

Kävin tänään lenkillä käyskentelemässä, ja toisin kuin yleensä, otin tällä kertaa kivoja luontokuvia :) Ainakin omasta mielestäni kivoja :D Ilta oli melko harmaa, mutta ei satanut. Lämpötilakin oli mukava 13 astetta, eli juuri sopiva lenkkeilyyn. Harmi vaan että mun kännykän kamera ei todellakaan ole mikään kauhean hyvä. Teinpä mun lenkkikuvistani pienen kollaasin enjoy!



Ai niin, loppuun vielä sellainen uusi juttu, että tilasin vihdoinkin meille verhot! Ollaan asuttu tässä kämpässä nyt kolmisen kuukautta, ja keittiö sekä makkari on ollut täysin verhotta. Viikonloppuna sain tilattua Jotexilta oikein hyvään hintaan verhot, sekä tietysti uusiin makkarin verhoihin sopivan päiväpeitteen. Niistä sai vielä ihan kivan alennuksen, kun olin ensikertalainen tilaaja! Kunnon porttiteoria tässäkin piilee, pian olen varmaan taas klikkailemassa Jotexin koristetyynyjä. Tuli kyllä kunnon kotirouva-fiilis, kun mallailin vaaleanpunaisia ruusuverhoja makuuhuoneeseen. Tätäkö on avioliitto :DD Verhot tuolee huomenna postissa, seuraavassa postauksessa on sitten kuvat niistä!

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Kiireinen elokuu on ohi, tervetuloa syksy!

First things first: Gradu on valmistunut ja palautettu laitokselle arviontia varten. Ihanaa!


Pienen pieni juhlistus muffinssin ja Fresitan kera oli paikallaan :) Jos joku nyt mielessään pohtii tätä asiaa, niin en vielä valmistu maisteriksi. Vielä on yksi lukuvuosi edessä psykologin ammatillisia opintoja, eli erilaisia terapia- ja muita menetelmäkursseja. Mutta onhan pro gradu -tutkielma suhteellisen iso ponnistus, joten koin aiheelliseksi hieman ilakoida asiaa.
Nyt gradun jälkeen on jännän haikea olo. Luulin, että olisin huomattavasti helpottuneempi ja että olo olisi sellainen, että nyt pääsin tuostakin eroon ja elämä voi jatkua. Sen sijaan koenkin lievää tyhjyyttä ja omituista kaipuuta! Gradun tekemisessä oli omat aallonpohjansa että -harjansa, ja enemmän niistä pohjista taisin tänne blogiin kirjoittaa. Mutta ne asiat, mistä motkotin, huusin potkin ja raivosin oli niitä, joista opin eniten. Se hiton analyysi oli vaikeeta kuin mikä, mutta tuntuu nyt jälkikäteen melko hyvältä, että tosiaan loppupeleissä opin tekemään sitä analyysia, opin ihan valtavasti uusia asioita. Sillä hetkellä se analyysi tuntui toivottomalta ja raivostuttavalta, mutta niin kliseistä kuin se onkin, lopussa kiitos seisoo. Ylpeys on itselleni henkkohtaisesti todella vaikea tunne, mutta kyllä uskallan, ihan kainon varovaisesti vain, sanoa kokevani ihan pienen pientä ylpeyttä itsestäni, ainakin vähän aikaa :)
Tosi moni asia mua on tsempannut gradussa eteenpäin, tietysti koko matkan mulla on ollut mies ja ystävät tukena. Mutta niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, katsottiin tässä viimeisen viikon parin aikana Netflixistä tuollainen Neil deGrasse Tysonin hostaama tiedeohjelma kuin Cosmos, ja se todella auttoi mua buustaamaan tämän gradun lopun. Se oli siis sellainen ehkä yläkoululaisille tai lukiolaisille alun perin tarkoitettu tiedesarja, missä deGrasse Tysonin johdolla tutustuttiin universumiin, alkuräjähdyksestä aina tulevaisuuteen, mustiin aukkoihin, supernovien syntyihin, ja myös evoluutioon täällä maapallolla. Solujen elämää aina atomien ytimiin asti käytiin läpi myös biologiaa ja kemiaa. Hienoina piirrosanimaatioina kerrottiin historian suurimpien tiedemiesten ja -naisten löydöksistä (huolestuttavaa oli, että moni tärkeä löydös on itselleni aivan täysin tuntemattoman tiedemiehen keksimä) antiikin ajoista aina 1900-luvulle asti. Tämä sarja oli todella upea kokonaisuus myös visuaalisesti, pakko nostaa hattua animoijille, sekä tietysti hienolle isännälle. No kuitenkin, tämä sarja sai mussa sellaisen pienen pienen tuntemuksen, että ehkä mahdollisesti joskus itsekin voin kuulua edes ihan pieneen tiedemiesten ja -naisten joukkoon, ja että miten hienoa ja uraauurtavaa tiede parhaimmillaan voi olla. Koin hyvin etäisesti kuuluvani tähän omien sankarieni joukkoon, jolloin gradun tekeminen tässä loppuvaiheessa soljui lopulta aika kivuttomasti. Ja lisäksi, mussa herää aina sellainen lapsellinen innostus ja inspiraatio ja ihastus, kun katselen jotakin tuollaista itseeni tosi vaikuttavaa materiaalia. Cosmoksesta kiehtoutuneena kävin sitten yliopiston kirjastolla katsomassa "mitä kivoja kirjoja täältä löytys noin niinku muuten vaan luettavaksi", niin mukaan tarttui sitten mikäs muu kuin yliopiston kemian perus 1 -kurssikirja, jota lueskelin huvikseni edellisiltana viitisenkymmentä sivua. Ihan huvikseni vaan ostin myös vihkon, minne voin sitten ihan huvikseni vaan tehdä muistiinpanoja, jos tuntuu että kirjasta löytyy jotain erityisen mielenkiintoista, jonka hahmoittamiseen tarvitaan kynää ja paperia. On mullakin huvit!
     Johtopäätöksenä voinen todeta, että gradun tekeminen kaikkine suruine ja murheineen oli myös palkitsevaa ja inspiroivaa puuhaa. Yliopisto on niin oikea paikka mulle, mä niin tykkään olla täällä. Luulin, että gradun jälkeen ajattelisin väitöskirjasta että juu lulz nope nope nope, mutta nyt mulla onkin sellainen fiilis, että jatko-opinnot ja tohtorin väikkäri olisikin ehkä itselleni juuri se oikea polku :) Sen näkee sitten vasta harjoittelun jälkeen.

No niin, jos et jaksanut lukea gradun jälkifiilisten puimista, täällä jatkuu nyt balettihömpötykset ja muut normaalit aiheet :D Elikäs, balettikausi pyörähti tuossa edellismaanantaina käyntiin. Maanantaisin on 60min perus1 tunti ja sen jälkeen 45min kärjillä. Olen tykännyt näistä kahdesta maanantaista, tosin se hiukan harmittaa että tuo eka tunti on niin älyttömän täynnä. Diagonaaliin pääsyä saa jonottaa ja jalanheitotkin jouduttiin tekemään kahdessa ryhmässä. Positiivista on se, että alettiin harjoitella tuplapiruetteja! Siitä tykkään. Opettajalla on tavallaan aika pieni rooli siinä, se pitää vaan vähän sellaista tsemppauspuhetta ja antaa sitten vaan tilan jokaiselle kokeilla itsekseen, ja niin sen musta kuuluu mennäkin. Aika vähän siinä opettaja kuitenkaan pystyy neuvoillaan auttamaan, sitä pitää vaan itse kokeilla ja toistaa paljon. Viime kerralla alotettiin tekemään myös sellaista aivan ihanaa grand allegro-sarjaa, se oli kyllä tosi ihana ja kivaa oli myös se, että sain heti siitä hyvin kiinni. Kärkitunnilla kivaa on ollut nuo suteneu-piruetit, koska musta tuntuu että ne menee koko ajan paremmin ja paremmin. Haastavinta on keskilattian adagiot, missä tehdään vaan developéita, écartéita ja arabeskeja. Vaikka ne tehdään tasajalalla, mun on kauheen hankala pitää kärkitossuilla tasapainoa! Se pohja on niin sellainen jännän paksu, että huojun siinä aina. Mutta justiinsa sellainen kai vahvistaisi tätä mun nilkkaani, ainakin tuo yksi kuntoutusfyssan liike on sellanen että siinä yhdellä jalalla taiteillaan ja yritetään saada pikkuhiljaa se nilkan tutina kontrolliin.
     Torstaisin mulla on sitten ensin 60min kärjillä ja sen jälkeen 60min pehmeillä, kärkitunti on tasoa alkeet2 ja pehmeillä taso perus2. Kysyin, saanko tulla kokeilemaan tuota haastavampaa tasoa, ja tunnin jälkeen kysyin, saisinko jäädä sille tasolle. Sain luvan :) Tällä torstailla taas on aika kova tunku tuolla kärkitunnilla. Itseäni hiukan ihmetyttää, että miksei nyt sykysllä voinut alkaa sitten uudelle porukalle kärkialkeet1 aikuisille, kun kysyntää selvästi on. Nyt meillä on tammikuussa aloittaneet ja ihan just nyt aloittaneet yhdessä porukassa, mikä tuo haasteita molemmille ryhmille. No, näillä mennään. Tykkäsin torstain molemmista tunneista, ja mulle tuli sellainen hölmö onnelisuuden tunne jälkimmäisellä tunnilla! :D Tanssisalissa oli melkoisen hiostavaa, ja tuntivaihdoksen ajaksi avattiin hetkeksi ulko-ovea. Ulkoa tuli niin ihana syksyinen tuoksu, ja siinä kun sitten aloiteltiin ekaa tankosarjaa, mut valtasi tosi sellainen lämmin ja ihanan onnellinen tunne, että just nyt mä olen oikeassa paikassa ja todella nautin hetkestä ja elämästäni. En tiiä, tälleen kirjoitettuna kuulostaa hölmöltä, ja sitä se varmaan onkin. Halusin nyt kuitenkin jakaa tämän teiden kanssanne!

No baletin lisäksi sitten kävin kokeilemassa nykytanssi ja katutanssia. Nykäri oli vähän erikoista :D Vähän huono tunti kokeiluun, kun lähinnä vain tutustuttiin toisiimme. Meillä oli aika paljon sellasia parin kanssa tehtäviä juttuja, missä esim. pidettiin kämmenet vastakkain ja niitä irrottamatta sitten toinen aina ve ja toinen seurasi, lisäksi muitakin sellaisia, missä oltiin fyysisesti tosi lähellä tai kosketuksissa toisen kanssa. Minä kun olen tällainen perinteinen suomalainen ihminen, joka pitää ystäviinkin sen turvallisen, vähintään 0,5 metrisen etäisyyden, koin tunnin hieman tukalana. Ymmärrän kyllä, että opettaja haki tällä varmaan heti alkuun sellaista luottamusta ryhmän sisään ja että tottuisimme siihen, että nykärin koreografioissa tosiaan ollaan lähellä ja ihan iholla asti. Nautin kuitenkin omasta henkilökohtaisesta tilastani niin paljon, että nykäri sai multa ei jatkoon -tuomion. Tavallaan kyllä kiinnostaisi vieläkin sellainen ihan ns. perusnykäritunti, ilman noita tutustumiskosketteluja :DD
     Sitten se katutanssi. Meitä oli taas suuri ryhmä, mutta tässä lajissa se ei ainakaan vielä haitannut. Itselläni oli vähän hankalaa löytää se baunssi ja se sellainen uskottava notkistus polviin ja röhnötys ryhtiin. En ole koskaan pitänyt itseäni hyväryhtisenä, mutta sillä tunnilla kyllä huomasin olevani aivan liian selkä suorana. Open sanoin, pitäisi olla koko ajan vähän sellainen ruma röhnötys päällä, ei mitään jänteviä jazz -slidejä vaan pikkusen silleen selkäkumarassa ja katutanssille usrollisesti, ilman nilkanojennuksia tehdään slidet ja muut liikkeet. Kyllä mulle sitten tunnin loppua kohden alkoi etäisesti oikea asento ja habitus löytyä, ja mietin pitkään (ja edelleen), että tämä olisi hyvä pari baletille. Päätin nyt kuitenkin, ainakin toistaiseksi, säästää 40 euroa jo muuten järkyttäväksi paisuneesta tanssibudjetista, ja valitsin nyt nämä 4 balettituntia, 2x pehmeät ja 2x kärjet maanantaisin ja torstaisin. Jos se katutanssi jää nyt oikeasti mua vaivaamaan, niin saahan niitä tunteja sitten aina lisättyä.

Tällaista elämää mulla. Gradu tehty, työt jatkuu, opinnot jatkuu, baletti jatkuu. Kuulostaa minusta vallan kivalta. Ja ihana syksy on jo aivan kynnyksellä, tervetuloa! Ai niin, sellainen juttu vielä loppuun, että mun toinen kärkitossuni koki pienen tragedian, mutta me selvittiin siitä. Nimittäin tossustani oli toinen pää tuosta tossun sisällä kulkevasta nauhasta luikahtanut tuonne "käytävään" sisään! Eihän sitä päätä saanut sieltä erkkikään kaivettua, kun se oli ehtinyt vetäytyä jo aika pitkälle. Eipä siinä muu auttanut kun vetästä vaan koko nauha pois ja toivoa hartaasti, että saan sen ujutettua takaisin. Ostin Prismasta tuollaisen ihan tavallisen villaneulan, sidoin nauhan toisen pään siihen, ja pienellä keplottelulla sain neulan vedettyä koko käytävän läpi. Tuo villaneula on siis sellanen ihan ihan tylppä neula, että sillä ei pääse minkään kankaan (tai ihon) läpi. Tossu on jälleen hyvinvoiva ja minä iloinen :)

Molemmat nauhanpäät taas ulkopuolella!