torstai 26. helmikuuta 2015

Opintokevät: viimeiset raakileet kokoon!

Viimeksi lupailin vähän postausta opiskelustani, joten täältä pesee. Otsikkoon on aika lailla kiteytetty fiilikset opinnoista, mutta avaan sitä hieman lisää.

Ihana Eiffeltorni-kalenterini, Tilastolliset analyysimenetelmät I ja II sekä Parfait! -ranskan oppikirja



Eli tällä hetkellä mulla ei ole enää yhtäkään psykologian kurssia jäljellä. Kandi on ihan pikkuruisen vielä kesken, pitäisi nyt tsempata sen kanssa oikeen kunnolla. Se jäi vähän roikkumaan, sillä se piti olla jouluna valmis, MUTTA minusta riippumattomista tekijöistä se viivästyi. Kirjoitin meinaa hikikarpalot otsalla kanditutkielmani niin valmiiksi kun yksinäni pystyin ja lähetin sen vähän ennen joulua ohjaajalleni. Hän ei kuiteskaan kerjennyt sitä kommentoida ennen lomille jäämistä, joten riipaisua vaille valmis tutkielmani roikkuu vielä tänäkin päivänä keskeneräisenä. Tuossa pari viikkoa sitten vihdoin näin ohjaajani ja hän antoikin mulle tosi hyvät kommentit työstäni. Sanoi, että kun teen mainitut korjaukset, voin palauttaa kandin, tai jos mulla on vielä jotain kysyttävää niin hän voi vielä yhdet kommentit antaa. Nyt siis tää on kaikki omasta laiskailustani kiinni, en voi enää syyttää ohjaajaa siitä kun ei saa kiinni ja ei saa ohjausta jne... Eli pitäisi ryhdistäytyä. Siitä saan kiittää onneani, että ohjaajallani on n. 27 erilaista nimikettä ja tutkimusta ja lankaa käsissään, eli hän tuskin murehtii kandini perään hirveesti. Henkilökohtaisena tavoitteenani on nyt kummiskin se, että palauttaisin lopullisen versioni viimeistään 13.3. En edes tiedä mitä vitkastelen, sillä kandin kirjoittaminen on ollut mun mielestä tosi kivaa puuhaa. Tykkään lukea artikkeleja ja tykkään kirjoittamisesta. Kai se on tää aloittaminen, mikä tuntuu aina hankalalta.

Tämän kevään suurin urakkani on epäilemättä tilastomenetelmien jatkokurssi, joka on psykologian pääaineopiskelijoille pakollinen. Tämä yhdeksän opintopisteen hirviö alkoi tammikuussa ja loppuu toukokuussa. Luentoja on 4h viikossa ja demoja joka toinen viikko. Luojan kiitos tässä on sentään välitentti, eli ei sitten toukokuussa tarvi muistella, että mitäs sillon alkuvuodesta taas olikaan... Valitettavasti tämä kyseinen välitentti on ensi viikolla, ja panokseni siihen on täydellisen pyöreät nolla. Tämän blogitekstin jälkeen mulla olis tarkoitus ottaa nuo luentomonisteet kauniiseen käteen ja alkaa kyntää niitä oikeen tosissaan. Vosinpa kertoa tästä tilastosta vähän syvällisemminkin. Eli, en ole koskaan elämässäni ollut mikään matikkanero, sillä muistan jo ala-asteella saaneeni 6-7 arvosanoja matikasta. Tilanne ei suinkaan parantunut yläkoulussa tai lukiossa, vaan olin aina sellainen kutosen oppilas, eikä vitonenkaan mikään ennennäkemätön arvosana ollut mulle. No, sitten siinä vaiheessa abivuonna kun älysin, että haluan opiskella psykologiaa ja siihen tarvitaan tilasto-osaamista, yritin skarpata. Yritin ihan todella. On vaan hankala hypätä kyytiin kun perusteeni ovat heikot. Lopulta opin tilaston pääsykoeosuuden (mielestäni aika hyvinkin) ja sitten jossain vaiheessa vihdoin pääsin psykalle sisäänkin. Kävin pakollisen tilastotieteen perusteet -kurssin ja yllätyin, miten hyvä/ok -opiskelija olinkaan! Olin hereillä luennoilla ja tein ainakin jonkin verran demoja, ja ilman sen suurempia pänttäämisiä (toki luin ihan normaalisti, mutta en mitään yötäpäivää) sain kurssista kolmosen eli "hyvän". Olinkin aika ylpeä itsestäni: yliopistotason matikasta hyvän saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys mulle. No meni sitten pari vuotta, ja nyt olen tällä jatkokurssilla, ja voi luoja paratkoon mua (käytän kauheen uskonnollisia ilmaisuja vaikka en tunnusta mitään uskontoa, huomasin vasta xD) ! Tuntuu että opettaja puhuu ihan eri kieltä siellä! Pihalla olemista edesauttoi vielä se, että alkuvuoden reissumme takia missasin kaksi ekaa luentoa. Sen takia sitte vähän skippailin myös tulevia luentoja ja demoissa suurinpiirtein pyörin tietokonetuolillani muiden tehdessä SPSS-harjoituksia. Viime viikolla vähän tsemppasin ja kävin luennoilla, ja nyt tänään huomasin demoissa, että hyvänen aika, mähän pysyn kärryillä!! Oli tosi hienoa ja tosi tärkeetä saada tähän kohtaan tällainen onnistumisen kokemus, sillä aloin olla jo aika pohjamudissa. Hetken aikaa mietin, että myöhästyiskö mun opinnot/valmistuminen pahasti jos kävisinkin tän kurssin vasta ensi vuonna, mutta sitte tulin siihen tulokseen että EIeieiejejejei. Skarppaan. Ajattelin, että tän aamun onnistumiseuforian vauhdeilla jaksaisin nyt kotona alkaa käydä tota punasta ja oranssia luentomateriaalia läpi. Ajattelin, mutta en ole vielä toteuttanut sitä :( Tiivisteytsti voisi siis sanoa, että tän kevään työllistävin ja kirotuin asia on t niin kuin tilasto.

Välillä mietin et MITÄ mä opiskelen, ja ennen kaikkea MIKSI...

No mitäs muuta sitten onkaan? Jotain pikku riekaleita siellä täällä. Tuossa kuvassa on ranskan kirjani, ja huolimatta jossakin postauksessani kerrotusta epätoivosta, ajattelin jatkaa sitä tonne alkeet 4 -kurssille asti sittenkin. Tykkään siitä kielestä ihan hirveesti ja lisäks ope on kiva :) Mutta pidän edelleen mielessä, että tuo on ihan täysin vapaaehtoista, että jos en jaksa niin voin vetäytyä takavasemmalle. Ranskan lisäksi mulla onkin sitten kaks pakollista enkunkurssia, mut ne on semmosia ihan pikkusia e-moduuleja, eli käytännössä voin pyhittää yhden viikonlopun kullekin kurssille nököttäen koneella :D Ihanan helppoa.
Olen selkeesti kiinnittänyt huomiota olennaiseen, kun tunnilla on herättänyt hilpeyttä "soitan lipastostani" :DD

Sitten olis vielä tuo filosofian, tai oikeastaan etiikan sivuainekokonaisuus, jonka aion liittää kanditutkintooni. Viimeisessä periodissa mulla alkaa Ethics of global responsibility, mikä vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Yks luento viikossa klo 14-16, eli ei paha :) Ja koska olen aina epäonnistunut kesätyönhaussa, olen vähän varautunut siihen, etten taaskaan pääse töihin (kaupungissa, jonka nuorisotyöttömyys on varmaan suurin koko maassa..), joten olen säästellyt filosofiasta kaksi itsenäisesti suoritettavaa kurssia, joten voin sitten rustailla niitä kesällä ja nostaa opintotukea. Aiheena ovat "Sosiaalietiikka" sekä "Metaetiikka, normatiivisuus ja käytännöllinen järki".

Ja siinä onkin sitten kaikki kanditutkintoon tulevat kurssit. Pääaineopinnot on suoritettu, toinen sivuainekin on valmis n. kahden viikon päästä (viimeinen kasvatustieteen kurssi loppuu, jeei!), ja kaikki loput riekaleet on jo kerrottuna yllä. Harmittaa, kun mulla on n. 30-50 opintopisteen verran kaikkea sekalaista sälää, jota ei voida hyväksyä kandiin. Ennen psykologiaa opiskelin siis vuoden verran äidinkielenopettajaksi, joten sieltä mulla on suomea ja kirjallisuutta ja jotain yleisiä kielijuttuja suoritettu, mutta tietenkään en sitten viitsinyt tehdä mitään kokonaisuutta loppuun asti, joten niitä ei voi kandissa hyödyntää. Onneksi maisterivaiheessa on sellainen osia kuin ''yleiset opinnot'', jonne voi työntää noi kaikki sekasotkut.

Tässä keväällä pitäisi opintojen teon lisäksi suunnata katse jo syksyllä alkavaan pro gradu-tutkielmaan. Meidän laitoksella tehdään tää vähän nurinkurin, eli maisterinvaihe aloitetaan gradulla, sitte siinä lomassa ja sen jälkeen tehdään ne syventävät ja ammatilliset opinntot, ja lopulta sitten koko koulutus päättyy 5kk psykologin harjoitteluun. Graduaihetta olisi siis hyvä alkaa miettiä tässä keväällä, että osaan hakeutua oikeisiin ohjausryhmiin. Mutta tää on vasta n. kuukauden päästä ajankohtaista (siitä lienee joku ihan kunnon infotilaisuuskin), joten olen päättänyt että unohdan koko asian siihen asti.
Loppuun kisun kuva :) se on ominut mun työtuolin omaksi nukkumapaikakseen, joten joudun itse työskentelemään kovalla keittiöntuolilla :/

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Balettipostaus: Millainen on hyvä opettaja?

Olen nyt jo pitkään suunnitellut postausta, jossa pohdin omaa balettiopettajaa ja yleensä opetuksen roolia balettitunneilla. Sanon heti alkuun, että oma opettajani on todella mukava ja lämmin ihminen. Olen lukenut todella paljon balettiblogeja, ja olen tehnyt sellaisen havainnon, että monien balettiopet on aika kylmiä, kiukkuisia, todella kriittisiä tai muuten vähän turhan temperamenttisiä. Ymmärrän, että tuosta asenteesta voi olla hyötyä joillekin, mutta itselleni tulisi varmaan tosi paha mieli joka tunnin jälkeen tollasesta opesta. Siksi olen oikein tyytyväinen, että mun ope on kiva, se hymyilee ja nauraa tunnilla ja jos tehdään jokin sarja huonosti, hän toruu meitä vähän silleen pilke silmäkulmassa ja sanoo että nyt kuulkaas tehdään uudestaan!! :)
     Mutta olen myös havainnut, että oma opettajani ei täytä kaikkia omia tarpeitani, mitä tulee balettituntiin. Kaipaisin huomattavasti enemmän yksilöllistä ohjausta. Muutaman kerran hän on tankosarjan aikana kiertänyt laittamaan kädet kondikseen, mutta muuten ei tangon aikana yksilöllistä palautetta tule. Pari kertaa on tullut yksilöllistä palautetta myös pirueteista, kun tehdään diagonaalissa yksitellen ja ope ehtii kommentoida jokaista. Viime tunnilla itse kysyin yhtä asiaa ja tein kyseisen liikkeen ja kysyin että onko tämä oikein, jotta saisin henkilökohtaista palautetta. En kuitenkaan viitsisi jokaisesta jutusta nostaa kättä pystyyn ja olla että ope ope onko tää hyvä??? Joten olisi kiva, jos opettaja vähän kiertelisi siellä korjaamassa kaikkia yksilöllisesti. Tunnillani on noin kymmenen tanssijaa, joten en usko palautteen puutteen johtuvan ruuhkaisesta tunnista. Opettaja antaa palautetta kyllä yleisesti koko ryhmälle jokaisen sarjan jälkeen, mikä on tietysti hyvä. Ja erityisesti kiitän häntä siitä, että hän on hyvin tarkka liikkeiden suhteen. Hän usein aloittaa lauseen, että "tää ehkä kuulostaa pilkunviilaamiselta, mutta.." ja aloittaa yksityiskohtaisen selityksen ja näyttämisen jostakin liikkeestä tai asennosta. Aikuisbaletissa ehkä helposti voisi ajatella, että riittää kun oppilaat tekee sinnepäin, joten olen iloinen että opettaja jaksaa opettaa tarkasti ja oikein.
     Uskoisin, että syy tähän palautteettomuuteen saattaa johtua aikuisbaletin luonteesta ja siitä, mitä aikuisoppilaat haluavat opettajalta. Ymmärrän opettajaani aivan täysin sen suhteen, että voi tuntua kiusalliselta mennä käpälöimään aikuisia ihmisiä. Ei voi kuitenkaan ikinä tietää, minkälainen tanssitausta aikuisaloittajalla on: toisille se on samantien ihan ok että opettaja tulee nostamaan jalkaa tai tarttuu selästä/lantion alueesta korjatakseen niitä oikeaan asentoon, toisille aikuisille (ja erityisesti suomalaisille) voi tuntua tosi inhottavalta, kun vieras ihminen tulee iholle. Kaikki eivät välttämättä edes kaipaa niin tarkkaa ohjeistusta, että pitäisi tulla ihan koskemaan, ja tässä mielestäni piilee suurin ongelma koko aikuisbaletin konseptissa. Nimittäin se, että ihmisillä on eri tavoitteita. Jotkut aloittaa tanssin, koska haluavat istumatyön ohella käydä kerran viikossa vähän pyörähtelemässä tanssisalissa. Vaikka kuntosali, ryhmäliikunta ja fitness on tällä hetkellä kovin suosittua, kaikki eivät tykkää naama punaisena ja hiestä litimärkänä puuskuttamisesta, joten tanssi on oiva vaihtoehtoinen liikuntamuoto. Lisäksi tanssissa oppii paljon myös muita taitoja, kuten tasapinoa ja kehonhallintaa. Omassa koulussani suuri osa aikuisbalettitanssijoista tuntuu olevan tällaisia harrastajia: baletti on kiva harrastus ja tunti viikossa riittää mainiosti. Ja korostan nyt, että tällaisessa kevyen luokan harrastamisessa ei ole mitään vikaa. Päin vastoin, on hienoa jos joku löytää baletista kivan harrastuksen iästä riippumatta. Mutta sitten on toinen porukka, joka haluaisi edetä tavoitteellisemmin. Ei ole varmaan vaikea arvata, että itse kuulun tähän ryhmään. Haluaisin, että opettajalta tulisi täsmällisiä korjauksia, jotta voisin kehittää itseäni. Koska opettaja ei korjaa tekemiäni virheitä (joita ihan varmana on), en tiedä miten tehdä liikkeitä oikein ja hyvin. Teen jokaisen tunnin mielestäni täysillä ja yritän tehdä opettajan mallin mukaan niin hyvin kuin voin, mutta koska en saa palautetta, tuntuu itse itsensä tsemppaaminen vähän hankalalta. Haluaisin edetä ja tulla hyväksi, haluan oppia tanssimaan balettia todella hyvin siitä huolimatta, että en ole aloittanut 5-vuotiaana, vaan 22-vuotiaana. Voi miten kateellisena olenkaan lukenut muiden aikuisbalettiblogeja, ja miten heidän opettajansa ovat jo alle vuoden tanssimisen jälkeen suositellut kärkitossuja ja ties mitä erikois- ja korkeantason ryhmiä! Minä se vaan käyn joka tiistai alkeet1-tunnilla saamatta sen kummempaa palautetta kehittymisestä.
     Olin alkuviikosta korvaamassa perus1-tunnilla poissaoloa (kuten jotkut varmaan muistaakin valtavan kiroamiseni edellisessä postauksessa) ja kuulostelin siinä niiden oppilaiden jutustelua ennen tunnin alkua. Oppilaat koostui n. 30-50v naisista. Yksi kertoi, että on käynyt jo vuosia tällä perus1-kurssilla ja että ei ole aikeissa jatkaa pidemmälle, "tää on hyvä". Monet nyökyttelivät ja olivat samaa mieltä, että ei ole aikomustakaan sinänsä edetä, vaan on kiva harrastaa tällä tasolla. Ei ole intressejä myöskään näytöksiin. Koska iso osa aikuisoppilaista on tällaisella harrastuslinjalla, ymmärrän aivan täysin opettajani opettamistyylin: aikuisoppilaat nähdään ehkä enemmän maksavina asiakkaina ja opettaja opettaa sillä tavalla, mikä vastaa näiden oppilaiden tavoitteita. Ja nyt tulen koko kirjoituksen pointtiin: on siis hyvin hankala juttu, kun ryhmässä on varmaan ainakin yksi tai muutama, jotka haluaisivat edetä tavoitteellisesti. Siksi olisi kivaa, jos aikuisille olisi kaksi linjaa, harrastajat ja tavoitteellisemmat harrastajat. Tietysti tällainen ei ole käytännössä mahdollista, koska ei riitä ryhmäläisiä ja resursseja jne. Siksi olisikin tosi ihanaa, jos opettaja vaikka ottaisi jotenkin suoraan tai epäsuoraan selville oppilaidensa motiiveista tulla tunnille ja olisi näin tietoinen siitä, ketkä haluaisivat henkilökohtaisempaa ohjausta ja keille riittää se, että vedetään sarjat kerran viikossa ja sillä sipuli.
     Kun tässä kevätlukukausi etenee, aion ottaa selvää edistymismahdollisuuksistani tuolla tanssiopistola. Ei sovi muuta kuin pitää peukut pystyssä, että mahdollisuuksia on, sillä kaupungissani ei ole hirveästi muita mahdollsiuuksia harrastaa aikuisbalettia. Tämänhetkinen ajatukseni siis on aloittaa ensi lukuvuonna alkeet2 ja perus1 -tunnit (ellei opettajani suosittele mulle jotain toista tasoa, mitä epäilen hyyyyvin vahvasti), sillä tämä kerta viikossa ei tunnu kyllä riittävän yhtikäs mihinkään. Lisäksi odotan innolla opistoni nettisivujen päivitystä kesäharrastamisen suhteen, sillä haluaisin oikein kovasti tanssia myös kesällä. Olen pohtinut myös tanssileirille menoa ;) Parissakin blogissa on kehuttu Ilmajoen tanssileiriä ja itselläni olisi hippasen kiinnostusta osallistua sinne. En tietenkään vielä osaa sanoa mitään, koska esim. kesätyötilanne tulee olla selvä, jos leirille aion ilmoittautua.

Hieno aiheeseen liittyvä kuva :D
 

Ensi viikon perjantaina alkaa ilmoittautuminen yliopistoliikunnan aikuisbaletin alkeet2-kurssille jonne aion mennä :) Alkeet1 on ilmeisesti pyörinyt tässä tammi-helmikuun aikana, mutta ei varmaan haittaa, etten ole käynyt sitä. Olen kuiteskin alkeita tahkonut tässä elokuusta lähtien tanssiopistolla, joten luulisin että ole valmis menemään alkeet2-kurssille. Tosi kiva kokeilla, miltä tuntuu käydä kahdesti viikossa treeneissä, ja minkälaista on olla toisenlaisen opettajan ohjauksessa, odotan ihan todella intona!
     Ensi viikko onkin tanssiopistolla hiihtoloma (nyyh), joten voisin pitkästä aikaa kertoa seuraavassa postauksessa hieman yliopisto-opinnoistani ;D Eletään toodella tylsää vaihetta, sillä kandidaatin tutkintoni alkaa olla loppusuoralla. Siitä ehkäpä lisää ensi kerralla!

tiistai 17. helmikuuta 2015

Balettipostaus: ME ESIINNYTÄÄN!!

Tärkein kiteytyikin jo heti otsikkoon :D Eli pääsen esiintymään kevätnäytöksessä, jihuu!! Mutta tätä täytyy hieman täsmentää. Aletaan siis treenaamaan siihen, että meillä on esitys kondiksessa kevätnäytökselle, mutta annettiin sellainen varoituksen sana, että jos sitte esityspäivänä ilmeneekin, että moni ei pääsekään lavalle, niin ei aleta esiintyä tyyliin viisi henkisessä porukassa. Näin on kuulema aiempina vuosina käynyt, että aikuisryhmissä on ollut kiinnostusta alkuvuodesta, mutta sitten kevätnäytöksen lähestyessä onkin tullut esteitä. Kuulostaa kyllä tosi harmilloiselta, minkäköhän takia aikuiset ihmiset ei voi sitoutua vähän pysyvämmin tällaiseen juttuun? Kyllä tietysti ymmärrän että joskus voi tulla joku semmonen juttu, että ei vaan pääse, mutta niin.. Voisin paasata aiheesta, mutta jätän sen johonkin toiseen kertaan. Toisaalta mua ei kyllä haittais ollenkaan esiintyä vaikka sitte siinä viisihenkisessä porukassa. Toki paikat pitäis kattoa sit uusiks et kuka menee missäkin. Hmm.
     Tärkeintä on nyt se, että meidän ryhmä alkaa harjoitella esitystä. Olemme muuttolintuja :) Tai eipä voi puhua ''meidän ryhmästä'', koska esiintyvä ryhmämme on riipaistu kaikista aikuisbaletin ryhmistä, alkeista ja peruskurssilaisista. Harjoitellaan kaikki omissa porukoissamme nyt kevätlukukauden ajan aina tunnin lopulla, ja sitten h-hetken lähestyessä ilmeisesti koitetaan treenailla kaikki esiintyvät yhdessä joitakin kertoja. Ja voi hitto olen innoissani <3 Koska tässä esiintyjissä on tosiaan meitä ihan alkeet1-kurssilaisia (itseasiassa yli puolet taisi olla meidän porukasta), koreografia ei ole mikään hullun vaikea. Tulee ainakin jonkinlainen port de bras-sarja eli käsillä tehtäviä liikkeitä sekä bourréeta, eli molemmat on aika lintumaisia liikkeitä :D Bourrée on semmosta pikku sipsutusta, tässä malli:


Myös musiikki on alustavasti tiedossa. Eli jotakin tällaista on jo hahmotettuna, olen ihan murheen murtama että ens viikko on tanssiopistosta hiihtolomaa :( HALUISIN ALKAA JO HARJOITELLA!! Sillä, mulla on myös yksi toinen ilouutinen, mitä en ole viitsinyt tänne blogiin laittaa ennen kuin sain tietää, että esiinnytäänkö me vai ei. Nimittäin kysyin ylipistolta, saako niitä liikuntasaleja käyttää samoin kuin kuntosalia, eli sinne saa mennä kun sitä ei ole varattu opetukseen, liikuntasalien tapauksessa jos sitä ei ole varattu ryhmäliikuntoihin, ja sain vastaukseksi että KYLLÄ saan treenata liikuntasaleissa aina kun sitä ei ole varattu! Ja jos erikseen sovitaan, voin saada jopa varata jotakin salia täysin itselleni, mikä on vielä hienompaa! Heti kun siis vaan mulle selviää se meidän ohjelmanumero, voin siis treenailla sitä itsekseni myös :) Kotona treenaus ei onnistu, believe me, olen koittanut treenailla täällä ihan muuten vaan. Kirjahyllyt kaatuu ja törmäilen tuoleihin ja kissaan, eli se ei tule kyseeseen.
    Tämän iloisen pläjäyksen jälkeen voisinkin kertoa tämän päivän treenin, mikä oli täydellinen fiasko. Tai siis, oma tuntimme alkeet1 meni aivan tosi hyvin, mun mielestä tein kaikki liikkeet aika hyvin. Mutta, mulla oli yks korvaustunti käytettävissä, joten menin sitten meidän ryhmää ennen olevaan perus1 tunnille, ja voi luoja paratkoon miten h-u-o-n-o mä olin. Ei tehty tangolla yhtään mitään, ainoastaan keskilattialla, missä luonnollisesti vasta-alkaja tuntee olonsa hyvin hyvin haavoittuvaiseksi xD Pliét meni vielä hyvin ja relevékin meni hyvin (olen muuten kehittynyt roimasti siinä), mutta sitten alkoi échappé-sarja. Olen nähnyt näitä tehtävän useissa esityksissä, erityisesti kärkitossuilla, mutta en ole itse ikinä päässyt tekemään näitä, Kyse on siis tämännäköisestä jutusta, mitä tehtiin:


Ei tietystikään tehty kärjillä, mutta SILTI, tuo on ihan sairaasti paljon vaikeempaa kuin miltä se näyttää. Ja koska se ryhmä oli jo aiemmin treenannut sitä, niin ope näytti vaan kerran miten se tehdään ja sitte tehtiin musiikkiin, jolloin yritin kattoa eturiviläisiltä vaan mallia, koska en tietenkään yhdellä näyttämällä ymmärtänyt tietystikään yhtään mitään. Kysyin vielä neuvoja opettajalta, mutta eihän tuota (tai mitään muutakaan) voi oikeen oppia, kun tehdään sitä 10min ja sit siirrytään jo seuraavaan juttuun. Mikä muuten taas oli järjetön epäonnistuminen -.- Tehtiin piruetteja keskilattialla omalla paikallamme. Siinä oli joku semmonen sarja, että ensin relevé kahella jalalla, sit yhellä (toinen jalka paséseen), sit kahella, ja viimäseks taas yhellä, jonka jälkeen tehtiin yhen jalan piruetti. Sit sama toisella jalalla. Ja voi luoja se mun suoriutuminen oli niin säälittävää, ihan oikeesti, mun ei ole tarkoitus hakea mitään säälipisteitä tai olla liian kriittinen tai mitään, olin vaan paska. Varmaan ensimmäistä kertaa balettitunnilla katsoin kelloa, kun kauhuissani toivoin kidutuksen olevan ohi xD okei, ehkä liiottelen. Joka tapauksessa, häpesin itseäni aivan jumalattomasti. En osaa tehdä yhden jalan relevétä ilman tankoa, lisäksi jos olisin ollut fiksu niin olisin pyytänyt opettajalta lupaa tehdä ne échappétkin tangolla hitaasti yksinäni. Olin niin paniikissa ja hämilläni, että eihän se tullut mieleeni kun vasta nyt.
     Lopuksi tehtiin diagonaalissa sellanen askel-hyppysarja, ja en edes muista että mitkä niiden askelien nimet oli. Ensin siinä tuli tombée, eli suora käännös ranskasta on kaatuminen, eli "kaaduttiin" jalalta toiselle. Sitten tuli muutama jotain pikkuaskelia, joiden nimiä en nyt muista, ja koko homma päätyi grand jetéen. En siis todellakaan saanut tehtyä mitään spagaatia ilmassa, mutta olin yllättynyt että se mun hyppyni oli ainakin vähän sinnepäin. Ihan viimeiseksi oli sitten diagonaalissa pas de valse, josta en valitettavasti löytänyt kunnollista videota. Se meni myös yllättävän hyvin, oli jännää liikkua myös taaksepäin! Se ei siis suinkaan ollut mikään vaikea juttu. Mutta ne échappét ja piruetit meni suoraan sanoen niin päin vattua että häpesin, häpesin itseäni aivan mielettömästi, jonka takia mulle jäi sellanen fiilis, että koko tunti meni aivan persiilleen.
     Mutta tuon jälkeen alkoikin sitte oma ihanan turvallinen alkeet1, mikä menikin sitten tosi hyvin. Tunteja piti siis sama opettajakin. Mulla oli tarkoitus kysyä tänään siltä opettajalta, että onko meidän tanssiopistolla myös aikuisten mahdollista edistyä kärkityöskentelyyn asti, mutta koska mun treenini eka tunti meni niin surkeesti tänään, niin en kehdannut kysyä. Sehän voisi ajatella, että eikai nyt TUO kuvittele voivansa edistyä kärkitossuihin asti... Tai tuskin se niin ajattelee, se ope on kiva, mutta pelkään että se voisi ajattelisi niin.
     Eli tämän päivän kaksituntiseen riitti riemua ja ahdistusta. Nyt kun olen tervehtynyt, aloitan myös kotijumpat ja venyttelyt. Olen sitten valmiina hiihtoloman jälkeen aloittamaan kevätnäytöstreenin 8)

lauantai 14. helmikuuta 2015

Mietteitä tanssista: Miksi juuri baletti?

Koska olen edelleen kipeä, ei mulla ole juurikaan mitään tekemistä. Siksi taas nakutan tätä blogia ja annan itsestäni kuvan, etten mitään muuta teekään kuin ole koneella :D (mikä on valitettavan lähellä totuutta..) No niin, eli päivän teemaan. Miksi valitsin kaikista maailman tansseista juuri baletin? Tässä kohtaa täytyy taas vähän kelata historiaa. Kuten monesti olen maininut, on mulla taitoluistelusta ja jazz-tanssista kokemusta noin kymmeneltä vuodelta. Lisäksi musiikki on ollut aina kovin lähellä sydäntäni. En oikein osaa pukea tätä seuraavaa lausetta kunnolla sanoiksi, mutta yritetään: musiikin tuntu kehossa ja sen purkaminen liikkeen muodossa tuntuu uskomattomalta. Muistan tunteen jo lapsuudesta, kun musiikin vaikuttavassa kohdassa esim. nostaa jalan vaakaliukuun ja nauttii siitä tunteesta. Toki pienenä lapsena ei ehkä ymmärrä tällaisia juttuja kovinkaan syvällisesti, mutta on lapsillakin ehkä joku haju tästä. Muistan myös, että yksinluistelutunnin päätteeksi meillä oli aina improvisaatiota, eli valmentaja laittoi musiikin soimaan viimeiseksi viideksi minuutiksi, ja me sitte improvisoitiin siinä musiikkiin sopivia liikkeitä. Tää oli yksi mun suosikki kohdista koko tunnilla. Satuin näkemään joskus varmaan pinterestissä jonkun tanssi-motivaatiojutskan, missä luki: "Tanssi on musiikin tekemistä näkyväksi" ja muhun tuo lause osu ja uppos kyllä niin totaalisesti. Tekisi mieli kätellä ja onnitella tuon lauseen keksijää.
     Reilu vuosi sitten kun hurahdin ajatuksen tasolla balettiin, olin joitakin kuukausia sitä ennen havainnut mainoslippusen kaupunkini aikuismuodostelmaluistelujoukkueesta (ihana suomen kieli ja yhdyssanat <3). Punnitsin hetken aikaa ihan realistisesti, palaisinko takaisin jäille, mutta totesin sen olevan aivan liian tyyristä opiskelijan kukkarolle. Pelkät varusteet (luistimet, sukkikset, harkka-asu, seuran kassi sekä näytös- ja kisa-asut) maksaisivat aivan liikaa, puhumatta seuran jäsenmaksusta, jääaikojen maksusta, kuivaharjoittelun maksuista ja vakuutuksesta. Vanhempani olisivat varmasti olleet minusta ylpeitä ja varmaan sponssannut, mutta silti, loppusumaksi olisi tullut varmaas lähes nelinumeroinen luku. Olen sen verran vanha, etten oikeen koe luontevaksi pyytää vanhemmiltani rahaa, ainakaan suuria summia. Luistelu oli siis kuopattu.
     Vaikka jazzia harrastin pari vuotta, en ole koskaan haikaillut sen perään tai kokenut sen parissa yhtä "intohimoisia tunteita", en oikein tiedä miksi. Joten sekään ei ollut oikeastaan vaihtoehto. Paritanssit sen sijaan ovat aina kiinnostaneet minua, ja nuorenakin olisin halunnut alottaa kilpatanssin parin kanssa. Äitini kanssa jopa katselimme kotikaupunkini tarjontaa, mutta valitettavasti ei ollut poikia tarpeeksi pariksi :( olin tällöin siis ehkä joku 12-14-vuotias. Paritanssin makuun pääsin kyllä muistaakseeni vuonna 2011 (tulipa mummo-olo tässä vuosilukuja muistellessa), kun olimme muuttaneet nykyiselle paikkakunnallemme ja aloitin mieheni kanssa yliopiston tarjoaman paritanssikurssin. Käytiin läpi kaikki perinteiset tanssit: valssi, tango, salsa, cha-cha(?), fox... Tykkäsimme siitä tosi paljon, mutta valitettavasti silloin sattui olemaan oikeen erityisen kylmä talvi (tammi-helmikuu) eikä meillä ollut silloin vielä autoa, joten skippailtiin välillä hyytävän kylmiä ja pimeitä tanssi-iltoja :D Asummekin hiukan kauempana, niin ei sitten tullut aina mentyä. Kauhee selittely xD Koen vieläkin vähän huonoa omatuntoa siitä että lintsailtiin!
     Ja sitten seuraavaksi tulee osio, jolla minun EI ole terkoitus pahoittaa kenenkään tanssijan mieltä. Tämä on vain minun henkilökohtainen mielipiteeni, ja tarkoituksenani ei ole vähätellä tai dissata ketään. Mutta. En ole koskaan tykännyt nykytanssista tai mistään sellaisesta "modernimmasta" jutusta. Mun silmääni se helposti näyttää vaan vähän joltain lattialla pyörimiseltä, vaatteet ei ole usein omaa silmääni miellyttäviä ja musiikkikin on omaan mieleeni vähän plääh. Ja korostan nyt että tää on vaan mun mielipide, enkä tällä myöskään tarkoita sitä, että nykäri olisi jotenkin helppoa tai että aliarvioisin sitä. Ei sunkaan, siinäkin tarvitaan tosi paljon voimaa, taitoa ja treeniä, mutta itse en vaan oikeen saa siitä mitään elämyksiä irti. Huomasin myös oman opistoni sivuille ilmestyneen (uuden?) opetettavan lajin, video dance, elikä musiikkivideoilla nähtävää tanssia. Ikäraja tanssin aloittamiseen oli 13v. Kyllä ne musavideoiden mimmit ovat tosi taidokkaita, mutta itse haen tanssilta vähän eri asioita. Tottakai tanssi saa ja voi olla tietyissä tilanteissa seksikästä ja viekoittelevaa, mutta en itse silleen haluis harjoitella sitä viikosta toiseen. Mutta kukin tyylillään, en minä nykytanssijoita tai muita "modernisteja" katso mitenkään nenänvartta pitkin.
     Sitten tähän vähän kliseiseen lauseeseen, mikä on helppo lipsauttaa etenkin tälleen retrospektiivisesti: olen aina tykännyt baletista. Kuten olen maininnut, äitini ei antanut mun alottaa balettia lapsena. Myös klassinen balettimusiikki on aivan todella lähellä sydäntäni, nautin siitä aivan hirveästi. Juuri siihen musiikkin tahdon liikkeeni sovittaa. Balettitanssi on kaunista ja perinteistä, sillä on pitkä hirstoria ja se on vaativaa, kurinalaista. Musiikki ja asut ovat upeita, aivan käsittämättömän upeita. Lisäksi minua kiinnostaisi nähdä kaikki klassiset, hienot baletit: Joutsenlampi, Prinsessa Ruusunen, Giselle, Pähkinänsärkijä, La Sylphide, Romeo ja Julia jne.. Pähkinänsärkijää pääsinkin tuossa uuden vuoden aattona katsomaan, kyseessä oli tosin nykybalettitanssiryhmä Aurinkobaletti. Vaikkei se edustanutkaan klassista blettia, esitys oli silti todella upea. Loppukohtauksessa Maria-tytön ja prinssin pas de deux ja musiikki saivat kirjaimellisesti kyyneleet silmiini, niin vaikuttava se oli. Tässä sama kohtaus Rudolf Nureyevin ja Merle Parkin esittämänä:


Tuo musiikki.. En tiedä miksi tämä vaikuttaa muhun niin vahvasti, mutta nytkin videota etsiessäni ja hiukan aikaa kuunnellessani tuota pätkää tuli semmonen olo, että mun sydämeni sulaa ku kuuntelen tuota. Olen pehmo.
    Eli loppujen lopuksi, kysymys miksi baletti, osoittautui aika helpoksi, huolimatta tästä näinkin pitkästä vastauksesta.  Klassinen baletti on vaan kaunista, ja haluan oppia sitä. Haluan oppia tanssimaan oikein ja kauniisti tätä ihmeellistä lajia.



     Haluaisin loppuun käsitellä vielä tällaista videota, johon törmäsin:


Mieshän on aivan virtuoosi! Ja okei, tunnusta, oma mieheni törmäsi tähän videoon ja näytti tän mulle, en siis itse törmännyt tähän :D Vaikka tämä onkin ehkä enemmän nykybalettia, on myös paljon paljon selkeitä klassisen baletin elementtejä tässä esityksessä. Erityisesti silmääni pisti kohdan 02:20 liike, mikä IHME tuo on?? Siis se liukuu tollee niinku varpaidensa päällä? Miten tuo on mahdollista. Kaiken kaikkiaan tahdoin tällä vain sanoa, että tuo mies Sergei Polunin on aivan upea tanssija ja halusin tuoda tämän videon muidenkin blogini seuraajien piiriin, mikäli ette ole tätä vielä nähneet.

torstai 12. helmikuuta 2015

Lepoa :(

Heippa vaan, olen kipeenä :( Tai siis, omalla mittapuullani kipeänä. Kurkku on kipee ja kuiva, vähän yskää ja paljon räkää sekä vähän sellaista fyysistä "uupumusherkkyyttä". Kuumetta ei ole, mutta toisaalta, en edes muista millon mulla on viimeksi ollut kuumetta. Jostakin kumman syystä mulle ei vaan tuu kuumetta, mikä on vähän ihmeellinen juttu. Olen siis ymmärtänyt niin, että se kuume on oikeastaan niinku kehon reaktio siihen havaittuun kehoon tulleeseen virukseen? Eli onko mulla nyt joku flunssapöpö ja mun keho on aina vaan sillee jnaa, enpä jaksa nostattaa kuumetta :D En siis tiedä asian oikeaa laitaa. Mutta myös sosiaalisesti tää kuumeeton sairastaminen tuo ongelmia, koska yleensä kuume on se kohta missä on ok jäädä pois töistä tai koulusta, niin en sitten oikeen ikinä tiedä, että voinko jäädä pois vai en. Yleensä olen sitten vaan tunnustellut, että onko sellainen olo että jaksan tehdä töitä (ihan rehellisesti), ja jäänyt sitten kotiin jos se tuntuu liian rasittavalta. Omasta mielestäni tärkeintä on kuitenkin se, että jää tarpeeksi ajoissa lepäämään kotiin (tarpeeksi pitkäksi ajaksi), eikä niin että siellä töissä tai koulussa pusketaan niin kauan eteenpäin, että on ihan kuollut. Vähemmänhän siitä taitaa loppujen lopuksi tulla sairauspoissaoloja, jos lepää pari päivää taudin alkuvaiheessa, kun että antaa sen taudin sitte iskeä ihan täydellä teholla?
     Onneksi mun ei tarvi nyt missata koulusta oikeen mitään, koska huomenna ei ole mitään ja sitten onkin jo lauantai ja sunnuntai. Tai olis mulla huomenna ranskaa joo, mutta... nii. En oo valitettavasti käynyt siellä hirveesti :( Ihmettelette varmaan, koska just tuolla aiemmissa postauksissa olen kehunut, että se on mun suosikki aineeni ja nyt käykin ilmi että olen lintsaillut. Tässä selitykseni: 1) mulle tulee opintopisteitä muuteskin taas yli 70 tältä vuodelta, joten päätin jo syksyllä, että jos jossain vaiheessa alkaa väsyttää, leikkaan ensin ranskasta pois, sillä sitä käyn vaan ihan omaksi huvikseni vapaaehtoisesti. 2) sitä on kolme kertaa viikossa, kaks niistä on kello kaheksalta aamulla, enkä vaan PYSTY siihen! Aamulla olen ihan uninen ja ajattelen, et ei mun oo pakko ees mennä sinne, niin arvaatte varmaan miten helposti jään sinne peiton alle köllöttämään. 3) olen nyt parina päivänä alkanut miettiä, että onkohan mun mitään järkeä mennä edes sinne tenttiin. Olen ollut n. joka kolmannella luennolla. Toisaalta, ei siellä ole taidettu käydä mitään ihan täysin uutta asiaa, mun mielestä aina on ollut vaan edellisien kurssien kertausta: suoraa ja epäsuoraa objektia, passé composéta ja vähän muita ajanmääreitä (olla juuri tehnyt, olla juuri tekemässä ja aikoa tehdä) sekä opiskelu-sanastoa. Että kaipa sinne tenttiin voisi mennä kokeilemaan. Olen aiemmista kursseista saanut arvosanaksi neloset, tää tuskin menee niin hyvin. No, katsotaan.
     Eli nyt siis olis tarkoitus ihan vaan levätä ja yrittää parantua. Tässä olenkin pohtinut, että mikä merkitys levolla, sairatamisella ja liikunnalla on suhteessa toisiinsa. Yritän nyt malttaa pysyä levossa, enkä treenaile edes kotona yhtään mitään, en edes mitään "ihan pikku juttuja", kuten tasapainoharjoituksia tai aukikiertotreenejä. Tiedän että on paras levätä, ihan sama miten paljon tekisi mieli harjoitella ja miten pieniltä ja vaivattomilta liikkeet tuntuisivatkaan. Se hyvä puoli tässä kuumeettomuudessa on, että keho ei varmaankaan ole niin suuren rasituksen alla, että toipumiseen pitäisi varata paljon aikaa. Itseasiassa juuri satuin lukemaan Hesarista juttua toipumisesta ja liikunnasta, ja siellä lääkäri puhuu "muutamasta päivästä", jotka riittävät toipumiseen, ja nekin ilmeisesti viittaa siihen, että jos on ollut kuumetta. Näin siis oletan, että olen maanantaina jo ihan kunnossa.
Kuuma mustaherukkamehu on parasta juomaa sairaana :) tuossa myös herkutteluni, suklaamantelia ja valkosuklaa-vadelma. Näyttää ehkä vähän säälittävältä "herkuttelulta", mutta noita on mennyt jo pari tässä illan aikana..
 Tämä viikonloppu menee siis näissä merkeissä.

ps. Tiistaina saadaan aika varmaan tietää, esiinnytäänkö me kevätnäytöksessä vai ei :) Ainakin toivottavasti, koska kai sitä pitäisi alkaa tässä pikkuhiljaa jo harjoitella, ja eihän meillä ole vielä edes mitään koreografiaa, tai edes teemaa!




perjantai 6. helmikuuta 2015

Pohdiskelua spagaateista

Tämä on kuva-arvoitus :D
Kuten monesti olen ilmaissut, on tavoitteenani päästä spagaatiin. Perinteinen jalka eteen ja taakse on joskus minulta onnistunut, mutta keskispagaati ei milloinkaan. Kun yritän tehdä sitä, en edes tunne esim. sisäreisissä mitään venytystä, vaan tuntuu yksinkertaisesti siltä, että jalat naksahtaa lonkista paikoiltaan. Tämän takia en ole sitä juurikaan edes treenannut, edes nuorempana, koska pelkäsin että saan jalkani sijoiltaan. Nyt viimeaikoina olen hieman tutkinut spagaatin anatomiaa ja olen todennut, että kyseessä saattaakin ehkä olla pikkuruiset lihakset tuolla lantionseudulla, mitkä on vaan niin kireet ( = ei tottunut tuollaseen sivuttaiseen venymiseen), että aiheuttaa tunnetta "pian naksahtaa". Ja sanon tähän väliin, että mulla ei ole mitään fyosioterapeutin tai minkään koulutusta, en siis lihaksistoa tunne sen paremmin kuin mitä kukatahansa youtubea ja googlea plärännyt henkilö. Eli jos huomaat että kirjoittelen ihan läpiä päähän ja tiedät itse paremmin, kuulen kommenteissa mielelläni enemmän aiheesta!

Katselin tällaista videota, mikä oli mielestäni ihan silmiä avaava.


Nostan muutaman esimerkin: kohdassa 0:25 esitellään lihas pectineus, jonka tehtävä on lähentää lihaksia (t: wikipedia) ja 0:38 kohdalla esitelty obturator externus on ilmeisesti aukikiertoon liittyvä ömm lihas/jänne mikäköhän onkaan. Kohdasta 01:10 eteenpäin näytetään joitakin lihaksia, jotka venyvät spagaattiasennossa. Itselleni näiden lihasten "oikea" näkeminen helpottaa ajatusta, että siellä ne on munkin ihoni alla, ja on aivan mahdollista munkin venytellä ne niin hyvin, että pääsen tuohon asentoon. En ole varma, onko olemassa jonkinlaista tutkimustietoa siitä, etteikö perusterve ihminen anatomiansa puolesta voisi päästä spagaattiin, tai että se olisi vaan mahdotonta joillekin. Itse ainakin yritän vielä ahkerasti, katsotaan jos vaikka kesään mennessä olisi tapahtunut jonkinlaista edistystä jo ;) ps. en todellakaan tiedä, mitä tuo ihme pilinä on olevinaan tuon videon aikana :DD Olin hieman huvittunut muuteskin ton koko videon olemuksesta kun sitä ekaa kertaa katselin.

No mitäs minä olen nyt sitten ihan konkreettisesti tehnyt sen eteen, että saisin tämän middlesplitsin? Olen kolunnut youtubea ja löysin aivan e-rin-o-maisen tavan venytellä keskispagaattiin, nimittäin käyttää seinää apunani! Kas tässä:


Peppu vasten seinää ja jalat alas! Tässä on muuutama todella hyvä puoli: asennossa voi oikeasti rentoutua, jolloin lihasten venyminen onnistuu todennäköisemmin. Esimerkiksi eräässä aiemmassa postauksessa esittelin ns. sammakkoasentoa, josta olen tykännyt myös hyvin paljon, mutta siinä ongelmana on se, että joudun koko ajan jännittämään itseäni, että yksinkertaisesti pysyn siinä asennossa, enkä retkahda niin että sattuu. Tässä voi hyvin antaa lihasten rentoutua niin, ettei mikään paikka tutise. Toinen hyvä puoli on se, että painovoima tekee puolestani työtä ja pitää lajat alhaalla. Välillä painan jalkoja itse siihen korkeuteen, mikä tuntuu hyvältä ja sitten jään vaan siihen. Jalkalistoihin on vielä matkaa, mutta eiköhän se siitä ;) toi seinä on myös siitä hyvä, että siihen voi tehdä vaikka teipillä pieniä merkkejä, jolloin omaa edistymistä voi seurata ihan konkreettisesti.

Sitten maininta vielä siitä ns. normispagaatista. Siihen pääsen edelleen, toki vaivoin, mutta olen alkanut treenata sitä uudelleen vähän eritavalla. Se mihin minä pystyn, ei nimittäin kelpaa balettimaailmalle! Omassani siis lantio leviää vähän sinne sivulle, kun baletissa lantion pitäisi näyttää tiukasti eteenpäin spagaattia tehdessä. Yritin piirtää Paintilla hienoa hvainnollistavaa kuvaa, mutta jo 2min räpellyksen jälkeen päätin etsiä googlesta saman asian ajavat kuvat xD

Molemmat lonkat näyttää eteenpäin


Tässä esimerkkinä omani, vääränlainen asento, missä tuo oikea lonkka vähän leviää tuonne sivullepäin.

Periaatteessa jos molemmista lonkkaluista lähtisi vaikka laser-valo, niin ne osoittaisi eteenpäin, kun omassani oikean lonkan laser lähtisi tuonne vinoon. Vähän ontuva selitys xD No kuitenkin. Nämä on kaksi eri asentoa jotka venyttää eri kohdista takareittä. Pääsen siis ns. huijausasentoon, mutta sitten tossa missä pidetään noi lonkat eteenpäin, se tuntuukin huomattavasti kovemmalta takareidelleni, enkä pääse alas asti :( Eli siinäkin olisi treenattavaa.

Lähdenkin tästä samantien tekemään vähän jumppaa ja venytyksiä. Mulla alkoi eilen se uusi työ, jota olen jännittänyt ihan sairaasti, ja sen takia keskiviikon ja torstain vatsa- ja reisijumpat jäi tekemättä. Keskiviikkoilta meni siihen kun yritin harjoitella kotona niitä työtehtäviäni ja eilen torstaina, jännittävän työpäivän jälkeen ajattelin, että olen ansainnut lepoa ja Runebergin tortun :DD Eli nyt siis tekemään rästijumppaa!

maanantai 2. helmikuuta 2015

Syömään!

En ole tainnut tehdä kuin yhden ruokapostauksen tänne blogiin, eikä tämän ole tarkoituskaan olla ruokablogi sinänsä, mutta ilokseni kerron tänne nyt muutaman sapuskan, jota olen popsinut viimeisenä parina päivänä.

Olen vihdoin ja viimein onnistunut lopettamaan jatkuvan suklaan mässytyksen. Pari vuotta olin kauheessa suklaakoukussa, tuntui että mun pitä joka päivä saada päivällisen päätteeksi se Geisha-patukka tai Fazerin chili-suklaapatukka. Tulin oikeen kiukkuseksi jos en sitä saanut. En muuten silleen hirveesti herkutellut, mutta lopulta mua alko ärsyttää
  1. jokapäiväinen suklaansyönti
  2. se että jokainen patukka maksaa n. 50 senttiä, ei siis tuu ihan halvaksi se touhu (opiskelijalle)
  3. muutenkin inhotti ajatus, että on jotenkin pakkomielteinen sen patukan suhteen
 Joten joulun jälkeen koin oivan sauman lopettaa suklaan jatkuvan mutustelun. Olin vuodenvaihteen jälkeen melkeen pari viikkoa reissussa, jolloin ei tullut herkuteltua ollenkaan. Tai ravintolassa syötiin kyllä joka päivä, mutta en ostanut yhtään karkkia tai mitään sellasta hyvällistä. Nyt voin ilokseni ilmoittaa, ettei mieleni vieläkään tee mitenkään pakottavasti suklaata! Vaikka tuo mies on pari kertaa mulle suklaapatukan tuonut ja olen sen syönyt, ei ole onneksi kierre päässyt taas alkamaan.

Tässä postauksessa keskityn nyt kuitenkin perus aamu- ja välipaloihin ja päivällisiin, mitä normaalisti syön. En ole ihan varma, miksi tuo suklaajuttu piti edes kertoa tuohon alkuun :D en tiedä oliko mulla joku ajatus sille. No, samapa se. Tässä tulee seuraavaksi kuvasarjana lauantaipäivän mutustelut:

Tässä ekana perus aamiaiseni. Teen tän lähes aina, kun ei ole aamulla luentoa tai on kokonaan vapaapäivä. Kaurapuuro on noms, mutta yksinään vähän tylsää. Tykkään lisätä jonkun marjaisan piltin sen sekaan sekä banskun :) hilloa laitoin joskus, mutta siitä tuli niin kauheen makeeta aina ja sitte mietin kaikkia sokereita jne. ja tulin siihen lopputulemaan, että piltti on parempi. 


Kaikki tarvittavat ainekset. Vesi on jo kiehumassa :)


Tämä on henk.kohtaisesti suosikkini, myös mustikka&omena tulee hyvänä kakkosena.




Puuro on keitetty, piltti heitetty päälle ja banaanikin pilkottu. Ja kahvi odottaa maitoloraustaan :D

Voilá, aamiainen on valmis! Tähän ei mee varttia kauempaa. Ja kyllä, asettelen nuo banaaniviipaleet AINA tollee nätisti puuron reunalle, vaikka söisin yksin enkä ottaisi kuvia xD

 Sitten välipalaan. Olen aika mielikuvetukseton välipalojen suhteen, omia suosikkeja saa kommentti-osuudessa kertoa. Tässä on perus ruisleipä juustolla, mansikkateetä 0.5l, vettä ja omena. Nyt tunnustan, että pistin tuon punaposkisen omenan tuohon tolleen siksi, että näyttää kuvassa hyvältä. Kuvan oton jälkeen kuorin ja viipaloin sen :D

Myllätty sohva taustalla ja Ikea-jakkara toimittaa pöydänvirkaa...

 Päivällisenä oli tällä kertaa yksinkertaisesti vaan kasviksia, nuudelia ja raejuustoa. 95%:sesti syödään miehen kanssa samaa ruokaa, mutta välillä teemme erikseen omia suosikkejamme. Koska minä en syö lihaa (muuta kuin kalaa), mieheni tykkää välillä tehdä itselleen spagettibolognesea. Silloin minä yleensä teen jonkun nuudelikasvishässäkin itselleni. Tällä kertaa mulla oli porkkanaa, sipulia, parsakaalia ja kukkakaalia tuoreena sekä currynmakuisia nuudeleita.


Pannulle vaan koko konkkaronkka! Samalla laitetaan nuudeleille tarkoitettu vesi liedelle odottamaan kiehumista.


Laitoin mausteeksi muistaakseni yrttisuolaa, mustapippuria, chilimausteseosta ja currya. Lisään yleensä n. 1-2dl vettä, että mausteet leviää kasviksiin hyvin ja kasvikset imee hiukan vettä, tullen samalla hiukan pehmeämmäksi. Ja mausteet imeytyy kasviksiin myös paremmin.

Nuudelit keitetty ja kasvikset paistettu, valmista tuli! Päälle vielä muutama lusikallista raejuustoa. Noms noms!!

En ole mikään maailman paras kokki, mutta mielestäni tekemäni ruoka on ihan hyvää ja monipuolista. Siinä oli lauantain pöperöt! Jos joku ihmettelee, että aika vähän koko päivän ruuaksi, niin voin sanoa, että nukuin myöhään, keskipäivän tienoille. Lisäksi yleensä arkena tähän määrään tulee lisäksi vielä koululounas.

Sitten sunnuntain kimppuun! Söin tismalleen saman aamupalan ja välipalan, joten siirryn suoraan päivälliseen: parsakaali-juustokeittoon. Olen modannut ohjetta (joka löytyy täältä )hiukan, mutta en ole vielä täysin tyytyväinen lopputulemaan.

Ainekset: parsakaalia, vettä, kermaa maustamatonta tuorejuustoa, sipuli ja valkosipuli + suola ja mustapippuri

Parsakaali keittyy siellä vedessä sipulin ja valkosipulin kanssa. Ai niin onhan siellä kasvisliemikuutiokin!

keitin parsakaaleja n. 10min, heitin sekaan suunnilleen 1/3 tai puolet kermasta sekä tuorejuuston, sekoitin ja lämmitin vähän aikaa. Ja lisäsin mausteet. Ja tämmöstä tuli! Olen surkea kuvaaja, joten en onnistunut saamaan keittoa erityisen kerkullisen näköiseksi, vaikka se sitä mielestäni olikin. Taustalla ihastuttavan nyrpeä kissamme <3

Olen ajatellut lisätä tuohon parsakaalikeittoon myös kukkakaalia. Se voisi sopia siihen aikas hyvin ;) Tällä kertaa keittoon lorahti vähän liikaa vettä suhteessa juuston määrään, mutta oli se silti mielestäni ihan hyvä illallinen.

Sitten tullaankin jo tähän maanantaihin. Tässä taas kerran kuva siitä: 


Maitokahvi, vettä, piltti sekä omena ja puolikas rasia raejuustoa, jäänyt lauantailta.

Aamupala oli kerrassaan loistava, eikä tarvinut juurikaan valmisteluja. Kahvin keittymisen aikana kuorin ja viipaloin omenan raejuustorasiaan, done. Ja tuolla kesti helposti aamusta melkein neljään asti, eli varsin täyttävä annos myös!

Alussa paasasin hirveen hyvällä omatunnolla, että "en oo kyl herkutellut sitte yhtään!!" mutta nyt tunnustan, että tunti sitten söin laskiaispullan, mikä oli aivan erityisen maukas! Mutta laskiainen on vaan kahesti(?) vuodessa, joten se suotakoot :) Illalliseksi vielä tuota eilistä parsakaalisoppaa, noms!

Kommentteihin saa lisätä aamupalaksi ja välipalaksi sopivia pikkuannoksia. Olen koittanut välttää jatkuvaa leivänsyömistä välipalana, en siksi että välttelisin hiilihydraatteja, vaan lähinnä siksi että haluan vähän monipuolisempaa sapuskaa joka päivälle. Olen syönyt aika lailla tällaisen kaavan mukaan nyt parin kuukauden ajan ja olen kyllä ollut varsin tyytyväinen, vaikka en leivälle olekaan hirveen montaa "korviketta" keksinytkään.

Ensi kerralla varmaankin juttua venyttelystä, mulla on jo aivan mahtavia kuviakin otettu ;D