torstai 28. tammikuuta 2016

Kiireinen viikko takana + itsesääliä

Moi!
Opintojutut on puskenut nyt niin täysillä niskaan, etten ole paljoa ehtinyt kirjoitella, tai edes treenata mitään ylinmääräistä baletin saralla. Viime viikonloppuna mulle tuli gradusta "pieni" ahdistus päälle ja siitä levisi vähän sellainen kokonaisvaltainen eksistentiaalinen kriisi, mutta olen nyt jo selvinnyt siitä :D
Tämä ja oikeastaan viime viikkokin on mennyt pitkälti yliopistolla kyhjötttäessä: kirjastolla, tietsikkaluokassa tai hiljaisessa opiskelutilassa. Huomenna mulla on tentti, johon olen tässä lukenut jonkin verran, ja sunnuntaina piti olla yhden jutskan deadline, mutta eilen tulikin viestiä että palautuspäivää siirretään viikolla eteenpäin, joten mun tämä viikonloppuni on sittenkin hiukan vapaampi! Olin aikatauluttanut tämän viikon sunnuntai-iltaan asti ihan täyteen opiskelujutskia, mutta toi dediksen yllättävä siirtyminen helpotti mun loppuviikkoani huomattavasti. En ole siis kerjennyt treenailla tällä viikolla oikeen lainkaan. Maanantaina menin kyllä tomerasti Bodybalanceen, vain huomatakseni että tunti oli peruuttu! Samaan aikaan alkoi toki muitakin jumppia eri saleissa, mutta minähän en mihinkään tyhmään kahvakuulaan mene, joten käännyin vaan kannoillani ja suuntasin takaisin kotiin :'D Tiistaina olin suunnitellut meneväni joogatunnille, mutta en viitsinyt keskeyttää saavuttamaani semi-flow -tilaa, joten jäin mielummin kirjoittelemaan elektrokortikogrammia käsittelevää miniesseetäni. Keskiviikkona päätin nukkua myöhään ja puurtaa iltapäivästä iltaan, joten ei jumppia silloinkaan. Vielä tämä päivä menee valmistautuessa huomiseen tenttiin (paitsi nyt kirjoitankin blogia, hups), ja tentin jälkeen huomenna ajattelin vielä painaa miniesseiden parissa. Sitten ajattelin pitää lauantain ja sunnuntain vapaana :) Paitsi että heh, yliopisto pitää sellaisen tapahtuman lauantaina, mihin saa tulla kuuntelemaan neuro-aiheisia luentoja, joten ajattelin mennä sinne xD Eli en oikeen vieläkään irtaudu henkisesti tästä aiheesta. Mutta kun luennon aiheet kuulosti niin kiinnostailta! Ja ehkä siellä on eri fiilis, kun salissa on paljon monitieteistä porukkaa ja se on lauantai-illasta, niin se ei tunnu normiopiskelulta?

(Huom. seuraava osio sisältää hirveetä valitusta ja ulinaa, be prepared)
Balettitunneilla olen kuitenkin ollut kaikesta kiireestä huolimatta ihan normaalisti. Tunnit on mennyt, noooh ihan hyvin. Huomaan ihan selvän eron, jos olen balettipäivänä ollut jumppatunnilla tai muuten liikkunut ja venytellyt, tai jos olen kyyhöttänyt tietokoneella ja mennyt siitä balettiin, niin kuin tällä viikolla on valitettavasti ollut. Olo on paljon jäykempi ja raskaampi, vaikka teenkin aina perusteelliset 10-15min kestävät lämmittelyt ennen tuntia. Kärkitunnilla tehtiin samoja juttuja kuin viimeksi, tosin nyt tehtiin tangolla uusi sarja, missä oltiin tankoon päin ja noustiin vähän vuorojaloin demi-pointtiin ja pointtin ja venytelttiin nilkkaa. Koska en vieläkään pääse sinne ihan kärjen reunalle asti, mulle tuli kauheen huono fiilis sen tunnin jälkeen. Harmitti, kun mun nilkat on niin paskat ja tuli sellainen "ehkä mun fyysinen kyvykkyyteni ei vaan riitä kärkitossuille" -fiilis, mut sitten mietin että nyt nainen oikeesti. Mulla on jopa kolme, k-o-l-m-e kärkituntia takana, ja olen nyt jo että nyyh miksen kehity tarpeeksi? Se, että mun nilkat vahvistuu ja notkistuu on pitkä prosessi, mikä todennäköisesti kestää kuukausia, jopa vuoden ennen kuin pääsen hyvin, tukevasti ja näppärästi koko kärjelle seisomaan. Ihan turhaan inisen että miksen NYT HETI ONNISTU JO! En ole kuiteskaan oikeen ikinä venytellyt ja koittanut notkistaa nilkkojani. Vaikka luistelussakin kyllä lapsena ja nuorena ojennettiin nilkkaa, niin luistin on kuitenkin sen verran iso ja tönkkö jutska jalkaterässä, että siinä ei ikimaailmassa saa nilkkaa sillä tavalla suoraksi, kuin mitä baletin kärkitossuissa tehdään. Tai muuten on luistimen nauhat aivan liian löysässä :D Pitäis vaan jotenkin päästä sen huonommuuden tunteen yli ja hyväksyä mun lähtökohdat, ja keskittyä treenaamiseen. Eli kärkitossut vaan kauniisiin jalkoihin (heh) ja harjoittelemaan, ei siinä muu auta. Ja kai mun olisi ihan hyvä olla itselleni vähän armollinen, ja antaa aikaa kehittyä, ennen kuin tuomitsen itseni surkeeksi paskaksi. Etenkin tällä hetkellä mulla on vähän plääh-fiilis, kun en tosiaan ole ehtinyt yhtään kotona harjoitella, jumpata tai venytellä, niin ei ole mitään kehitystäkään luvassa. Viikonloppuna sitten, kun kiire helpottaa...

Tiistain balettitunnit oli ihan ok, paitsi että jos viime viikolla oli hyvät keskilattiapiruetit, niin tällä viikolla ne oli kadoksissa. Ehkä pari onnistui ihan hyvin, mutta muuten ne meni vähän meh. Chaîne-piruetit meni ihan hyvin kai, mutta mulle tuli niistä ihan järkyn huono olo, alkoi oikeesti oksettaa vimpan tunnin jälkeen! Mentiin balettitunnin jälkeen Prismaan, ja vielä sielläkin mulla oli etova olo niiden piruettien jäljiltä, yyh. Muuta balettiin liittyvää mulla ei oikeen tällä kertaa ole kerrottavana. Eikä ole edes kuvia, höh! Mulla on nyt ollut aika paljon perus jumppatrikoot + toppi + pitkähihainen -yhdistelmää, koska olen tullut suoraan yliopistolta ja koittanut suunnitella sellaiset vaatteet, missä mun ei tarvis koko arsenaalia vaihtaa pukkarissa. Siksi on nyt menty aika perus jumppavaatteilla. Vaikka vannoin itselleni syksyllä, että teen vain sen yhden treenivaatetilauksen (koska siitä tuli aika kallis), niin säännöllisin väliajoin eksyn Dancedirectin tai Porsellin sivuille, ja olen vähän jo sikenyt silmäni joihinkin pukuihin.... Ehkä sitten keväämmällä.

Loppuun vielä vähän tämän kirjoituksen teemaan sopiva meemikuva:
Nyt takaisin tenttiluvun pariin, heippa!

2 kommenttia:

  1. Mä luulen että kun on ollut niin täpinöissään kärkitossuista ja sitten kun se totuus on että se on vaativa laji eikä kehitystä tapahdu yhdessä yössä tai edes viikossa niin se on vähän kuin märkä rätti kasvoille.
    Vaikka tietysti järjellä tietää että eihän ne ballerinat ihan ilman työtä tule niin taitaviksi ja että homma joka näyttää helpolta vaatii oikeasti raskasta työtä, niin kyllä se pää silti olettaa että kyllähän mä nyt jo viimestään parin viikon päästä liihottelen kuin paremmatkin ballerinat ikään kärjillä menemään.
    Mä huomasin että kun on tuolla jäisillä kaduilla joutunut jännittämään että pysyy edes kävellen pystyssä niin balettitunti oli kahta raskaampi kun koko kroppa oli jotenkin kamalan jumissa.

    Tsemppiä, ehkä seuraavalla tunnilla sujuu jo taas paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D No mä en ole ollut itsestäni niin optimistinen, että olisin kuvitellut liihottelevani vielä pitkään aikaan, mutta tossa on varmasti perää että kun odotti tätä sen verran innoissaan, ja sitten huomaakin olevansa ihan surkea, niin tulee jotenkin entistä epäonnistuneempi olo. Ja mietinkin itsekseni että miksi oikeesti oon valinnut itselleni näin vaikeen harrastuksen :D
      Kiitos paljon!

      Poista