sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Sunnuntai

Tänään meillä oli tanssiopistolla extra-treenit (miksi, saatte tietää vajaan kahden viikon päästä! ;>), jossa oli porukkaa vähän kaikista ryhmistä. Mulle tuli kauheen nostalginen olo niistä kaikista pikku-tanssijoista kun muistelin, miten itsekin olin joskus pikku-tanssija ja pikku-luistelija. Kiinnitin huomiota, millä tavalla opettajat puhui ja ohjeisti siellä treeneissä, kun paikalla oli pieniä: kaikki oli jokseenkin ylimalkaista, puhe hidasta ja selvää. Verestelinkin tänään muistoja siitä, miten mun äitini on kuskannut mua ja mun siskoani kaikenlaisiin treeneihin: oli jääajat, "kuivatreenit" peilisalissa ja sunnuntaisin luistelua tukeva tanssitunti. Lisäksi mulla oli jossakin vaiheessa luistelun parina se jazz-tanssi. Vaikka treenejä tuntui olevan aika paljon tälleen jälkikäteen muisteltuna, ehkä 3-4 noita kaikkia jääaikoja ja muita luisteluun/tanssiin liittyviä treenejä viikossa, niin en kyllä koe että mun lapsuus olisi ollut jotenkin ylisuorittamista. Enemmän tai vähintäänkin yhtä paljon mulla on muistoja pihaleikeistä ja pleikkarinpelaamisesta kaverin kanssa jne. Ainoa mistä olen ilmeisesti jäänyt vähän paitsi, on ollut erilaiset telkkariohjelmat. Joku aina välillä ihmettelee, kun jossakin yhteydessä tokaisen etten ole katsonut jotain suosittua ysärilastenohjelmaa, koska siihen aikaan oli aina treenit. Mutta sen muistan, että aina joidenkin harkkojen jälkeen telkkarista alkoi sopivasti sellainen tv-visailu kuin Voitto kotiin! jota juonsi se Nicke Lignell :D Sitä mää tykkäsin katsoa :'D
     Äitimme on hyvin ompelutaitoinen ihminen (ammatiltaan kun on joskus ompelija ollutkin :D) ja hän on meille monet harkka- ja näytöspuvut ommellut, kisapuvut yleensä tilattiin muualta mutta jos niihin tehtiin joku kollektiivinen lisäys, se oli meijän äitin toteuttama. Oli myös jos jonkinmoista seuran kakkuarpajaista ja muuta, mihin äiti aina laittoi oman panoksensa. Muodostelmaluistelussa meillä oli joitakin äitejä joukkueen huoltajina, jotka kiersi kisoissa mukana, mutta meidän äiti tykkäsi aina jäädä vähän taka-alalle ja kontribuoi sitten näiden kakkujen ja ompleuksien muodossa. Olen vasta tälleen aikuisena ymmärtänyt, miten paljon lasten harrastukset voikaan vaikuttaa myös vanhempiin. Tai että ei riitä että dumppaa kakaran treeneihin ja maksaa lukuvuosimaksut, vaan siihen liittyy paljon muutakin, mitä lapset ei varmaan ymmärrä. Eikä tarvikaan. Tänään tuolla harkoissa oli hauska myös huomata, että osa lapsista istui hiljaa ja kuunteli tarkkaavaisesti opettajaa, ja sitten taas oli se porukka, joka kuhisi jatkuvasti ja jolta juttu ei lopu ikinä. Olen itse niin vieraantunut lapsista, että musta on aina hauska tehdä jonkinlaisia havaintoja niistä ja tarkkailla niitä :D Hmm kuulostan ehkä jo vähän creepyltä xD Pienissä osissa lapset on jees ja ihan mielenkiintoisia, mutta en kyllä missään nimessä voisi kuvitella olevani esimerkiksi ala-asteen luokanopettaja. Tunti-pari aina silloin tällöin riittää mulle näiden havaintojen tekemiseen vallan mainiosti.
     Treenien jälkeen kävin kaupassa ja huomasin, että olen selvästi saavuttanut sen iän, jossa omaan ulkonäköön ei enää jakseta kiinnittää niin hirveästi enää huomiota. Tai "sen iän" on vähän huonosti muotoiltu, koska moni toki haluaa näyttää aina fiksulta kodin ulkopuolella, iästä riippumatta. Mutta erityisesti ehkä nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa on yleistä olla aina kovin huoliteltu ihan vaan kauppareissuakin varten, ja vaikka ovesta lähdettäisiin ulos treenivaatteissa, sekin on tarkasti valittu, hyvännäköinen kokonaisuus. Ja no, sitten olen minä :D Ajattelin että capri-mittaisten jumppahousujen kanssa tulee vilu (ei kyllä olis tullut....), joten polvipituiset säärystimet sopii siihen hyvin. Ja kirkkaanpunaiset Vans-kopiot. Ja kissapaita. Ja Puman pinkki alennuksesta ostettu tuulitakki. Koko helahoidon kruunaa tietysti tyylikäs nahkainen käsilaukku, mikä ei ole millään muotoa sporttinen :D

Kunnon kassialma!
Kaupasta muuten ostin ihania meloneita! Mun ehdoton suosikkini on se vihreekuorinen, missä on oranssi sisälmys. Onko se nyt sitten cantaloupe? Mä olin luullut että se oranssilihainen on hunajameloni, ja se sellainen keltainen kuori ja väritön sisältö on cantaloupe, mut ilmeisesti onkin just toisin päin, ainakin kaupan hintalappujen mukaan. Kuitenkin, toi oranssi on niiiiin maailman parasta, jos olisin rikas niin mulla olis joka armas päivä tota melonia jääkaapissa! <3 Suunnilleen 600g maksoi reilu 2e, ja kuoret painaa, eli mun mielestäni se on silleen semikallis hedelmä, mutta ei mikään mahdottomuus ostaa välillä. Kuvassa on puolet siitä 600g palasesta pilkottuna, eli euron per tollanen annos... Huoh tätä opiskelijaelämää. Lisäksi ostin ihan tavallisen minivesimelonin. Teinkin niistä oivan sunnuntaibrunssin itselleni leffaevääksi. Katosin Netflixistä sellaisen kuin Dark Summer, mikä oli aivan paska, älkää katsoko. Hukkaan meni se puolitoistatuntinen.

Jälkiuunileipää, appelsiini-mandariini teetä sekä cantaloupe(?)- ja vesimelonia ja viinirypälettä

     Nyt illalla ajattelin vielä tehdä viikon jumpat putkeen. En nyt millään saa kiinni tästä jumpparutiinista! Maanantai alkaa aina hyvin swan armsilla, mutta sitten "tulee aina jotain ja jotain", jolloin en vaan saa aikaseksi levittää mattoa ja laittaa jumppaa pyörimään. Kyse ei varmastikaan ole edes ajanpuutteesta, koska illalla tulee helposti istuttua koneella tyhjänpanttina tunnin tai enemmänkin. Tällä viikolla kävin muuten yo-liikunnan yinjoogassa! Se oli ihan kiva kokemus. Täytyy kyllä sanoa, että tykkään ihan tavallisesta joogasta enemmän. Tossa yinissä tehdään hyvin pitkäkestoisia venytyksellisiä asanoita ja yhdessä asanassa ollaan noin 4 minuuttia putkeen. Eli jos normi joogassa lihaksissa tuntuu ainakin vähän, niin tää yin ei ole kyllä yhtään tippaa sellaista. Täytyy olla kunnolla vaatteitakin päällä, tai muuten tulee kylmä. Se oli vähän mun mielestä silleen tylsääkin, vaan olla samassa asennossa se 4min, mutta toisaalta sitten taas siinä korostuu se joogan henkinen puoli enemmän. Kyllä mä varmaan tulen jatkossakin ainakin silloin tällöin siellä yinjoogassa käymään, mutta suosin sitä normijoogaa varmaan enemmän :) Paitsi että ne normijoogat on aamulla niin aikasin, että voi olla ettei tuu ainakaan ihan joka viikko mentyä :D

Tästä tuli nyt vähän tällaista sekavaa höpinää tästä päivästä. Normaalisti en pidä sunnuntaista yhtään, mutta tämä on kyllä ollut kiva päivä :)

6 kommenttia:

  1. Haha, itekään en jaksa "laittautua" kauppaan tms pikkureissuille ja ravaan asioilla mitä ihmeellisimmissä vaatteissa. Talvella muistan menneeni kauppaan miesten toppatakissa, kengissä ja lököreissä, mutta tän lisäksi mulla oli käsilaukku ja kukkasomisteinen nuttura päässä :'D.
    Veikkaan, että tuo liittyisi enemmän jotenkin vakituisessa suhteessa olemiseen (tuntuu siltä, kun lähipiiriä ja itseä tarkkailee). Tai itse ainakin välitin tosi paljon mun ulkonäöstä vielä kolme vuotta sitten, mutta poikaystäväni tapaamisen jälkeen se pikkuhiljaa hiipui... Joskus on silti kiva laittautua ihan vaan kouluunkin (ehkä muutaman kerran kuussa), koska siitä tulee hieno olo ja meikkaaminen on kivaa :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että liittyy tohon suhdestatukseen. Meillä tulee itseasiassa ylihuomenna huikeat kahdeksan vuotta yhdessäoloa täyteen :) Kyllä itsekin monesti laittaudun, kun lähden yliopistolle, mutta viime keväänä käydessäni töissä en jaksanut laittautua kyllä yhtään. Yleensä jouduin heräämään jo kuuden aikoihin, ja työpaikkoina olivat eri ala-asteet, niin en nähnyt syytä laittautua niitä mukuloita varten :D

      Poista
  2. Haha, lukeudun kans tuohon, ettei jaksa panostaa omaan ulkonäköön niin paljon koko aikaa. Iän myötä on mukavuudenhalu vaan korostunut, joten kauppaan mennään ennemmin harmaat kollarit kuin mustat nahkahousut jalassa :D Kouluun jaksaa laittaa eri tavalla, mutta ah sitä hetkeä kun pääsee kotiin ja saa vaihtaa vanhoihin ja kuluneisiin ja MUKAVIIN lökövaatteisiin :'D
    Itse asiassa mulla oli teininä niin, että kotona(kaan) ei voinut käyttää mitään lökävaatteita, vaan päällä oli "ne paremmat" vaatteet hiuksia ja meikkiä myöten.

    Mutta joo, tuli mieleen tuosta jumpparutiinin ylläpidosta, että olen itsekin sellainen, joka ei saa ylläpidettyä rytmiä ja aina eteen tulee jotakin tärkeämpää. Mä aloitin vastikään lenkkeilyn (nyt kun kuntokin sen sallii) ja jotta saisin pidettyä rytmistä kiinni, päätin että joka toinen päivä vedän lenkkarit jalkaan ja hölköttelen sen puolen tunnin lenkin. En ajattele sitä sen enempää, koska muuten keksisin kaikkia verukkeita olla tekemättä niin.
    Joten kun päättää että okei, mä teen vaikka joka toinen ilta sen jumpan, niin silloin mä vedän treenivaatteet päälle ja olen ajattelematta sitä sen enempää ja vaan teen. Vaatii itsekuria jonkin verran, mutta olo on paljon parempi kuin mitä skippaisi koko treenin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, heti kun pääsen ovesta sisään takaisin kotiin, vaihtuu housut lököhousuihin ja rintaliivit lentää pois :D Ja hei mulla oli ihan sama juttu, teininä en voinut kuvitellakaan että edes kotona voisin pukeutua mihinkään oloasuun, AINA piti olla omalle tyylille (eli jonkinlainen rock/punk/hippi) uskollinen :'D
      Mulla sitten ei toi rytmin ylläpitäminen ole hirveen hankalaa, mutta sen rytmin luominen on se kaikista tuskaisin juttu. Olen rehellisesti nyt kuukauden yrittänyt saada tätä jumpparytmiä urautumaan, mutta ei niin ei -.- tosin nyt näyttää jo valoisammalta, kun tosiaan sunnuntaina pääsin vähän jumpan makuun :) Mutta sitten taas eilen jäi swan arms tekemättä, koska ''kävin jo pilateksessa tänään''. No kai se oli ihan hyväksyttävä syy...

      Poista
  3. Jäi vähän harmittamaan kun en päässyt tulemaan sunnuntaina sinne extra treeneihin :( Noh tällä viikolla sitten, kun ei ole mitään menoa.

    Toi on kyllä aika perus mitä muutkin kommentoijat ovat sanoneet, että eipä sitä hirveesti aina jaksa miettiä mitä päällensä laittaa kauppaan :D Ite tykkään kyllä laittautua ja miettiä mitä laitan päälleni jos lähden keskustaan ym. mutta en aina. Joskus tulee vaan semmoisia päiviä et vetää vaan ekat vaatteet päällensä mitä löytää :D Huomaa tässä "aikuistuessa" et pystyy lähtemään keskustaankin ilma meikkiä ja tukka laittamatta. Lukio aikoina ei olisi mitenkään onnistunut.

    Voisi itekin ryhtyä tekemään enemmän noita Mary Helen Bowersin lihaskunto reenejä ihan säännöllisesti :) Ne kun eivät kestä sen vartin korkeintaan ja eipä tarvitse ite keksiä että mitäs lihaskuntoliikkeitä nyt tekisi.
    Tälleen btw toi sun hedelmä lauttanen näyttää herkulliselta :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mää kyllä voin suositella noita MHB-jumppia! Omia henk.koht. suosikkejani ovat Inner Thighs, Outer Thighs & Hips ja Lean Legs & Buns. Suosiolla jätin sen yhden pakaratreenin pois ku tuntui että kuolin joka kerta kun tein sitä... Ja kiitos, hedelmät olivat kerrassaan maukkaita :)

      Poista