keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Tanssipäivitystä

Tämän viikon tanssitunnit ovat menneet päällisin puolin ihan hyvin. Voisin kertoa tuosta lindy hopista tällä kertaa hieman enemmän :)
Maanantain lindyhoppailut meni ihan mukavasti ja opinkin uusia askeleita! Käytännössä tunnit toimivat niin, että me ollaan isossa piirissä, ja parinvaihto tapahtuu niin, että naiset hyppäävät aina yhden askeleen vastapäivään. Jos on tullut tunnille oman parin kanssa, sitä ei ole pakko vaihtaa jos ei halua, mutta me miehen kanssa päätettiin, että on ihan kiva harjoitella myös erillään. Voin vaan kuvitella, miten helppoa on sille omalle tutulle parille valittaa aina epäonnistuessa, että "älä nyt tee noin, aina otat ton askeleen ihan oudosti, tee nyt näin" jne. kauheeta valitusta :D Pohdittiin asiaa yhdessäkin, että kun pari on tuttu niin tulee ehkä helposti syytettyä sitä, eikä niinkään keskity niihin omiin virheisiin. Sitten kun on tuntemattoman kanssa niin täytyy oikeesti ottaa itselle se vastuu omasta tanssimisesta, eikä pistää virheitä toistemme piikkiin (tällaisia hirveitä kusipäitä kun näköjään olemme toisillemme :'D). Lisäksi tuntemattoman parin kanssa oppii oikeasti sitä tanssia vähän eri tyyleillä. Vaikka kaikki tanssisikin ihan oikein, niin jokaisella on sellainen oma persoonallinen ote siihen tanssiin, niin on kiva jo alust asti tottua, että jonkun toisen parina se tanssi voi tuntua hyvinkin erilaiselta, kun oman vakiparin kanssa voi ns. jämähtää tietynlaiseen tyyliin. En oikein tiedä osaanko selittää tätä hirveän hyvin... Kuitenkin, ollaan miehen kanssa todettu ihan tehokkaaksi tavaksi harjoitella niin, että vaihdetaan paria. 
     Kuten yleensäkin, tuolla ryhmässä meitä naisia on enemmän kuin miehiä, eli välillä paria vaihtaessa käy niin, että tulee "tyhjään kohtaan", eli joutuu harjoitella siinä paikoillaan yksinään, ja vasta seuraavalla parinvaihdolla saa miehen parikseen. Toisinaan se tuntuu hieman orvolta, mutta toisaalta mua ei haittaa ollankaan harjoitella hiukan aikaa yksin paikoillani jotain uutta askelta. Oikeastaan tuntuu ihan kivalta ensin kokeilla yksinään jotain ihan uutta, kun sen vieraan parin kanssa on kuitenkin aina sellainen pieni jännitys. Sitten kun olen itse äkännyt, että mistä tässä askeleessa onkaan kyse, niin sitä on kiva kokeilla vieraankin parin kanssa :) Viime kerralla mulle tuli vaan kauheen orpo olo, kun ensimmäisessä parinvaihdossa musta päin oikealle ekat neljä paria ei halunnut vaihtaa paria! Kiersin sitä piiriä sitten vastapäivään vaan surkeena silleen "anyone...?" kun muut pudisteli päätään, että me ei vaihdeta. Onneksi näiden neljän peräkkäisen parin jälkeen oikeastaan kaikki muut taisi vaihtaa paria, joten pääsin sitten piirissä eteenpäin :D
     Kuten alussa mainitsin, tunti meni ihan hyvin, mutta argh mulla kävi yks tosi ärsyttävä juttu! Joudun aloittamaan selostuksen vähän kauempaa, että tästä jutusta tulee mitään tolkkua. Tossa lindy hopissa on perus rock-tanssin ote, eli pari seisoo vierekkäin (ei siis vastatusten), mies pitää oikealla kädellä naista alaselästä ja nainen pitää vasemmalla miestä tosta niinkun olkalihaksen ja hauiksen välimaastosta. Siinä tehtiin sitten sellainen pyörähdys, että ensin mies ottaa askeleen eteenpäin kääntyen niin, että pari onkin nenät vastakkain, ja sen aikana nainen ottaa sellaisen taka-askeleen, eli käytännössä tramppaa paikoillaan sen miehen kääntymisen ajan. Sitten sen taka-askeleen jälkeen nainenkin astuu sinne miehen viereen, niin että ollaan taas vierekkäin mutta nyt ollaankin käännytty 180 astetta. No niin. Yhden miehen kanssa sitten aloitettiin tekemään tätä käännöstä, ja kun hän oli kääntynyt mua päin, olin kyllä ottamassa sitä taka-askelta, mutta hemmetti vieköön tää mies piti mua alaselästä niin tiukasti kiinni vetäen mua itseensä päin, etten yksinkertaisesti pystynyt ottamaan edes pientä taka-askelta! Sitten se kehtas vielä sanoo mulle, että "höhö, muista hei se taka-askel!", ja sen jälkeen JOKA IKINEN kerta kun tuli sen taka-askeleen vuoro, se oli mulle sillee "nyt! nyt! nyt!" Ja mun teki mieli karjasta sille että voi nyt jumalauta ku muistan ihan itsekin sen taka-askeleen ilman noita sun "nyt!" huutojas, kunhan vaan saatana hiukan löysäisit tuolta mun selästä että saan tehtyä sen!!! Luojan kiitos yhden parin kanssa ei kovinkaan montaa minuuttia olla, joten pääsin siitä eroon. Tosi ärsyttävä tilanne, kun toinen rupee korjaamaan ja neuvomaan, vaikka osaan kyllä itsekin! Siitä tulee tosi sellainen turhautunut olo ja sellainen aliarvioitu fiilis. Tavallaan ihan kiva että pari neuvoo, jos toinen ei osaa, mutta kun mä osasin ja se mun ensimmäinen virheeni johtui siitä hemmetin paristani millä oli liian tiukka ote! 
     Nyt ollaan siis käyty kaksi kertaa kokeilemassa tota lindy hoppia. Eka kerta viime viikolla oli ilmainen, tällä viikolla se oli joku 7e opiskelijalta. Ensi viikolla maksetaan se jäsenyys (10e) ja mies ostaa meille sen 10 kerran kortin (45e/kpl), jeei! Ajattelin, että voisin lupautua maksamaan kevätlukulaudella meille toiset kortit, kun itsekin olen töissä. Ai niin yksi pieni häiritsevä juttu siitä naisopettajasta piti sanoa! :D (siellä on siis tietysti 2 opettajaa, mies ja nainen parina) Se naisen ääni on IHAN samanlainen kuin muumien Hemulitädillä! Jos joku ei satu muistamaan Hemulitätiä, tässä pieni ääninäyte, esim. kohdasta 2:38 > 


No joo, mutta siis muuten ne opettajat on mun mielestä hirveen hyviä. Ekan tunnin päätteeksi joku pyysi heitä näyttämään, että miltä se lindy hop sitten oikeen näyttää kun sitä osaa, niin se opepari veti kyllä tosi hyvin ihan extempore tanssinäytteen. Hirveen taidokkaita!

Baletista mulla ei ole ihan hirveesti mainittavaa. Eilen meni taas piruetit tosi hyvin ja sain opelta kehuja :) Toki myös korjauksia. Pitäisi treenata nyt toi vasen jalka samalle tasolle (tai edes lähelle sitä...) kuin toi oikea jalka, niin sitten voisin olla tyytyväinen. Perus1 tunnilla ope sanoi, että "sitten kun alkaa sujua niin voi alkaa kokeilla tuplia". Läpällä kokeilin että miltäköhän tupla mahtaisi tuntua, ja ei kyllä onnistunut lähellekään :'D Kokeilin sitä myöhemminkin pari kertaa siinä odotellessa, että kaikki ovat saanut diagonaalinsa vedettyä. Sellainen söötti 1,5 kierrosta onnistuu (oikealla jalalla), mutta sen jälkeen loppuu niin vauihti kuin tasapainokin ja sen myötä hieno kehon kannatus. Lisäksi huomasin että spotti on kauheen vaikee tuplassa, kun siinä pyöriessä pitäisi ymmärtää se kulkusuunta. Ehken ole ihan vielä valmis tähän :D 
     Ollaan nyt sekä perus1 että alkeet2 tunneilla tehty melkein samanlainen port de bras eli käsisarja, jossa tehdään kahdesti 1., 2., 3. ja 4. port de bras. Alkeet2 ei muuten taideta tehdä tota nelosta. No kuitenkin, siinä on aika kiva mun mielestäni se musiikki (nyt kun mietin niin taitaa olla Adelen Someone like you sellaisena hitaana pianoversiona!) ja siihen on mun mielestäni helppo silleen eläytyä. Omasta mielestäni kun tehdään pelkästään näitä käsisarjoja, sellainen tietynlainen eläytyminen ja "esiintyminen" on tärkeetä. Tanssissa jalat voi mennä teknisesti hyvinkin oikein ja taidokkaasti, mutta ylävartalon kautta tulee sellainen tietynlainen ilmaisu ja pehmeys ja sellainen "tanssiin eläytyminen". Tämä siis mun oma näkemykseni. Olen näiden balettituntien aikana tehnyt yhden aika kivan havainnon: hymy saa port de brasin näyttämään huomattavasti paremmalta. Siis ei mikään pepsodent eikä sen tarvi olla edes mikään kovin huomattava. Suupielien ei tarvitse olla kuin nanosentin verran kääntynyt ylöspäin, mutta tarkoitan ehkä enemmän sellaista silmillä hymyilyä. Taas tulee tää vaihe blogitekstissä kun yritän selittää jotain mutta en ole yhtään varma, mahtaakohan lukijat saada kiinni mitä koitan tässä sopottaa :D Yritän siis sanoa, että port de bras on jännästi heti kauniimpi, pehmeämpi ja sellainen eläväinen (ei siis mekaaninen), kun tulee sellainen "hymy sisältäpäin", silmien ja kulmakarvojen asennon ja miksei hiukan suupielienkin kautta. 

Tällaisia havaintoja mulla tällä kertaa. Taaskaan ei ole oikeen kuvia, täytynee skarpata tämän asian suhteen. Kyllä blogin tekstilajiin kuvat kuuluu! Lohdutuspalkinnoksi saatte tällaisen tekstikuvajutskan:


5 kommenttia:

  1. Toi lindy hop kuulostaa hauskalta :)
    Ite kyl ymmärsin sun sopotuksesta että mitä meinaat :D Käsisarjasta tulee heti paljon kauniimman näköistä kun siihen lisää ilmeet.

    VastaaPoista
  2. Eikä kuinka tirskunkaan aina näille sun postauksille! Sulla on niin suora ja hauska tapa selittää asioita :DDS.
    Tuo lindy hop kuulostaa tosi kivalta (tosin tuo korjausjuttu nytnyt huutoineen sai mun veren lämpenemään kohti kiehumispistettä). Mullekin kävis varmaan mun poikaystävän kanssa niin, että valittais virheistä toiselle koko ajan. Vaikka semmosta yleistä nalkutusta yritänkin parhaani mukaan välttää niin silti siihen välillä sortuu :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha kiitos :D Yritän olla kiroilematta täällä blogissa ja pitää sellaisen suht asiallisen linjan, mutta välillä sitten tulee tätä suorempaa tilitystä :D Ja jep, sille omalle puolisolle on jotenki niin paljon helpompi nalkuttaa kuin vieraalle, mikä on vähän nurinkurista siihen nähden, että eikö sitä kumppania yleensä kunnioita enemmän kuin sitä vierasta tyyppiä... No, tää on tällasta.

      Poista
  3. Totta: kasvojen ilmeillä koko tanssi näyttää erilaiselta. Viime keväänä näytösharjoituksissa ope painotti kerta toisensa jälkeen vapaita kasvoja, sillä koko porukka veti niin vakavalla ja jäykällä ilmeellä, kuin ummetuksen kourissa :D Kun kasvoilla on edes pienenpieni hymy, niin koko tanssi alkaa vapautua ja näyttää ihan eriltä. Plus että itsellekin tulee iloisempi olo, ja se totta kai heijastuu tanssiin.
    Karmeita on ne jotkut koko hammasrivistön paljastavat pepsodent-irvistykset, koska se oikeasti näyttää välillä irvistykseltä! Huh..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Ja itse huomasin, että erityisesti pirueteissa (toki muissakin) mun suu ja leuan alue oli jännittynyt tosi tiukaksi ja huulet nipistetty ohueksi viivaksi, mikä voi ehkä aiheuttaa sellaista koko kaulan ja pahimmillaan ylävartalon jäykkyyttä. Kun luopuu tästä jäykästä ilmeestä ja vaihtaa sen ihan pieneen hymyyn, toi kaulan koko aluekin ehkä silleen rentoutuu. Toki hymyilykin vaatii lihasten jännittämistä, mutta sellanen pieni hymy on kuiteski varmaan rennompi ku perus ummetus-ilme :D

      Poista