Kirjaessee: Teurastamo 5

Sanon heti alkuun, ettei tämä ole essee sinänsä, ehkä enemmänkin tajunnanvirtaa ja pohdiskelua. Haluan jakaa ajatuksia tästä teoksesta, mutta energia ei riitä siihen että oikeasti jaksaisin jäsennellä loogista ja hyvää tekstiä xD

Arvostelun ja pohdinnan kohteena on siis vuonna 1969 ilmestynyt yhdysvaltalainen teos Teurastamo 5, kirjoittanut Kurt Vonnegut. Tänään kampuksella kulkiessani pohdiskelin jo hieman päässäni tätä tulevaa kirjoitusta, mutta jäin jo alussa jumiin. Meinasin varoittaa spoilereista, kun tajusin ettei mitään spoilereita tule olemaankaan. Miten spoilata kertomusta, jossai ei ole mitään varsinaista alkua, keskihuipennusta ja loppua sekä hienoa loppuratkaisua? Niin, tässä kirjassa oli vallan omaperäinen ote aikaan. Jännästi tässä kirjassa yhdistyvät sota, tieteiskirjallisuus ja filosofia. Näitä kolmea teemaa yhdistää aika, ja se miten sitä on kuvattu teoksessa Teurastamo 5. 
     Tarinan lähtökohtana on se, että päähenkilö Billy Pilgrim on "joutunut ajasta irralleen". Aikaa ei siis nähdä lineaarisena janana, joka alkaa ja loppuu, vaan ehkä enemmänkin suurena kenttänä, jossa voi liikkua miten vain. Jossakin vaiheessa kentällä kohdataan aikuisuutta, toisessa lapsuutta, eräässä kohdassa esim. oma naimisiinmeno ja toisessa kohtaa kuolema, jonka jälkeen voidaan siirtyä vaikka opiskelijaelämään. Elämän vaiheet eivät siis etene loogisesti syntymästä kuolemaan. Oikeastaan sellaisia käsitteitä ei ole alkuunkaan kuin "syntymä" ja "kuolema", koska kuoleman jälkeen elämä jatkuu, jossakin toisessa ajassa. Sitä varten esimerkiksi päähenkilön kuolema ei vaikuta kirjan etemiseen mitenkään, koska hän jatkaa ajassa kulkua. Ihmiset eivät ole tietoisia tästä ajan rakenteesta, koska se näyttäytyy meille tällaisena, jokseenkin lineaarisena. Billy Pilgrim on tietoinen tästä, koska hän on joutunut alienien kaappaamaksi Tralfamadoren planeetalle, joilta hän oppii ajasta ja neliulotteisesta maailmasta. 
     Käytännössä kirja koostuu kolmesta osasta: Billyn elämästä toisen maailmansodan aikana ollessaan sotavankina Saksassa, Billyn nuoruudesta ja siviilielämästä sodan jälkeen vaimonsa kanssa sekä kolmannesta osasta, hänen ollessa Tralfamadoren planeetalla eläintarhassa häkissä. Nämä kaikki kolme osaa vaihtelevat kirjassa jatkuvasti, kun Billy matkustaa ajassa. Sota-aikaa Vonnegut kuvaa karusti, häikäilemättömästi ja toisinaan jopa koomisesti. Sodassa ei ole mitään upeaa, sankarillista tai kunniallista. Sotavangeiksi jouduttuaan Billyn elämän irvoikkaita vaiheita kuvtaan paikoin jopa yksityiskohtaisesti: miten esimerkiksi keho reagoi, kun ei ole saatu ravintoa viikkoihin ja yhtäkkiä onkin kunnon pidot. Vaikka kuvaukset ovat konkreettisia, toisinaan myös yksittäisissä lauseissa on kuvattu sodan todellista luonnetta mielestäni kekseliäästi ja ajatuksiaherättävästi: " Onhan yksi sodan päävaikutuksista se, ettei ihmisellä ole halua olla persoonallisuus." 
     Sodan jälkeen siviilissä Billy onkin aivan tavallinen perheenisä ja aviomies. Hänen lukemansa tieteiskirjallisuus tuo itse teokseen humoristisella tavalla filosofisia mietteitä. Kirjassa esiintyvä hahmo Kilgore Trout on science fiction-kirjailija, jonka kirjat ovat surkeasti kirjoitettuja eikä yhtäkään kirjaa ole myyty, ainakaan niin että kirjailija olisi tienannyt sillä rahaa tai mainetta. Sattumalta Billy kuitenkin kohtaa Troutin tieteiskirjat (joita on kymmeniä), jotka tuovat itse teokseen hauskaa lisämaustetta. Esimerkiksi Troutilla on kirja joka kertoo rahapuusta, ja sitä kuvataan seuraavasti: " Sen lehdet olivat kahdenkymmenen dollarin seteleitä. Sen kukat olivat valtion obligaatioita. Sen hedelmät olivat timantteja. Se veti puoleensa ihmisiä jotka tappoivat toisiaan sen juurella ja olivat mainion hyvää lannoitetta".   
     Kolmas kertomus, joka kulkee kahden edellisen rinnalla, kertoo ajasta jonka Billy viettää tralfamadorelaisessa eläintarhassa. Hän elää häkissä planeetan asukkien pällistellessä häntä ja hänen arkisia toimiaan, samalla kun paikan eläintarhan opas selostaa tralfamadorelaisille mitä ihmiset ovat, ja miksi he tekevät omia pieniä kummallisia toimintoja, esimerkiksi pesevät hampaita. Myöhemmin hän saa naaraan kumppanikseen häkkiinsä ja saa tämän kanssa lapsen. 
     Kokonaisuudessaan Vonnegutin teos Teurastamo 5 on kummallinen sekoitus sodanvastaista kirjallisuutta, science fictionia sekä filosofiaa jossa pohditaan ajan perimmäistä olemusta ja ihmisyyttä maailmassa. Vaikka teemojen yhdistelmä onkin eksoottinen, omituisella tapaa se toimii loistavasti tehden vakavista aiheista välillä jopa koomisen. Kirjan kuvailutapa on hämmästyttävän realistinen, vaikka välillä käydäänkin tämän aurinkokunnan ulkopuolella.