Ennen joulua siis opettajamme kyseli alustavasti, että kuinka moni haluaisi esiintyä. Tanssiopistollamme aikuisryhmät eivät automaattisesti esiinny, vaan mennään halukkaiden mukaan. Minä siellä sitten innokkaana nostin kättä pystyyn, ja epäonnekseni huomasin että vain yksi nosti kättänsä mun lisäkseni :( muutama pyöritteli päätään epävarmana, ja aika moni sanoi suoraan, että ei halua missään nimessä esiintyä. En siis pitänyt lippua kovinkaan korkealla, etenkään kun joulun jälkeen kahdella ekalla tunnilla koko kevätnäytöksestä ei puhuttu mitään. MUTTA nyt tän päivän balettitunnin päätteeksi opettajamme kyseli uudelleen halukkaita (minä jälleen käsi innokkaasti pystyssä), ja sanoi että meidän ryhmästä (alkeet1) ja edellisen tunnin ryhmästä (perus1) voitaisiin halukkaiden kesken muodostaa esiintyvä ryhmä kevätnäytökseen! Asia ei ole vielä ihan varmaa, mutta todella toivon että sieltä perus1 -ryhmästä suostuisi tarpeeksi moni. Meidänkin ryhmästä sitten muutama alkoi sanoa, että kyllä se esiintyminen sillee käy, mutta että ei heillä oo mikään pakko esiintyä. Siis semmosta perus mutinaa, mikä kuitenkin tulkittiin myöntyväksi. Nyt vaan kaikki peukut pystyyn, että saadaan tarpeeksi väkeä kokoon!!
Kotiin tullessani puhkuin innosta, ja aloinkin miettiä esiintymishistoriaani. Muistan vieläkin ihka ensimmäisen esiintymiseni. Olin pienen pieni luistelukoululainen, uskoakseni viisi vuotias, kun esitimme kevätnäytöksessä torin väkeä :D kotikaupunkini täytti sinä vuonna ilmeisesti pyöreitä, ja esitysteemamme käsitteli kaupunkiamme. Muistan vieläkin söötin essun, jonka äitini ompeli minulle osaksi asuani.
Yksinluistelun aikakaudesta en jostakin ihmeen syystä muista yhtäkään esiintymisrooliani tai asuani! Hämärä muistikuva olisi jostakin lumipallosta tai tähdestä? Lumihiutale ehkä.. Ei mitään käsitystä. Pari kisapukuani muistan, mutta en varsinaisesti esittänyt mitään tiettyä. Pitäisi kysyä äidiltäni, se varmaan muistaisi ja olisi varmaan erittäin hienoja kuviakin jossain tallessa :') Semmoisen jutun muistan, että ensimmäisissä yksinluistelukisoissa esitykseni päätteeksi äitini heitti mulle jäälle semmosen pehmonallen. Olin tikahtua, koska aina kaikille oikeillekin luistelijoille EM- ja MM-kisoissa heiteltiin pehmoeläimiä jäälle :>
Jazz-tanssia en ehtinyt hirveän kauan harrastaa, mutta sieltä muistan että esitimme Lumikki-sadun jonakin keväänä. Meidän ryhmä esitti söpöjä, tuuheita sinisiä pikkulintuja. Muistan vieläkin sen mekon, siinä oli oikeen ihastuttavan pörreä ja runsas sinisenkirjava tyllihelma. Ja jostakin syystä muistan, että ryhmämme ainoa poika esitti palokärkeä. Tällaiset jutut reippaasti yli kymmenen vuoden takaa sitten vievät muistikapasiteettiani...
Muodostelmaluistelun ryhmän kanssa esitimme ainakin kesää. Se oli samalla kisa-asumme kuin myös kevätnäytöksen asumme. Musiikki oli Amelié-elokuvasta. Kisoissa taisimme olla kesä sinisine asuinemme, mutta kevätnäytöksessä olimmekin meri? En muista enää tarkkaan. Asu oli kuitenkin sininen. Seuraavaksi olimme joku ihme bileryhmä (:D), sillä seuraavan kauden asumme oli kirkkaan pinkki glitterisellä helmalla ja musiikkina oli Beyoncen Crazy in love, ainakin osittain. Samalla asulla esiinnyimme myös jossakin seuramme näytöksessä, roolina Pink Panter. Sitten muistan myös hämärän joulunäytöksen, missä meillä oli täysin musta puku (mustat pitkät trikoot ja musta pitkähihainen paita) ja meillä oli joku ihme koreografia missä meillä oli myös jotkut taskulamput? Hämmentävää.
Kummallista ajatella, että miten monta esitystä olen elämäni aikana opetellut ja esittänyt, ja silti muistan kauhean huonosti mitään. Olen tietysti ollut kauhean pieni suurimmassa osassa esityksiä, alakoululainen. Poikkeuksena Amelié-musiikista tulee kyllä edelleen erittäin vahvat flashbäckit esitysohjelmastamme, muistan jopa joitakin askelia mitä on missäkin kohtaa biisiä tehty! Sillon olen kyllä tainnut olla jo joku 13-vuotias. Viimeinen esitykseni on varmaan ollut vuoden 2005 seuramme kevätnäytös. Ei mitään käsitystä, ollaankohan me silloin oltu se Pink Panter? No joka taupauksessa, viimeinen julkinen esiintymiseni tanssin tai luistelun parissa on tapahtunut kymmenen vuotta sitten! Hui huomasinkin vasta nyt tuota lausetta kirjoittaessa, että siitähän tulee pyöreät täyteen. Ja nyt pitäisi taas rohkaista mieli ja astella lavalle. Vaikka olenkin kirjoittanut suurella innolla, miten iloinen olen mahdollisesta esiintymisestäni, niin totta helkutissa jännitän sitä aivan valtavasti. Eikun lisää puhtia vaan treeneihin, toukokuussa onkin sitten näytönpaikka!
Esityksemme tuskin tulee olemaan ihan näin grandioosi, mutta laitetaampa nyt perus Joutsenlammesta pari inspiroivaa esiintymiskuvaa loppuun :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti