Balettipostaus: Unelmia ja tavoitteita

Näin perjantai-illan ratoksi ajattelin tehdä hauskan postauksen, jossa kerron vähän balettiliikkeitä, jotka tahtoisin jonakin päivänä pystyä tekemään, eli ns. "suuria unelmia", ja sitten ehkä vähän realistisempia tavoitteita.

Ehdottomasti kaikista suurin toiveeni ja unelmani olisi pystyä tekemään kunnon grand jeté, eli kyse on tämän näköisestä ilmaliidosta:

Liike vaatii hyvin paljon notkeutta ja erittäin paljon voimaa, jotta pystyy ponnistamaan tarpeeksi korkeelle että kerkee tehä tuon spagaatin tuolla ilmassa. Lisäksi alastulo ei suinkaan saa olla rymähdys, vaan siisti ja teknisesti oikea laskeutuminen. Loukkaantumisriski on melko suuri uskoakseni, jos tuolta laskeutuu koville polville tai muuten vaan väärään asentoon.

Toinen melko klassinen unelma lienee "32 fouettesta", eli esimerkiksi Joutsenlammessa esitetty hyvin näyttävä piruettisarja. Siinä siis tehdään 32 kertaa fouetté-piruetti. Tässä käsittämättömässä videossa prima ballerina Natalia Osipova tekee jopa 64 fouettésta (en tiedä pysyinkö itse täysin laskuissa):

  
Uskomatonta! (linkki löytyy myös täältä jos tuo ei toimi) Jos edes hypoteettisesti itse pystyisin tuohon, olisin puolivälissä jo kontillani yrjöämässä lavalla xD Olen lapsesta asti ollut, noh, herkkä tulemaan pahoinvoivaksi, ja edelleen esimerkiksi pyöriminen aiheuttaa vähän etovaa fiilistä. Viime balettitunnilla tehtiin piruetteja diagonaalissa, ja kolmannen kierroksen (ja viimeisen, luojan kiitos) jälkeen kuiskasin tanssikaverille, että mua oksettaa ::D Olen kauhean huono pirueteissa, mutta itse pyörimistäkin hankalampaa on mielestäni sen oikeaoppinen pysäyttämine ja sen jälkeen normaalin kävelyn jatkaminen. Viimeksi juurikin harjoittelimme piruetteja, ja siihen piti aina ottaa loppuasento. Epäonnistuin lähes joka kerralla, mutta onneksi se tuotti haastetta muillekin. Opettaja korosti, että vasta kulissiin juostuaan tanssija saa pyörtyä, mutta mulle tuotti kyllä hyvin paljon hankaluuksia ihan pelkkä suoraan juokseminenkin piruettien jälkeen.

Unelmaliikkeitä olisi vielä aika paljonkin listattavana, mutta laitetaan nyt vielä vaikka hyvin korkea arabesque:

Tuossa ei riitä pelkästään hyvin voimakkaat pakara- ja reisilihakset, vaan myös hyvin taipuisa selkä. Ei oma selkäni onneksi mikään rautakanki ole, mutta ei se enää nuoruuden notkeuttaankaan hohda.. Periaatteessa tuo olisi ehkä ihan tavoiteltavissa olevakin liike, jossain tulevaisuudessa, mutta koko homma kaatuu (kirjaimellisesti!) tuohon relevéhen. Pohkeen ja nilkan tulee olla supervoimakkaita ja tasapainon vaappumaton.

Sitten niihin ihan oikeisiin tavoitteisiin, jotka tahtoisin oikeesti vielä saavuttaa. Mietin hetken aikaa, laitanko kärkitossut myös tuonne "unelmien" listalle, mutta kai se voi olla ihan realistinenkin tavoite. Perustelen tämän sillä, että olen lukenut useampaakin aikuisbalettia käsittelevää blogia, ja lähes kaikki ovat jossakin vaiheessa saaneet opettajalta siunauksen kärkitossuharjoitteluun. Se, miksi mua vähän epäilyttää tämä, on se etten ole omassa tanssiopistossani nähnyt kenenkään aikuisbalettiryhmän käyttävän kärkkäreitä. Toisaalta kyllä opettajamme aina sanoo, että tää ja tää liike on opeteltava tekemään näin ja näin, jotta se sitten onnistuu sitten kärkitossuillakin. En tiedä, sanookohan tottumuksesta, vai valmentaako ihan tietoisesti tekemään oikein niitä varten, joilla olisi kiinnostusta jatkaa ihan sinne kärkitossutasolle asti. Ajattelin kevätlukukauden loppupuolella kysyä opettajaltani omasta jatkostani, että mitkä tunnit mun kuuluu ottaa, kun ensi vuonna haluaisin käydä kahdesti viikossa, ja siinä samalla olisi varmaan luonnollista kysyä kärkitossumahdollisuudesta? Olen lukenut netistä, että vaihtelevasti balettitaustaa tulisi olla 3-4 vuotta ennen kärkitossuja (ja ikää väh. 11v), mutta aikuisopiskelijoilla tuo vuosimäärä on vähän liukuva, sillä avainkysymyksenä on tanssijan nilkkojen vahvuus. Jos opettaja arvioi, että tuo pärjää jo esim. yhden vuoden harjoittelun jälkeen kärkitossuilla, niin mikäs siinä sitten. Ja TÄMÄN vuoksi olenkin treenaillut therabandilla nilkkojen ja varpaiden lihaksia aina silloin tällöin. Tääkin asia kyllä avautuisi, jos menisin ihan reippaasti vaan kysymään asiaa opettajaltani.

Toinen realistinen tavoite olis oppia tekemään piruetti. Olen aina inhonnut piruetteja, pikkuluistelijasta lähtien, mutta selitys on yksinkertainen: olen aina ollut pirueteissa surkea. Luistelussa piruetti pitää toteuttaa luistimen terän keskeltä, eli pitää uskaltaa nojata hiukan taaksepäin. No omalla kohdallani se meni aina siihen, että olin polvi koukussa ja piikillä pyörimässä ja sain aina noottia. Kun aloitin baletin, mulla oli jo valmiiksi semmoinen "inhoon piruetteja enkä osaa niitä"-asenne. Viime tunnilla piruetteja tehdessämme sain opettajalta (uskoakseni vilpittömän) Hyvä!-huudahduksen, ja olin aivan äimistynyt. Minunko piruettini oli hyvä? Korjauksia tuli toki myös, nimittäin hieman koukkuun menevästä tukijalan polvestani. Huoh. Miten se onkaan niin vaikeeta. No, ehdin iloita päivän verran saamastani kehusta, kunnes luin eräästä valmentajaseminaarityöstä, että kunnon piruetin oppimiseen menee keskimäärin kuusi vuotta. Eli mulla olis vielä 5,5v jäljellä.... En oikein tiedä, missä määrin sosiaalisessa mediassa saa levitellä toisten tekemiä seminaari- ja opinnäytetöitä, joten en liitä sitä nyt tähän. Se löytyy kuitenkin pienellä googlauksella ihan kaikkien nähtävillä, kertoo baletista lajina ja valmennuksesta. Suosittelen lukemaan, jos baletti hiukankaan kiinnostaa!

Kolmas tavoitteeni on se helkutin spagaati. Joku voi ehkä muistaa, että eikös se silloin joulukuisena päivänä onnistunutkin? No onnistu juu, mutta vaan toiselle puolelle, ja sekään ei oo balettiteknisesti oikeaoppisesti tehty! Lantion pitää näyttää suoraan eteenpäin, kun omassani on lantio vähän silleen levahtanut sivulle. Ja sitten myös toiselle jalalle, SEKÄ se sivuspagaatti, hmh! Jos sitä kesään mennessä edes joku noista onnistuisi, niin olisin oikein tyytyvinen.

Sitten on lisäksi vielä tämmöisiä "ei tarkemmin määriteltyjä tavoitteita", kuten lisää aukikiertoja, käsien kaunis asento ja muutenkin semmoinen yleisesti ottaen tarkempi ote koko tanssiin. Välillä on ihan hyvä kuiteskin tehä tällaisia konkreettisia listoja, että missä haluan parantua, niin osaan keskittyä sekä tunneilla että kotona treenaamaan tehokkaammin. 

Loppuun vielä maininta niille, jotka ehkä ihmettelette että minne yksi viimeaikainen blogitekstini on kadonnut. Nyt kun siirsin tämän yksityisestä statuksesta julkiseen, niin päättelin että se yksi kirjoitus ei ehkä ole sopivaa manailua uudesta työpaikastani. En kuiteskaan ajatellut liiaksi sensuroida tätä tämän julkistamisen jälkeen, tietyistä jutuista vaan ei ehkä tule yhtä suorasukaista tilitystä.