Balettikuulumisia ja pieni juhannus-extra

Hahaa, palkka tuli, palkka meni :D No ei sentään, mutta tein kyllä törkeesti liian kalliin balettivaatetilauksen Porsellilta. Itse tuotteet oli musta ihan järkihintaisia ja näin, mutta niitä tuli... no aika paljon :D En ikimaailmassa menisi kaupungille ostelemaan normivaatteita tuohon hintaan. MUTTA, olen tosiaan suunnitellut tätä tilausta hyvin tarkkaan yli puolen vuoden ajan, ja kaikki perustuu käytännössä havaittuihin tarpeisiin. Syksyllä varmaan taas (toivottavasti) balettia on sen pari kolme kertaa viikossa, joten ei sitä pyykkäyksenkään takia viitsi vaan paria pukua vuorotella. Ehei mulla yhtään oo mikään shoppailumorkkis, muuten vaan puolustelen :D Koriin tarttui spagettiolkainpuku, lyhythihainen puku ja kaksi puolihihaista, shortsit ja helma. Niistä teen kuvallisen esittelypostauksen, kunhan saapuvat. En ole ennen oikeastaan tilannut Porsellilta, osaako kukaan sanoa miten pitkiä toimitusaikoja siellä on ollut? Kyllä se varmaan siellä jossakin olis lukenutkin, en vaan huomannut katsoa. Jeee sitten alkaa tämä jännä ootteluaika kun on tilannut jotakin!
Tänään meillä oli viimeinen kerta tuon open kanssa, joka on nyt vetänyt kolme viikkoa kesäjaksoa. Seuraavaksi kahdeksi (vai kolmeksi?) viikoksi tulee se mun ns. oma opettajani, ja sitten loppukesäksi taas tämä ensimmäin. Tää eka oli mulle ihan uusi tuttavuus, ja voi hyvänen aika miten olen hänestä tykännyt! Tuntuu että olen oppinut taas niin paljon. Kaikki opet on niin erilaisia keskenään ja kaikilla on omanlainen tyyli ja erilaiset painotusalueet. Tällä uudella opettajalla on ollut hirveen kiva tyyli, ja korjauksia tulee kaikille, sekä kehuja. Erityisen kivaa on musta ollut se, että hän on oikeesti opetellut meijän nimet ja välillä saa kuulla omalla nimellä varustetun hyvä-huudahduksen, mulla on itseasiassa kehuttu pariinki kertaan neljännen asennon grand pliétä! Se on ainakin itselleni se kaikista hankalin, niin onhan se oikein erityisen kiva kun kehutaan :) Myös ihan kunnon korjauksia tulee, juuri tänään viimeksi. Mua oikeen nauratti, kun katsoin joitakin kuuakusia sitten youtube-videota jostain amerikkalaisesta nuoresta taitavasta ballerinasta, joka oli päässyt Mariinski-teatterille tanssijaksi, jossa opettaja oli koskettanut häntä ohjatessaan ja korjatessaan tytön liikkeitä. Niin hän oli kovasti hämmentynyt siitä, miten open korjaukset on niin fyysisiä ja miten outoa se hälle oli. Tänään meinaa itse sain sellaisen korjauksen, missä ope tuli ihan kiinni taakseni ja pyysi laittaa jalkaa passéseen, otti polvesta kiinni ja katto että aukeisko mulla lonkkaa vielä vähän enemmän sivummalle. Ehkä tämä on sitten tätä eurooppalaisuutta. Muistan kyllä jo luistelussa moniakin tilanteita, missä ope ohjasi asettelemalla itse luistelijoiden jalkoja, esimerkiksi me mentiin monesti lankinviereen vaaka-asentoon, jossa ope kävi koko rivin läpi nostaen jokaisen jalkaa korkeammalle. Mitä mieltä te olette fyysisitä korjauksista? Omasta mielestäni pelkkä verbaalinen ohjeistus voi jäädä vähän liian yleisen tason ohjeeksi, ja musta on kyllä hurjan kiva ja hyödyllistä kun ope oikeesti tulee oikeen asettelemaan silloin, kun itsella on ongelmia löytää oikea asento. Ja tosi monesti myös mun sormia tullaan asettelemaan, kun ne helposti vähän jäykistyy ja alkaa sojottaa, kun keksityn jalkoihin :D Mutta juu, tosi lämpimät fiilikset jäi kyllä tästä opettajasta. Syksyn lukkari tuntisuosituksineen julkastaan vasta tuossa kuukauden päästä, ja olisi kyllä ihan huippua jos hän opettaisi perustason aikuisbalettia. Se jääkööt nähtäväksi.

Mutta mutta, arvatkaapas mitä mulla oli tällä viikolla päällä? Aivan, pinkki helmallinen pukuni! Ja puku oli kyllä tosi tosi hyvä ja kiva, ehkä rohkenen käyttää sitä vähän enemmän taas. Se kyllä vähän ärsytti, kun tuossa vaaleessa kankaassa näkyy ihan joka ikinen hikipisara, ja koska kesäaikaan nuo tanssisalit on aivan järkyttävän hiostavia, se merkitsi sitä että koko puvun selkäpuoli sai ihan uuden värin -.- No, minkäs teet. Ei kai se liene mikään synti jos treeneissä tulee hiki.

Tällä viikolla myös kärkitunti meni ihan hyvin. Olen niin mielissäni siitä, että me tehdään aika paljon ihan perus pique-askelta, niin tangossa kuin keskilattialla. Siinä meinaa mulla on varmaan eniten hankaluuksia, koska aina tuntuu etten pääse ihan ihan suoralla jalalla tai lonkalla, vaan aina joko polvi menee vähän koukkuun tai etenkin sivulle päin liikkuessa lantio tekee sellasen harppauksen siinä mukana. Silti koko kärkitanssista ei tule mitään, jos ei tuo askel ole kondiksessa, niin siksi olen niin tyytyväinen että me sitä tahkotaan. Tunneilla on myös kivasti otettu huomioon se, että meitä on kovasti erintasoisia oppilaita. Jotkut on nuoria, koko ikänsä tanssineita jatko- tai ek:laisia, ja sitten on meitä tammikuussa alottaneita. Taisi siellä yksi aloittaa jopa ihan vasta nyt näillä kesän tunneilla ekaa kertaa. Keskilattiasarjoissa annetaan yleensä pari eri variaatiota, helpompaa ja vaikeampaa. Ope myös rohkaisee jatkuvasti ottamaan kovat tossut pois sitten, kun siltä tuntuu, eli koko tuntia ei tarvi olla kärkitossuilla jos ei halua. Itse olen ollut nyt joka tunnin loppuun asti hampaat irvessä :D Olen ehkä epäkilpailuhaluisin tyyppi ikinä, en siis kerta kaikkiaan tykkää mistään kisailusta, mutta uskon että äänetön ryhmäpaine saa mut tsemppaamaan  ja pitämään tossut koko tunnin ajan jalassa. Kyllä aina muutamat ottaa ne pois, mutta ku ei kaveritkaan ota niin en minäkään! Ja musta se on ihan hyvä, juuri tällaisissa asioissa musta ryhmä voi tuoda ns. lisäenergiaa, mitä ei ehkä itseltä yksin löytyisi. Tietysti jos ihan oikeesti alkaa sattumaan niin totta kai kuuntelen varpaitani ja riisun tossut, mutta vielä toistaiseksi ei ole käynyt sellaista.  Mikä on ehkä vähän yllättävää, koska eilisen kärkitunnin aikana mun viereisen varpaan kynsi oli vähän porautunut naapurivarpaaseen. En ollut tuntenut tunnilla mitään, enkä vielä kotonakaan sukkasillani tepsutellessa huomannut mitään vesikelloa. Vasta kun menin suihkuun se ilmeisesti puhkesi, ja huomasin ällön ja kipeen ruhjeen varpaassa. Iyh.

Asiaan liittymättä, juhannuksesta voisin mainita sen verran että meillä oli aivan ihastuttava juhannus kaikkien kavereiden kanssa täällä meijän kotosalla. Vaikka vietettiin urbaani juhannus, päästiin silti grillaamaan, uimaan ja saunomaan. Seura ja sää oli aivan mahtavaa, sekä ruoka! Vitsi miten tykkään halloum-juustosta. Juhannuksen jälkeen meillä oli vielä rääppiäisiä tarjolla, ja koska palkka tuli vasta tänään, koko alkuviikko kituuteltiin jättimäisellä kasviskeitolla, minkä annoshinnaksi tuli alle 2e. Tänään palkkapäivän kunniaksi käytiin mun treenien jälkeen sushilla, noms! Loppuun pieni ruokakollaasi:

Kaikki mitä oli enää jäljellä: vähän peruna- ja fetasalaattia, pannulla paistettuja luumutomaattje ja halloumia. Keitin nuudelit vielä tuohon lisäksi, vaikka ei olis kyllä tarvinnut!

Juhannuksena yksi kaveri toi tuoreita kirsikoita, ja hävettää myöntää mutta en ole koskaan ennen maistanut niitä! Olen maistanut niitä säilyke/karkkikirsikoita, mitkä maistuu musta ihan jäätävän pahoilta, joten tuoreet on jäänyt maistamatta. Tässä kypsässä 24-vuoden iässä oivalsin, että nuohan on ihan tajuttoman hyviä, joten kävin juhannuksen jälkeen ostamassa niitä itse lisää. Kirsikoita, banaania ja kahvia välipalaksi.

Koska eilen ei ollut töitä niin heräsin vasta tosi myöhään. Tein sitten tällaisen aamiaisbrunssin, kahvia ja leipää, vettä ja loput kasviskeitosta :D 

Pakko lisätä loppuun vielä tämä meidän ah niin herttanen otus :DD Hän käy ihan itte hakemassa lelunsa laatikostaan. Kyllä, mittanauha on kissan yksi ihan suosikkileluista.