Raportointia muutosta ja balettikuulumisia

Moi vaan kaikille pienen bloggaustauon jälkeen! Me ollaan nyt muutettu uuteen kotiin, siksi tähän tuli tällainen kirjoitustauko. Saatiin tosiaan tietää toukokuun ekalla viikolla, että muutetaan 1.6., eli meillä oli kolmisen viikkoa aikaa laittaa kaikki kamat kasaan ja siirtyä. Kevätnäytöksen jälkeen en ole oikeastaan muuta kerjennyt tehdäkään kuin valmistella muuttoa ja käydä töissä. Gradukin on mallikkaasti laiminlyötynä, mutta sain ohjaajalta luvan tehdä sitä sittenkin elokuun loppuun saakka. Mulla on tullut aika paljon työtarjouksiakin eri projekteista tutkimusassan hommiin, eli kiirettä pitää myös kesällä. Nyt on kuitenkin suurin rykäys takana, muutto, ja nyt voi taas arki jatkua. Ihanaa! 

     Muutto oli mulle yllättävän raskas, niin henkisesti kuin fyysisesti. Kuuden vuoden aikana ensiasuntoon oli ehtinyt kertyä meiltä kahdelta tosi paljon kamaa, ja niiden läpikäyminen vei aika paljon aikaa. Laatikoiden ja kalusteiden kanto oli myös aika uuvuttavaa, samoin loppusiivouksen teko. Oli aika kova hinkkaaminen kaikissa pinttyneissä jutskissa... Esimerkiksi taulut oli meillä kaksipuoleisella teipillä kiinni, ja niistä seinään jäänyt liima ei ollutkaan ihan helpoiten pyyhittävissä. Yksi taulu vei vähän seinääkin mennessään -.- Olin nätisti kyninyt taulun kolme kulmaa irti, ja viimeisen kulman sitten vaan vedin ja kräts, pintarappaukset tuli mukana. Samoin se monissa bloginkin kuvissa esiintynyt palapeili jätti kivat jäljet. Kaikissa peilin paloissa (joita oli 8kpl) oli joka kulmassa teipit, niin seinään jäi melko kivat tahmaneliöt. Niitäkin hingattiin patapadalla viimeisenä iltana niin, että taas lähti pala seinää. Tämän seurauksena meistä ( = miehestä) tulikin oikein kittauksen ja maalaamisen mestari! :D Oltiin ostettu kitit ja maalit korjataksemme kissan raapimajäljet karmeista, mutta niitä tuli käytettyä myös noissa kaikissa muissakin toheloinneissa. Kolot kitattiin (tai siis, tasoitettiin, niinkuin rakennusmestari-isäni minua korjasi) ja laitettiin maali päälle, ja ta-daa, tulos näytti siltä kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Sitä vaan mietin, että jos kämppään olisi saanut laittaa vaan ihan perus nauloja näihin taulujen ja peilien kiinnityksiin, niin jäljet olisi olleet huomattavasti helpommin korjattavissa kuin mitä nää teippiliimailut aiheutti. 

     Viimeisenä iltana kun loppusiivous oli valmis ja pesin vielä eteisen lattiaa, iski kyllä melkoinen haikeus. Kuusi vuotta tässä kodissa. Muutettiin heti lakkiaisten jälkeen porukoiltamme miehen kanssa tuohon asuntoon, ja siinä kerkesi kyllä tapahtua, ja paljon. Siellä tuli kasvettua ja itsenäistyttyä, tuli luettua psykan pääsykokeeseen kuukausitolkulla, itkettyä, naurettua, vietettyä iloisia juhlia, riidelty keskellä yötä, otettu karvainen perheenjäsen asumaan meidän kanssa, pidetty häiden jatkoja, uitu monena kesänä ihan vieressä olevassa lammessa ja grillattu parvekkeella. Niin paljon muistoja. Viimeisen kerran oven painaminen kiinni sai kyllä kyyneleet silmiin, sen verran haikee oli fiilis. Mutta! Jotta ei nyt vetistelyksi taas mene, niin tämä uusi koti on ollut aivan ihana. Niin rakas kuin vanha kämppä olikin, oli siinä puutteensa jotka tässä uudessa on korjattu. Mulla on nyt oma ihana pyykinpesukone (bye bye kuuden vuoden pesutupailu, ei tule ikävä!), ja sauna <3 Me tykätään kovasti saunomisesta miehen kanssa, ja olemme riemuissamme siitä että nyt voi saunoa ihan milloin tykkää, ei vaan keskiviikkoisin kello 21. Täällä on myös hyvin tilaa venytellä ja kokeilla vaikkapa grand jeté -hyppyjä, tosin kahta enempää niitä tuskin pystyy tehdä peräkkäin. On se kuitenkin enemmän kuin viime kämpässä! Nyt mulla on myös oma pikkuinen työpöytä, tässä on huomattavasti kivampi kirjoittaa tällaista pitkää blogitekstiä kuin sohvalla läppäri sylissä. Mietin kyllä sitä, että täällä ei varmaan hirveästi viitsi kärkkäreillä ainakaan hyppiä, koska laminaattilattia. Sen lisäksi että se on aika liukas, alakerran naapuri ei varmaan rakasta mua sen johdosta :'D Mutta piruetit pyörii ehkä vähän paremmin kun luistaa vähän enemmän!

No joo, se siitä muutosta. Haha en nyt tiedä miten teitä edes mahtoi kiinnostaa tämä muuttoasia :D Ainakin nyt on tiedossa vähän erilaisempia kuvia blogin, koska uusi peili (ei enää paloja!) ja uusi tausta :D Tämän muuttorumban johdosta en ole kerjennyt kevätnäytöksen jälkeen tekemään mitään tanssiin liittyvääkää. Eli on tullut ihan tosissaan pidettyä parin viikon tanssitauko. Torstaina olin ensimmäisellä kesäjakson tunnilla kokeilemassa nykytanssin alkeita. Hemmetti vieköön se on kivulias tanssi! :D Siinä pyöritään ja kaatuillaan lattialla niin paljon, että olin ihan mustelmilla sen jälkeen. Lisäksi huomasin, että kun tehdään lattialla jonkinlaista linkkua/heilahdusta, niin mulle tulee kauhee kramppi siitä takareiteen ja pakaraan! Muistan että viime vuonnakin kun olin jazzia kokeilemassa, mulle tuli heilurista ihan jäätävä kramppi pakaraan! :D Takamukseni ei selvästikään ole tottunut mihinkään tuollaiseen. Nykäri oli ihan hauska kokemus kyllä, ja propsit kaikille nykärin tanssijoille, mulle se oli aika kivuliasta. Seuraavana päivänä eli eilen oli kärkitunti, mikä jännitti aika paljon. En tosiaan ole pariin viikkon kerjennyt edes ajatella kärkitossuja, joten vähän mietin että olenkohan tunnilla kuin linnun poikanen heikentyneiden jalkojeni kanssa. Yllätyksekseni huomasin, että tää kaksiviikkoinen oli vaikuttanut tuskin mitenkään mun taitoihini, vaikka pelkäsin että olisin taantunut takaisin sinne tammikuulle. Tunti meni ihan ok:sti, jatkettiin samasta mihin jäätiin toukokuussa. Tänään on ollut pohkeet aika kipeenä, vaikka koitinkin venytellä niitä hyvin ja olin pyörällä liikkellä, mistä saa kivan alku- ja loppuverkan. Maanantaina kesäintensiivi jatkuu kärkitunnilla ja sen jälkeisellä venyttelytunnilla, tiistaina oli muistaakseni se showtanssi :D Tiistaina mulla on myös harkkapaikan haastattelu toisessa kaupungissa, jännittää ihan sikana. En ole oikeen koskaan ollut kunnollisessa työhaastattelussa, toivottavasti en munaa sitä! Mutta joo, kivasti tässä muuton jälkeen arki ja tanssi on alkanut rullaamaan. Töitä on tiedossa aika paljon, koska soppari tähän nykyiseen työhön loppuu 30.6., eli siihen mennessä mulla pitäis olla aika monet litteroinnit ja muut jutskat tehtynä. Uuden projektin soppari odottaa kirjoittamistaan maanantaina, ja jatkuu aina syyskuun loppuun asti, ja lisäksi yks projekti vähän odottaa mun vastaustani että tulenko siihen vai en. Ja aina on sanottu että työt ei tuu sua kotoo hakemaan! :D Tuntuu ihan epärealistiselta että mua revitään joka suuntaan, koska olen kuitenkin parikymppisenä kokenut kahden vuoden työttömyyden... Silloin ei olisi kyllä voinut arvata, mitä neljän vuoden päästä tulee tapahtumaan. Töiden tuiskeessa pitäisi oikeesti muistaa myös se gradu -.- Onneksi sain kaiken hulinan keskellä viimeisetkin analyysit tehtyä, eli nyt kesällä on ihan vaan itse kirjoittaminen enää jäljellä, se sentään helpottaa vähän tilannetta. Ja se että dedis onkin nyt vasta elokuussa, jes! 

Tästä tuli vähän tällainen sekametelisoppa tästä tekstistä. Mitäs teille muille kuuluu Mun kamerapiuhani on tuolla jossakin laatikossa, eli omia kuvia mulla ei nyt ole laitettavana, laitetaan siis Pinterestistä joku kiva :) (Gif alun perin täältä 

la-petite-duchesse.tumblr.com )

Mekin ollaan nyt harjoiteltu kärjillä chaínês-piruetteja, omani eivät kyllä ihan tältä vielä näytä :'D