Kiirettä ja traumoja

Heippa vaan!
Tulin nyt ilmoittamaan, mikä tämä meidän extratreenikertoja vaatinut juttu oli: flashmob-esitys! Joku voi toki nyt miettiä mielessään, että miksi tuommoinenkin asia piti pimittää, ja se on ihan hyvä kysymys. Meille sanottiin että älkää pitäkö asiasta isoa ääntä, joten ajattelin että ehkä ei ole hyvä idea kirjoittaa asiasta nettiin :D Vakkarilukijat on kuitenkin tässä kuukausien aikana varmaan pystynyt ehkä päättelemään asuinkaupunkini, joten senkin takia sitten ajattelin, että jätän kertomatta. Esityksessä kävi pari pientä kämmiä, mutta ei mitään kardinaalimunauksia. Esityksiä olisi ollut kaksi, pe ja la, mutta itse pääsin vain perjantain esitykseen, joka järjestettiin kauppakeskuksessa. Itse flashmobmaisuus kärsi hyvin paljon, koska suurin osa esiintyjistä oli noin 12-vuotiaita (tai alle) lapsia, joiden vanhemmat ja sisarukset ja mummotkin oli toki tullut paikalle katsomaan lapsensa esitystä, tehden kauppakeskuksen aulaan oikeen kunnon köörin ja muodostaen meille esiintymisalueen -.- Elikä flashmobin kantava idea eli se "yllätysmomentti" meni täysin persiilleen, mutta ymmärtäähän sen. Totta kai lapset kertovat vanhemmilleen, ja hyvät vanhemmat haluavat nähdä lapsensa esiintyvän.
     Sitten tuohon otsikon "traumoja" kohtaan. Flashmobin jälkeen menin kauppakeskuksessa kerrosta alemmas ja suuntasin ulko-oville, kun huomasin kymmenkunta poliisia ja vartijaa sekä kaksi ensihoitajaa. Ja yhden tyypin makaamassa lattialla valkoisen lakanan alla. Hieman latisti tanssifiilistä nähdä ensimmäistä kertaa elämässäni kuollut ihminen. Tai no, pelkän päälaen sieltä lakanan alta mä näin, mutta silti.... Tapahtumapaikka oli kurjasti vielä jätskibaarin vieressä, jossa oli lapsia :( Jätskibaarin sitä rautaverkkosysteemiä (se mikä laitetaan aina myymälän oville kun kauppa menee kiinni) oli laskettu puoliväliin, varmaankin näköesteeksi näille jäätelöbaarin asiakkaille. Mulle tuli aivan kauhee fiilis tietysti, kun ajattelin, että minä se vaan olen tyytyväisenä tanssinut, kun kerrosta alempana joku toinen ihminen on menettänyt henkensä, meidän Boleron soidessa taustalla. Hyi mikä ajatus. Eilisillan ja tämän päivän aikana näky kauppakeskuksen poliisista ja vainajasta sekä ajatus kuolemasta yleensä on pulpahtanut muutaman kerran kyllä mieleen... Kaipa tää tästä. En nyt oikein osaa hirveesti mitään tähän lisätä.
     Kiirettä on ollut kovasti, joten tämä postaus jää tällaiseksi lyhyeksi tyngäksi vaan. Pakkohan mun oli tulla kertomaan tosta esityksestä ku oikeen lupasin! :) Olen ollut nyt kaksi päivää kestäneessä tuommoisessa koulutusjutskassa, missä on ollut varsin mielenkiintoista infoa tulevaisuuden työllisyystilanteesta alallani ja kaikkea muutakin tietoa opintojen loppuvaiheessa oleville tai vastavalmistuneille. Nyt on kauhee tiedon sulattelu ja pohdiskelu meneillään itselläni, että mitenköhän mä tulevaisuuten oikeen järjestäisin.... Lisäksi maanantai ja tiistai tulevat olemaan superkiireisiä myös, ja keskiviikkona on graduseminaari, jossa mulla pitäisi olla jo ihan oikeesti jotain sanottavaa ja ideaa mun aiheestani, eli huominen meneekin sitten sen pohtimisessa. Bye bye kiva ja rentouttava viikonloppu.... Tämän lauantai-illan kyllä aion yrittää ottaa rennosti. Heti kun saan tämän tekstin kirjoitettua niin käyn lähikaupassa hakemassa jotain ruokaa (ehkä myös hieman herkkua), pötkähdän sohvalle viltin alle ja syön ja lepään ja katson ehkä jotain leffaa tai jotain telkkarihömppää! :)

Laitetaan loppuun kiva kissakuva :)