Filosofia: Tieteen etiikka

Lupasin aiemmin kirjoitta tästä postauksen, joten täältä pesee : )) Kerrottakoon nyt alkuun vähän taustoja. Lukiossa filosofia oli ihan jees oppiaine mielestäni, mutta jotenkin mulla ei riittänyt siihen sitte kuitenkaan tarpeeksi kiinnostusta, koska en hirveesti välittänyt siitä opettajasta. Tai opettajakin oli ihan kiva, mut en oikeen kokenut että se sen opetustapa oli mulle paras mahdollinen. Yliopistoon tultaessa mulla oli siis aika neutraalit fiilikset tätä pakollista filosofian kurssia kohtaan. Me saatiin valita kahdesta kurssista, joko Tieteellisen toiminnan perusteet tai sitte tää Tieteen etiikka. Kävin alkuvuodesta e-tenttimässä tuon Tieteellisen toiminnan perusteet, mutta se ei menny läpi : / en kyllä ihmettele, koska en oikeen ehtinyt lukea siihen kunnolla ja se kirja ei ollut mun makuuni. Siinä siis vaan käsiteltiin aihetta Mitä on tieteellinen tieto ja käytiin eri filosofien teorioita läpi siitä, mitä on tiede tai millaista sen kuuluisi olla. Kun siitä kerta tuli hylky, nii ajattelin että vaihdanpa sitte koko näkemyksen toiseen, eli tähän tieteen etiikkaan. Tämä osottautukin huomattavasti mielenkiintoisemmaksi! Tässä oli tosin kaks kirjaa, mutta ne täydensi toisiaan aika hyvin, ja se toinen oli ihan sellainen miniläpyskä vaan, alle 200 sivua. Tentti on siis huomenna, joten tänään olen kertaillut noita kirjoja. Nyt ajattelinkin tehdä pikkukirjoituksen itseäni eniten kiinnostaneista aiheista :)

Kirjallisuus:  Resnik, David B. The Ethics of Science. An Introduction. Lontoo & New York: Routledge. (= “miniläpyskä”)

Kappaleessa seitsemän käsitellään laboratoriotyöskentelyyn liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Tässä tapauksessa laboratorio-sana viittaa siis hyvin laajaan käsitykseen laboratoriosta, oikeastaan tarkoitetaan enemmänkin koko tutkimusympäristöä. Mitä eettisiä kysymyksiä nousee esiin, kun tehdään tutkimusta koehenkilöillä tai koe-eläimillä? Olen erityisesti jälkimmäistä asiaa pyöritellyt kovasti mielessäni, sillä omalla laitoksellanikin tehdään eläinkokeita. Kirjassa mainittiin hyvin: ’’According to Singer (1975) if we should not perform an experiment on a human, then we should not perform the same experiment on an animal.” Ja tämän lauseen lukiessani koin vihdoinkin sellaisen rauhan, kun sisälläni ollut pitkäaikainen ristiriita tuli ratkotuksi. Tätä ajatusta olen yrittänyt muodostaa pitkän aikaan lauseeksi siinä itse onnistumatta, mutta tämä Singer, kuka liekään, onnistui tässä kertakaikkisen hyvin. Itse en ole oikeastaan ikinä allekirjoittanut väitettä, että ihminen on jotenkin herrarotu ja että eläimet ovat alempiarvoisia, ja että niitä voitaisiin ”uhrata tieteen alttarilla”, niin kuin tämä oiva tenttikirja ilmaisi. Mutta jos menen sanomaan ihmisten ilmoilla, että ihmisarvo ja eläinten arvo on sama, nii siitä saa helposti sellaisia katseita, että toi nainen on kyllä vähän kajahtanut. Takaisin tuohon Singerin väitteeseen, mielestäni se on niin hyvä, koska siinä korostuu se ajatus, että eläinkokeet ei ole mitään sellasta, että se kaikki kipu ja kärsimys voitaisiin kohdistaa joihinki elukoihin vaan. Eihän ihmisille nyt voi mitään kivuliasta ja hirveetä voi tehdä, mut eläimillä ei oo mitään väliä! Lisäksi hyväksyn sellaisenkin ajatuksen, että koe x voitaisiin periaatteessa tehdä ihmisille, mutta se on vaan liian aikaavievää tai kallista tms., että se on vaan yksinkertaisesti helpompi tehdä eläimille. Esimerkiksi geenien ja periytyvyyden tutkiminen ihmisillä olisi periaatteessa ihan mahdollista, ja sitä kai tehdäänkin, mutta ongelma on se että se vie aivan tuhottomasti aikaa. Jotta saadaan kolmen-neljän sukupolven jatkumo, pitää odottaa 50-70v, mikä on luonnollisesti aika helkkarin pitkä aika, tutkija kuolee ennen sitä :’D Sitä varten perinnöllisyyttä on vaan yksinkertaisesti helpompi tutkija esim. hiirillä, koska niistä saadaan tuo 3-4 sukupolven ketju jo vuodessa parissa aikaiseksi. Toisaalta oma moraalini joustaa myös säästösyihin tehtäviin eläinkokeisiin. Jos haluttaisiin tehdä jokin koe ihmisille, mutta se veisi vaikkapa 3h aikaa, jolloin luonnollisesti täytyy tutkimuksen korvata tämän henkilön palkka siltä ajalta ja matkakustannukset tutkimuslaboratorioon, tulee halvemmaksi suorittaa koe eläimillä. Kuten kaikki hiemankin tutkimuksen tekoon perehtyneet ihmiset tietävät, rahoituksia ja apurahoja ei jaella ihan joka tutkijalle, eikä rahoituksen suuruus ole usein mikään valtavan suuri, eli on hyvä koittaa nipistää sieltä, mistä se on mahdollista, ja toki eettisesti oikein. Olen itsekin ollut koehenkilönä aivotutkimuksessa, jota on suoritettu myös eläimille. Siinä dorsolateraalista etuotsalohkoani stimuloitiin magneettisesti samalla, kun ohimooni oli teipattu putki, josta tuli tietyin väliajoin ilmapuhallus toiseen silmääni. Koe ei ollut kivulias, ilmapuhalluksen johdosta silmäni vain meni vaistomaisesti kiinni. Toki ymmärrän, että tämä tilanne on minulle huomattavasti vähemmän pelottava kuin kanille, sillä tiedän mistä on kyse ja että minua ei yritetä vahingoittaa, toisin kuin kani. Mutta omasta mielestäni se riittää, että eläimiin ei fyysisesti satu, eikä niille aiheuteta ylenpalttista stressiä tai ahdistusta.

Niin, mikä on sitten ylenpalttinen stressi tai ahdistus? Tähänkin voi mielestäni soveltaa tämän Singerin ajatusta. Myös ihmisiä voidaan pyytää koehenkilöksi tutkimuksiin, jossa aiheutetaan kohtuullinen määrä ahdistusta. Heitä yleensä tiedotetaan asiasta etukäteen. Psykologiassa on olemassa sellainen asia kuin ”rotan persoonallisuustesti”. Tutkijat ymmärtävät, että nisäkkäät eivät ole mitään eläinmassaa, vaan niilläkin on eroja käyttäytymisessään. Esimerkiksi jos on koskaan omistanut lemmikin tai lemmikkejä, lähes jokainen hyväksyy ajatuksen eläinten erilaisista ”persoonallisuuksista”. Tutkimusta tehdessä on hyvä selvittää koe-eläinten väliset käyttäytymiserot jotta tutkimuksen efekti on helpommin kontrolloitavissa, jolloin tutkimus on validimpi. Rotan persoonallisuustestissä testataan, miten ahdistunut rotta on tilanteessa, kun se laitetaan ihan tavalliseen pahvilaatikkoon. Sille ei siis tehdä mitään, se on vaan avonaisessa laatikossa, mikä on kooltaan esimerkiksi 50cmx50cm. Testin kesto on muistaakseeni 4-6min, ja sitä rottaa siis vaan tarkkaillaan (kameran välityksellä, eli rotan ei tarvitse siis stressata edes sitä tarkkailijaa). Tällainen koe on ihan ok omasta mielestäni. Tietoinen, pitkäaikainen eläimen altistaminen psykologiselle stressille ei olekaan enää helppo juttu. Esimerkiksi nukkumisen estäminen (pidetään eläintä väkisin hereillä päivä kausia) ja nälkiinnyttäminen ovat kokeita, joissa en itse suostuisi olemaan tutkijana. Mutta toisaalta, jos eläintä pidetään nälässä tai hereillä vaan vähän aikaa, on asia mielestäni eri. Näitä kokeita tehdään myös ihmisille ja itsekin suostuisin vapaaehtoiseksi tutkimukseen, jossa pitäisi olla syömättä vaikka 8h, jonka jälkeen tehtäisiin esim. mittauksia aivoissa, mikä osa hälyttää nälkää jne. Eli kohtuullinen stressi, minkä aiheuttamisen jälkeen pyritään korjaamaan fyysiset tai psykologiset ”damaget”, ovat mielestäni hyväksyttäviä myös eläimillä. Mikä sitten on kohtuullinen määrä? Siihen ei ole mitään oikeaa vastausta. Onneksi nykyään apunamme on eläinkokeisiin erikoistunut lauttakunta, jolle tutkijoiden pitää raportoida kaikki eläinkokeensa: suunnitelma eläinkokeista sekä tutkimuksen aikana raportteja eläinkokeiden toteuttamisesta. Lauttakunta päättää, ovatko nämä kokeet eettisiä, saako näitä kokeita alkaa tehdä tai pitääkö eläinkoe keskeyttää. Moni tutkija pitää tätä uutta säädöstä riesana, kun sille pitää olla koko ajan raportoimassa tekemisistään, mutta omasta mielestäni se on hyvä. Näin monet tutkijat luopuvat turhista eläinkoeasetelmistaan koska tietävät, että se aiheuttaa melko paljon ylimääräistä päänvaivaa ja resursseja. Tämän systeemin avulla uskon, että tulevaisuudessa tehdään enenevissä määrin vain tarpeellisia eläinkokeita, ja käytetään ihmisiä/muita keinoja mahdollisimman paljon.

Sitten olisi vielä ihmis- ja eläinkokeiden lisäksi eräs toinen aihe, mikä oli mielestäni kiinnostava ja jota en niin hirveästi ole itsekseni aiemmin ajatellut. Lupaan käsitellä tämän hieman lyhyemmin :DD Aiheena on tutkijan rooli yhteiskunnassa ja mediassa. Kirjassa kysyttiin, onko eettistä, jos tutkija yksinkertaistaa tutkimusasetelmaansa ja tuloksiaan medialle? Tieteen standardeihin kuuluvat muun muassa rehellisyys, huolellisuus ja avoimuus, mutta mitä tulee tieteen popularisointiin ja mediaan, näitä kolmea ulottuvuutta voi olla hankala yhdistää. Tutkimusmetodien ja tulosten vääristäminen on yksi suurimmista rikkomuksista tieteessä. Onko se siis hyväksyttävää, että tutkija oikaisee monimutkaista tutkimustulostaan antaessaan lausuntoa tavalliselle päivälehdelle? Tutkijat eivät syyttä saa monen vuoden akateemista koulutusta. Koulutukseen kuuluu monimutkaisten tutkimusasioiden ymmärtäminen, joten miten tutkija voi 20sekunnin lausunnossaan ilmaista lehtimiehelle tulostensa monimutkaiset vivahteet ja koukerot? Ja olisiko se edes hyödyllistä, koska maallikot tuskin ymmärtäisivät seikkaperäisestä vastauksesta yhtään mitään. Tämän vuoksi mielestäni pieni asioiden yksinkertaistaminen on sallittua. Toki tutkijan tulee ilmaista, että tämä on yksinkertaistettu versio, mutta tuloksemme viittaavat siihen että … jne. Samalla hänen olisi hyvä ilmaista, mistä saa lisää tarkempaa tietoa. Esimerkiksi päivä- ja iltapäivälehtiin on turha antaa kovinkaan tarkkaa selitystä omista tuloksista, mutta harrastelehdille, esim. Tiede, on jo perusteltua antaa tarkempi selitys, sillä voimme olettaa että lukijakunta on enemmän valveutunutta kuin esim. Iltalehden lukijat. Eli mielestäni on ok vähän yksinkertaistaa tietyissä julkaisufoorumeissa, mutta tärkeää on ilmoittaa, että tässä ei ole koko totuus, ja että lisää tietoa saatte täältä.

Entä miten voimme koskaan olettaa maallikoiden ymmärtävän tieteen julkaisuja, jos niitä ei kukaan heille selitä? Kenen vastuulla on tieteen popularisointi? Näyttäisi siltä, että tällä hetkellä vastuu on yksinkertaisesti niillä tutkijoilla, jotka ovat kiinnostuneita opettamaan kansalle tiedettä. Hyvä esimerkki on Stephen Hawkingin Universe in a Nutshell (2001), jossa on selitetty tavalliselle tallaajalle fysiikan hankalia ilmiöitä. Pitäisi muuten lukee tuo, on ollut suunnitelmissa jo parin vuoden ajan :DD Toinen esimerkki on biologian saralta, kuuluisa evoluutiobiologi Richard Dawkins, joka on tehnyt useita Ylelläkin näytettäviä kansantajuisia dokumentteja, jotka puolestaan selittävät biologian ilmiöitä. Onko tieteen selittäminen maallikoille tutkijoiden velvollisuus? Taas kysymys, johon mulla ei ole mitään vastausta. Ehkä luotan vaan siihen, että tutkijoilla on niin erilaisia persoonallisuuksia, että toiset viihtyvät siellä laboratorion pölyisessä nurkassa ja toiset nauttivat opettamisesta, mediasta ja julkisuudesta. Ja hyvä niin!!