Lupasin aiemmin kirjoitta tästä postauksen, joten täältä
pesee : )) Kerrottakoon nyt alkuun vähän taustoja. Lukiossa filosofia oli ihan
jees oppiaine mielestäni, mutta jotenkin mulla ei riittänyt siihen sitte
kuitenkaan tarpeeksi kiinnostusta, koska en hirveesti välittänyt siitä
opettajasta. Tai opettajakin oli ihan kiva, mut en oikeen kokenut että se sen
opetustapa oli mulle paras mahdollinen. Yliopistoon tultaessa mulla oli siis
aika neutraalit fiilikset tätä pakollista filosofian kurssia kohtaan. Me
saatiin valita kahdesta kurssista, joko Tieteellisen toiminnan perusteet tai
sitte tää Tieteen etiikka. Kävin alkuvuodesta e-tenttimässä tuon Tieteellisen
toiminnan perusteet, mutta se ei menny läpi : / en kyllä ihmettele, koska en
oikeen ehtinyt lukea siihen kunnolla ja se kirja ei ollut mun makuuni. Siinä
siis vaan käsiteltiin aihetta Mitä on tieteellinen tieto ja käytiin eri
filosofien teorioita läpi siitä, mitä on tiede tai millaista sen kuuluisi olla.
Kun siitä kerta tuli hylky, nii ajattelin että vaihdanpa sitte koko näkemyksen
toiseen, eli tähän tieteen etiikkaan. Tämä osottautukin huomattavasti
mielenkiintoisemmaksi! Tässä oli tosin kaks kirjaa, mutta ne täydensi toisiaan
aika hyvin, ja se toinen oli ihan sellainen miniläpyskä vaan, alle 200 sivua.
Tentti on siis huomenna, joten tänään olen kertaillut noita kirjoja. Nyt
ajattelinkin tehdä pikkukirjoituksen itseäni eniten kiinnostaneista aiheista :)
Kirjallisuus:
Resnik, David B. The Ethics of Science. An Introduction.
Lontoo & New York: Routledge. (= “miniläpyskä”)
Kappaleessa seitsemän käsitellään laboratoriotyöskentelyyn
liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Tässä tapauksessa laboratorio-sana viittaa
siis hyvin laajaan käsitykseen laboratoriosta, oikeastaan tarkoitetaan
enemmänkin koko tutkimusympäristöä. Mitä eettisiä kysymyksiä nousee esiin, kun
tehdään tutkimusta koehenkilöillä tai koe-eläimillä? Olen erityisesti
jälkimmäistä asiaa pyöritellyt kovasti mielessäni, sillä omalla
laitoksellanikin tehdään eläinkokeita. Kirjassa mainittiin hyvin: ’’According to Singer (1975) if we should not
perform an experiment on a human, then we should not perform the same
experiment on an animal.” Ja tämän lauseen lukiessani koin vihdoinkin
sellaisen rauhan, kun sisälläni ollut pitkäaikainen ristiriita tuli ratkotuksi.
Tätä ajatusta olen yrittänyt muodostaa pitkän aikaan lauseeksi siinä itse
onnistumatta, mutta tämä Singer, kuka liekään, onnistui tässä kertakaikkisen
hyvin. Itse en ole oikeastaan ikinä allekirjoittanut väitettä, että ihminen on
jotenkin herrarotu ja että eläimet ovat alempiarvoisia, ja että niitä
voitaisiin ”uhrata tieteen alttarilla”, niin kuin tämä oiva tenttikirja
ilmaisi. Mutta jos menen sanomaan ihmisten ilmoilla, että ihmisarvo ja eläinten
arvo on sama, nii siitä saa helposti sellaisia katseita, että toi nainen on
kyllä vähän kajahtanut. Takaisin tuohon Singerin väitteeseen, mielestäni se on
niin hyvä, koska siinä korostuu se ajatus, että eläinkokeet ei ole mitään
sellasta, että se kaikki kipu ja kärsimys voitaisiin kohdistaa joihinki
elukoihin vaan. Eihän ihmisille nyt voi mitään kivuliasta ja hirveetä voi tehdä,
mut eläimillä ei oo mitään väliä! Lisäksi hyväksyn sellaisenkin ajatuksen, että
koe x voitaisiin periaatteessa tehdä ihmisille, mutta se on vaan liian
aikaavievää tai kallista tms., että se on vaan yksinkertaisesti helpompi tehdä
eläimille. Esimerkiksi geenien ja periytyvyyden tutkiminen ihmisillä olisi
periaatteessa ihan mahdollista, ja sitä kai tehdäänkin, mutta ongelma on se
että se vie aivan tuhottomasti aikaa. Jotta saadaan kolmen-neljän sukupolven
jatkumo, pitää odottaa 50-70v, mikä on luonnollisesti aika helkkarin pitkä
aika, tutkija kuolee ennen sitä :’D Sitä varten perinnöllisyyttä on vaan
yksinkertaisesti helpompi tutkija esim. hiirillä, koska niistä saadaan tuo 3-4
sukupolven ketju jo vuodessa parissa aikaiseksi. Toisaalta oma moraalini
joustaa myös säästösyihin tehtäviin eläinkokeisiin. Jos haluttaisiin tehdä
jokin koe ihmisille, mutta se veisi vaikkapa 3h aikaa, jolloin luonnollisesti
täytyy tutkimuksen korvata tämän henkilön palkka siltä ajalta ja
matkakustannukset tutkimuslaboratorioon, tulee halvemmaksi suorittaa koe
eläimillä. Kuten kaikki hiemankin tutkimuksen tekoon perehtyneet ihmiset
tietävät, rahoituksia ja apurahoja ei jaella ihan joka tutkijalle, eikä
rahoituksen suuruus ole usein mikään valtavan suuri, eli on hyvä koittaa
nipistää sieltä, mistä se on mahdollista, ja toki eettisesti oikein. Olen
itsekin ollut koehenkilönä aivotutkimuksessa, jota on suoritettu myös eläimille.
Siinä dorsolateraalista etuotsalohkoani stimuloitiin magneettisesti samalla,
kun ohimooni oli teipattu putki, josta tuli tietyin väliajoin ilmapuhallus
toiseen silmääni. Koe ei ollut kivulias, ilmapuhalluksen johdosta silmäni vain
meni vaistomaisesti kiinni. Toki ymmärrän, että tämä tilanne on minulle
huomattavasti vähemmän pelottava kuin kanille, sillä tiedän mistä on kyse ja
että minua ei yritetä vahingoittaa, toisin kuin kani. Mutta omasta mielestäni
se riittää, että eläimiin ei fyysisesti satu, eikä niille aiheuteta
ylenpalttista stressiä tai ahdistusta.
Niin, mikä on sitten ylenpalttinen stressi tai ahdistus?
Tähänkin voi mielestäni soveltaa tämän Singerin ajatusta. Myös ihmisiä voidaan
pyytää koehenkilöksi tutkimuksiin, jossa aiheutetaan kohtuullinen määrä ahdistusta.
Heitä yleensä tiedotetaan asiasta etukäteen. Psykologiassa on olemassa
sellainen asia kuin ”rotan persoonallisuustesti”. Tutkijat ymmärtävät, että
nisäkkäät eivät ole mitään eläinmassaa, vaan niilläkin on eroja
käyttäytymisessään. Esimerkiksi jos on koskaan omistanut lemmikin tai
lemmikkejä, lähes jokainen hyväksyy ajatuksen eläinten erilaisista ”persoonallisuuksista”.
Tutkimusta tehdessä on hyvä selvittää koe-eläinten väliset käyttäytymiserot
jotta tutkimuksen efekti on helpommin kontrolloitavissa, jolloin tutkimus on
validimpi. Rotan persoonallisuustestissä testataan, miten ahdistunut rotta on
tilanteessa, kun se laitetaan ihan tavalliseen pahvilaatikkoon. Sille ei siis
tehdä mitään, se on vaan avonaisessa laatikossa, mikä on kooltaan esimerkiksi
50cmx50cm. Testin kesto on muistaakseeni 4-6min, ja sitä rottaa siis vaan
tarkkaillaan (kameran välityksellä, eli rotan ei tarvitse siis stressata edes
sitä tarkkailijaa). Tällainen koe on ihan ok omasta mielestäni. Tietoinen,
pitkäaikainen eläimen altistaminen psykologiselle stressille ei olekaan enää
helppo juttu. Esimerkiksi nukkumisen estäminen (pidetään eläintä väkisin hereillä
päivä kausia) ja nälkiinnyttäminen ovat kokeita, joissa en itse suostuisi
olemaan tutkijana. Mutta toisaalta, jos eläintä pidetään nälässä tai hereillä
vaan vähän aikaa, on asia mielestäni eri. Näitä kokeita tehdään myös ihmisille
ja itsekin suostuisin vapaaehtoiseksi tutkimukseen, jossa pitäisi olla syömättä
vaikka 8h, jonka jälkeen tehtäisiin esim. mittauksia aivoissa, mikä osa hälyttää
nälkää jne. Eli kohtuullinen stressi, minkä aiheuttamisen jälkeen pyritään
korjaamaan fyysiset tai psykologiset ”damaget”, ovat mielestäni hyväksyttäviä
myös eläimillä. Mikä sitten on kohtuullinen määrä? Siihen ei ole mitään oikeaa
vastausta. Onneksi nykyään apunamme on eläinkokeisiin erikoistunut lauttakunta,
jolle tutkijoiden pitää raportoida kaikki eläinkokeensa: suunnitelma
eläinkokeista sekä tutkimuksen aikana raportteja eläinkokeiden toteuttamisesta.
Lauttakunta päättää, ovatko nämä kokeet eettisiä, saako näitä kokeita alkaa
tehdä tai pitääkö eläinkoe keskeyttää. Moni tutkija pitää tätä uutta säädöstä
riesana, kun sille pitää olla koko ajan raportoimassa tekemisistään, mutta
omasta mielestäni se on hyvä. Näin monet tutkijat luopuvat turhista
eläinkoeasetelmistaan koska tietävät, että se aiheuttaa melko paljon
ylimääräistä päänvaivaa ja resursseja. Tämän systeemin avulla uskon, että
tulevaisuudessa tehdään enenevissä määrin vain tarpeellisia eläinkokeita, ja
käytetään ihmisiä/muita keinoja mahdollisimman paljon.
Sitten olisi vielä ihmis- ja eläinkokeiden lisäksi eräs
toinen aihe, mikä oli mielestäni kiinnostava ja jota en niin hirveästi ole
itsekseni aiemmin ajatellut. Lupaan käsitellä tämän hieman lyhyemmin :DD
Aiheena on tutkijan rooli yhteiskunnassa ja mediassa. Kirjassa kysyttiin, onko
eettistä, jos tutkija yksinkertaistaa tutkimusasetelmaansa ja tuloksiaan
medialle? Tieteen standardeihin kuuluvat muun muassa rehellisyys, huolellisuus
ja avoimuus, mutta mitä tulee tieteen popularisointiin ja mediaan, näitä kolmea
ulottuvuutta voi olla hankala yhdistää. Tutkimusmetodien ja tulosten
vääristäminen on yksi suurimmista rikkomuksista tieteessä. Onko se siis
hyväksyttävää, että tutkija oikaisee monimutkaista tutkimustulostaan antaessaan
lausuntoa tavalliselle päivälehdelle? Tutkijat eivät syyttä saa monen vuoden
akateemista koulutusta. Koulutukseen kuuluu monimutkaisten tutkimusasioiden
ymmärtäminen, joten miten tutkija voi 20sekunnin lausunnossaan ilmaista
lehtimiehelle tulostensa monimutkaiset vivahteet ja koukerot? Ja olisiko se
edes hyödyllistä, koska maallikot tuskin ymmärtäisivät seikkaperäisestä
vastauksesta yhtään mitään. Tämän vuoksi mielestäni pieni asioiden
yksinkertaistaminen on sallittua. Toki tutkijan tulee ilmaista, että tämä on
yksinkertaistettu versio, mutta tuloksemme viittaavat siihen että … jne.
Samalla hänen olisi hyvä ilmaista, mistä saa lisää tarkempaa tietoa.
Esimerkiksi päivä- ja iltapäivälehtiin on turha antaa kovinkaan tarkkaa
selitystä omista tuloksista, mutta harrastelehdille, esim. Tiede, on jo
perusteltua antaa tarkempi selitys, sillä voimme olettaa että lukijakunta on
enemmän valveutunutta kuin esim. Iltalehden lukijat. Eli mielestäni on ok vähän
yksinkertaistaa tietyissä julkaisufoorumeissa, mutta tärkeää on ilmoittaa, että
tässä ei ole koko totuus, ja että lisää tietoa saatte täältä.
Entä miten voimme koskaan olettaa maallikoiden ymmärtävän
tieteen julkaisuja, jos niitä ei kukaan heille selitä? Kenen vastuulla on
tieteen popularisointi? Näyttäisi siltä, että tällä hetkellä vastuu on
yksinkertaisesti niillä tutkijoilla, jotka ovat kiinnostuneita opettamaan
kansalle tiedettä. Hyvä esimerkki on Stephen Hawkingin Universe in a Nutshell
(2001), jossa on selitetty tavalliselle tallaajalle fysiikan hankalia ilmiöitä.
Pitäisi muuten lukee tuo, on ollut suunnitelmissa jo parin vuoden ajan :DD
Toinen esimerkki on biologian saralta, kuuluisa evoluutiobiologi Richard
Dawkins, joka on tehnyt useita Ylelläkin näytettäviä kansantajuisia
dokumentteja, jotka puolestaan selittävät biologian ilmiöitä. Onko tieteen
selittäminen maallikoille tutkijoiden velvollisuus? Taas kysymys, johon mulla
ei ole mitään vastausta. Ehkä luotan vaan siihen, että tutkijoilla on niin
erilaisia persoonallisuuksia, että toiset viihtyvät siellä laboratorion
pölyisessä nurkassa ja toiset nauttivat opettamisesta, mediasta ja
julkisuudesta. Ja hyvä niin!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti