torstai 4. kesäkuuta 2015

Kesän intensiivijakso pyörähtää vauhdikkaasti käyntiin

Otsikko kertookin jo hieman kaunistellen mun tämän viikon tanssiharkoista. Vauhdikas vaan tarkoittaa tässä kohtaa, että olen aivan puhki :D Tiedä sitten, olenko se vaan minä kun on vanha ja raihnainen, vai onko kaikki muutkin tanssin intensiivijaksolaiset näin kuolleita.

Maanantain jazz- ja balettitunnista raportoinkin jo tänne blogiin. Tiistaiksi en alun perin ollut varannut itselleni mitään tuntia, mutta kuinkas ollakaan, mua alkoi kauheesti kiinnosta illalla pidettävä kehonhuolto-tunti. Siinä sitten kun soitin opistolle että mahtuisinko vielä näin nopeella aikataululla mukaan (KYLLÄ, minä maailman puhelinkammoisin ihminen, SOITIN aivan vapaaehtoisesti!!!), niin samalla tulin varanneeksi toisenkin kehonhuollon ensi viikolle, JA: keskiviikoksi eli eiliselle hiphop-tunnin!!!! Mä niin uhosin kaikille tanssikavereille (ja normaaleillekin, tai no tiedä nyt miten normaaleja ne on ;DD) ja varmaan täällä blogissakin, että kaikkea aion kokeilla, paitsi en mitään street-, hiphop- tai muuta breakdance jutskia. No, varasin kuitenkin, ja olin siellä eilen. Siitä pian lisää.
     Tiistaina siis menin kehonhuoltoon, mikä oli tällä kertaa hatha-joogaa. Aivan ihana tunti, vaikka taso oli aika vaikea mielestäni. Otettiin aika hankalia asanoita, enkä kyllä pystynyt ihan kaikkiin. Jos nyt yhtään muistan oikein, yksi oli tällainen (tai jotain tännepäin):
 
Muistaakseni sitä sanottiin puoliliskoksi. Ehkä. Vaikka jotkut asanat oli aika hankalia, kokonaisuutena tykkäsin kyllä ihan kauheesti. Tuntiin mahtui paljon myös helpompiakin liikkeitä ja juttuja, ja ohjaajakin oli tosi kiva :)
     Keskiviikkoaamuna menin yliopistoliikunnan joogaan. Tämä erosi hyvin paljon edellisillasta, sillä aamujoogat yleensä on aika paljon rauhallisempia ja sellasia kehoa herätteleviä juttuja, kun iltaisin olevat joogat on hiukan vaihdiikkaampia. Tai näin ainakin olen havainnut. Olen tosi iloinen, että olen tässä nyt ymmärtänyt sen hengityksen pointin joogassa. Olen yläaste- ja lukioikäisenä kokeillut joogaa aina milloin missäkin silloin tällöin, ja muistan että ne hengitykset ei ollut mun mielestä yhtään merkityksellisiä enkä oikeastaan edes kuunnellut ohjaajia hirveän hyvin, että milloin kuuluu hengittää sisään ja milloin puhaltaa ulos. Ehkä en vaan ollut ihan välkyin nuori :D
     Aamujoogan jälkeen tulin kotiin, ja neljältä lähdin tanssiopistolle hiphoppaamaan :DD Kun odottelin tunnin alkua, mulle tuli sellanen "voi ei, pitäisköhän vielä perääntyä"-fiilis, kun tajusin että olin vaatteiltanikin ihan erilainen kuin kaikki muut tuntia odottelevat tyypit. Ensinnäkin, kaikilla oli sellaset sisälenkkarit, paitsi mulla. Lisäksi, muilla oli huomattavasti löysemmät vaatteet, kun mulla taas oli aamun joogavaatteet, jotka olin ajatellut menevän ihan hyvin hiphopissa ja illan balettitunnilla: mustat nilkkamittaiset leggingsit (60den, ei siis trikoiset), päällä lyhyet trikooshortsit sekä tummanvihreä, puolihihainen tunika, mikä oikeen huusi sellasta joogamaista olemusta. Alla oli vielä sellainen perus H&M semitiukka trikootoppi. Päädyin kuitenkin menemään muiden mukana tanssisaliin. Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että ohjaaja oli aivan H-U-I-P-P-U!! Otin netistä hiukan selvää, ja totesin että hän taitaa olla hiphop-opepiireissä sellainen minijulkkis, tosi haluttua kamaa kaikille leireille ja muille vierailuille. Hän taisi ymmärtääkseni olla meilläkin nyt tän kesäintensiivin ajan vierailijana, ja muuten opettaa ilmeisesti Kuopiossa. Mutta se into mikä siitä miehestä hohkasi, oli avan uskomaton. Se oli jopa vähän sellanen adhd-mainen :D Siis sillee hyvällä tavalla! Sillä oli vaan niin mieletön energia ja palo, itse tanssiin sekä opetukseen. Siltä tuli juttua aivan taukoomatta, kun se selitti kaikkea hiphop-asenteesta ja kaikista liikkeistä ja kaikesta. No mites se mun tanssini sitte meni? Aluksi olin aivan järkyttävän huono, oli tosi vaikeeta saada polvista sillee löysättyä ja olla oikeesti koko ajan polvet koukussa, silleen että samalla näyttäisin uskottavalta. Selän pitää myös vähän kumartua ja se koko habitus pitäis olla sellanen tositosi löysä ja rento, saada sellainen baunssi siihen omaan liikehdintään. Sain myös kommenttia, että nyt ei saa ojentaa nilkkoja. Hankala muuttaa omia tapoja, kun lapsesta asti olen aina tottunut ojentamaan aina kun on tehnyt jotain tanssiin liittyvää. Tehtiin alun perusliikkeiden ja asentojen harjoittelun jälkeen sellainen aika pitkä koreopätkä, mikä loppua kohden alkoi mennä itseltänikin ihan hyvin!! En vieläkään ollut mikään ihan kauheen uskottava hiphoppari, mutta kyllä määkin siellä mielestäni ihan hyvin suoriuduin. Musiikkina meillä oli Wiz Khalifan joku kappale, mikä oli ihan ok. Hemmetti vieköön ku en löytänyt sitä nyt mistään, ku en muistanut sen nimeä! Ope kyllä sanoi sen, ja muistan että se oli joku tosi hankala ja outo ja pitkä nimi, itse biisissä oli hiukan sellaista arabialaisvibaa. Jos jollakin soi kellot nyt niin saa tulla ehdottamaan :D
     Hiphop oli tosi hieno kokomus,  ja avarsi mun näkemystäni hiukan tanssinharrastajana. Olen kyllä aina pitänyt hiphoppia ja tätä break-genreä tosi hienon näköisenä, ja tanssijat on aivan valtavan taitavia, mutta en ole koskaan nähnyt itseäni edustamassa tätä tyyliä. Mun ulkoinen (tai sisäinenkään) habitukseni ei vaan oikeen istu siihen maailmaan. Olen myös musiikillisesti aina kuulunut ryhmään rokkarit, enkä taas räpistä ole koskaan tykännyt, niin sekin varmaan vaikuttaa siihen, miksen ole koskaan tullut ajatelleeksi hiphoppia omaksi lajikseni. Eilinen kokemus oli kyllä varsin arvokas ja opin sekä itse tanssista että itsestäni paljon uutta! Tuskin mun tanssikalenterista siltikään tulee löytymään syksyllä hiphoppia, mutta ehkä vielä joskus uskaltaudun toiselle tunnille :)

Kuvan nappasin täältä
     Takaisin eiliseen päivään. Hiphop-tunnin jälkeen suuntasin toiseen tanssisaliin, jossa pidettiin "Tanssijan ravinto ja terveys"-luento. Luento oli ihan ok, eipä sieltä tullut mitään uutta tietoa. Proteiinit, rasvat ja hiilihydraatit kaikki tärkeitä jne. Oli kyllä kauheeta huomata, että miten näin nopeasti yhden sukupolven ajatukset hiilareista on käännetty tosi negatiivisiksi, sillä tuntui että kauheen moni nuori (lähes kaikki oli siellä ikäluokkaa 14-18, ja sitten olin minä...) korosti proteiineja ja niiden tärkeyttä. Nuoria tuntui myös askarruttavan paljon nämä kaikenmaailman uudet, ihmeelliset ravitsemukselliset villitykset. Kyseltiin mm. että mitä mieltä opettaja on maitotuotteista ja pitäisikö jättää pois. Onneksi opettajalla oli (minun mielestä) järki päässä ja kertoi, ettei välttämättä kannata mennä näihin ihmedieetteihin ja erikoisruokavalioihin mukaan, ainakaan ihan kritiikittä. Jos joku bloggaaja jossakin kirjoittaa, että maidoton elämä sai hänen ja koko perheen elämän kukoistamaan, niin ei sitä kannata pitää koko totuutena. Opettaja siis suositteli ihan tavallista, monipuolista ruokavaliota, johon kuuluu perinteinen lautasmalli hiilihydraatteineen ja maitotuotteineen. Itse en oikein uskalla netissä avautua mistään ruokavalioasioista, sillä tuntuu että se on nykyisin jo melkeen kuin uskonto ihmisille, ja jos sanon että hiilihydraattien ylenpalttinen karttaminen on omasta mielestäni naurettavaa, saan vaan paskaa niskaani. Tai näin olen nähnyt netissä ihmisille käyvän, enkä kaipaa sitä omaan blogiini.
     Luennon jälkeen alkoi päivän viimeinen aktiviteetti, eli balettia tasolla perus. Tasot siis menee alkeet, perus ja jatko. Nyt täytyy kyllä sanoa, että en ollut vakuuttunut opettajasta. Mulla ei siis aiemmin ole ollut hänen tuntejaan, ja netistä katsoin niin hän taitaa pääasiallisesti opettaa tosita lajia. Hän ei näyttänyt hirveen hyvin sarjoja, vaan silleen tosi nopeesti eikä oikeastaan edes puhunut hirveesti mitään. Aluksi luulinkin, että hän vaan itse mielessään nopeesti kertaa, että mitäs nuo muistiinpanoni nyt sanovatkaan (niinkuin opet monesti tekee, jupisevat itsekseen ja heiluvat muistiinpanojaan tarkastellen), ja sitten tulee se kunnon näyttökerta meille oppilaille selkeän selityksen kera, että mitä tehdään. Muttse se olikin siinä jupinassa se koko näyttö! Olin tankosarjojen aikana melko pihalla, ja niin oli mun mielestäni kyllä kaikki muutkin. Ope ei juurikaan puuttunut tähän, ja sitten mentiin vaan seuraavaan, ja seuraavaan. Mulle tuli vähän sellainen fiilis, että ei se opettaja niinkuin opettanut meitä yhtään, sanan varsinaisessa merkityksessä. Okei, ymmärrän että oltiin tasolla perus, ja saattoi olla että kaikkia liikkeitä ei enää rautalangasta väännetä, mutta jos koko ryhmä on enemmän tai vähemmän pihalla, niin en oikein ymmärrä, mikä sen tunnin funktio sitten on, jos tehdään vaan hutaisten ja sitten siirrytään seuraavaan. Ja vaikka useilla tuntui olevan hiukan ongelmia, ei opettaja juurikaan kierrellyt antaen korjauksia. Piruetteja tehdessä sain vihdoin kommenttia, että älä jännitä kaulaa ja leukaa niin paljon, pidä ne rentona niin spotti onnistuu paremmin. Olin tosi iloinen tästä huomautuksesta, mutta siinä se sitten olikin. Mulle jäi kokonaisuutena hiukan sekava kuva tunnista, ja musta tuntui että se opettaja ei ollut henkisesti ihan läsnä. En osaa sanoa, onko hänen opetustyyli aina sellainen, vai sattuiko hänellä eilen vaan olemaan jotain muuta mielenpäällä, eikä vetänyt tuntia kovin antaumuksella.

Kolmen päivän joogaamisen ja tanssimisen jälkeen mulla on nyt tänään ollut lihakset aivan ÄLYTTÖMÄN kipeet!! Erityisesti taka- ja sisäreidet, pakarat ja kyljet. Myös nilkat ja lonkat on hiukan rasittuneet. Selkääkin kolottaa. Ehkä on vaan helpompi sanoa, että joka paikkaa sattuu :D Nyt mulla on loppu viikko vapaata, maanantaina on seuraavan kerran tanssia. Koitan nyt lepäillä ja palautua tässä ajassa. Ensi postauksessa raportoin varmaan maanantain nykytanssin tunnista, siihen asti heippa vaan!

13 kommenttia:

  1. On kyllä käsittämätöntä miten ruokatrendi on heittänyt täydellisesti häränpyllyä muutaman vuoden sisällä! Kaikki touhottavat proteiinista ja "vain vähän hiilareita" -uskosta eivätkä tajua sitä, että ei ihmiskeho pysty määräänsä enempää protskuja käyttämään: loppu varastoituu siksi läskiksi. Kun ei hiilareita saada, laitetaan taas muun muassa maksa koville, koska aivot tarvitsevat sokeria. Ja miten käy jos ihminen ei ravinnostaan saa tarpeeksi sokeria (hiilareita)? Noh, maksa alkaa sitä tuottamaan itse sisäelimistä, sidekudoksista, luista, lihaksista... kaikesta. Kun tarpeeksi pitkään jatkuu tämä meininki, niin ollaan lähellä maksan vajaatoimintaa.

    Mua niin sieppaa tämä nyky-yhteiskunnan hössötys superfoodeista ja runsaasta proteiinimäärästä ja karppaamisesta - aivan kuin ei olisi mitään muutakaan tekemistä! Jumatsuka, ihmisen ravinnontarve ei ole muuttunut miksikään - vain vähäenergisemmäksi nykyisen robotiikan takia - joten miksi yhtäkkiä pitäisi vetää 80% proteiinia ja 20% kuituja päivässä?
    Aaaaaargh!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut asiaa. Itse hiukan solu- ja molekyylibiologiaa lukeneena en voi kuin ihmetellä, että miten, MITEN muka ei hiilihydaatti kuulu ihmisen ravintoon? Sehän on yksi tärkeimmistä. Ihminen, kuten melkein kaikki muutkin elävät olennot tällä planeetalla ovat orgaanista ainetta, eli koostuvat hyvin pitkälti hiilestä. Ihminenkin koostuu pitkistä hiilihydraattiketjuista. Ja orgaanisten olentojen pääasiallinen energianlähde on tärkkelys eli hiilihydraatit, haluaa sitä ihmiset tai ei. Tämä on ihan tällainen kemiallinen fakta, siksi mun on vaikee ymmärtää, että miksi hiilarit on monen mielestä tosi paha juttu. Toki myös monipuolisuus on tärkeää, eli ainaisen levän sijaan välipalaksi kannattaa välillä ottaa esim. jotain jugurttia tai hedelmää. Mutta ei niitä hiilareita kyllä omasta mielestäni tule välttää, ihan niinkuin kuvailit, aivot tarvitsevat sokeria.

      Poista
    2. Tää ei ole ihan niin yksinkertainen juttu. Totta kai järki täytyy olla mukana kaikessa, mutta ihan yhtä lailla täytyy osata suhtautua ihmisten kehoihin ja tavoitteisiin eri lailla. Jos kyseessä on tavallnen normaalipainoinen perusjamppa, kuntoileva urheilija tai ylipainoinen henkilö, on aivan luonnollista että näiden kaikkien ruokavalioiden KUULUUKIN vähän poiketa toisistaan. En todellakaan vanno minkään pikadieettien tai omituisten ruokavalioiden nimeen, mutta esimerkiksi hiilareiden vähentämisessä on aika oiva pointti esimerkiksi laihduttamisessa. Se, että ihminen syö överimääriä hiilareita, kuten pastaa, riisiä ja leipää ei ole kenenkään mukaan erityisen terveellistä. Monien ravintoterapeuttien mielestä nämä korkeahiilaripitoiset tuotteet on hyvä korvata kasviksilla ja vihanneksilla. Puhumattakaan siitä että sokerin syönti lihottaa (joka sekin on tunnetusti hiilaria), eikä sen epäterveellisyyttä tarvii edes perustella.. Proteiini taas kasvattaa lihasta, ja siksi se on urheilijoiden suosiossa. Se että esim. vhh-ruokavaliossa pyritään pitämään hiilarit minimissä (eli ei syödä niitä enempä kuin kroppa oikeasti tarvii), ei tarkoita että kuuluis mätätä vaan pihvejä ja kananmunia.

      Poista
    3. Totta juu että eri tarkoituksiin tarvitaan erilaisia ruokavalioita. Laihdutukseen en ole erityisemmin perehtynyt, mutta vaikka vhh-dietti sopisikin laihduttajalle, ei sitä tule mun mielestäni markkinoida normaalipainoselle ihmiselle sellaiseksi peruselämäntyyliksi. Lisäksi mun mielestä laihduttajan ei tule syödä överimääriä MITÄÄN, ei hiilaria eikä proteiinia. Se on tässä mun mielestäni se surkea juttu, että nämä nuoret, hoikat urheilijat on saatu karttamaan hiilihydraatteja, vaikka hiilarit nimenomaan urheilijalle on hyvin hyvin tärkeitä. Esimerkiksi hiihtäjät ja juoksijat ja muut paljon energiaa vaativat urheilulajin harrastajat oikein tankkaavat hiilareita paria päivää ennen kisoja, jotta energiaa varmasti on tarpeeksi, eikä kesken suorituksen lopu kesken. Ihan samoin nämä nuoret tarvitsevat energiaa omissa tanssitreeneissä, ja olisi tärkeää, että kehossa sitten olisi sitä energiaa. Proteiini ei aja samaa asiaa, vaikka tärkeä ravintoaine onkin.

      Poista
    4. No juu, ihan totta. Muutenkin se että urheilijoiden oikesti pitää syödä! Ja paljon! :D Ja sitä en lähde kiistämään että todellakin kaikkia näitä ravintoaineita tarvitaan, ja esim. karppaus onkin aika järjetöntä mun mielestä että ängetään vaan kroppa täyteen rasvaa ja pidetään kasviksia myrkkynä. Eri asia sit kuinka paljon ja mitä.

      Poista
    5. Jep, ja erityisesti vielä kasvuiässä olevan urheilevan nuoren pitäisi muistaa syödä ja paljon! Ja jep... Itseasiassa kun nyt aloin muistella, niin tuli mieleen joku varmaan karppauksen ihan ensimmäinen muoto, Atkinsonin dieetti! Siis joskus varmaan kymmenen vuoden takaa tai jopa yli. Juorulehdissä ihmeteltiin kun joku julkkis laihdutti tällä Atkinsonin dieetillä, ja siinä on justiinsa käytännössä vaan lihaa ja rasvaa? Omaan korvaani ei kyllä kuulosta lainkaan terveelliseltä...

      Poista
    6. Sanonpa nyt vielä minäkin sanasen.
      Pakko puuttua tuohon Marian kommenttiin sokerin lihottavuudesta sen verran, että KAIKKI on lihottavaa kun sitä syö yli tarpeensa, jopa se proteiini. Ihmiskeho ei yksinkertaisesti pysty hyödyntämään kaikkea proteiinia, joten jos sitä saa yli tarpeensa, se LIHOTTAA. Lisäksi proteiini itsessään ei kasvata lihasta, vaan se lihas kasvaa kun saadaan enemmän energiaa oikeista lähteistä, ja siihen vaaditaan myös hiilarit.
      Sokeria kuitenkin tarvitaan muun muassa aivotoimintaan ja se on syy siihen, että miksi ei voi kovinkaan pitkiä aikoja karpata. Maksa kärsii, koska se joutuu kannibalisoimalla tuottamaan sokeria aivotoimintaa varten. Tämän takia pitkän linjan dieettaajilla usein maksa-arvot nousevat, ja radikaalitapauksessa kehittyy rasvamaksa.

      Joo-o...
      Mutta hei, tuli tuosta joogakuvasta mieleen eilinen flow-jooga, jossa tehtiin tuollaisia vaikeampia liikkeitä, ja minä keltanokkana pystyin tekemään kaikki nuo ihmeelliset otetaan-käsistä-kiinni-jalkojen-alla -tyyliset liikkeet ja paratiisilinnut sun muut. Olin aivan äimänä, että miten tämä on mahdollista?!
      Ja pakko myöntää, että olin vähän polleana kans ;) :D

      Poista
    7. Kyllä minä Heidi tiedän näin terveystieteitä jokusen vuoden opiskelleena miten lihominen tapahtuu, kiitos vain. :) Pointtini oli nimenomaan sanoa sen että eri kehonrakenteiset ja erilaista elämää viettävät ihmiset saattavat tarvita eri tyyppiset ruokavaliot erilaisiin tarkoituksiin. Jollekin riittää perus lautasmallin mukainen syöminen, toisen täytyy tarkkailla enemmän mitä suuhunsa pistää ja kolmannella taas on melkeinpä aivan sama mitä syö, kun mikään ei lihota.

      Sokeri on tärkeä ainesosa kehon toimimiselle, mutta kyse onkin siinä mistä sokerista on kysymys esim.hedelmäsokeri vs. valkoinen leivonnassa käytettävä sokeri. Kaikki hiilari muuttuu kehossa lopulta sokeriksi, mutta sen alkuperällä sitten onkin väliä. Ei ole sama asia syödä hiilareita (terveellistä sokeria) sisältäviä vihanneksia tai hiilareita (epäterveellistä sokeria) sisältäviä makeisia. Toki määrä on kaiken a ja o, ja kaikkea voi syödä kohtuudella.

      En sanonut että proteiinia pitäisi syödä yli tarpeiden, sillä toki liikaa on aina liikaa. Kuitenkin on melko tavallista että nykypäivän ihmiset (enkä puhu nyt niistä dieetteihin hurahtaneista tyypeistä) syövät proteiiinia aivan liian vähän ja taas hiilareita aivan liian paljon. Monet perinteiset kotiruoat ovat hyvinkin peruna tai viljapainotteisia ja ne vähäisetkin proteiinin lähteet (vaikkapa sitten lihapullat) jäävät lopulta melko vähäisiksi ja sisältävät paljon "piilohiilaria", kuten esimerkiksi lihapullat korppujouhoja.

      Ja mähän nimenomaan sanoin että en kannata karppaamista?

      Poista
    8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Mäkään en ymmärrä näitä ruokavalioita, on mennyt sen verran sekavaksi. Siksipä noudatankin hyväksi toteamaani tapaa; syön silloin kun siltä tuntuu ja syön sitä mitä tekee mieli :D. Hyvin olen tällä pärjännyt!

    Tuosta hiphopista, että mulla on myös kauhea kynnys mennä tunnille. Muutaman kerran olen sinne kuitenkin pakon edessä joutunut, eikä koskaan ole tuntunut mitenkään kamalalta. Breakdance tunneilta mulla on kuitenkin niin painajaismaiset kokemukset, ettei kiitos ikinä enää :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha mun täytyy kyllä myöntää, että en ole ihan varma, mitä eroa tarkalleen on hiphopilla, breakdancella, street- ja katutanssilla. Mun silmissä ne kaikki menee sinne saman otsikon alle enkä osaa kertoa, mitä eroja niissä on :D

      Poista
  3. Jes, hyvä Kuopio! ;D tanssin itse Kuopiossa ja saatoin ehkä yhdistääkin mainitsemasi miehen meidän tanssikoulun opettajaan.

    Ja tuosta perus tason balettiopesta, tuntuu ettei todellakaan ollut perillä asioista :/ meillä ainakin aina näytetään sarja edes kerran selkeästi läpi (ellei ole helppo, joka tunnilla työstettävä sarja kuten lämmitys tms) ja se tapahtuu siis alkeistasosta jatkotasoon ja siitäkin edelleen. Mielestäni vasta balettiopistoilla ( sisäoppilaitoksien tyyliset) voi sarjat teetättää ilman kokonaisvaltaista selitystä, sillä silloin tanssijat tietävät termit paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin, ei sen pitäisi tasosta olla kiinni. Kyllä asiat silti pitää opettaa, ihan sama millä tasolla ollaan: etenkin jos kaikilla oppilailla tuntuu olevan enemmän tai vähemmän epäselvyyttä, että miten tämä sarja mahtaa mennä.

      Ja tuon kuopiolaisen opettajan nimikirjaimet oli muistaakseeni M.A ;)

      Poista