sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Valmistautumista ekalle varvastossutunnille + ura-ahdistusta

Moikka!
Varmaan uskotte kun sanon, että olen nyt ollut hippasen täpinöissä sen jälkeen, kun torstaina sain ekat varvastossuni kotiin! Huomenna maanantaina koittaa ensimmäinen kärkitunti, ja koska olen lapsellisen innokkaalla päällä, olen kehittänyt oikean valmistautumisproseduurin tätä varten :D Perjantaina huomasin, että mulla oli taas pohkeet aivan törkeen kipeet torstain kuvialusession jälkeen (en ollut taaskaan verrytellyt ennakkoon koska "mä nyt nappaan vaan parit kuvat" -.-). Tuolta ihan pohkeen yläosista, melkeen polven takaa tuntui oikeen pistävää kipua. Jo kärkitepsuttelun aikana huomasin, että miten paljon pohkeilta vaaditaankaan työtä, jotta voi päästä oikeeseen asentoon kärjelle. Olen aika paljon ajatellut ja treenaillut nilkkoja, mutta nyt totesin että pohje on vähintäänkin yhtä tärkeä, ellei jopa tärkeämpi treenattava, mitä tulee kärkitossuihin. Perjantai meni aamupäivä töissä ja illalla otin päiväunia (kyllä, monikossa), ja tyydyin vaan hieromaan kipeitä pohkeitani. Lauantaina pohkeet olivat vieläkin kipeät, joten ajattelin, että sillä se lähtee millä on tullutkin, eli liikunta parantanee asiaa. Käytiin parin kilasan ulkoilureissulla ja sen jälkeen tein Lisa Mareen pohjejumpan. Linkkaan videon vaikka kirjoituksen loppuun. Musta tämä jumppa vaikutti hyvältä siksi, että siinä on vaan ihan perus puolivarpaille nousuja, hitaammassa ja nopeammassa tempossa, kahdella ja yhdellä jalalla, kuudennessa, ensimmäisessä ja toisessa asennossa, sekä plie´-relevé -rullailuja. Vartin mittaisen pohjejumpan jälkeen tein kivat jalkapainotteiset venyttelyt ja hieroin vähän pohkeita. Nyt sunnuntaina olen tekemättä mitään liikunnallista, annan jalkojen vain levätä huomista tuntia varten. Lihaskipukin alkaa hellittää, vaikka pohkeessa pikkusen vielä tuntuu eilinen jumppa.
     Huomenna ajattelin käydä yo-liikunnan BodyBalancessa ennen varvastossutunnille menoa. Ulkona on sen verran pakkasta, että on hyvä lämmittää lihakset perusteellisesti ennen tunnille menoa. Tunti sattuu olemaan juuri sopivasti sellaiseen aikaan, että kerkeen sitten reippailla siitä tanssiopistolle, ja tehdä vielä pikkulämmittelyt paikanpäällä. Että sellainen, koko viikonopun valmistautuminen mulla takana ja vielä huominen edessä, ennen ekaa tuntia :D Älkää naurako, oon vaan tosi innoissani!
     Muuta asiaa mulla ei kauheesti ole huomisesta tunnista. Olen toki miettinyt niinkun turhamaisia asioita kuin jotain treeniasuja jne :D Osittain myös käytännöllisistä syistä! Haluan pukea jotkut sellaiset vaatteet, mitkä sopisi pitkälti tuonne BodyBalanceenkin, ettei mun tarvi kantaa repullista vaatteita mukana. Kuinka lämpimiä vaatteita te tykkäätte käyttää varvastossutunneilla? Ekoilla tunnilla varmaan pönötetään aika pitkälti tangolla (mun oletukseni mukaan), nii saa varmaan olla ihan lämmintä päällä.
Pidättekö paljaita jalkoja tossuissa, vai aukollisia trikoita? Kuva:http://randombeautysls.tumblr.com/post/47536618509 
Mitäs muuta tällä kevätlukukaudella on puuhattavaa kuin kärkitunnit? Mulla on:
- 2 ja puol kurssia käytävänä (puolikas siksi, että yhden kurssin luennot oli viime vuoden puolella, nyt on viimeiset 2 luentoa ja tentti)
- 1 uusintatentti
- gradun kirjoitus
- töitä n. 2-3 päivää viikosta
- ja balettitunteja 3krt/viikko

Kuulostaa sopivan kiireiseltä :) Työt on siitä kivoja, että siitä saa rahaa >:DD Oon ihan intona, kun olen tottunut elämään aivan surkealla opintotuella nyt jo aika monta vuotta, joten mun mittapuullani jo pari työpäivää viikossa tuo aika tuntuvan lisän kuukausittaiseen budjettiin! Lisäksi tykkään tuosta mun työstäni. Olen taas tutkimusavustajana ydessä projektissa, jos en vielä ole huomannut mainita. Työtehtävät on kivoja ja sopivan haastavia, mutta ei liika vaikeita :) Lisäksi yhden työpäivän pituudeksi tulee n. 5-6 tuntia, eli ei mikään liian rasittava.
     Opintoja mulla ei tosiaan ole ihan hirveesti. Tuo kurssinpuolikas saadaan pakettiin jo tammikuun puolella, ja myös uusintatentti on tammikuun lopulla. Toinen noista kokonaisista kursseista on siitä kiva, ettei ole tenttiä, vaan luennoilla on läsnäolopakko (ne on ihan inhimilliseen kellonaikaan, joten tämä ok mulle) ja niistä luennoista kirjoitetaan jotain esseitä. Aihekin on ihan mielenkiintoinen (neuroa taas) joten no worries. Sitten toi toinen kurssi on mulle vähän kysymysmerkki, sekin on neuroa ja odotan sitä vähän silleen pelokkaan jännittyneenä. Kurssiin meinaa kuuluu ehkä jotain yksinkertaista ohjelmointia, jota en osaa niin yhtään. Tämä kurssi on mulle täysin vapaaehtoinen, eli ei tarvi stressata mistään opintopisteistä tai mistään muistakaan suorituksista, niin se luo sellaista helpottuneisuuden ilmapiiriä :D
     Gradu on varmaankin se tämän kevään suurin murheenkryyni. Olen aika hyvin onnistunut työntämään koko asian mielenperukoille, mutta sieltä se on nyt kaivettava esiin. Odotan ekaa gradutapaamista, missä voin kysyä n. 1000 kysymystä ohjaajaltani, niin ehkä sitten taas mulle puskee kirjoitusvimma. Nyt kaikki tuntuu vähän sekavalta, enkä viitsi kirjoittaa mitään ennen kun tiedän asioista enemmän. Onneksi graduohjaaja on kiva.
     Lisäksi tammikuun aikana mun on alettava soittamaan läpi harjoittelupaikkoja. Harjoittelu on vasta reilu vuoden päästä, mutta vuosi ei ole ollenkaan liioitellun aikainen vaihe alkaa hankkia paikkaa. Harjoittelun kesto on 5kk, joten paikat mielellään haluaa tietää jo hyvissä ajoin, jos on harjoittelija tulossa. Tästä sopivasti voinkin jatkaa pieneen kriisiin jota koen mun uravalintani suhteen! Luulin, että teen ison päätöksen, kun valitsin psykologian kaikista maailman aloista ja ammateista. Nyt tuntuu, että olen vähintäänkin yhtä ison kysymyksen äärellä: psykologian kenttä on niin suuri, että tuntuu mahdottomalta päättää, mitä tällä tutkinnolla haluaisin tehdä. Koko opiskeluajan olen ajatellut, että musta tulisi neurotutkija. Nyt näiden neuro-opintojen aikana mulle on tullut sellainen fiilis, että ehkä olenkin liian tyhmä tähän alaan :'< Syksyllä lähdin kauheella tarmolla ja innolla tekemään neuroaiheista graduani ja käymään läpi tuota neurosivuainettani. Eka kurssi olikin ihan mahtava, ja sain siitä nelosen. Toisesta neuron kurssista sain kakkosen (sitä oon nyt menossa uusimaan), ja samaan aikaan gradukin alkoi tökkiä ja mulle tuli sellainen kauheen lannistunut fiilis, että ehkä neuro ei olekaan mua varten... Lisäksi olen miettinyt sitä, miten hankalaa tutkijan työ on. Olen ollut aika monessa tutkimusprojektissa töissä ja päässyt seuraamaan tutkijoiden uraa aika paljon. Koko ajan on jatkuva kiire, työpäivät on tosi hajanaisia, jatkuvasti eteen nousee ongelmia ratkaistavaksi, työaika on toki omavalintainen mutta venyy usein keksimääräistä työpäivää pidemmäksi, ja se tutkimuksenteko vaatii tietynlaista kutsumusta ja persoonaa.  Kliininen ala tuntuisi paljon helpommalta verrattuna tutkijaan: sama työpaikka 8-16 duunilla, illat vapaat eikä tarvi stressata parin vuoden määräaikaisia työsuhteita tai apurahahakemuksia, niin kuin tutkijat. Toki kliinisen psykologin työtehtävät on haastavia, en siis tarkoita väittää heidän työtään helpoksi. Mutta kaikki nuo työn ulkoiset puitteet on jotenkin varmempia ja ei niin hektisiä. Tiedän että olen vielä nuori, enkä edes valmistunut maisteriksi, ei mun siis vielä tarvi tietää missä vietän loppu elämäni. Olen vaan miettinyt tuota harjoittelupaikkaa, että mikä on ns. oikea valinta tulevaisuutta varten... Koska olen tutkimuspuolella ollut nyt kolmessa projektissa töissä, sekä tehnyt kanditutkielman ja gradua, lienee järkevää hankkia nyt sitten kokemusta kliiniseltä puolelta harjoittelun muodossa. Argh. Mene ja tiedä nyt sitten mikä elämässä on se oikea polku! Hahah olen kuin Pocahontas ikään haarautuvan polun edessä :'D

Gradu- ja ura-ahdistuksen takia olenkin siirtänyt kaiken efforttini balettiin :D Tykkään panostaa balettitreeneihin, niin ei tarvi ajatella kaikkea tuollaista inhottavaa. Ja hyvä niin, ei kukaan voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, siksi on ihan hyväkin musta suunnata huomiota muualle asioista, joista on turha stressata. Edelleen siis innokkaana odottamassa huomista kärkituntia! :) Loppuuun vielä muillekin balettitreenaajille (toki muillekin) se Lisa Mareen pohjevideo:



Innolla uuteen viikkoon! :)))


5 kommenttia:

  1. Itekkin oon odottanut innolla kärkitunteja! :D Saapi nähä miten menee.. Tänään tuli Blochin tilaus niin tulee hiukan vaieuksia päättää mitä sitä laittaa päälle tunille ;D

    VastaaPoista
  2. Mulla kotona kärkkäreiden kanssa sählääminen ei ole aiheuttanut mitään tuntumaa pohkeissa. Toisaalta mun kaikki kengät (paitsi lenkkarit ja ballerinat) on varustettu 8-11cm koroilla niin pohkeet on ehkä siinä huomaamatta vahvistuneet. :)
    Tuohon sukkikset vai ei -kysymykseen sanon sukkikset, koska en tykkää pitää pehmeitäkään tossuja paljaissa jaloissa :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm voi olla että korkkareilla kävely edesauttaa pohkeiden vahvistumista. Mä kävelen korkkareilla loppupeleissä aika harvoin, paitsi yksissä suht usein käyttämissäni nilkkureissa on sellainen ehkä 5-6cm korkee korko :D Mä taas tykkään pitää paljasta jalkaa pehmeissä tossuissa, koska tuntuu että varpaat hikistyy sukkiksissa liikaa! :D

      Poista
  3. Mäkin olen ollut ihan liian pähkinöinä kärkkäreistä. Sekoon kohta tähän ekan tunnin odottamiseen. En muista että mulla ois tullut vielä niiden kokeilusta pohkeet kipeiksi. Tosin mä kyllä harrastankin tuota venyttelyä ihan viikottain muutenkin vaikka en olisi mitään muuta liikuntaa tehnytkään. Se varmaan osaltaan auttaa asiaa. Sen jälkeen kun olin kerran balettitreenien jälkeen kaksi viikkoa jalkasäryssä unohdettuani venytykset, olen muistanut venytellä ihan joka kerran jälkeen ja usein muulloinkin. Koin valaistumisen :D

    Mulla alkaa helposti hiertää noissa pehmeissäkin tossuissa saumat ja kiristysnauhojen päät jos oon ilman sukkiksia. Todennäköisesti käytän niitä myös kärkitossujen kanssa, arvelisin että ne vähän auttaa siihen jos joku kohta hankaa. Luin jostain (koska olen tietysti nyt täpinöissäni lukenut kärkitossuista kaiken löytämäni infon) että tossut kestää pidempään hyvänä jos niissä käyttää sukkiksia. En nyt enää ihan tarkkaan muista miten tämä väite oli perusteltu, mutta oisko sillä ollu hien kanssa jotain tekemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh kumpa itelläkin tulis venyteltyä noin säännöllisesti... Viime viikolla just ja just sain tehtyä ne 3 venytyskertaa, ku tuossa joku aika sitten luin että 3-5 krt/vko olisi ideaali. Tunnustan että en aina edes balettitunnin jälkeen jaksa venytellä, kun meillä loppuu aika myöhään (klo 21) ja heti kun pääsen kotiin, laitan vaan ruokaa tulemaan ja löhähdän sohvalle! Tää oli tällainen häpeällinen paljastus :D Yritän nyt muuttaa tapojani!

      Poista