Balettipostaus: Analyysiä tiistain treenistä

Tiistaina pääsin vihdoin balettitunnille ekaa kertaa noroviruksen jälkeen. Jo sunnuntaina hiukan kauhistelin, että onkohan mun lihaksista lähtenyt mahataudin jälkeen kaikki voimat livohkaan ja entä jos en jaksakaan tehdä mitään. Päätin kuitenkin ryhtyä toimeen, ja jatkoin jälleen noita youtuben Mary Helen Bowers-jumppia, joita olen esitellyt hieman tässä postauksessani. Peloistani huolimatta jaksoin jumpat ihan hyvin ja tunnillakaan ei tullut ongelmia fyysisen kunnon kanssa. Muiden asioidan kanssa kyllä!

Tällä hetkellä aloitamme tunnin aivan ihanalla plié-sarjalla tangossa. Demi plié, relevé ja kädellä alongé, käsi kolmannen asennon ja toisen asennon kautta ensimmäiseen kun samalla tehdään grand plié, katseen seuratessa kättä. Tendun kautta kolmanteen asentoon ja sama uusiks, ja lopulta jalka kolmanteen taakse ja uusiksi. Kolmannen sijaan saa myös ottaa viidennen asennon, mutta se ei oikeen multa luonnistu vielä hirveen hyvin... Saan kyllä jalat asetettua siihen, mutta en saa oikeen pidettyä niitä niin liikkeiden ajan. Aukikierto alkaa supistua ja asento näyttää lopulta ihan kolmannelta asennolta, joten teen nyt ihan suosiolla vielä kolmannessa asennossa pliét.

Kolmas asento ja viides asento.

Lopuksi tehdään vielä kiva ylävartalon taivutus. Osaan mielestäni sarjan aika hyvin, mutta hämmästyin hieman, kun kurkkasin peiliin viimeisen taivutuksen aikana, kun siinä taivutetaan myös peiliin päin. En muista, mikä musiikki meillä on tuossa plié-sarjassa, mutta se on sellainen aika surumielinen ja kaihoisa. Huomasinkin, kun taivutuksen aikana vilkaisin itseäni peilistä, että mulla oli kulmat ihan kurtussa ja mun ilmeeni oli kauheen murheellinen :'D Eläydyin varmaan siihen musiikkiin hivenen liikaa.
     Seuraava sarja eli tendu-sarja on aika perus, tosin tällä kertaa tehdään sellainen jalan kierto, minkä nimeä en nyt muista tai en ole varma olikohan sillä mitään nimeä. Eli ensin tendu eteen kaksi kertaa, sitte kolmannella tendulla jalka käännetäänkin aukikierrosta paralleliin, sitten takas aukikiertoon ja sitte takas paikoilleen. Sama sivulle ja taakse ja sivulle. Tää on ihan mielenkiintoinen liike, tosin musta tuntuu että kun käännän jalkaa aukikierrosta paralleliin ja takaisin, niin liike näkyy vähän turhan paljon mun lantiossani, vaikka sen pitäisi pysyä silleen aika paikoillaan. Pitää kiinnittää siihen vähän enemmän huomiota.
     Tendujen jälkeen (muistaakseni) tuli jalkojen nostot, joiden aikana otetaan myös "tasapaino", eli irroitetaan käsi tangosta hetkeksi. Tää onnistuu ihan hyvin, vaikka jalkani nousee eteenpäin ja erityisesti sivullepäin aika surkeesti. Sivusuunta on mulle ehdottomasti hankalin, sekä jalan nostamisen suhteen että tasapainoilun suhteen, koska ylävartalo alkaa jotenkin automaattisesti nojata vastakkaiseen suuntaan nostetun jalan kanssa, vaikka sen pitäisi pysyä ihan paikoillaan. Taakse jalka nousee hyvin, eikä mulla ole silloin ongelmaa myöskään olla ilman tankoa. Kun harrastin luistelua, muistan lapsena vaaka-liu'un olevan mun yks bravuureista ja edelleenkin pääsen aika hyvään vaakaan. Baletin maailmassa tämä(kin) asia on tehty hieman hankalammaksi, sillä toisin kuin luistelussa, baletissa ei saa selkä laskeutua alas. Selän pitäisi siis jääd suoraan, toki se nyt ihan hiukan luonnostaan menee alas kun jalka nousee taakse, mutta ideana on kuiteskin pitää se selkeesti enemmän suorassa kuin vaakatasossa.

Vaa'assa voi laskea yläkroppaa ihan reippaasti, etenkin jos on noin korkea vaaka kuin kuvan tytöllä.

     Seuraavaksi tunnilla tehdään fondu-sarja, ensimmäistä kertaa tänä lukuvuonna. Jos kaikki muut sarjat tähän mennessä tuntia on mennyt omalla kohdallani hyvin, niin homma kaatuu kyllä tähän. Mikä mulla on siinä fondussa sitten pielessä? Lyhyesti sanoen kaikki. Ensinnäkin, aukikierron pitäminen fondussa tuntuu vaivanloiselta tukijalan kohdalla. Olen tullut nyt siihen tulokseen, että kun liike on mulle hankala, nipistän ensimmäisenä aukikierrosta ja harjoittelen liikkeen hieman suppeammassa asennossa, ja sitten kun alka(isi) sujua, katson sitä aukikierron parantamista. Toiseksi, vaikka käsi tekee aivan yksinkertaista port de brata samaan tahtiin koko ajan, en ymmärrä miten mun kädet ja jalat menee ihan sekaisin. Ei mulla ennen ole ollut käsien ja jalkojen koordinaatio-ongelmia, olenhan soittanut joskus rumpujakin! (Alkava Alzheimers..??) Ja kolmanneksi se pahin: fondu-sarjan lopuksi tehdään yhden jalan relevé, mikä on mulle vaikein mahdollinen liike, mitä ollaan tähän mennessä tehty! Päkiälle pitäisi nousta köykäisesti, mutta omani on vaivanloinen HNNNGGGHHH-äännähdyksellä höystetty rykäys. Keskivartaloa on vaikea pitää tämän johdosta suorassa, ja tämän takia taas tasapaino katoaa mikä johtaa siihen, että roikun tangossa.  Tukijalan polvi menee väkisin koukkuun. Loppujen lopukis koko relevéni on surkea, huojuva, noin kaksi sekuntia kestävä ilmestys. En saa sitä millään edes korkeaksi, vaan koko katastrofi nousee ehkä seitsemän senttiä ylös. Rupesin sitten tiistai-iltana miettimään, että mikä mulla on siinä se ongelman ydin, mitä mulla pitäis olla enemmän tai vähemmän, jotta liike onnistuisi? Pienen mielikuvitusleikin jälkeen tulin siihen tulokseen, että jos mulla olisi nilkassa loputtomat voimat, olisi päkiälle nousu huomattavasti vaivattomampaa. Lisäksi keskivartalon on pysyttävä tiukkana, sillä vaikka nilkka miten vahva olisikin, kaadun jos alan houjua keskivartalosta. Aloinkin heti tuumasta toimeen, ja hain therabandini ja olen nyt kahtena iltana tehnyt erityistä nilkkatreeniä sen avulla. Jos yhden jalan nilkan pikkulihasten pitää kyetä nostamaan köykäisesti monta kymmentä kiloa ( = kehon paino), niin kyllä niiden pitää sitten loogisesti ajatellen olla aika vahvat. Theraband-harjoittelun lisäksi teen ihan kahdenkin jalan relevéitä täällä kotona, ja toivon että se vahvistaisi mun nilkkojani.
     Jätettiin tankosarja hiukan lyhyeksi ja keskilattian port de bra-sarjan jälkeen alettiin harjoitella kevätnäytöstä :> Tai siis se port de bra-sarja liittyy siihen kevätnäytökseen. Opettaja muuten korjasi mun asentoani (toinen käsi näytti vähän vikasuuntaan) mistä olin tosi tyytyväinen!! :D Muut olivat tehneet kevätnäytösohjelmaa jo viime viikolla, joten itse olin aluksi hiukan pihalla että mitä tapahtuu. Ei kuitenkaan oltu vielä tehty kuin hiukan alkua, niin pääsin ihan hyvin mukaan. Ohjelmassa intron käsisarjan jälkeen lähdetään tekemään bourréeta, eli sitä pikkutipsutusta (video alla). Mun mielestäni se on yllättävän hankala, sillä jos alkaa liikkua yhtään nopeampaa, on vaarana että pikkuaskel muuttuukin hieman liian pitkäksi , ja sitten bourée ei enää näytä bouréelta. Olenkin kiinnittänyt siihen omalla kohdallani huomiota, että askeleen on pysyttävänä pienenä, ja jos haluaa liikkua nopeampaa, niitä pikkuaskeleita sitten vaan otetaan nopeampaa, eikä aleta ottaa pidempää askelta. Kykenen tähän periaatteessa ihan hyvin, mutta kotona tehdessä huomasin yhden suuren ongelman! Nimittäin kun yritän tehdä nopeasti bouréeta, mun PEPPU HYLLYY ihan kauheesti!! :'DD Se näyttää kauheelta ja sitten en voi enää keskittyä! Opettaja sanoi joskus syksyllä, että bouréeta tehdessä ballerinan tutun pitäisi pysyä liikkumatta tai korkeintaan hiukan täristä, niin kiva sitten kun oma takamukseni (ja reidetkin) tekee kauheeta wakawakawaka-hyllymistä, eikä sitä voi mitenkään kontrolloida! Tämä oli nyt tämmöinen aivan kauhee tunnustus tänne blogiin, olisi tosi kiva kuulla jos muilla on hyllymisongelmia bouréeta tehdessä? :DD

Eli sellaiset treenit oli mulla tiistaina. Oli tosi kivaa ja osasin sentään jotakin, mutta paljon riittää kyllä vielä harjoiteltavaa ja kehitettävää. Noiden poissaolojen takia mulla on kaksi korvauslipuketta, joten ajattelin mennä vähän vilkaisemaan alkeet2 tunnille. Se on vähän kurjaan aikaan, nimittäin lauantaina jo klo 11.45 :( Menen kuiteskin ehkä mielummin sinne korvaamaan kun sinne perus1-tunnille. Kirjoittelen varmaan siitäkin tunnista hiukan raporttia viikonloppuna :)