Multa jäi eilinen balettitunti väliin, koska mun selkäni aivan yllättäen irtisanoi yhteistyösopimuksemme. Istuin keittiön pöydän ääressä lukemassa tilastotiedettä (tiesin ettei olis kannattanut lukea!), kun yhtäkkiä tuolta vasemman lavan alta alkoi tuntua inhottavaa kipua. Liikuttelin vähän selkää ja käsiä ja lopulta pyysin mieheltä vähän yläselän hierontaa. Kipu vain paheni hyvin nopealla tempolla ja yhtäkkiä huomasinkin, etten voinut kääntää päätäni vasemmalle ääriasentoon, enkä voinut "riiputtaa" päätäni ja sillä tavalla venytellä ja pyöritellä niskan seutua, kun lavan alta vihlaisin oikein kunnolla. Koska kipu tuntui hyvin samanlaiselta kuin lihaskalvon revähdys/repeeminen (jonka koin jokunen vuosi sitten samoilla seuduilla), suuntasimme matkamme päivystykseen. Kun vihdoin pääsin vastaanotolle, lääkäri totesi tutkimuksensa päätteeksi, että kyseessä lienee vain lihaskipu, ei kalvon repeäminen. Sain kaksi piikkiä peffaan, lihasrelaksanttia ja kipulääkettä, sekä reseptit (ilmeisesti) samoihin aineisiin tabletin muodossa. Mitään liikuntakieltoa en saanut, päinvastoin liikunnalle näytettiin hyvinkin vihreää valoa. Balettitunti jäi silti väliin, sillä istuin juuri sen ajan päivystyksen odotusaulassa. Harmittaa ihan sikana, koska viime viikolla oli hiihtoloma joten en ole nyt tanssinut yli kahteen viikkoon! :( Opettajani mainitsi viime kerralla, että lähtee reissuun hiihtolomaksi ja että ei välttämättä ehdi tulemaan vielä loman jälkeiselle ekalle tunnille, joten on todennäköistä että meillä on sijainen. Eli luulisin että kevätnäytösohjelmaa siellä ei vielä eilen harjoiteltu. No, ensi viikkoon sitten :<
 |
| Lääkkeitä :( |
Baletista vielä sen verran, että ilmoittauduin nyt sitten sinne yliopistoliikunnan aikuisbaletti alkeet2 kurssille! Alkaapi ensi viikon perjantaina 13. päivä. Onneksi en ole (kovinkaan) taikauskoinen, sillä mulla on kampaajakin samana päivänä! :D Olisi hirvittävää jos sekä kampaajakäynti että ensimmäinen balettitunti menisi pieleen! Joka tapauksessa, odotan aivan suunnattoman innoissani tuntia :) Olen tottunut siihen, että kaikki yliopiston tapahtumiin liittyvät ilmoittautumiskannat menee täyteen n. 2minuutin jälkeen avautumisesta, joten olin haukkana paikalla kun aikoisbaletin sähköinen ilmoittautuminen aukesi. Ajankohtana oli siis viime perjantaiaamu klo 8:00, joten unisin silmin kömmin koneelle pari minuuttia ennen ja odotin sormi napilla. Ilmoittautuminen avautui, painoin nappia, kaikki meni hyvin ja raahauduin tyytyväisin mielin takaisin sänkyyn, koska mulla ei ollut luentoja. Päivällä sitten kävin vilkaisemassa, että montako innokasta balleriina listalla jo on, ja niitä oli kokonaiset KOLME! :'D Maksimi määrä osallistujia oli 22. Eli selvästikään tämä kyseinen ilmoittautuminen ei ollutkaan niin suosittu kuin mitä olin kuvitellut. No, ainakin olin ihka ensimmäinen ilmoittautuja :D (ps. tällä hetkellä ilmoittautuneita on jo seitsemän!)
Sitten tuohon otsikon "alisuoriutumisia" kohtaan. Viime viikolla oli siis tentti siitä ranskan kurssista, jota olen aika lahjakkaasti nyt tammi-helmikuun ajan skippaillut. Sain siitä arvosanaksi kolmosen, josta olen hyvin iloinen, mutta en voi olla miettimättä, minkä arvosanan olisin saanut, jos olisin opiskellut ihan nomraalisti muiden mukana, käynyt luennoilla ja tehnyt läksyt... Ja tänään oli nyt sitten se tilastotieteen välitentti. Se meni "periaattees ihan ok:sti", uskon että mulla on ehkä mahdollisuudet läpipääsyyn, mutta aaarrggh ärsyttää vaan tää oma laiskuus. Jos olisin alkuvuodesta oikeesti käynyt niillä luennoilla, niin olisin varmasti osannut paremmin. Musta tuntuu että kaikki naistenlehdet ja muuteskin monet artikkelit kehoittaa erityisesti nuoria naisia "himmaamaan", ja että ei tarvi tavoitella täydellisyyttä, koska ilmeisesti monet ikäiseni ovat jonkinlaisia suorittajia ja perfektionistejä ja ankaria itselleen. Musta tuntuu että mulla on JUST päinvastainen ongelma: olen alisuoriutuja, pystyisin oikeesti paljon parempaan mutta mulle riittää se että ''pääsen läpi :)". Mun pitäis osata vaatia itseltäni vähän ehkä enemmän, eikä vaan tyytyä niihin rimaa hipoviin suorituksiin. Tietysti sitten tässä kohtaa voi miettiä, että missä menee se raja, että mikä on ns. turhaa täydellisyyden tavoittelua, ja mikä on sellaista järkevää tyytymistä omaan suoritukseen. Olen mielestäni aina ollut aika sellanen järkevä tyyppi, että esimerkiksi asteikosta riippuen kolmosen arvosana tai kasin arvosana on ollut mun mielestä aina "hyvä", niinku se oikeesti onkin. Ei mulla ole oikeen koskaan ollut mitään hinkua saada aina kiitettäviä arvosanoja. Ja mun mielestäni se on ihan hyvä juttu. Nyt sitte taas tuntuu että liian usein ajattelen "kunhan pääsen läpi nii se riittää", mikä alkaa olla ehkä vähän sitä alisuoriutumista. Vai mitä mieltä olette?
Loppuun voisin laittaa tämmöisen pikkuisen to do-listan itselleni:
- tee huomenna kasvatustieteen kurssin VIIMEINEN oppimistehtävä (huolella!)
- laita sille liikuntatyypille s-postia ja sovi tanssisalin lainaamisesta
- tee kandiin ne hemmetin korjaukset
- kehittele jonkinlainen baletin treeniohjelma, jota voisin tehdä kotona koska tässä on ollut nyt aika pitkä tanssitauko (ideoita saa laittaa kommentteihin! Musiikkeja, liikkeitä jne.)
- tee eilisen päivystyksen takia väliin jäänyt jumppa!!!
- perjantaina töitä 8-14
Jos nyt tulis vaikka tehtyä kun oikeen tännekin kirjoitin :)
 |
| Jumppavaatteet on ainakin päällä jo :> |
Ai niin piti vielä kirjoittaa viikonlopun oopperaelämyksestä! En nyt jaksa hirveän pitkästi kirjoittaa, joten jääkööt nyt sitten vaan pieneksi maininnaksi. Olimme mieheni ja mun vanhempien kanssa siis Tampereella katsomassa Giuseppe Verdin oopperaa Nabucco,
linkki Wikipediaan. En ollut koskaan ennen käynyt oopperassa, joten kokemus todellakin oli vaikuttava. Täytyy myöntää, etten hirveästi välittänyt pitkistä sooloista, mutta se kuoro oli aivan us-ko-ma-ton! Otin vähän selvää asioista, ja ilmeisesti tuo Nabucco on erityisesti oikeen tunnettu siitä mahtavasta kuorosta, kun yleensä ooperassa on enimmäkseen vaan niitä soolokohtia. Kuoro oli suunnilleen viisikymmenpäinen, ja sekä miehiä että naisia oli kuorossa. Myös orkesteri oli aivan uskomaton, ja mulla oli luonnollisesti siellä Tampere talon hämärässä katsomossa silmät aivan kosteena, koska jostain syystä vaan liikutun musiikista niin tavattoman helposti. Laitan tähän nyt vielä
youtube-videon, missä toi koko parituntinen ooppera esitetään. Tuskimpa sitä kukaan jaksaa kokonaisuudessaan katsoa, mutta suosittelen kuuntelemaan ainakin nuo ensisoinnut, mulla menee niistä kyllä aivan kananlihalle vaikka läppärinkajarit on ehkä hieman eri luokkaa liveorkesterin kanssa :'D Mutta oopperaa kyllä suosittelen ihan kaikille hiukankaan musiikin ystäville! Itse ajattelin ennen, että ooppera on vähän sellasta hifistelyä, mutta ehkä sitten olen itsekin hifistelijä kun kerran pidin siitä.
Sellasta tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti