perjantai 10. heinäkuuta 2015

5. ja 6. balettitunti

Tällä viikolla meillä on ollut balettitunteja pitämässä vierailija, joka ei siis kuulu tanssiopiston vakikalustoon. Hän oli tuossa kesäkuussakin vetämässä kaksi tuntia. Tykkään tästä opettajasta todella paljon, hän on niin eläväinen ja vaikuttaa hyvin omistautuneelta balettiin. Hauskaa kun hän laskee askeleita, niin aina jonkun nopeemman liikkeen kohdalla äänenvolyymi nousee, tai hän läpsäsee käsiään kovaäänisesti yhteen, tai jopa hieman kiljaisee, tiistain tunnilla hän jopa MURISI hieman demonstroidakseen jotain asiaa :D Äänellä ja ilmeillään hän siis ikäänkuin elää sitä musiikkia ja siihen sovitettavia liikkeitä, mikä on mielestäni aivan mahtavaa.
     Jännitin vähän tämän viikon tunteja, koska kesäkuussa tällä opettajalla oli mielestäni aika vaikeat sarjat. Nyt hän oli tainnut hieman helpottaa niitä, sillä nyt mulla sujui paljon paremmin, PAITSI se frappé-sarja, koska se oli niin käsittämättömän nopea ja siinä oli vähän erikoiset laskut ja sitten siellä välissä tuli myös ihme pyörähdys. Eilen tehtiin myös adagio tangossa, mikä oli mulle ihan uusi juttu. Sinänsähän siinä ei mitään erikoista tapahdu, mutta mun mielestä tangossa suuntien käsittäminen on hiukan hankalampaa kuin keskilattialla. Tehtiin tätä adagiota tangon jälkeen myös keskilattialla, ja keräsin rohkeuteni ja päätin mennä eturiviin! Normaalisti balettitunnilla tykkään olla eturivissä, koska silloin näen opettajan paremmin ja itseni peilistä, mutta kun tällä kesäjaksolla tämä ryhmä on aika iso, ja siellä on paljon todella taitavia tanssijoita, mulle on tullut vähän kynnys mennä eteen. Vielä kun näillä kesän tunneilla taso on jonkin verrankin vaikeampi kuin mitä normaalisti omalla tunnilla olisi, niin hiukan ahdistaa mennä möhlimään eturiviin, kun tarjolla olisi paljon parempiakin eturiviläisiä. Keskilattialla oli vaan hypyt ja se adagio, mutta ei tehty piruetteja, edes diagonaalissa. Eilen tunnin päätteeksi tehtiin jotakin liikkuvaa sarjaa, jonka opettaja oli oppinut "ranskalaiselta balettimestarilta", ja se oli kyllä omalta osaltani fiasko :'D Suurin osa muistakin tuntui olevan vähän pihalla, joten enpähän ollut yksin.
     Ihmettelin tunnilla hiukan sitä, että miksiköhän opettaja ei korjannut mua kertaakaan. Hän siis kierteli kyllä korjaamassa muita, mutta ei tullut nostelemaan mun jalkojani tai korjaamaan asentoa ollenkaan. Hän kuitenkin kävi korjaamassa niitä edistyneitäkin tanssijoita, joten kyse ei suinkaan voinut olla siitä, että olisin ollut niin hyvä etten tarvinut korjausta :D Niin mulle jäi noista tunneista vähän sellainen olo, että teinköhän nyt hyvin vai en, kun en saanut lainkaan palautetta, vaikka moni muu sai. Ensi viikon tunnit on vielä tätä opettajaa, ja sitten taas vaihtuu, joten katsotaan saisinko ensi viikolla jotain kommenttia.
     Sen lisäksi että tsemppasin ja menin eturiviin, olen muutenkin päättänyt vähän skarpata ja lopettaa kaikki turhat ininät ja valitukset. Tämän viikon treeniasuna on nimittäin ollut tuo Capezion pinkki puku, josta aluksi pidin, mutta sitten epävarmuus iski. Käytin sitä kerran vai kaksi kevään aikana tunnilla, loppuajan pidin sitä vain noissa itsenäisissä, omissa peilisalitreeneissäni. Olin siksi epävarma puvun kanssa koska 1) hirveän monella muulla ei ole ns. oikeita balettipukuja, 2) kangas on tuota mikrofiberiä, 3) siinä on spagettiolkaimet ja 4) väri on aika rohkea :D Kiskoin puvun päälleni ja totesin, että kyllähän tämä ihan hyvältä näyttää, tai vähintäänkin ok:lta, joten miksi ihmeessä en voisi tätä käyttää. Joten päätin tietoisesti jättää kaikki murehtimiset pois ja tanssahtelin hienossa puvussani.

Lämppäpaidalla ja ilman

En jaksaisi enää MILLÄÄN odottaa tanssiopiston uutta lukujärjestystä! Haluaisin päästä jo suunnittelemaan ensi vuottani. Tarkoituksenani olisi nyt ottaa kaksi tuntia balettia, ja olen tässä pohdiskellut erilaisia vaihtoehtoja. Tässä kaupungissa on kaksi paikkaa + kansalaisopisto, jossa voi harrastaa aikuisbalettia, ja olen harkinnut jonkinlaista komboa näistä. Se mikä viimekädessä ratkaisee on raha, joten ainakin jotkut ratkaisut on poissuljettuja. Palaan asiaan paremmin sitten, kun lukujärjestyksiä alkaa ilmaantua. Pari viikkoa pitäisi vielä jaksaa odottaa!

Mulla on pari postausideaa suunnitteilla, mutta nyt mun pitäisi keskittyä näihin mun kesäopintoihin hieman enemmän. Mun piti aloittaa maananaina eka filosofian kurssi niin, että kirjoittaisin yhden esseen tällä viikolla, toisen esseen ensi viikolla ja kolmannen esseen sitä seuraavalla. Viimeinen viikko olisi aikaa mahdollisesti viimeistellä töitä, ja 31.7. on näiden kolmen esseen palautus. Olen nyt kuitenkin laiskaillut aivan liian paljon, ja en ole vielä edes aloittanut tämän viikon esseetäni ;_; olen kyllä lukenut tuota teosta, johon sen esseen pitäisi perusutua, mutta en ole vielä edes puolivälissä. Balettiin liittyviä postauksia on siis tulossa, mutta koitan nyt hiukan panostaa myös näihin kesäopintoihin.

PS. Hesarista hiukan balettiuutisia parin päivän takaa: http://www.hs.fi/kulttuuri/a1436238150082

7 kommenttia:

  1. Tuollaiset opettajat, jotka ääntelee/laulaa musiikkia ovat mun mielestä parhaita :D. Meidän ope lauloi aina liikkeiden nimet musiikin tahtiin ja se auttoi ainakin mua muistamaan paremmin.

    Tuo pinkki asu on niin kivannäköinen! Voi, kun mullakin olisi kesällä tunteja ja pääsisi tanssimaan ja kokeilemaan balettikamppeita päälle :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Mäkin tykkään näistä ''teatraalisista'' opettajista :D

      Poista
  2. Mulla on vähän ristiriitainen mielipide näistä teatraalisista opettajista johtuen omista kokemuksistani. Nuorempana musiikkiopistossa viulunsoiton opettaja osasi olla teatraalinen, ja eka baletinopettajani oli _erittäin_ teatraalinen ja temperamenttinen, jopa siihen pisteeseen että pelkäsin mennä tunneille ja lopulta vaihtoin koulua. En kestänyt enää kuunnella sitä kiljumista, ovien paiskomista ja te oksetatte minua -huutoja. Tunneilla pidättelin itkua ja vahtasin kelloa että milloin tunti loppuu. Toisaalta tämä opettaja oli aina aikuisbaletissa erilainen, huumorintajuisempi ja mukavampi, ihmismäisempi. Mutta vajaa vuosi hänen oppilaanaan oli tarpeeksi.
    Sen takia mä jotenkin pelkään sellaisia opettajia, jotka huutaa. Toisaalta on ihan eri asia olla huutava opettaja kuin sellainen innostava, joka kesken repertuaaritunnin uppoutuu kertomaan jotakin tarinaa näyttämön takaa, improvisoimaan jotakin, esittämään omia tanssinpätkiä tai yleisesti hihkumaan ja yhtäkkiä läimäisemään käsiä yhteen innosta. Pariin otteeseen olen työskennellyt tällaisen opettajan kanssa, ja se on mahtavaa! Se positiivisuus ja tarinankerronta saa jaksamaan ja yrittämään enemmän.
    Toisenlainen kokemus on sitten sellainen, että jos saa vaikka "no ei hullumpaa" -kommentin, niin tietää että okei, nyt on mennyt jo melko hyvin. Pidättyväisempi, mutta hirmu ammattimainen.

    Ehkä näitä tällaisia persoonia tulee enemmän esiin just ex-ammattitanssijoiden keskuudessa? Opettajaopettajat ovat enemmän sellaisia, joista yleisesti pidetään ja jotka tulevat toimeen lähes kaikenlaisten ihmisten kanssa. On tässä viime vuosien aikana ollut jännä seurata tätä ja huomata just noita eroja.
    Mutta sitä venäläistä ovia paiskovaa temperamenttia en kaipaa yhtään :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, tuollaisesta mulla ei olekaan kokemusta, onneksi. Tämä sijainen on ollut just tuollaisella innostavalla tavalla teatraalinen ja hyvin positiivinen ihminen. Ovienpaiskomisia en kaipaa kyllä yhtään :( Mutta hyvä että oman kokemuksesi seurauksena vaihdoit koulua, etkä luovuttanut koko baletin suhteen!

      Poista
  3. Olikohan frappe-sarjan keskellä oleva pyörähdys flic flac?

    Ja mun mielestä tosi jees, että rohkaistut balettiasun kanssa. En usko, että siellä tunnilla kukaan edes katsoo, että mitä muilla on päällä eikä ainakaan sillä silmällä että porautuukohan tuon spagettiolkaimet nyt ihoon vai ei :´D Tai jos katsoo niin sitten se on kyllä ihan heidän ongelmansa. Mutta juu pakko munkin on myöntää, että usein aikuisbaletin tunnille mennessäni mietin, että uskallanko laittaa kunnon balettiuniformua vaiko en. Omilla tunneillani se on täysin normaalia, mutta aikuisbaletissa tulee vähän sellainen olo, että yrittäisi elvistellä vaatteillaan. Varmaan ihan tyhmä ajatus ja taaskin vaan ihan oman pään sisällä.. Nää on näitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flic flac, hmm, kuulostaa ehkä etäisesti tutulta :D Tais olla sellainen.

      Jep, en itsekään usko että kukaan sillee oikeesti kattoo muiden treeniasuja, ja vaikka kattoiskin nii eihän se mun ongelmani ole. Silti mulle iskee ihme epävarmuus välillä. Kaikista ärsyttävintä on se, että TIEDÄN miten typerää on ajatella muiden mielipiteitä, olenhan sentään jo aikuinen ihminen (tai yritän olla...), mutta silti annan sen välillä vaikuttaa omaan pukeutumiseeni. Ja joo mulle tulee kans just tollanen "elvistely"-ajatus, kun aikuisbaletissa ihmisillä on perus jumppavaatteet ja sit itse on kiireestä kantapäähän balettiprotokollan mukaan pukeutunut. Ehkä nyt saan pidettyä tän rohkaistuneen fiiliksen vähän aikaa :D

      Poista
    2. Meillä flic flacia kutsutaan lehmänkieleksi :D

      Poista