8. balettitunti ja sekalaisia kesäkuulumisia

Moikka taas! Eileinen oli viimeinen balettitunti tämän opettajan kanssa, joka on ollut nyt viimeiset neljä kertaa. Eilen ajattelin sen ongelmallisen frappé-sarjan kohdalla, että jumaliuta mää yritän nyt ihan tosissani saada tän kunnialla läpi. Ei sillä ettenkö olisi aikaisemmilla kerroilla sitä ihan tosissani tehnyt, mutta kun kyseessä oli viimeinen kerta, se toi siihen vähän sellaista toisenlaista uhmakkuutta. Nyt ne itse frappé-iskut osui ainakin suurimmaksi osaksi oikeille kohdille, mutta tää flic flac käännös oli edelleen kamala plöräys. No, nyt sekin on sitten ohi.
     Adagiokin meni jo paljon paremmin kuin ennen, sillä nyt vihdoin muistin jo kaikki liikkeet, joten pystyin keskittymään enemmän itse tanssiin. Tässä oli muuten ainoa kerta kun tämä ope tuli korjaamaan mun asentoani: selvästikin taidan nojata hieman liikaa taaksepäin, kun ollaan relevéssä kädet kolmannessa asennossa, koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun tullaan korjaamaan yläselän asentoa pikkuruisen edemmäs. Jostain syystä en itse löydä millään tätä oikeaa asentoa, koska jos liikutan itse selkääni hiukan edemmäs, tulee mulle heti ihme Quasimodo-fiilis.  
     Adagion lisäksi tehtiin sitä liikkuvaa keskilattiasarjaa, josta taisin mainita viime viikolla. Tämä oli se "ranskalaisen balettimestarin" luoma koreografia, ja nyt mulle selvisi että tää mestari on sellainen ku Balanchine. Kannattaa ihmeessä laittaa youtubeen hakusanat NYC Ballet Balanchine, siellä on paljon hienoja pätkiä, missä NYC Balletin tanssijat kertoo lyhyesti jotain tästä koreografista ja sitten näytetään pätkiä niistä esityksistä. Tosi hienoja ja omaan silmääni myös hyvin erikoisia, verrattuna ainakin venäläisiin baletteihin. Joka tapauksessa, tämäkin sarja meni paremmin kuin viimeksi. Oikeastaan kaikki nämä kerrat kun on tehty tätä, olen ollut enemmän tai vähemmän pihalla, mutta eilen mulla jotenkin loksahti ne askeleet kohdilleen. Siinä tulee sellaisen piruetin/kännähdyksen jälkeen paljon pikkuaskelia: pienellä coupé-askeleella(?) vaihdetaan pikaisesti jalkaa, jolla astutaan tombéhen ja sen jälkeen pas de bourré. Eli nopealla tempolla paljon pikkuaskelia, mikä menee omalla kohdallani helposti sellaiseksi tepasteluksi. Etenkin kun siinä on aika kiire tehdä nuo askeleet, jonka jälkeen tuleekin kolme changement-hyppyä, ja sarja on ohi. Niin mun tulee sitten jotenkin paniikissa kiirehdittyä siitä piruetista noihin hyppyihin. Eilen oivalsin noi pikkuaskeleet, tietysti viimeisellä kerralla -.- Muutenkin tuli koko tunnista sellainen fiilis, että kaikki tuntui menevän hiukan paremmin, mutta olisin tarvinut VIELÄ yhden tunnin, jolloin olisin voinut tehdä onnistuneesti näitä ovaltamiani sarjoja. Mutta kai se on aina vähän kaiken suhteen se "vielä yks!"-ajattelu: olisin tarvinut vielä yhden päivän aikaa tenttilukuun, vielä yhden kerran sitä ja tätä. Ainakin itselläni olen huomannut useissa tilanteissa tämänkaltaista ajattelua.
     Ensi viikosta lähtien loppu kesän tunnit onkin sitten vaan yhden ja saman opettajan vedettävänä. Tämän open tunnilla olin ekaa kertaa silloin alkukesän intensiivijaksolla, ja mulla ei ainakaan niinä kahtena kertana tämän open kanssa osunut ihan hirveen hyvin yhteen. Siis opettajassa ei sinänsä ole mitään vikaa ja monille hän varmaan onkin Se Oikea opettaja, mutta mulle jäi jostain syystä sellainen fiilis tunneista, etten saanut niistä hirveästi irti :/ Negatiivinen suhtautumiseni saattaa johtua huonosta ensivaikutelmasta, jota kuvailin tässä postauksessani. Ajattelin kuitenkin antaa tälle opelle nyt uuden mahdollisuuden ja aloittaa ns. puhtaalta pöydältä.
     Sori nyt ei muuten ole treeniasukuvaa, mulle tuli eilen niin lentävä lähtö treeneihin etten ehtinyt ottaa kuvia! Lohdutukseksi laitan tähän, aiheeseen hieman liittyen, kuvan Balanchinen baletista Firebird, josta innostuin ton youtube-seikkailun myötä todella! Olisi vallan upeaa päästä näkemään tämä baletti.

Kuvan nappasin täältä

Joitakin viikkoja sitten kerroin alkaneeni kyhätä pientä "home yoga space" tilaa itselleni tuonne makkariin. Mitään kovinkaan suurta en ole saanut tämän postauksen jälkeen aikaiseksi. Sänkyyn ostimme mustan helmalakanan, mikä muuttaa koko huoneen ilmettä tosi kivasti siistimmäksi, sillä sängynalusroinat ei näy enää kaikelle kansalle. Ei sillä että siellä edes olisi paljoa kamaa, mutta jotakin sellaista mikä ei mahdu kaappeihin, kuten pyykki- ja maalausteline ja pari rinkkaa. Typeryyksissämme tietysti ostettiin vahingossa 10cm liian leveä lakana (selvästikin olemme optimisteja kun kuviteltiin, että sänkymme on 180cm leveä 160cm sijaan), eikä avattua pakkausta voinut palauttaa. Nerokkaana pariskuntana oivalsimme taittaa hienon vekin keskelle lakanaa, mikä ottaa sisään 5cm toiselta puolelta ja 5cm toiselta, ja laittaa se hakiksella kiinni! Yritin ottaa tästä viritelmästä kuvaa, mutta se ei havainnollistanut tätä selitystä yhtään :D Joten saatte päätyä nyt vain mielikuvitukseenne!
     Helmalakanan lisäksi vaihdoin silkkiruusujen astian kahteen viinipulloon:

Alunperin mulla oli tuollainen kulmikas lasipurkki, mutta kokeilin jakaa ruusut kahteen viinipulloon, aika kivannäköiset minusta :) Sitten kissa tuli häirimään kuvaussessioita... 

Mun mielestä noi viinipullot oli kiva idea, mutta mietin että olisikohan sittenkin kivemman näköistä, jos molemmat pullot olisi vihreitä? Täytyy varmaan kokeilla sitten kun jostain ilmaantuu tyhjä viinipullo. Huom. "jostain ilmaantuu tyhjä viinipullo". Niitähän vaan ilmaantuu aina välillä jostain.
     Lakanan ja pullojen lisäksi sain vihdoin ja viimein mun rakkaalle pikkulyhdylle koukun seinään ja sain sen roikkumaan! Mulla on ollut tämä lyhty jostain 14-vuotiaasta asti roikkumassa mun huoneessa ja olen tykännyt siitä aina kovin. Nyt vihdoin, 5 vuoden asumisen jälkeen sain sen seinälle!

Kuva olisi ollut varmaa ilta-aikaan näyttävämpi kun olisin laittanut nuo kynttilät päälle, mutta en jaksanut odottaa :D

Vielä haaveilisin jostakin isohkosta korista, missä voisi olla tyynyjä. Ei pelkkänä koriste-elementtinä, vaan senkin takia että joissakin jooga-asennoissa voisi olla itselleni parempi istua tyynyn päällä. Lisäksi ajattelin että haluaisin ehkä jossakin vaiheessa hankkia sellaiset jooga blokit, koska ne olisi vallan kätsyjä tietyissä asanoissa. No, kaikkea ei voi saada heti, pikkuhiljaa tässä koitan kyhäillä tätä mun jooganurkkausta.

Vaikka nyt onkin perjantai ja viikonlppu, olen huomannut että elän aikalailla miehini vuorotyön mukaan. "Viikonloppu" on silloin kun hänellä on vapaata, eikä oikealla viikonlopulla ole sinänsä mitään sen kummempaa merkitystä. Senpä takia ajattelin viettää seuraavat päivät puurtaen noiden mun filosofian esseiden parissa. Sain eilen ensimmäisen esseen valmiiksi, suuren taistelun jälkeen. Aihe oli tosi kiinnostava, mutta kirja oli kauhean vaikeaa tekstiä. Vaikka mielestäni olen ihan hyvä englannissa, niin tuntui että kaikki tututkin englanninkieliset sanat edustaa filosofiassa jotakin aivan muuta, kuin mitä se sana normaalisti merkitsee. Esseekysymyksenä oli: Minkälaista on ajattelumme, koskian sitä, "mitä tehdä" (what to do)? Ja tähän piti löytää vastaus lähdekirjallisuudesta (Allan Gibbard (2003). Thinking how to live. London: Harvard University), mitä sain lueskella useamman päivän ajan, ennen kuin sain wordiin naputeltua yhtikäs mitään. Eilen myöhään yöllä sain raapustettua esseen valmiiksi, ja siitä tuli mielestäni oikeasti jopa ihan hyvä :) Tänään, tai viimeistään huomenna hyökkään toisen esseen kimppuun. Aiheena ovat "motivoivat ja normatiiviset käsitteet ja käsitykset", ja kirjakin on yli sata sivua ohuempi kuin tuo Gibbardin kirja, jeei! :D