Balettipostaus: Millainen on hyvä opettaja?

Olen nyt jo pitkään suunnitellut postausta, jossa pohdin omaa balettiopettajaa ja yleensä opetuksen roolia balettitunneilla. Sanon heti alkuun, että oma opettajani on todella mukava ja lämmin ihminen. Olen lukenut todella paljon balettiblogeja, ja olen tehnyt sellaisen havainnon, että monien balettiopet on aika kylmiä, kiukkuisia, todella kriittisiä tai muuten vähän turhan temperamenttisiä. Ymmärrän, että tuosta asenteesta voi olla hyötyä joillekin, mutta itselleni tulisi varmaan tosi paha mieli joka tunnin jälkeen tollasesta opesta. Siksi olen oikein tyytyväinen, että mun ope on kiva, se hymyilee ja nauraa tunnilla ja jos tehdään jokin sarja huonosti, hän toruu meitä vähän silleen pilke silmäkulmassa ja sanoo että nyt kuulkaas tehdään uudestaan!! :)
     Mutta olen myös havainnut, että oma opettajani ei täytä kaikkia omia tarpeitani, mitä tulee balettituntiin. Kaipaisin huomattavasti enemmän yksilöllistä ohjausta. Muutaman kerran hän on tankosarjan aikana kiertänyt laittamaan kädet kondikseen, mutta muuten ei tangon aikana yksilöllistä palautetta tule. Pari kertaa on tullut yksilöllistä palautetta myös pirueteista, kun tehdään diagonaalissa yksitellen ja ope ehtii kommentoida jokaista. Viime tunnilla itse kysyin yhtä asiaa ja tein kyseisen liikkeen ja kysyin että onko tämä oikein, jotta saisin henkilökohtaista palautetta. En kuitenkaan viitsisi jokaisesta jutusta nostaa kättä pystyyn ja olla että ope ope onko tää hyvä??? Joten olisi kiva, jos opettaja vähän kiertelisi siellä korjaamassa kaikkia yksilöllisesti. Tunnillani on noin kymmenen tanssijaa, joten en usko palautteen puutteen johtuvan ruuhkaisesta tunnista. Opettaja antaa palautetta kyllä yleisesti koko ryhmälle jokaisen sarjan jälkeen, mikä on tietysti hyvä. Ja erityisesti kiitän häntä siitä, että hän on hyvin tarkka liikkeiden suhteen. Hän usein aloittaa lauseen, että "tää ehkä kuulostaa pilkunviilaamiselta, mutta.." ja aloittaa yksityiskohtaisen selityksen ja näyttämisen jostakin liikkeestä tai asennosta. Aikuisbaletissa ehkä helposti voisi ajatella, että riittää kun oppilaat tekee sinnepäin, joten olen iloinen että opettaja jaksaa opettaa tarkasti ja oikein.
     Uskoisin, että syy tähän palautteettomuuteen saattaa johtua aikuisbaletin luonteesta ja siitä, mitä aikuisoppilaat haluavat opettajalta. Ymmärrän opettajaani aivan täysin sen suhteen, että voi tuntua kiusalliselta mennä käpälöimään aikuisia ihmisiä. Ei voi kuitenkaan ikinä tietää, minkälainen tanssitausta aikuisaloittajalla on: toisille se on samantien ihan ok että opettaja tulee nostamaan jalkaa tai tarttuu selästä/lantion alueesta korjatakseen niitä oikeaan asentoon, toisille aikuisille (ja erityisesti suomalaisille) voi tuntua tosi inhottavalta, kun vieras ihminen tulee iholle. Kaikki eivät välttämättä edes kaipaa niin tarkkaa ohjeistusta, että pitäisi tulla ihan koskemaan, ja tässä mielestäni piilee suurin ongelma koko aikuisbaletin konseptissa. Nimittäin se, että ihmisillä on eri tavoitteita. Jotkut aloittaa tanssin, koska haluavat istumatyön ohella käydä kerran viikossa vähän pyörähtelemässä tanssisalissa. Vaikka kuntosali, ryhmäliikunta ja fitness on tällä hetkellä kovin suosittua, kaikki eivät tykkää naama punaisena ja hiestä litimärkänä puuskuttamisesta, joten tanssi on oiva vaihtoehtoinen liikuntamuoto. Lisäksi tanssissa oppii paljon myös muita taitoja, kuten tasapinoa ja kehonhallintaa. Omassa koulussani suuri osa aikuisbalettitanssijoista tuntuu olevan tällaisia harrastajia: baletti on kiva harrastus ja tunti viikossa riittää mainiosti. Ja korostan nyt, että tällaisessa kevyen luokan harrastamisessa ei ole mitään vikaa. Päin vastoin, on hienoa jos joku löytää baletista kivan harrastuksen iästä riippumatta. Mutta sitten on toinen porukka, joka haluaisi edetä tavoitteellisemmin. Ei ole varmaan vaikea arvata, että itse kuulun tähän ryhmään. Haluaisin, että opettajalta tulisi täsmällisiä korjauksia, jotta voisin kehittää itseäni. Koska opettaja ei korjaa tekemiäni virheitä (joita ihan varmana on), en tiedä miten tehdä liikkeitä oikein ja hyvin. Teen jokaisen tunnin mielestäni täysillä ja yritän tehdä opettajan mallin mukaan niin hyvin kuin voin, mutta koska en saa palautetta, tuntuu itse itsensä tsemppaaminen vähän hankalalta. Haluaisin edetä ja tulla hyväksi, haluan oppia tanssimaan balettia todella hyvin siitä huolimatta, että en ole aloittanut 5-vuotiaana, vaan 22-vuotiaana. Voi miten kateellisena olenkaan lukenut muiden aikuisbalettiblogeja, ja miten heidän opettajansa ovat jo alle vuoden tanssimisen jälkeen suositellut kärkitossuja ja ties mitä erikois- ja korkeantason ryhmiä! Minä se vaan käyn joka tiistai alkeet1-tunnilla saamatta sen kummempaa palautetta kehittymisestä.
     Olin alkuviikosta korvaamassa perus1-tunnilla poissaoloa (kuten jotkut varmaan muistaakin valtavan kiroamiseni edellisessä postauksessa) ja kuulostelin siinä niiden oppilaiden jutustelua ennen tunnin alkua. Oppilaat koostui n. 30-50v naisista. Yksi kertoi, että on käynyt jo vuosia tällä perus1-kurssilla ja että ei ole aikeissa jatkaa pidemmälle, "tää on hyvä". Monet nyökyttelivät ja olivat samaa mieltä, että ei ole aikomustakaan sinänsä edetä, vaan on kiva harrastaa tällä tasolla. Ei ole intressejä myöskään näytöksiin. Koska iso osa aikuisoppilaista on tällaisella harrastuslinjalla, ymmärrän aivan täysin opettajani opettamistyylin: aikuisoppilaat nähdään ehkä enemmän maksavina asiakkaina ja opettaja opettaa sillä tavalla, mikä vastaa näiden oppilaiden tavoitteita. Ja nyt tulen koko kirjoituksen pointtiin: on siis hyvin hankala juttu, kun ryhmässä on varmaan ainakin yksi tai muutama, jotka haluaisivat edetä tavoitteellisesti. Siksi olisi kivaa, jos aikuisille olisi kaksi linjaa, harrastajat ja tavoitteellisemmat harrastajat. Tietysti tällainen ei ole käytännössä mahdollista, koska ei riitä ryhmäläisiä ja resursseja jne. Siksi olisikin tosi ihanaa, jos opettaja vaikka ottaisi jotenkin suoraan tai epäsuoraan selville oppilaidensa motiiveista tulla tunnille ja olisi näin tietoinen siitä, ketkä haluaisivat henkilökohtaisempaa ohjausta ja keille riittää se, että vedetään sarjat kerran viikossa ja sillä sipuli.
     Kun tässä kevätlukukausi etenee, aion ottaa selvää edistymismahdollisuuksistani tuolla tanssiopistola. Ei sovi muuta kuin pitää peukut pystyssä, että mahdollisuuksia on, sillä kaupungissani ei ole hirveästi muita mahdollsiuuksia harrastaa aikuisbalettia. Tämänhetkinen ajatukseni siis on aloittaa ensi lukuvuonna alkeet2 ja perus1 -tunnit (ellei opettajani suosittele mulle jotain toista tasoa, mitä epäilen hyyyyvin vahvasti), sillä tämä kerta viikossa ei tunnu kyllä riittävän yhtikäs mihinkään. Lisäksi odotan innolla opistoni nettisivujen päivitystä kesäharrastamisen suhteen, sillä haluaisin oikein kovasti tanssia myös kesällä. Olen pohtinut myös tanssileirille menoa ;) Parissakin blogissa on kehuttu Ilmajoen tanssileiriä ja itselläni olisi hippasen kiinnostusta osallistua sinne. En tietenkään vielä osaa sanoa mitään, koska esim. kesätyötilanne tulee olla selvä, jos leirille aion ilmoittautua.

Hieno aiheeseen liittyvä kuva :D

 

Ensi viikon perjantaina alkaa ilmoittautuminen yliopistoliikunnan aikuisbaletin alkeet2-kurssille jonne aion mennä :) Alkeet1 on ilmeisesti pyörinyt tässä tammi-helmikuun aikana, mutta ei varmaan haittaa, etten ole käynyt sitä. Olen kuiteskin alkeita tahkonut tässä elokuusta lähtien tanssiopistolla, joten luulisin että ole valmis menemään alkeet2-kurssille. Tosi kiva kokeilla, miltä tuntuu käydä kahdesti viikossa treeneissä, ja minkälaista on olla toisenlaisen opettajan ohjauksessa, odotan ihan todella intona!
     Ensi viikko onkin tanssiopistolla hiihtoloma (nyyh), joten voisin pitkästä aikaa kertoa seuraavassa postauksessa hieman yliopisto-opinnoistani ;D Eletään toodella tylsää vaihetta, sillä kandidaatin tutkintoni alkaa olla loppusuoralla. Siitä ehkäpä lisää ensi kerralla!