Mietteitä tanssista: Miksi juuri baletti?

Koska olen edelleen kipeä, ei mulla ole juurikaan mitään tekemistä. Siksi taas nakutan tätä blogia ja annan itsestäni kuvan, etten mitään muuta teekään kuin ole koneella :D (mikä on valitettavan lähellä totuutta..) No niin, eli päivän teemaan. Miksi valitsin kaikista maailman tansseista juuri baletin? Tässä kohtaa täytyy taas vähän kelata historiaa. Kuten monesti olen maininut, on mulla taitoluistelusta ja jazz-tanssista kokemusta noin kymmeneltä vuodelta. Lisäksi musiikki on ollut aina kovin lähellä sydäntäni. En oikein osaa pukea tätä seuraavaa lausetta kunnolla sanoiksi, mutta yritetään: musiikin tuntu kehossa ja sen purkaminen liikkeen muodossa tuntuu uskomattomalta. Muistan tunteen jo lapsuudesta, kun musiikin vaikuttavassa kohdassa esim. nostaa jalan vaakaliukuun ja nauttii siitä tunteesta. Toki pienenä lapsena ei ehkä ymmärrä tällaisia juttuja kovinkaan syvällisesti, mutta on lapsillakin ehkä joku haju tästä. Muistan myös, että yksinluistelutunnin päätteeksi meillä oli aina improvisaatiota, eli valmentaja laittoi musiikin soimaan viimeiseksi viideksi minuutiksi, ja me sitte improvisoitiin siinä musiikkiin sopivia liikkeitä. Tää oli yksi mun suosikki kohdista koko tunnilla. Satuin näkemään joskus varmaan pinterestissä jonkun tanssi-motivaatiojutskan, missä luki: "Tanssi on musiikin tekemistä näkyväksi" ja muhun tuo lause osu ja uppos kyllä niin totaalisesti. Tekisi mieli kätellä ja onnitella tuon lauseen keksijää.
     Reilu vuosi sitten kun hurahdin ajatuksen tasolla balettiin, olin joitakin kuukausia sitä ennen havainnut mainoslippusen kaupunkini aikuismuodostelmaluistelujoukkueesta (ihana suomen kieli ja yhdyssanat <3). Punnitsin hetken aikaa ihan realistisesti, palaisinko takaisin jäille, mutta totesin sen olevan aivan liian tyyristä opiskelijan kukkarolle. Pelkät varusteet (luistimet, sukkikset, harkka-asu, seuran kassi sekä näytös- ja kisa-asut) maksaisivat aivan liikaa, puhumatta seuran jäsenmaksusta, jääaikojen maksusta, kuivaharjoittelun maksuista ja vakuutuksesta. Vanhempani olisivat varmasti olleet minusta ylpeitä ja varmaan sponssannut, mutta silti, loppusumaksi olisi tullut varmaas lähes nelinumeroinen luku. Olen sen verran vanha, etten oikeen koe luontevaksi pyytää vanhemmiltani rahaa, ainakaan suuria summia. Luistelu oli siis kuopattu.
     Vaikka jazzia harrastin pari vuotta, en ole koskaan haikaillut sen perään tai kokenut sen parissa yhtä "intohimoisia tunteita", en oikein tiedä miksi. Joten sekään ei ollut oikeastaan vaihtoehto. Paritanssit sen sijaan ovat aina kiinnostaneet minua, ja nuorenakin olisin halunnut alottaa kilpatanssin parin kanssa. Äitini kanssa jopa katselimme kotikaupunkini tarjontaa, mutta valitettavasti ei ollut poikia tarpeeksi pariksi :( olin tällöin siis ehkä joku 12-14-vuotias. Paritanssin makuun pääsin kyllä muistaakseeni vuonna 2011 (tulipa mummo-olo tässä vuosilukuja muistellessa), kun olimme muuttaneet nykyiselle paikkakunnallemme ja aloitin mieheni kanssa yliopiston tarjoaman paritanssikurssin. Käytiin läpi kaikki perinteiset tanssit: valssi, tango, salsa, cha-cha(?), fox... Tykkäsimme siitä tosi paljon, mutta valitettavasti silloin sattui olemaan oikeen erityisen kylmä talvi (tammi-helmikuu) eikä meillä ollut silloin vielä autoa, joten skippailtiin välillä hyytävän kylmiä ja pimeitä tanssi-iltoja :D Asummekin hiukan kauempana, niin ei sitten tullut aina mentyä. Kauhee selittely xD Koen vieläkin vähän huonoa omatuntoa siitä että lintsailtiin!
     Ja sitten seuraavaksi tulee osio, jolla minun EI ole terkoitus pahoittaa kenenkään tanssijan mieltä. Tämä on vain minun henkilökohtainen mielipiteeni, ja tarkoituksenani ei ole vähätellä tai dissata ketään. Mutta. En ole koskaan tykännyt nykytanssista tai mistään sellaisesta "modernimmasta" jutusta. Mun silmääni se helposti näyttää vaan vähän joltain lattialla pyörimiseltä, vaatteet ei ole usein omaa silmääni miellyttäviä ja musiikkikin on omaan mieleeni vähän plääh. Ja korostan nyt että tää on vaan mun mielipide, enkä tällä myöskään tarkoita sitä, että nykäri olisi jotenkin helppoa tai että aliarvioisin sitä. Ei sunkaan, siinäkin tarvitaan tosi paljon voimaa, taitoa ja treeniä, mutta itse en vaan oikeen saa siitä mitään elämyksiä irti. Huomasin myös oman opistoni sivuille ilmestyneen (uuden?) opetettavan lajin, video dance, elikä musiikkivideoilla nähtävää tanssia. Ikäraja tanssin aloittamiseen oli 13v. Kyllä ne musavideoiden mimmit ovat tosi taidokkaita, mutta itse haen tanssilta vähän eri asioita. Tottakai tanssi saa ja voi olla tietyissä tilanteissa seksikästä ja viekoittelevaa, mutta en itse silleen haluis harjoitella sitä viikosta toiseen. Mutta kukin tyylillään, en minä nykytanssijoita tai muita "modernisteja" katso mitenkään nenänvartta pitkin.
     Sitten tähän vähän kliseiseen lauseeseen, mikä on helppo lipsauttaa etenkin tälleen retrospektiivisesti: olen aina tykännyt baletista. Kuten olen maininnut, äitini ei antanut mun alottaa balettia lapsena. Myös klassinen balettimusiikki on aivan todella lähellä sydäntäni, nautin siitä aivan hirveästi. Juuri siihen musiikkin tahdon liikkeeni sovittaa. Balettitanssi on kaunista ja perinteistä, sillä on pitkä hirstoria ja se on vaativaa, kurinalaista. Musiikki ja asut ovat upeita, aivan käsittämättömän upeita. Lisäksi minua kiinnostaisi nähdä kaikki klassiset, hienot baletit: Joutsenlampi, Prinsessa Ruusunen, Giselle, Pähkinänsärkijä, La Sylphide, Romeo ja Julia jne.. Pähkinänsärkijää pääsinkin tuossa uuden vuoden aattona katsomaan, kyseessä oli tosin nykybalettitanssiryhmä Aurinkobaletti. Vaikkei se edustanutkaan klassista blettia, esitys oli silti todella upea. Loppukohtauksessa Maria-tytön ja prinssin pas de deux ja musiikki saivat kirjaimellisesti kyyneleet silmiini, niin vaikuttava se oli. Tässä sama kohtaus Rudolf Nureyevin ja Merle Parkin esittämänä:

Tuo musiikki.. En tiedä miksi tämä vaikuttaa muhun niin vahvasti, mutta nytkin videota etsiessäni ja hiukan aikaa kuunnellessani tuota pätkää tuli semmonen olo, että mun sydämeni sulaa ku kuuntelen tuota. Olen pehmo.
    Eli loppujen lopuksi, kysymys miksi baletti, osoittautui aika helpoksi, huolimatta tästä näinkin pitkästä vastauksesta.  Klassinen baletti on vaan kaunista, ja haluan oppia sitä. Haluan oppia tanssimaan oikein ja kauniisti tätä ihmeellistä lajia.

     Haluaisin loppuun käsitellä vielä tällaista videota, johon törmäsin:

Mieshän on aivan virtuoosi! Ja okei, tunnusta, oma mieheni törmäsi tähän videoon ja näytti tän mulle, en siis itse törmännyt tähän :D Vaikka tämä onkin ehkä enemmän nykybalettia, on myös paljon paljon selkeitä klassisen baletin elementtejä tässä esityksessä. Erityisesti silmääni pisti kohdan 02:20 liike, mikä IHME tuo on?? Siis se liukuu tollee niinku varpaidensa päällä? Miten tuo on mahdollista. Kaiken kaikkiaan tahdoin tällä vain sanoa, että tuo mies Sergei Polunin on aivan upea tanssija ja halusin tuoda tämän videon muidenkin blogini seuraajien piiriin, mikäli ette ole tätä vielä nähneet.