Hieman yllättävän Ikea-reissun johdosta sain (=ostin) taas lisää ryjää jooganurkkaukseeni :) Ostoslistallani olivat kori, kaksi tyynyä ja niihin kivat intialais-vibaiset tyynynpääliset sekä teemaan sopivat kynttilät. Löysin kaikki tarvitsemani! Lisäksi löysin aivan loistavan maton, mutta epäröin koska hintaa sillä oli 29e. Ei siis ollenkaan paha hinta matolle, mutta tolleen ekstemporeesti investoituna kolmekymppiä on aika paljon, joten matto jäi kauppaan. Kotona mua alkoi vähän kyllä harmittamaan, etten ottanut sitä, sillä ollaan jo vuosia puhuttu miehen kanssa, ett makkarissa olis kiva olla matto. Höh.
Muutin myös jo olemassaolevien koristejutskieni sijaintia. Laitoin muoviorkidean sittenkin tohon hyllylle, koska siitä tuli enemmän itämaalaista vibaa kuin niistä ruusuista :D Ruusut oli kyllä kivat, mutta ne on nyt yöpöydällä. Kuvanottoa varten sytytin kaikki kynttilät loistoonsa, mutta oikeesti joogatessa mulla on vaan 2-3 päällä, koska muuten huoneen lämpötila nousee helposti vähän liian kuumaksi. Tyynynpäälisten väreiksi valitsin ihanat oranssin ja violetin, samat sävyt toistuu myös kynttilöissä. Tykkään suhteellisen syvistä ja tummista, murretuista väreistä, ja violetti ja oranssi ovat myös vaatteissa mun suosikkejani. Tyynyt ei ole vaan koristeena, vaan niitä voi käyttää hyväkseen sekä joogatessa ihan vaan venytellessä. Itse tykkään käyttää tyynyä tukena muutamassa lonkanavaamisvenytyksessä.
Olen pyrkinyt siihen, että en ota joogassa mitään varsinaisia tavoitteita itselleni. Se on vaan kehon ja henkisen hyvinvoinnin vaalimisen keino itselleni, eikä mikään suoritus. Toki toivon että joogan myötä kehoni tulee notkeammaksi ja vahvemmaksi, mutta en ajattele, että "parin kuukauden päästä pitää olla kantapäät maassa alaspäin katsovassa koirassa!" tai mitään vastaavaa. Tulkoot sitte aikanaan harjoituksen tuloksena, ei tavoitteen täyttymisenä. Silti mulla on hiukan silleen mielentaustalla alatus, että haluaisin oppia käsilläseisontaa! Siis ainakin joskus, ei ole tarkoitus että esimerkiksi vuoden sisään onnistuisi. En ole koskaan osannut seistä käsillä, edes seinää vasten. Ei sillä että olisin ihan hirveästi yrittänytkään... Ehkä jonakin päivänä onnistuu :)
Loppuun vielä kiva kuva tästä alaspäin katsovasta koirasta. Kysyin eilen mieheltä joogasessioni päätteeksi, että tulisitko kuvaamaan mua tonne makkariin. Kun aloin asettautua asanaan, mies tokaisi "Ai nytkö me aletaan kuvaamaan sitä kotipornoa?" Huoh -.- miehet.
Tämä asento on joogan yksi perus asanoista, joihin palataan usein. Itselleni ensimmäiset kerrat alaspäin katsovaa koiraa tuntui jopa yllättävän raskaalta kyynär- ja olkapään seuduille. Varmaankin siksi, koska enpä arjessa ihan hirveästi ole tuollaisessa asennossa, tai muuten käytä käsi- ja olkavarsiani tuolla tavalla. Nyt kun on jonkin verran joogannut (en suinkaan paljoa, mutta jonkin verran kuitenkin), niin tämä asento alkaa tuntua oikeastaan aika mukavalta. Tanssiopiston joogassa sanottiin, että tässä pitäisi kuvitella "kuin joku vetäisi hännästä ylöspäin" :D Ennen en edes tykännyt olla pää alaspäin kovinkaan pitkään, mutta enää se ei tunnu samalla tavalla epämiellyttävältä. Kiva löytää uusia puolia ja ns. kykyjä omalla keholla :) Tarkoituksena olisi myös saada ne kantapäät kokonaan maahan, mutta tällä mennään vielä. Yksi ärsyttävä juttu tässä asanassa on: mun kämmenet hikoo helposti, ja sitten kädet alkaa liukua matolla liian kauas tuonne eteen! Oikeastaan tätä ongelmaa en ole havainnut kotona omalla matollani, vaan yo-liikunnan matolla. Voisin siis alkaa roudaamaan omaa mattoani paikan päälle.
Mulle tuo alaspäin katsova koira on aika epämiellyttävä asento. Takareidet on tosi jumissa, joten kantapäät ei mene lähellekään maata, ja pää alaspäin tulee huono olo veren pakkautuessa päähän (usein käy niin, että kun sitten nousen ts. pää nousee taas ylöspäin, iskee kamala päänsärky). Lisäksi joudun koko ajan varomaan olkapäiden luksaatiota.
VastaaPoistaYin-jooga on varmasti tosi rentouttava joogamuoto, mutta omille nivelille se ei sopinut, lapsen asana on polville tosi vaikea (vas. polven leikkauksen takia). Muutenkin oli jotenkin vaikeaa yrittää keskittyä hitaaseen liikkeeseen ja venyttelyyn. Äh, mun joogailut on menneet vähän takapakkia viime aikoina :/
Pitäisi taas löytää se into joogata ja keskittyä.
Kurja kuula noista terveysongelmista :( Hyvä että olet kuitenkin huomannut, että tietyt jutut ei sovi sulle. Mulla tuntui aluksi pää alaspäin-asento huonolta, mutta totuin siihen tosi nopeesti, eikä se enää vaivaa mua oikeastaan lainkaan. Intoa ja tsemppiä sulle syksyyn ja joogaan ja tanssiin! :)
PoistaRepeilin pahasti tuossa "huoh miehet" -kohdassa :"D. Voin niin samaistua!
VastaaPoistaTuo alaspäin katsova koira näyttää sulla varsin hyvältä! Joskus teen tuota venytystä, enkä saa polvia ollenkaan suoraksi. Mulle kaverit monesti sanoo, että syy olisi luultavasti mun vartalon mittasuhteissa (ts pitkissä raajoissa), mutta oikeasti mulla on vaan järkyttävän kankeat takareidet :D.
Mulla on mennyt nyt syksyn osalta aikataulut hyvin yksiin eri tanssituntien kanssa :). Viime syksynä kaikki olisi halunnut pakkautua samalle päivälle, niin ärsyttävää!
Kyllä mää uskon että se voi hyvinkin olla ainakin osittain siitä kiinni, että sulla on pitkät jalat! :) Ja joo, tunnustan kyllä että se mun tokaisu makkarista ja kuvaamisesta saattoi olla ehkä hiukan harhaanjohtava, mutta että kotipornoa! :'DD höh! No vitsihän se olikin.... toivottavasti.
Poista