Balettikuvia ja -videoita

Moikka,

havahduinpa tuossa yksi päivä siihen, että en ole ottanut pitkään aikaan balettikuvia! Osittain se johtuu varmaan siitä, että en ole kovinkaan luonnollisesi kameran edessä, enkä myöskään tykkää jos mies on paikalla kun kuvailen itseäni :D En tiiä, musta se on jotenkin vähän kiusallista, en tiedä miksi. Kuvaan mielummin, kun kukaan ei ole katsomassa, ja tänään siihen tuli tilaisuus. Vasta kuvaussessioiden päätyttyä hokasin, että miksi ihmeessä ahtauduin kämpän suunnilleen pienimpään ovenkarmiin, kun olkkarissa olisi ollut tilaa. No, näettepähän mun uuden fuksianpunaisen päiväpeittoni. 

Kerranki mun aukikierto näyttää ihan kivalta tässä kuvassa :)

Otin pikkusen videota ja pari kuvaa, eivät kauhean hyviä laadultaan mutta ehkä kestätte. Eka otin vähän pehmeillä lämmittelyä.

Nuo plié-pyöräytykset on kyllä ihaninta ikinä nilkoille, yleensä ekasta plié-relévéstä kuuluu nilkoista kauhea paukahdus, mikä tuntuu jumalaiselta. Seuraavaksi ihan tuollainen kärjillä tepsuttelu video vain, ei mitään erityisempää kuin normi fiilistelyä.  

Sitten koitin tehdä vähän suteneu-piruetteja, mitkä oli ahtaassa tilassa vähän haastavia, mutta ne meni silti mulle tyypilliseen tapaan. Tuohon ekaan piruettiin tuli vähän tuollaista tepastelua, mikä on hyvin tavanomaista mulle. Nuo kaks vimppaa meni ihan hyvin, mutta huomaan ja tunnen kyllä että itse pyöriminen tapahtuu tuossä kärjen reunalla.

Sitten on toinen tuollainen fiilistely bourree-pyöriminen joutsenkäsillä, taustalla soi hyvin tilanteeseen sopivasti Alice Cooperin Poison :DD Romanttinen rakkauslauluhan sekin tietysti on :')

Loppuun teinkin sitten vanhan kunnon ostostv:stä tutun ennen/jälkeen videon. Eka video, tietysti mustavalkoisena esitetty, on maaliskuun puolivälistä. Tässä mulla on siis parisen kuukautta kärkitossutunteja takana, ja tehtiin tunnilla tuollaista polkka-askelta, jota tein sitten kotonakin (vanhassa kämpässä ;_;). Nyt tänään otin taas videota tuosta polkka-askeleesta, mitä en muuten olekaan tullut tehneeksi moneen kuukauteen. Näillä videoilla on aika tarkkaan 5kk väliä. Ja videoiden vaihtumiseen valitsin tietysti hyvin kliseisen efektin :''DDD

Eipä tuo mun tämänpäiväinenkään esitys niin tyyylipuhdas ollut mutta ainakin parit jutut huomasin. Ekassa videossa joudun ensinnäkin nousemaan kärjelle tuolla tavalla ei-sallitusti astumalla, nykyisin sous-sous onnistuu hyvin :) Toiseksi, ekassa videossa kääntymisen jälkeen piti ottaa tukea ja väliin tuli pari harha-askelta ja koko kärjelle pääsy on huomattavasti tuskaisemman näköistä kuin nykyään. Omaan silmään kyllä huomaan kehitystä, mikä saa tietysti hyväll mielelle :) Mutta myös kritisoitavaa on. Mulla aika halposti paino luiskahtaa noille pikkuvarpaille, vaikka sen pitäis olla enimmäkseen tuolla isovarpaalla. Osittain se johtuu tästä mun jalkaongelmastani, jota olen nyt muutaman kuukauden kuntoutusjumpalla koittanut korjata. Pikkuhiljaa koitan vahvistaa jalkoja, ja olen kyllä huomannut että tuo kuntoutusjumppa on vaikuttanut kärkitreeniin muutenkin oikein positiivisesti. Tai hankalahan se on erotella, mikä edistyminen nyt johtuu kuntoutujumpasta ja mikä viikoittaisista kärkitunneista. Kyllä lähes joka tunnilla tuntuu aina joku juttu menevän paremmin kuin edellisellä, mikä tuntuu tietysti kivalta :)

Tänään mulla oli päällä balettitunnilla ekaa kertaa tuo puku, mikä näkyy tuossa videollakin, eli Intermezzon Anna-puolihihainen. Puku oli mulle oikein passeli, ei liian lyhyt, avoin tai kiristävä tai vyötäröstä löysä, vaan just hyvä! Tuli mieleen että voisi melkeen tilata tuon saman puvun mustanakin. En ole pitänyt tuota nyt kesällä, koska ajattelin että se voi olla vähän kuuma, koska puolihihat ja kaksinkertainen kangas. Enimmäkseen olen pitänyt sitä Intermezzon ihanaa lilan väristä scuba-pukua ja Capezion puolihihaista pukua. Nuo shortsit on mun nykyiset vakkarini, Capeziolta nekin. Trikoot on ihan vaan Prisman House-merkkiset leggarit, jotka on mun suosikkini!

Balettiin on nyt yleensä kuulunut hyvää. Sekoilen kyllä tunneilla ja teen vähän väliä väärin, mutta mieli ei oo jäänyt maahan, kun tuntuu että olen kyllä oivaltanut lopulta ja tehnyt viimeisen version aina oikein :) Esim. viime torstain perus2 tunnilla sekoilin jostakin syystä ihan älyttömästi niin tanko- kuin keskilattiasarjoissa, mutta parin toiston jälkeen alko sujua jo ihan mukavasti. Ja hei, ollaan elokuusta asti tahkottu perus1 tunnilla sellaista italialaisen koulukunnan "nopeat jalat" pas de bourree hommelia, missä en kertakaikkiaan oo pysynyt mukana. Ymmäärrän sen askelluksen idean ja logiikan, ymmärrän kun tehdään hitaasti, mutta hitto vie kun musa menee päälle ja pitäis tehdä reippaasti ja tahdissa, niin mun kontit lähtee tekemään aivan omia tepasteluja. Tänään se meni kuitenkin ekaa kertaa oikein! En kyllä pystynyt ottamaan siihen pään liikkeitä mukaan, vaikka nekin esiteltiin. Mulle riitti ihan pelkät jalatkin... Mutta olin ihan tyytyväinen :) Ja hei muuten, ilmoitusluontoinen asia! Sain tänään tehtyä tuplapiruetin :)))) Harmi ettei kukaan nähnyt xD Meitä on siellä salissa suunnilleen parikymmentä tyyppiä ja tehdään silleen salin halki viidessä jonossa omaan tahtiin, joten siellä käy aika kova kuhina. Mutta tiedän itse onnistuneeni, se riittää. 

Muuten mulle kuuluu ihan hyvää. Edellisten postauksen valittelut kiireestä alkaa pikkuhiljaa hellittää. Harminloisesti mulla on ollut kyllä kauheen pitkittynyttä flunssaa, kun lepo on jäänyt vähiin, mutta nyt on viimeisetkin yskän rippeet alkanut loppua. Tällä viikolla mulla on vaan pari tuntia töitä päivässä, mut ens viikko on se mun "kesälomani"! Koko muu työporukka on työmatkalla (nyyh en päässyt heidän kanssa Souliin, Etelä-Koreaan) ja ei sattumoisin ole luentoja, joten pidän sen mun ekana viikon mittaisena lomana kymmeneen kuukauteen. Aion varmaan lenkkeillä ja herkutella, maata sohvalla ja katsoa sarjoja ja leffoja. Voi olla että mun parini yhdessä kouluprojektissa kyl ottaa yhteyttä, mutta tuskimpa tehdään mitään sellaista, mikä vaatisi kauheeta ponnistelua :D Lenkkeilystä olen tykännyt nyt viime viikkoina ihan kauheesti, olen käynyt 3-4 kertaa viikossa kävelemässä suunnilleen 5-7km matkoja. Täällä on niin kaunis ruska, että hyvä etten liikutu jo siitä kun kuljen tuolla ulkona, hyvä musiikki kuulokkeista soiden :D On ollut niin nätit kelit ja ulkona tuoksuukin niin ihana syksy, että oon oikeen oottanut innolla lenkkejäni. Ensi viikonloppuna ollaan ehkä menossa yhteen kansallispuistoon miehen kanssa tekemään vähän pidempi vaellus. Mitäs teille kaikille kuuluu? :)

ps. Tää Blogger näyttää nuo videot nyt tässä kirjoitusmoodissa tosi oudoilta, toivottavasti julkaistuani tämän tekstin ne toimii ihan normaalisti :/ Jos ei, niin koitan muuttaa niitä johonkin toiseen versioon. Toivottavasti toimii. 

Karhun pentu sairastaa

Moikka,
tästä tulee pieni sekalainen avautumispostaus, koittakaahan kestää tätä epäjärjestelmällisyyttä. Olen taas flunssan (lähinnä kovan yskän) kourissa, ja luulen että balettitunti jää väliin :/ Mutta mulla on teoria, tosin hyvin valitettava sellainen, miksi olen taas kipeenä. Selailin tuossa viikonloppuna blogiani taaksepäin, ja tein erään havainnon. Lähes jokainen postaus alkaa kiireen valittelulla, ja sieltä löytyy lausahduksia, kuten "on ollut taas kauhee kiire", "töitä on ollu paljon", "oon kirjottanu gradua", "olen ollut yliopistolla iltaan asti", "töitä riittää", "en ole ehtinyt tehdä sitä ja tätä, kun on ollut niin paljon tota ja tätä" ja suurin vale "kyllä se tästä sitten taas helpottaa". Hiihtolomaa mulla ei ollut, sillä luennoista ei ollut paussia, pääsiäisloman kirjoitin gradua, kesälomaa ei ollut kun työt jatkui uudessa projektissa saumattomasti kun vanha loppui, ja nyt taas sulavasti gradu vaihtui syksyn opintoihin. Olen viimeksi lomaillut jouluna. Ja pahoin pelkään, että tämä kaikki alkaa pikku hiljaa vaikuttaa muhun ja kroppaani. Eli ei se tästä helpota, jos ei itse laita sitä helpottumaan.
     Olen normaalisti 1-2 kertaa vuodessa sairaana, mutta tämä on nyt jo toinen pieni flunssa kuukauden sisään, ja uskon kyllä vahvasti siihen, että liiallisen rasituksen seurauksena kehon puolustus ei ole ihan parhaimmillaan, ja siksi mulla on nyt toistamiseen tätä yskää. Mä olen sellainen ihminen, jolle ei vaan yksinkertaisesti nouse kuume, joten on hankala arvioida, milloin jäädä kotiin lepäämään ja millon on vaan "pientä flunssaa, ihan hyvin voi mennä", lisäksi olen myös aika tunnollinen persoona (etenkin mitä tulee töihin), niin en oikeen edes kehtaa olla poissa, ellei sitten ihan varmasti ole oikeasti nyt joku paha tauti. Tämä köhä tuli mulle vasta tossa lauantaina, mutta jo torstaina olin sen verran uupunut, että jätin baletin väliin :( Torstaina oli mulla aika tiukka päivä, ensin 8-14 luentoa ja siitä suoraan 14-17 töitä. Puoli kuuden aikaan olin kotona ja totesin, että mulla on tässä tunti aikaa syödä kunnon välipala, levätä hiukan ja vaihtaa balettivaatteet ja pakata baletti kassi, ennen kun lähden baletin kaksoistunnille. Yheksäntuntisen päivän jälkeen olin kuitenkin sen verran uupunut, että päätin jättää ekan kärkitunnin väliin ja mennä sitten jälkimmäiselle tunnille pehmeillä. Kuinkas sitten kävikään, kävin sohvalle hetkeksi lepäämään, ja heräsin vasta kun oli liian myöhäistä lähteä jälkimmäiselle tunnille. Nyt tämän köhän takia olen vähän kahden vaiheilla, pitäisikö mennä tunnille vai ei :( Jouduin olemaan viime maanantainakin pois perus1-tunnilla, koska oli töitä. Toisaalta, tiedän että mulla on nyt yliopistolla pitkiä päiviä tulossa, niin olisi järkevää koittaa levätä edes illat.
     No mitä olen nyt sitten suunnitellut tämän kuukausia kestäneen ketjun pätkäisemiseksi? Luennoilta ei voi olla pois, koska nämä ovat läsnäolopakollisia, ellei sitten ihan oikeesti tule tosi tosi huono olo. Töitä olen alkanut pikkuhuljaa usuttaa gradulaisille. Haha, nyt kun olen itse palauttanut graduni ja tuossa projektissa meillä on pari graduntekijää, voin vaan viitata heihin "jotain gradulaisia", nyt kun olen itse palauttanut työni jo aikoja sitten! :D No joo, olen nyt molemmat gradulaiset kouluttanut noihin työtehtäviin, ja pian heidän pitäisi alkaa tehdä niitä itsenäisesti. Valitettavasti vielä tämä viikko mun on itse pakko puskea, ennen kuin voin alkaa jakamaan töitäni heille. Lisäksi mulla on lokakuun eka viikko aivan tyhjää <3 En ole ottanut töitä siihen, eikä silloin ole luentoja. Ajattelin ihan vaan OLLA, eka kerta yhdeksään kuukauteen kun voin olla kokonaisen viikon ilman mitään velvosllisuuksia. Ihanaa :) Ehkä se vähän auttaisi ja katakisisi tämän kierteen. Lisäksi suunniteltiin alustavasti miehen kanssa reissua Kuusamoon tuijottelemaan ruskaa ja karhuja tuossa syyskuun lopussa. Eli valitettavasti joudun nyt edelleen sanomaan, että kyllä tää tästä ja ei vieläkään ole mitään muuta ratkaisua tähän, kuin että lepään iltaisin, vaikka se tarkoittaisikin baletista pois jäämistä :( Liiton lehdessä oli juuri joku opiskelija kirjoittanut aivan todella itseäni koskevan kirjoituksen, nimenomaan tästä uupumisesta. On se erikoista, kun me psykologit (ja opiskelijat) ollaan herkkiä havaitsemaan muiden ongelmia ja muiden varoitusmerkkejä, mutta itsessämme me sitä ei huomata. Itse todella havahduin tähän tilanteeseen vasta, kun jouduin viime torstaina (ja tänään) olemaan baletista pois tämän takia, ja vielä kun selasin tätä blogia ja omia kirjoituksiani joista muodostui aika hyvä kokonaiskuva mun tästä vuodestani tähän hetkeen asti. En osaa edes kirjoittaa, miten älyttömän paljon mua harmittaa baletin poissaolot. Tämän viikon torstai tulee taas olemaan kamala, varmaan vielä pidempi kuin viime viikon, mutta sitten nämä kaksi kamalaa torstaita on ohi. Olin varannut tälle torstaille töitä 14-19, ennen kuin kurssit ilmoitettiin. Eiköhän mulla ole sitten luentoa samana päivänä 8-14 -.- Eli tulossa taas aivan hitosti liian pitkä päivä, ja olen vähän varautunut siihen, että baletti joutuu taas jäämään :( Ärsyttää hirveesti ja pelkään että jään jälkeen muista, mutta minkäs teet. En mä siellä tunnilla mitään tee sairaana tai uupuneenakaan. Ensi viikolla onneksi helpottaa jo sen verran, että pääsen balettiin, ja mulla on sitten korvauslipukkeitakin niin voin mennä vaikka alkeistunneille käymään kurkkaamassa :)

Mitä muuta mulle kuuluu kuin näitä surkeita uupumisjuttuja? En tiedä kuinka paljon iloisempi juttu tämä on, mutta ainakin tämä on jännittävämpi! Nimittäin eksyin metsään viime viikolla. Kävin keskiviikkona kävelyllä, ja huomasin pyörätieltä puikahtavan pienen polun ojan yli metsikköön. Olin ennenkin katsellut tätä pikku rakoa metsään, ja nyt ajattelin sitten että why not, ja loikkasin ojan poikki metsän puolelle. Siinä oli vielä hieno kylttikin, että tämä on nyt jotain koskematonta ikimetsää. Luulin tietäväni suunnilleen metsän rajat ja totesin, että ylöspäin suuntautuva maasto päättyisi yhdelle tutulle rakennukselle, eli mettä tuskin oli kovin iso. Lähdin kävelemään kinttupolkua pitkin ylöspäin ja nautiskelin metsän tuoksusta ja kauniista ruskasta. Kuitenkin, kun totesin maaston tasoittuneen ja olevani ns. huipulla, en nähnytkään rakennusta, vaan tiheää metsikköä silmän kantamattomiin. Lisäksi kulkemani polu haarautui nyt kahdeksi, vielä pienemmäksi poluksi. Hieman hermostuneena nielaisten käännyin umpimähkään vasemmalle, mutta aika pian mulle tuli sellainen tunne, että tämä ei nyt vie oikeaan paikkaan, joten käännyin kannoillani, menin risteyspaikkaan ja jatkoin toiseen suuntaan. Kun polku kuihtui olemattomiin, alkoi mua jo hieman huolestuttaa. Kello alkoi olla kahdeksan, ja koska metsä oli hyvin tiheää, alkoi siellä myös hämärtää. Mulla oli kyllä kännykkä mukana (alla kuvia seikkailustani), mutta en kuitenkaan ollut vielä niin huolissani, että olisin kehdannut soittaa miehelleni. Etenkin kun tiesin erään hänen kaverinsa olevan meillä kylässä, en olisi voinut voielä myöntää sen kaverin kuullen että olen hukassa! jatkoin vaellusta ja pian huomasin metsän siimeksessä pilkottavan rakennuksen seinää kaukana edessäpäin, löysin ulos ja paikansin itseni tutulle paikalle, josta käppäilin kotiin. Sen pituinen se :D Tosin tuli kyllä mieleen, että ehkä mun ei kannata näillä erätaidoilla lähteä samoomaan minnekään Kuusamon metikköön, missä on vielä karhujakin...

Seikkailun alku

Suuri helpotuksen tunne seikkalun päätyttyä :D

Se siitä seikkailusta. Viikonloppuna en kurkkukivun ja yskän vuoksi viitsinyt lähteä lenkille, vaan jäin kotiin kököttämään. Ja ettepäs muuten ikinä arvaakaan, mitä tein! Aloin kutoa tossuja. Kyllä, luitte aivan oikein. Kuten kaikki lukijat varmasti jo tässä vaiheessa tietävät, en ole käsityöihmisiä. Perheeni on, mutta minä en. Jostakin luonnon oikusta kaivoin vanhan lankakeräni esiin ja aloin kokeilla oikeaa ja nurjaa silmukkaa. Kun totesin sen sujuvan yllättävän mutkattomasti, etsin internetistä helppojen tossujen ohjeen. Äitini tykkää käyttää sisällä lämmittäviä tossuja, joten ajattelin tehdä ne hänelle joululahjaksi :) Koska vaikka niistä tulisi miten rumat, tiedän että äiti ei tuomitse <3 Tosin, mulle tuli tossa kutoessa mieleen, että noista saattaakin tulla vähän liian pienet äitille, jolloin annan ne varmaan siskolleni. Sisko kyllä varmaan tuomitsee, jos niistä ei tule siistit, mutta tulkitsen sen sellaisena hyväntahtoisena, siskojen välisenä ivailuna :D

Kokeilin eka tuolla vanhalla oranssilla langalla, ja sitten kävin ostamassa tuon harmaan ja turkoosin kerän. Onneksi äitillä ja siskolla on suht sama värimaku. Teen 4 harmaata ruutua ja 4 turkoosia, ja ne sitten ommellaan yhteen. En ymmärrä siitä mallikuviosta niin alkuunkaan, että miten ihmeessä siitä voi tulla tossu, mutta sen näkee sitten. Ehkä ei tulekaan :D

No joo, tästä tuli nyt pitkä ja sekava postaus. Yritän vähentää hiukan töitä, mutta en tietenkään voi sitä lainkaan lopettaa, tarvitsen palkkaani. Lisäksi koitan nyt tämän viikon vielä puskea, sitten pitäisi oikeasti alkaa vähän rennommat ajat. Huh, edelleen kyllä harmittaa ihan törkeästi tämän ja viime viikon menetetyt balettitunnit :(

Uusia juttuja ja syksyisiä kuvia

Moikka! Blogin ulkoasu koki pienen uudistuksen mitäs pidätte? :) Olin jo jonkin aikaa miettinyt pinkinkirjavan taustan vaihtoa, ja eilen suht extemporesti aloinkin sitten säätää blogin asetuksista uutta ulkoasua. Eeei sillä Netflixin Cosmos-sarjalla ollu mitään vaikutusta tähän valittuun taustaan :D No ei, värisävyksi halusin jotakin violetin punaista, ja tuo tähtitaivas nyt upposi muhun tällä hetkellä parhaiten. Mulla itselläni ei oikeen ollut mitään tarpeeksi hyvälaatuista kuvaa, että olisin voinut laittaa taustaksi, joten valmiilla mennään. En tiedä, mitenköhän pysyvä tämä tausta on, voi olla että jossakin vaiheessa vaihdan johonkin vähän neutraalimpaan. Tällä hetkellä ainakin tykkään :)

Kaikkea muutakin uutta on tuloillaan. Huomenna alkaa tosiaan viimeinen syksy yliopistolla, viimeiset psykologian kurssit. Aika haikea fiilis, ja samaan aikaan taas sellanen että mitä helvettiä, tämänkö jälkeen mun pitäisi olla valmis! :D Ostin tänään uuden vihon huomenna alkavalle kurssille, eikö ole ihanan nätti kansi! Nopeesti katottuna näyttää kyllä tuo kuva vähän sekavalta, mutta siinä on kaikkia kivoja eläimiä. Koko yliopisto-opinnot tähän mennessä (tutkielmia lukuun ottamatta) on olleet hyvin teoreettisia: kurssit koostuu luennoista ja noin 700 sivun tenttikirjoista ja niistä tenteistä. Vaikka monet purnaa liiasta teoreettisuudesta, musta sen kuuluukin olla just näin. Jos haluaa jotakin käytännöllisempää, niin on paras varmaan valita jokin toinen ala. Vuosien teoriatietoon tutustuminen on omasta mielestäni ensiarvoisen tärkeää ja tekee meistä ammattitaitoisempia. Nämä viimeiselle vuodelle säästetyt ammattikäytännön kurssit on sitte niitä, joissa päästään ihmettelemään että no mitä se psykologi sitten tällä kaikella tiedolla oikeesti tekee. Näistä ei luonnollisesti ole tenttiä, vaan pitkiä, 8-14 luentopäiviä ja uskoisin että moneen kuuluu myös jonkinlainen itsereflektoiva päiväkirjasuoritus. Kuulostaa musta oikein kivalta, tosin vähän jännittää kun yhtäkkiä on niin erilaista kaikki. No, onneksi mulla on tuossa toi kemian kirja vielä, jos tulee tenttikirjaa ikävä niin voin sitä sitten lueskella :D

Blogin lukijat ei varmaan muista mun julkisen kirjoittelun alkuaikoja (syksy 2014), mutta silloin aloitin sivuaineena solu- ja molekyylibiologian. Koska mun kemia- ja bilsatiedot oli todella, todella ruosteessa, en oikein menestynyt näissä opinnoissa, ja vaihdoin sivuaineen filosofiaan. No, nyt pari vuotta myöhemmin, pikkusen asiaan enemmän perehtyneenä, meinasin ensi keväänä rinta rottingilla tarpoa takaisin toiselle puolelle järveä matlut-kampukselle, ja jatkaa solu- ja molekyylibiologian opintojani :D Nyt ajattelin tosiaan itekseni lukea tuota kemiaa, ja käydä kirjatenttimässä "solubiologian alkeet" pikkukurssin, niin ehkäpä tällä kertaa saisin suoritettuja vähän enemmän näitä kursseja :D Tästä varmaan lisää keväämmällä, mutta tämä kuuluu mulla myös tähän kategoriaan "uusia juttuja".

Balettiin mulla ei ole nyt valitettavasti raportoida mitään uutta, koska sillä saralla lukukausi on pyörähtänyt käyntiin jo pari viikkoa sitten. Eilen maanantaina en päässyt peruss1-tunnille, mutta riensin töistä suoraan sitten kärkitunnille. Kerkesin lämmitellä pikkusen, mutta huomasin kyllä että miten poikki tunnuin olevan läpi koko tunnin. En tiedä johtuiko se liian kylmistä lihaksista, vai mistä. Diagonaali suteneuta ja olin jo ihan valmista kauraa. Sain poissaolosta korvauslipukkeen, jonka menen varmaan käyttämään perjantain katutanssitunnille :) Toivottavasti ne ei viime viikolla edennyt kauheesti! Meinasin vähän että kun en nyt ilmoittautunut virallisesti sille tunnille, pidän sitä nyt mun korvaustuntina. Mulla tulee tässä parin viikon sisään vielä ainakin kaksi poissaoloa baletista töiden takia, niin käyn sitten aina katutanssissa käyttämässä korvauslipukkeet :) Ja ilokseni voin muuten ilmoittaa, että olen saanut taas mun kuntoutusjumpastani kiinni. Olen nyt laiminlyönyt sitä viimeiset pari viikkoa, mutta eilen sain vähän tsemppausta asian tiimoilta, ja intouduin tänäänkin vetämään jumpan läpi, jeei!

Kävin tänään lenkillä käyskentelemässä, ja toisin kuin yleensä, otin tällä kertaa kivoja luontokuvia :) Ainakin omasta mielestäni kivoja :D Ilta oli melko harmaa, mutta ei satanut. Lämpötilakin oli mukava 13 astetta, eli juuri sopiva lenkkeilyyn. Harmi vaan että mun kännykän kamera ei todellakaan ole mikään kauhean hyvä. Teinpä mun lenkkikuvistani pienen kollaasin enjoy!

Ai niin, loppuun vielä sellainen uusi juttu, että tilasin vihdoinkin meille verhot! Ollaan asuttu tässä kämpässä nyt kolmisen kuukautta, ja keittiö sekä makkari on ollut täysin verhotta. Viikonloppuna sain tilattua Jotexilta oikein hyvään hintaan verhot, sekä tietysti uusiin makkarin verhoihin sopivan päiväpeitteen. Niistä sai vielä ihan kivan alennuksen, kun olin ensikertalainen tilaaja! Kunnon porttiteoria tässäkin piilee, pian olen varmaan taas klikkailemassa Jotexin koristetyynyjä. Tuli kyllä kunnon kotirouva-fiilis, kun mallailin vaaleanpunaisia ruusuverhoja makuuhuoneeseen. Tätäkö on avioliitto :DD Verhot tuolee huomenna postissa, seuraavassa postauksessa on sitten kuvat niistä!

Kiireinen elokuu on ohi, tervetuloa syksy!

First things first: Gradu on valmistunut ja palautettu laitokselle arviontia varten. Ihanaa!

Pienen pieni juhlistus muffinssin ja Fresitan kera oli paikallaan :) Jos joku nyt mielessään pohtii tätä asiaa, niin en vielä valmistu maisteriksi. Vielä on yksi lukuvuosi edessä psykologin ammatillisia opintoja, eli erilaisia terapia- ja muita menetelmäkursseja. Mutta onhan pro gradu -tutkielma suhteellisen iso ponnistus, joten koin aiheelliseksi hieman ilakoida asiaa.
Nyt gradun jälkeen on jännän haikea olo. Luulin, että olisin huomattavasti helpottuneempi ja että olo olisi sellainen, että nyt pääsin tuostakin eroon ja elämä voi jatkua. Sen sijaan koenkin lievää tyhjyyttä ja omituista kaipuuta! Gradun tekemisessä oli omat aallonpohjansa että -harjansa, ja enemmän niistä pohjista taisin tänne blogiin kirjoittaa. Mutta ne asiat, mistä motkotin, huusin potkin ja raivosin oli niitä, joista opin eniten. Se hiton analyysi oli vaikeeta kuin mikä, mutta tuntuu nyt jälkikäteen melko hyvältä, että tosiaan loppupeleissä opin tekemään sitä analyysia, opin ihan valtavasti uusia asioita. Sillä hetkellä se analyysi tuntui toivottomalta ja raivostuttavalta, mutta niin kliseistä kuin se onkin, lopussa kiitos seisoo. Ylpeys on itselleni henkkohtaisesti todella vaikea tunne, mutta kyllä uskallan, ihan kainon varovaisesti vain, sanoa kokevani ihan pienen pientä ylpeyttä itsestäni, ainakin vähän aikaa :)
Tosi moni asia mua on tsempannut gradussa eteenpäin, tietysti koko matkan mulla on ollut mies ja ystävät tukena. Mutta niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, katsottiin tässä viimeisen viikon parin aikana Netflixistä tuollainen Neil deGrasse Tysonin hostaama tiedeohjelma kuin Cosmos, ja se todella auttoi mua buustaamaan tämän gradun lopun. Se oli siis sellainen ehkä yläkoululaisille tai lukiolaisille alun perin tarkoitettu tiedesarja, missä deGrasse Tysonin johdolla tutustuttiin universumiin, alkuräjähdyksestä aina tulevaisuuteen, mustiin aukkoihin, supernovien syntyihin, ja myös evoluutioon täällä maapallolla. Solujen elämää aina atomien ytimiin asti käytiin läpi myös biologiaa ja kemiaa. Hienoina piirrosanimaatioina kerrottiin historian suurimpien tiedemiesten ja -naisten löydöksistä (huolestuttavaa oli, että moni tärkeä löydös on itselleni aivan täysin tuntemattoman tiedemiehen keksimä) antiikin ajoista aina 1900-luvulle asti. Tämä sarja oli todella upea kokonaisuus myös visuaalisesti, pakko nostaa hattua animoijille, sekä tietysti hienolle isännälle. No kuitenkin, tämä sarja sai mussa sellaisen pienen pienen tuntemuksen, että ehkä mahdollisesti joskus itsekin voin kuulua edes ihan pieneen tiedemiesten ja -naisten joukkoon, ja että miten hienoa ja uraauurtavaa tiede parhaimmillaan voi olla. Koin hyvin etäisesti kuuluvani tähän omien sankarieni joukkoon, jolloin gradun tekeminen tässä loppuvaiheessa soljui lopulta aika kivuttomasti. Ja lisäksi, mussa herää aina sellainen lapsellinen innostus ja inspiraatio ja ihastus, kun katselen jotakin tuollaista itseeni tosi vaikuttavaa materiaalia. Cosmoksesta kiehtoutuneena kävin sitten yliopiston kirjastolla katsomassa "mitä kivoja kirjoja täältä löytys noin niinku muuten vaan luettavaksi", niin mukaan tarttui sitten mikäs muu kuin yliopiston kemian perus 1 -kurssikirja, jota lueskelin huvikseni edellisiltana viitisenkymmentä sivua. Ihan huvikseni vaan ostin myös vihkon, minne voin sitten ihan huvikseni vaan tehdä muistiinpanoja, jos tuntuu että kirjasta löytyy jotain erityisen mielenkiintoista, jonka hahmoittamiseen tarvitaan kynää ja paperia. On mullakin huvit!
     Johtopäätöksenä voinen todeta, että gradun tekeminen kaikkine suruine ja murheineen oli myös palkitsevaa ja inspiroivaa puuhaa. Yliopisto on niin oikea paikka mulle, mä niin tykkään olla täällä. Luulin, että gradun jälkeen ajattelisin väitöskirjasta että juu lulz nope nope nope, mutta nyt mulla onkin sellainen fiilis, että jatko-opinnot ja tohtorin väikkäri olisikin ehkä itselleni juuri se oikea polku :) Sen näkee sitten vasta harjoittelun jälkeen.

No niin, jos et jaksanut lukea gradun jälkifiilisten puimista, täällä jatkuu nyt balettihömpötykset ja muut normaalit aiheet :D Elikäs, balettikausi pyörähti tuossa edellismaanantaina käyntiin. Maanantaisin on 60min perus1 tunti ja sen jälkeen 45min kärjillä. Olen tykännyt näistä kahdesta maanantaista, tosin se hiukan harmittaa että tuo eka tunti on niin älyttömän täynnä. Diagonaaliin pääsyä saa jonottaa ja jalanheitotkin jouduttiin tekemään kahdessa ryhmässä. Positiivista on se, että alettiin harjoitella tuplapiruetteja! Siitä tykkään. Opettajalla on tavallaan aika pieni rooli siinä, se pitää vaan vähän sellaista tsemppauspuhetta ja antaa sitten vaan tilan jokaiselle kokeilla itsekseen, ja niin sen musta kuuluu mennäkin. Aika vähän siinä opettaja kuitenkaan pystyy neuvoillaan auttamaan, sitä pitää vaan itse kokeilla ja toistaa paljon. Viime kerralla alotettiin tekemään myös sellaista aivan ihanaa grand allegro-sarjaa, se oli kyllä tosi ihana ja kivaa oli myös se, että sain heti siitä hyvin kiinni. Kärkitunnilla kivaa on ollut nuo suteneu-piruetit, koska musta tuntuu että ne menee koko ajan paremmin ja paremmin. Haastavinta on keskilattian adagiot, missä tehdään vaan developéita, écartéita ja arabeskeja. Vaikka ne tehdään tasajalalla, mun on kauheen hankala pitää kärkitossuilla tasapainoa! Se pohja on niin sellainen jännän paksu, että huojun siinä aina. Mutta justiinsa sellainen kai vahvistaisi tätä mun nilkkaani, ainakin tuo yksi kuntoutusfyssan liike on sellanen että siinä yhdellä jalalla taiteillaan ja yritetään saada pikkuhiljaa se nilkan tutina kontrolliin.
     Torstaisin mulla on sitten ensin 60min kärjillä ja sen jälkeen 60min pehmeillä, kärkitunti on tasoa alkeet2 ja pehmeillä taso perus2. Kysyin, saanko tulla kokeilemaan tuota haastavampaa tasoa, ja tunnin jälkeen kysyin, saisinko jäädä sille tasolle. Sain luvan :) Tällä torstailla taas on aika kova tunku tuolla kärkitunnilla. Itseäni hiukan ihmetyttää, että miksei nyt sykysllä voinut alkaa sitten uudelle porukalle kärkialkeet1 aikuisille, kun kysyntää selvästi on. Nyt meillä on tammikuussa aloittaneet ja ihan just nyt aloittaneet yhdessä porukassa, mikä tuo haasteita molemmille ryhmille. No, näillä mennään. Tykkäsin torstain molemmista tunneista, ja mulle tuli sellainen hölmö onnelisuuden tunne jälkimmäisellä tunnilla! :D Tanssisalissa oli melkoisen hiostavaa, ja tuntivaihdoksen ajaksi avattiin hetkeksi ulko-ovea. Ulkoa tuli niin ihana syksyinen tuoksu, ja siinä kun sitten aloiteltiin ekaa tankosarjaa, mut valtasi tosi sellainen lämmin ja ihanan onnellinen tunne, että just nyt mä olen oikeassa paikassa ja todella nautin hetkestä ja elämästäni. En tiiä, tälleen kirjoitettuna kuulostaa hölmöltä, ja sitä se varmaan onkin. Halusin nyt kuitenkin jakaa tämän teiden kanssanne!

No baletin lisäksi sitten kävin kokeilemassa nykytanssi ja katutanssia. Nykäri oli vähän erikoista :D Vähän huono tunti kokeiluun, kun lähinnä vain tutustuttiin toisiimme. Meillä oli aika paljon sellasia parin kanssa tehtäviä juttuja, missä esim. pidettiin kämmenet vastakkain ja niitä irrottamatta sitten toinen aina ve ja toinen seurasi, lisäksi muitakin sellaisia, missä oltiin fyysisesti tosi lähellä tai kosketuksissa toisen kanssa. Minä kun olen tällainen perinteinen suomalainen ihminen, joka pitää ystäviinkin sen turvallisen, vähintään 0,5 metrisen etäisyyden, koin tunnin hieman tukalana. Ymmärrän kyllä, että opettaja haki tällä varmaan heti alkuun sellaista luottamusta ryhmän sisään ja että tottuisimme siihen, että nykärin koreografioissa tosiaan ollaan lähellä ja ihan iholla asti. Nautin kuitenkin omasta henkilökohtaisesta tilastani niin paljon, että nykäri sai multa ei jatkoon -tuomion. Tavallaan kyllä kiinnostaisi vieläkin sellainen ihan ns. perusnykäritunti, ilman noita tutustumiskosketteluja :DD
     Sitten se katutanssi. Meitä oli taas suuri ryhmä, mutta tässä lajissa se ei ainakaan vielä haitannut. Itselläni oli vähän hankalaa löytää se baunssi ja se sellainen uskottava notkistus polviin ja röhnötys ryhtiin. En ole koskaan pitänyt itseäni hyväryhtisenä, mutta sillä tunnilla kyllä huomasin olevani aivan liian selkä suorana. Open sanoin, pitäisi olla koko ajan vähän sellainen ruma röhnötys päällä, ei mitään jänteviä jazz -slidejä vaan pikkusen silleen selkäkumarassa ja katutanssille usrollisesti, ilman nilkanojennuksia tehdään slidet ja muut liikkeet. Kyllä mulle sitten tunnin loppua kohden alkoi etäisesti oikea asento ja habitus löytyä, ja mietin pitkään (ja edelleen), että tämä olisi hyvä pari baletille. Päätin nyt kuitenkin, ainakin toistaiseksi, säästää 40 euroa jo muuten järkyttäväksi paisuneesta tanssibudjetista, ja valitsin nyt nämä 4 balettituntia, 2x pehmeät ja 2x kärjet maanantaisin ja torstaisin. Jos se katutanssi jää nyt oikeasti mua vaivaamaan, niin saahan niitä tunteja sitten aina lisättyä.

Tällaista elämää mulla. Gradu tehty, työt jatkuu, opinnot jatkuu, baletti jatkuu. Kuulostaa minusta vallan kivalta. Ja ihana syksy on jo aivan kynnyksellä, tervetuloa! Ai niin, sellainen juttu vielä loppuun, että mun toinen kärkitossuni koki pienen tragedian, mutta me selvittiin siitä. Nimittäin tossustani oli toinen pää tuosta tossun sisällä kulkevasta nauhasta luikahtanut tuonne "käytävään" sisään! Eihän sitä päätä saanut sieltä erkkikään kaivettua, kun se oli ehtinyt vetäytyä jo aika pitkälle. Eipä siinä muu auttanut kun vetästä vaan koko nauha pois ja toivoa hartaasti, että saan sen ujutettua takaisin. Ostin Prismasta tuollaisen ihan tavallisen villaneulan, sidoin nauhan toisen pään siihen, ja pienellä keplottelulla sain neulan vedettyä koko käytävän läpi. Tuo villaneula on siis sellanen ihan ihan tylppä neula, että sillä ei pääse minkään kankaan (tai ihon) läpi. Tossu on jälleen hyvinvoiva ja minä iloinen :)

Molemmat nauhanpäät taas ulkopuolella!

Kiireinen elokuu, part II

En osannut keksiä mitään parempaa otsikkoa, joten tällä samalla mennään. Ylläri pylläri en ole ehtinyt kirjoittaa blogia tässä liki parin viikon aikana yhtään. Töitä on tehty joka päivä suunnilleen viitisen tuntia, ja työpäivää ennen/ jälkeen/ välissä/ on kirjoiteltu gradua, mikä alkaakin onnekseni olla loppusuoralla. Luojan kiitos, sillä enää 10 päivää palautukseen @_@ Sillä saralla on siis edetty vihdoin tosi hyvin, mutta päivät on venynyt tuonne seitsemään asti melkein joka päivä tällä viikolla. Töissä mulla on aika paljon erilaisia tehtäviä ja ainakin omasta mielestäni paljon vastuuta, ja se on tuottanut mulle vähän stressiä :/ Unii asti tullut parinä yönä työjutut, mikä on vähän harminloista. Mieskin sanoi että oli herännyt yksi yö siihen, kun olin kjähnännyt ja kääntyillyt niin reippaasti. Se mikä helpottaa, on ajatus siitä että tämä on tällainen ruuhkapiikki, mikä alkaa oikeestaan ensi viikon jälkeen jo hellittää. Kunhan saan tuon gradun palautettua 31.8. niin sekin on jo iso apu. Tiedän että syyskuussa myös työtunnit vähenee, niin sekin motivoi ponnistamaan nyt kovemmin, kun töitä on :)

Gradua...

Tällä viikolla ei ole ollut balettia, sillä kesäjakso on ohi ja syyslukukausi alkaa huomenna maanantaina, jihuu! Olen nyt pitänyt tämän viikon ihan täydellisenä lepoviikkona, tosin aika pitkälti sen takia, etten ole iltaisin jaksanut tai ehtinyt enää liikkua. En tosiaan viikolla käynyt kertaakaan lenkillä ja itseasiassa laiminlöin kuntoutusjumpankin! Eilen totesin, että tämä liikkumattomuus ei ole tehnyt mulle erityisen hyvää, vaikka kyse oli vain viikosta. Keho tuntui jotenkin tosi raskaalta ja vähän turvonneelta. Se varmaankin johtuu siitä, että töissä istun kun lähettelen s-posteja ja vastailen puhelimeen, istun kun teen tutkittaville testejä ja istun aivolabralla. Istun myös kun kirjoitan gradua. Tämä + se etten liikkunut iltaisinkaan, on uskoakseni sen ikävän turvonneen ja epämukavan tuntemuksen takana. En ole myös yksinkertaisesti ehtinyt pitää lounastaukoa, joten olen ottanut sellaisia eväitä, mitä voi helposti napostella sopivissa väleissä, eli pähkinöitä, välipalapatukoita ja tuollaista siemennäkkileipää. Tämä kaikki todellakin tuntuu kropassa, joten eilen lauantaina en enää jaksanut istua kotona. Lähdettiin miehen kanssa kävelten keskustaan (matka ei mikään päätä huimaava, mutta tollanen 3,4km kuitenkin), käytiin keskustan markkinoilla vähän herkuttelemassa ja Coffee Housessa jääteellä ja -kahvilla ja nautiskeltiin kivan kesäisestä lauantai-illasta. Käveltiin myös takaisin kotiin. Kävelyreissu oli musta oikeen virkistävä, ja oli kiva vaan kepeesti kävellä yhessä höpötellen vaan jotain turhia juttuja. Ei mitään kiirettä tai muuta stressiä :) Lisäksi repussa odottava ranskalainen juusto ja pain au chocolat lämmittivät mieltä, ja kotona myös vatsaa :D

Tänään aloin vähän orientoitua huomenna alkavaan balettikauteen. Tein myös sen, mikä olisi pitänyt tehdä jo viikkoja sitten, eli kiristin yhtä kärkitossun nauhan ommelta. Joudutteko te usein kiristämään löysälle mennetä tai kokonaan purkautuvia ompeleite tossuissa? Tämä taitaa olla jo kolmas kerta, kun joudun lisäämään ompeleita -.- Työni jälki ei siis ole ilmeisesti kovinkaan laadukasta.

Tälleen mulla lähtee löystymään noi ompeleet

Onneksi se oli vaan tuu yksi nauha, mikä oli alkanut vähän irtoomaan, muut olivat vielä ihan hyvin kiinni. Mulla olis tarkoitus myös käydä kokeilemassa tässä piakkoin uusia tossuja, mutta en ole oikeen vielä saanut päätettyä ajankohtaa, mikä olisi hyvä viikonloppu. Ajattelin käydä Tampereella Piruetissa kokeilemassa eri tossumerkkejä :) Siitä varmaan paremmin sitten jossakin vaiheessa.

Loppuun muuten vielä huonoja uutisia! Nimittäin viime postauksessa oli ne lampaat, joihin olin kovasti kiintynyt. No nyt ne lampaat on sitten viety pois ;_; ne oli vaan jotain kaupungin maisemointilampaita, ja nyt ne on mennyt takaisin kotitilalleen. Ja VIELÄ huonompi uutinen on se, että lehdessä ilmoitettiin, että yksi näistä lampaista on kadonnut! Koska missään aidassa ei ollut reikää, uskotaan että joku on voinut varastaa yhden näistä lampaista ::(( Ja kirsikkana kakun päällä, tämä lammas oli vielä tiinenä! Hyvä etten pillahda itkuun kun ajattelen että jossakin hukassa on nyt yksin, tiinenä oleva lammas millä synnytys lähstyy ja sillä ei varmaan ole auttavia käsipareja tai edes hyvää ympäristöä missä olla :(((( Toivotaan, että lammas ja pennut löytyy vahingoittumattomana vielä lähipäivinä. Käytiin sanomassa hyvästit lampaille päivää ennen kun ne vietiin kotitilalleen. Tässä kuvia:

Mitäs muuta kirjoittaisin. Perus sunnuntai-ilta täällä, sauna lämpiää ja varmaan seuraavaksi pakkaan työreppuun balettikamppeet, sillä huomenna tulee varmaan mentyä treeneihin suoraan töistä/graduhommista. Lisäksi meinasin tehdä tuon kuntoutusjumpan, että tulee tällä viikolla sitten edes yhen kerran vedettyä se läpi, vaikka tavoite onkin 2-4 kertaa viikossa. On se kai parempi kuin ei mitään.

Kiireinen elokuu

Moikka vaan!
Mulla on elokuu alkanut erityisen vauhdikkaasti töissä, koska hommaa on ja paljon. Oma sopparini sanoo että 70h/kk on maksimi, ja tänään päästiin jo yli puolivälin tunneissa. Vaikka eletään vasta 9. päivää! Tietää vapaata loppukuusta :) No joo, päivät on mennyt töissä viilettäessä, illalla baletissa ja lenkillä Tämä kolme kertaa viikossa balettia on tuntunut tosi kivalta määrältä, ja on ollut todellakin henkireikä kun töissä on tosiaan ollut kiirettä ja vähän stressiäkin. Ihan sama mitä töissä on ollut tai jos mielen perällä on ollut gradu-ahdistusta, balettitunnilla unohdan vaan ihan kaiken murheen. Ihana baletti. Balettitunneilla on mennyt ihan kivasti, tuntuu että tässä on nyt hinkattu aika paljon asioita, jotka oli vielä kesän alussa mulle ihan uusia. Koen oppineeni aika paljonkin kaikkea :) Erityisesti kärkitunneilla on tullut todella paljon tehtyä sarjoja, joissa on sellaista ihan perus toistoa, nousja varpaille ja piruetin alkeita. Olen todella kokenut nämä kesän tunnit oikein antoisiksi.
     Baletin lisäksi olen käynyt aika ahkerasti lenkillä ja tehnyt tuota jalan kuntoutusjumppaa 2-3 kertaa viikossa. Pääsääntöisesti kävelen lenkillä, mutta nyt viimeiset kaksi kertaa olen juossut! Suunnilleen 1,5 vuotta sitten kävin lääkärissä tuon polven takia, ja hän ei suositellut juoksemaan asfaltilla, joten lopetin sen tykkänään. Mulle kuitenkin tuli kauhee juoksufiilsi viime viikolla lenkillä, joten ajattelin että mikäs siinä, tuskin mun jalkani kuolee jos pari kertaa vuodessa juoksen. Ja oikeastaan se lääkäri sanoi silloin, että kaikki liikunta on vaan hyväksi polvelle, ja kun itse kysyin, että onko jotakin mitä tulisi välttää, niin hän sanoi että no ei ehkä kannata juosta asfaltilla. Eli ei siis mikään jyrkkä ei, josta tulkitsen että ehkä silloin tällöin joskus voi vähän juosta. No niin, juoksin sitten menemään, ja olin tosi yllättynyt miten kauan jaksoin! Edellisestä kerrasta oli tosiaan vierähtänyt jo aika pitkä tovi. Tästä intoutuneena juoksin sitten toisenkin kerran, mutta pidin matkat silti lyhyinä, alle kahden kilometrin pituisina. Musta oli kiva kuitenkin huomata, että "pelkkä" baletti ja arkipyöräily ja kävelylenkit oli pitänyt myös juoksukuntoa niinkin hyvänä. Mulla on myös erittäin hyvä lenkkeilymotivaatio, sillä menen aina morjenstamaan tällaisiä kavereita tuohon reilu parin kilsan päähän:

Rakastan kaikkia eläimiä kauheesti ja nämä villakaverit on oikeesti vaikuttanut mun lenkkeilyyni hyvin positiivisesti :D Pari noista lampaista taitaa olla tiinenä, kun ainakin muutamalla on tosi iso maha. Ehkä näemme blogissa vielä kuvia pikku-lampaista :) Toki lampaiden lisäksi kauniit kelit on vaikuttanut lenkkeilyyn. Ja myös se että töissä on kiirettä ja tulee istuttua paljon. Sillon kun päiväsaikaan on paljon tekemistä, huomaa että myös iltaisin tarttuu toimeen ja tekee juttuja. Itse olen sellainen, että jos ei oikeen ole mitään tekemistä päivällä, esim. joitakin vuosia sitten kun olin työttömänä, ei tullut tehtyä oikeen mitään. Passivoidun kauheesti, jos päivisin olen vaan kotona. Mulle tekee hyvää sellainen semivauhdikas elämänrytmi ja silloin olen ehdottomasti parhaimmillani. Toki liikaa on liikaa, sehän on selvä.
     Baletin, lenkkeilyn ja töiden lisäksi ei mulle kauheesti muuta kuulukaan. Vaikka on ollut ihan aurinkoista, en ole iljennyt enää mennä uimaan, koska siihen vaaditaan hellettä että raaskin mennä kastamaan herkän nahkani järviveteen. Se on hiukan sääli, koska tykkään käydä uimassa. Olen kotosalla tehnyt kuntoutusjumppaa ja lueskellut skandinaavisia dekkareita. Netflixistä tulee tällä hetkellä töllötettyä iltaisin House of Cardsia, aivan loistava sarja! Ostin viime viikolla vielä rasian mansikoita, kun lehdissä on kovasti kohkattu mansikkasadon jäävän pieneksi. Tein pari herkkuvälipalaa:

Mansikat, banaani ja maustamatonta jugurttia

Maustamatonta jugurttia minkä sekaan on pilkottu mansikoita, en tiedä miksei se näytä kuvassa yhtään vaaleanpunaiselta, pähkinöitä ja kahvia

Vielä tämä viikko balettia, sitten on viikon tauko ja sitten alkaa syyslukukausi. Yliopistossa opinnot alkaa vasta tossa syyskuun puolella, tais olla 9. päivä kun alkaa luennot. Viimeinen syksy opinnoissa! x( ihan jäätävä ajatus, hyi ei ajatella sitä nyt.

Tää oli vähän tällainen sekava kuulumispostaus vain, mites teillä menee? :)

Syksyn tanssi-ilmo on auki, WHAT TO DO???

No siinähän se tulikin jo otsikossa. Olen nimittäin ihan solmussa syksyn tanssituntien kanssa! Meille tulee aina tuntisuositukset, joissa opet kertoo mitkä tunnit tulisi ottaa. Mua nauratti, kun ilmeisesti jäin luokalleni :DDD Kävin siis viime vuonna tunneilla alkeet2 ja perus1, ja nyt noita samoja tunteja oli suositeltu mulle :'D Tosin kävi kyllä mielessä, että se ope joka mulla piti noita tunteja, ei opeta tuota seuraavaa tasoa, perus2:sta, niin ehkä hän ei ollut siksi suositellut sitä, koska ei tiedä mitä se tunti tuon toisen open pitämänä sisältää. No kuitenkin, mun mielestäni tuo perus1-taso oli viime vuonna sellanen sopivan haastava, joten otan ainakin sen, ja kaksi varvastuntia. Toinen on siis perus tekniikkatunti, ja toinen on alkeet2-tasoinen varvastunti, joita oli mulle myös suositeltu. Se mikä mulla nyt mietityttää, on toisen ei-varvastunnin kohtalo. Eli 1) otanko röyhkeästi vaan perus2 tunnin, 2) menen alkeet2-tunnille hinkkaamaan samoja juttuja vai 3) otan jotakin muuta kuin balettia / en ota mitään tuntia. Viime vuonna musta oli kiva, että oli varvastuntien lisäksi se viikon helpompi tunti (alkeet2) ja sitten haastavampi tunti (perus1). Nyt mulla on tuo perus1, mikä ei ehkä enää ole yhtä haastava kuin viime vuonna, mutta nuo 2 varvastuntia varmasti tuo sitä haastetta viikkoon. Toisaalta 3x balettia viikossa voisi kyllä olla jo ihan tarpeeksikin. Huoh.
     Mitä tulee sitten tuohon ei-balettituntiin? Jazz ja vogue ovat valitettavasti pois laskuista, koska molemmat on lauantai-aamuisin :D Haluan nukkua viikonloppuisin, enkä kyllä näe itseäni vielä klo 11.15 missään, enkä varsinkaan klo 10.30. Laitoinkin opistolle viestiä, saisinko tulla kokeilemaan nykärin alkeita ja katutanssin alkeita yhdelle ilmaiselle kokeilukerralle :) Lisäksi kysyin, saisinko kokeilla sitä baletin perus2-tasoa. Jos joku noista kolmesta tunnista tuntuisi omalta jutulta, niin otan varmaan yhden niistä noiden kolmen baletin kaveriksi. Itseasiassa juuri nyt kun tarkastelen tuota lukkaria, niin tuollahan olisi showtanssikin, mutta se alkaa tasosta alkeet2, voisikohan sinnekin mennä kokeilemaan. Hmm. Sitäkin on kyllä lauantaisin, klo 12.15 :D Tekee vähän tiukkaa kyllä, mutta ehkä se jo onnistuu :D
     Noille kolmelle ns. varmalle balettitunnille jo ilmoittauduin, mutta tässä on vielä epäselvyyksiä neljännen tunnin osalta. Haha huomaa että mulla on vähän levinnyt käsiin nämä tanssitunnit :DD Mutta mitä sitten? Tämä on mulle tärkeetä. Kyllä sitä voisi ihminen huonomminkin rahansa investoida.  Miltä teidän tanssisyksy näyttää, alkaako jo lukkarit muodostua? :)

Tämä nyt oli tällainen lyhyt postaus, enkä oikeen keksinyt mitään kuvaakaan tähän. Gradu-uutisia mulla on sen verran, että sain viime viikolla edistyttyä työssäni aika hyvin. Tiesin, että kun vaan tarpeeksi kärsivällisesti odottaa, niin kyllä se kirjoitusinspis sieltä tulee. Tässä tapauksessa se odotus sattui nyt vaan kestämään sen 2kk :DD Enää ei voi tulla noin pitkiä taukoja, sillä gradu pitää olla palautettu tämän kuun viimeinen päivä, hui saatana. Onneksi sain nyt tosta introsta aika hyvän, ja metoditkin alkaa olla kirjoitettu. Vielä se perkeleen tulos-osio, hitto hyvän kun edes ymmärrän mitä tuloksia olen saanut, aivotutkimus ei ole aina ainakaan itselleni ihan kauhean selkeetä puuhaa. Sitten kun saan tuon suurimman ongelman, eli tulokset kirjoitettua, niin sitten onkin taas helppo tehdä loppuut tuo discussion-osuus. Ehkä mulla alkaa nyt tää työ oikeesti edetäkin. Tässä fiilikset, kun avasin 2kk tauon jälkeen GRADU-tiedoston:

http://graduttaa.tumblr.com/post/142360259530/kun-palaan-tauon-j%C3%A4lkeen-gradun-pariin