Tiistaina meillä oli yksi tänssiopistoni omista opettajista ja tunti oli itselleni juuri sopivan tasoinen. Olin käynyt keväällä korvaamassa pari kertaa tämän open alkeet2-tunneilla, ja sattumoisen tehtiin samaa keskilattiasarjaa tällä kesän tunnilla, joten sarjat oli ainakin etäisesti jossakin muistin sopukassa. Tunti oli tosi kiva ja olin ihan ihmeissäni, kun TAAS onnistuin pirueteissa ainakin omalla mittapuuullani aika hyvin! Sitten rupesin miettimään, että ehkä tämän tanssisalin lattia on jotakin sellaista ainetta, missä pääsee hyvin pyörimään tossun päkiällä! :D Koska se sali, missä olen vuoden mittaan useimmiten ollut, niin siellä on sellainen musta vähänniinkuin kumimatto lattian päällä, toisin kuin tämän kesäsalin lattia vaan on sellaista outoa, hiukan liukkaampaa ainetta? Kuulostaa ehkä älyttömältä, mutta musta tuntuu että tällä lattialla on ehkä jotain tekemistä asian kanssa :D Miten muuten mun piruetit on voinut näin yhtäkkiä tulla paremmiksi!!
Tämän viikon tiistain tunnista mulla ei ole ihan hirveesti enempää sanottavaa. Paitsi se, että kiinnitin huomiota erääseen tunnilla olevaan tanssijaan, mikä oli aivan älyttömän taitava! Hänen liikkeistään päättelisin, että hän on varmaan tanssinut balettia lapsesta asti, hän oli niin taitava. Näillä kesän tunneilla kaikki suunnilleen yli 15v baletin tanssijat on tällä samalla tunnilla, joten tasossa on hyvin paljon vaihtelua, ja tämä nainen kyllä oli varmaan paras. Ei sillä että rankkaisin jotenkin paremmuusjärjestykseen ihmisiä sillä tunnilla, kiinnitin vain häneen huomiota :D Diagonaalissa tehtävässä sarjassa oli esimerkiksi piruetti, jonka hän teki helposti tuplana tai triplanakin jos oikein laskin.
Tästä pääsenkin sopivasti aiheeseen, mikä on mua viimeaikoina mietityttänyt. Valitettavasti mulle on tullut vähän sellaisia ajatuksia, että mikä pointti tässä harrastuksessa on, kun olen jo niin vanha ettei musta yksinkertaisesti voi tulla mitään? En ikinä tule olemaan mikään prima ballerina, en ikinä tanssi mitään ihania variaatioita lavalla tai tule ikinä pukeutumaan ihaniin tutuihin. Lukijakunta varmaan pyörittelee silmiään ja miettii, että ompa säälittävää kun vanha ämmä haaveilee jostakin balettitanssijan ammatista. Kylmä totuus kuitenkin on se, että olen 23-vuotias, enkä ole elämässäni harrastanut läheskään tarpeeksi monta vuotta tanssia, että voisin olla oikeasti hyvä. Joillekin aikuisbaletin harrastajille balettitunti on kiva treeni kerran viikossa, mutta itse tahtoisin niin paljon enemmän. Siksi onkin niin musertavaa, kun täytyy vaan myöntää itselleen, että tämä on pelkkä harrastus ja sellaiseksi se jää. Ainoat näytökset johon pääsen, ovat mahdolliset tanssiopiston kevätnäytökset, jossa esiinnyn ryhmäni kanssa. Balettiin lajina liittyy niin paljon kaikkia ihania ja kauniita juttuja, joissa en koskaan voi olla osallisena, ja se surettaa mua hirveesti. Äh tuntuu nyt jotenkin tosi vaikeelta pukea tätä tunnetta sanoiksi, vaikka olenkin nyt pyöritellyt näitä asioita pari viikkoa mielessäni. Ehkä jatkan tästä teemasta sitten, kun löydän sopivat lauseet kuvaamaan tätä ongelmaa.
Loppuun ihania balettikuvia Pointe Till You Drop -ööm blogista vai mikä lie tumblr onkaan:
Se mainitsemasi matto on tanssimatto. Se on sitä varten, ettei lattia ole liian liukas mutta kuitenkin luistaa tarpeeksi. Lisäksi se on myös pehmeämpi ja joustavampi kuin esim. puulattia. Usein onkin niin, että tanssisalin lattiamateriaali on puuta, joten siihen päälle on hankittu tanssimatto.
VastaaPoistaMä olen kans painiskellut samojen tunteiden kanssa silloin, kun baletin aloitin ja etenkin silloin kun olin pakkolomalla liikunnasta polvileikkauksen takia. 24-vuotiaana mä olin tanssinut liian vähän aikaa, mutta olin vakuuttunut siitä, että ala on Se Oikea. Halusin Kansallisoopperaan opiskelemaan balettia ja hankin silloiselta opeltani suosituksetkin (voi apua!). Mietin Oulun amk:n tanssilinjaa ja tanssipedagogin opintoja. Mietin myös Kuopion amk:n samaa linjaa. Mä halusin niin pirusti tehdä jotain isompaa kuin "vain tanssia".
Mutta romahdus tuli leikkausloman aikana: kunto laski, jalan voima oli minimissään ja kaikki piti aloittaa alusta. Tajusin, että ne mun haaveet olivat liian utopistisia, ja jos olisin lähtenyt ihan kympillä keskittymään tanssinopen ammattiopintoihin... eieiei. Järkevintä oli jatkaa samalla linjalla: käydä koulu loppuun ja pitää baletti harrastuksena.
Mä olen nykyiseen ihan tyytyväinen: saan tanssia edistyneiden ryhmässä 3 x 90 min/vk + tarvittavat näytösharkat ja näytökset. Olen laskeutunut sieltä pilvilinnoista takasin maanpinnalle - tai madon tasolle - sillä mä olisin vain nöyryyttänyt itseäni oikein urakalla mikäli olisin yrittänyt pyrkiä johonkin kouluun.
Ei aikuisbalettilaisen baletin tarvi olla kerta viikkoon tanssahtelua. Sä voit tehdä siitä just niin monimuotoista kuin haluat. Hyödynnä eri tanssikoulujen tarjontaa, ja totta kai pyrit kehittymään tunneilla niin pitkälle kuin sinä pystyt. Kun on oma asenne kohdillaan, tietää omat vahvuudet ja puutteet, niin tanssi on mukavaa ja sen voi ottaa myös tosissaan. En nyt osaa oikein asettaa sanojani oikein, mutta toivottavasti ymmärrät.. :)
Jep... Tää oli tällainen surukirjoitus jonka avulla pyrin käsittelemään asiaa ja hyväksymään sitä. Kuulostipa siltä kuin kyseessä olisi joku oikeesti suurikin elämäntragedia :D No kuitenkin, pyrin ajattelemaan niin että annan itselleni luvan surra sitä, ettei musta voi tulla mitään oikeesti menestyvää balettitanssijaa, mutta kuitenkin yritän olla vellomatta tässä tunteessa. Vaikka tuo kirjoitus ehkä kuulosti kovin dramaattiselta, niin en siis suinkaan ole lopettamassa harrastustani, oikeastaan olen koko päivän katsellut paria tumblr-jutskaa (siis onko ne blogeja vai miksi niitä niiku kuuluu kutsua??) ja ihaillut balettiaiheisia kuvia ja keräsin ostoskorillisen kivoja treenivaatteitakin :) En tosin vielä ostanut niitä, koska tästä surushoppailusta olisi tullut aika kallis tikki :D Pitänee vaan suunnata katse juurikin siihen omaan suoritukseen ja siihen, että pyrin kehittymään niin hyväksi tanssijaksi kuin vain omalla mittapuullani suinkaan kykenen.
PoistaMulle ei ole (vielä) iskenyt tuollaista suuren suurta masennusta baletin suhteen :). Mulle on tavoite kehittyä niin paljon kuin on vain mulle mahdollista ja se riittää. Tietysti haaveilen täydellisistä triploista pirueteissa ja niin edelleen, mutta toisaalta, mikäs mua estää niitä oppimasta :D.
VastaaPoistaAinakin isommissa kaupungeissa aikuisharrastajat pystyvät ottamaan niin monta balettituntia viikkoon kuin haluavat ja kehittyvät halutessaan todella taitaviksi!
VastaaPoistaMinäkin tein joskus surutyötä, kun tajusin, ettei minusta koskaan tule balettitanssijaa. Ensin ajattelin suuntautua tanssijan ammattiin nykytanssissa, kunnes opettajuus veti puoleensa. Minä, joka olin aikaisemmin sitä mieltä, ettei minusta ikinä tulisi opettajaa ja etten ikinä viihtyisi opettajan ammatissa!
Minä uskon vakaasti, että kaikella on tarkoituksensa. Joten vaikka joudut luopumaan ammattilaishaaveistasi, saattaa baletti tuoda elämääsi jotain aivan muuta! :)
Kiitos kommenteista!
VastaaPoistaKiva kuulla Nuorallatanssija etten ole ainoa, joka tekee näinkin ''tyhmän'' asian takia jonkinlaista surutyötä. Ajatus siitä, että vaikka kehittyisin miten hyväksi, en silti koskaan pääse esiintymään jossakin hienoilla lavoilla Pariisissa tai Milanossa, saa mut tosi surulliseksi toisinaan. Se juna on kohdaltani mennyt jo ohi. Onneksi mulla on sentään kiinnostava opiskelupaikka ja valmistun unelma-ammattiini, joten se sentään helpottaa :) Ja ehkäpä baletilla tosiaan on jonkinlainen muu merkitys ja tarkoitus elämässäni :)
Huh ihan samaa surutyötä silloin baletin aloittamisen jälkeen tein minäkin. Mullakin oli aika katkeroitunut fiilis siitä, että tykkäsi jostakin niin paljon, mutta koko ajan tiesi että mahdollisuuden baletin kanssa olivat aika minimaaliset. Ja ihan vaan siksi, että alotti treenaamisen liian myöhään. No toisaalta tiedän, että musta ei ballerinaa olisi saatu vaikka treenin olisin aloittanut ihan lapsena..
VastaaPoistaMulla helpotti se kun heräsin siihen, että maailma on erilaisia tanssilajeja pullollaan ja niiden kanssa mahdollisuuksia onkin vielä auki. Oon edelleen aika balettifanaatikko, mutta katkeruus on lähtenyt! Nyt nautin siitä, että saan balettia tanssia ja oppia koko ajan uutta. Tärkeintä on se, että ihania aikoja baletin parissa on saanut viettää. Varsinkin kun löytää ne oikeat opettajat ja tanssikoulut niin voi ihan varmasti aikuisena alottajanakin saada tosi hienoja kokemuksia ihan vaan harrastelijanakin. Onko sun kaupungissa muita tanssikouluja? Niissä voi erilaisia mahdollisuuksia esiintyä ja treenata kuin sun nykyisessä koulussa.
Säkin vielä löydät sen paikkasi ihan varmasti tanssijana ja ballerinana. Ehkä ei ihan sieltä Pariisin lavoilta, mutta jostakin on aloitettava ja kovalla työllä itsensä voi löytää vaikka ja mistä :).
Olen miettinyt, että piristäisköhän tanssikoulun vaihto ja voiskohan se myös lisätä mun mahdollisuuksia (mihin? en oikein osaa tarkalleen sanoa), mutta tykkään kyllä olla tuolla tanssiopistolla. Täytyy kattoa vähän sitten kun ilmotetaan toi uusi lukujärjestys, että mitä tunteja ottaisin ja ketä opettajia siellä on. Mutta tanssikoulun vaihto on siis käynyt mielessä.
PoistaJa kiitos :)