Ruokaideoita + minikuulumiset balettiin

Mulla on tossa kännykässäni pyörinyt nyt jo jonkin aikaa ottamiani valokuvia erilaisista ruuista tai niiden valmistusvaiheesta. Olen ottanut niitä vähän silleen "varmuuden varalta", että jos en keksi tänne blogiin pitkään aikaan mitään kirjoitettavaa, voin tehdä ruokapostauksen :D Nyt kuitenkin ruokakuvat puhelimessa alkaa ärsyttää ja haluaisin jo poistaa ne, joten teenpäs nyt sitten tänään postauksen ruokaideoista :)

Ensimmäisenä on vuorossa meidän suosikkimme, eli South-Western lentilsoup. Tuolla nimellä se oli pinterestissä, joten ei olla keksitty sille mitään muutakaan nimeä, paitsi ehkä "se linssikeitto". Haluan mainita, että ruoka ei varsinaisesti näytä miltään kulinaristiselta suursuosikilta, mutta maku on omasta ja mieheni mielestä aivan lois-ta-va. Lisäksi ruoka on tosi edullinen, terveellinen, kevyt ja hyvin riittoisa. Kaikinpuolin siis erinomainen :)
Ainekset ja ohje:
sipuli, porkkana ja halutessa myös valkosipuli kuullotetaan isossa kattilassa.

 Kun sipuli on kuullottunut niin lisätään vettä sekä linssit. Linssejä olen laittanut n. 2,5dl ja vettä aikalailla fiiliksen mukaan, aluksi ehkä 7dl ja sit olen tarpeen mukaan lisäillyt. Tässä vaiheessa laitan myös kasvisliemikuution sekä punaisen pilkotun chilin.

 Kun linssit on keittynyt, eli n. 30-40min kuluttua, lisään kuutioidun kesäkurpitsan, tölkillisen maissia sekä (pakaste)pinaattia. Lisään keittoon myös suolaa maun mukaan sekä paprika-maustetta. Tässä välissä olen siis aina lisäillyt vettä hiukan, jos näyttää olevan tarpeen. En valitettavasti osaa sanoa mitään kokonaismäärää... ehkä 1-1,5l?

 Kun kaikki yllämainitut ainekset on padassa, pidän miedolla lämmöllä keittoa vielä parisen minuuttia.

.. ja keitto onpi valmista!! Lisään myös turkkilaista jugurttia nokareen omalle keittolautaselleni. Kuten sanottu, keitto näyttää ainakin omaan silmääni ERITTÄIN epäilyttävältä, mutta maku on hyvä!!

Seuraavaksi vuorossa tällainen tosi kokeellinen juttu, ja valitettavasti tässä sattuu olemaan aika paljon samoja aineksia kuin edellisessä reseptissa :/ Kyseessä on siis linssipihvit sekä kaali-cashewpähkinä-höyste! Linssejä mulla oli ehkä vähän liikaa, 4dl olisi varmaan riittänyt. Ne keitetään ohjeen mukaan, sinä aikana pilkon sipulin, valkosipulin, paprikan ja chilin. Lopulta ne yhdistetään keittyneiden linssien kanssa ja kaikki blendataan/survotaan sauvasekottimella tasaiseksi mössöksi. Joukkoon laitan vähän suolaa maun mukaan. Lopulta tähän mössöön lisätään kananmuna ja pari ruokalusikallista maissijauhoja, jotta paketti pysyy pannulla kiinteänä. Huom! mulla oli vähän vaikeuksia saada pihvit pysymään kasassa pannulla, mutta huomasin, että kun tämä mössötaikina oli ollut jääkaapissa yön yli, paistaminen ja pihvien koossapysyminen oli huomattavasti helpompaa. Tämän voi siis tehdä edellisenä päivänä jääkaappiin valmiiksi odottamaan :) Sitten vaan pannulle paistumaan. En osaa nyt yhtään sanoa, montako minuuttia per puoli, kyllä sen sitte näkee kun on hyvää.
     Tykkään näistä pihveistä esim. hampurilaisten välissä todella paljon. Itseäni ärsyttää, kun kasvispihvit tuntuu lähes AINA olevan se perus porkkana-peruna-juurespihvi, mikä on omasta mielestäni aika tylsän makuinen. Etenkin jossain hampurilaisessa. Camoon, kuka laittaa leivän väliin perunaa ja porkkanaa?? No sitä minäkin. Eikä tilanne muutu mihinkään, vaikka miten olisi kyseessä "kasvispihvi", ei se sinne hampparin väliin vaan sovi. 

Aineksia linssipihveihin sekä kaali-cashew-höysteeseen.

Sitten siihen höysteeseen, mikä on se tämän ruuan "kokeellinen" osa :D olen tehnyt siis vaan kerran tätä. Eli kiinankaali vaan suikaloituna wokkipannulle, paistele pari minuuttia kuumalla lämmöllä, heitä cashewt mukaan ja rouhase vähän mustapippuria sekaan. Done. Tää oli ihan hyvänmakuista, mutta en oikeen tiiä teenkö tätä enää uusiks, ainakaan kauheen usein xD

Sitten olen kekannut tällaisen ''itsetehdyn jugurtin''. Sekoitan siis jotain mehutiivistettä pikkulorauksen maustamattomaan jugurttiin :) Nyt kaapissa sattu olemaan tollasta Funlightiä, mikä on mun makuuni aivan supermakeeta, eli sitä ei montaa tippaa tarvinut laittaa. Normaalisti olen laittanut sellasta paksua mustaherukkamehutiivistetta, se on aivan tooosi nannaa <3 Jos haluaa vähän ruokaisamman pläjäyksen, olen muutaman kerran sekoittanut myös metsämarja-makuista pilttiä jugurtin sekaan :) Mut tää on kyllä tällainen tosi kiva makee välipala, suosittelen ihan tosi lämpimästi.

Sitten olisi vielä tarjolla tällainen pastasalaatti, missä on soijapaloja. Voi tietysti käyttää myös jotain lihapaloja jos tykkää, alunperin tää itseasiassa taitaakin olla joku kanapastasalaatti. Keitä soijapaloja ja mausta (soijan maustamisessa kannattaa mätätä mausteita ihan runsaalla kädellä, että maistuu), ja keitä makaronit. Kuvassa mulla on nyt pennepastaa kun sitä sattui kaapissa olemaan, mutta normaalisti olen käyttänyt simpukkapastaa. Keitetty pasta ja soija sekoitetaan yhteen tölkkimaissin kanssa, pilkotun punaisen chilin ja (pakaste) papujen kanssa. Omalla lautasellani olen sitten sotkenut ruokalusikallisen punaista pestoa mukaan.

Pastasalaatin ainekset kokoontuneena.

Peston voi toki sotkea koko padan kanssa, mutta meillä tää annos on kahden päivän ruoka, ja mun mielestäni se pesto imeytyy tohon makaroniin jääkaapissa yön aikana niin tehokkaasti, että se ei maistu seuraavana päivänä enää niin mehukkaalta, vaan aika kuivalta. Siksi suosittelen peston lisäämistä omaan annokseen vasta juuri ennen syömistä.

Hmm en kyllä todellakaan ole mikään ruokavalokuvaaja, jostain syystä saan kaikki ruuat näyttämään kuvissani jokseenkin ei-houkuttelevalta :D

Siinä oli näköjään mun puhelimeni ruokakuvat. Harmilloisesti sattui olemaan aika paljon samoja ruoka-ainesosia noissa aterioissa, mut kaipa sitä on oma syöminenkin kaavautunut niiden omien suosikkien ympärille. Erityisesti alun linssikeitto ja tämä viimeinen pastasalaatti on saavuttanut taloudessamme suuren suosion. Mitäs mieltä olette muuten näin niinku yleensä näistä ruokajutuista? Onko ehdoton no-no ja skippaatte aina koko jutun, vai onko nää kivaa vaihtelua opintojen ja baletin raportoinnin välillä? Kuulen ihan mielelläni mielipiteitä :)


Niiiiin, sitten tähän "minikuulumisiin" baletista, niinkuin otsikossa luvataan :D Eilen kirjoittelin vähän treeniasuista ja sitä, että kun pitäs sovitella noita balettipukuja ensin ja sitten tilailla niitä. Suhteellisen ekstemporesti pistinkin eilen tilauksen saman tien tulemaan! Eli ensi viikolla luvassa vähän suurempikin tanssivaatepostaus sekä vähän enemmän perusteluja ja tarinaa, miksi päädyin tähän yllättävään ratkaisuun. Lisäksi loppuun maininta suru-uutisesta: yliopistoliikunnan aikuisbalettiryhmää ei perustettu, ei saatu tarpeeksi paljon osallistujia :< Harmittaa tosi paljon, mutta minkäs teet. Koska en halua lopettaa juttuja surullisesti, lisään tähän loppuun tällaisen hienonhienon balettiaiheisen maalauksen:

Kuva napattu Googlesta, maalarina taitaa olla Guan Zeju(?).

Ihana kevät!

Otsikko lienee vähän harhaanjohtava, sillä en ole oikeen ikinä tykännyt keväästä noin niinku vuodenaikana :D Kaikki on inhottavan märkää kun lumet sulaa, ja kylmemmät pakkaspäivät tuntuu keväällä paljon masentavimmilta kuin talvella. Nyt on kummiskin muutaman päivän ollut tosi ihana auringonpaiste ja lämmintäkin ja mulla on mieli tosi korkeella, joten siksi valitsin nyt tuollasen otsikon tällä kertaa :) Tästä tulee varmaan aika sekalainen postaus, mutta lähinnä balettikuulumisia, balettivaateasiaa ja ehkä vähän opiskelujuttuja olisi siis tässä pläjäyksessä tulossa.

Eilen pääsin vihdoin balettitunnille ja oli kyllä aivan tositositosi kiva juttu! Olin odottanut tuntia tosi innolla ja se oli kyllä odotuksen arvoinen. Tunti meni mun mielestäni ihan hyvin, tehtiin uusia sarjoja ja muistin ne kohtalaisen hyvin ensi näyttämältä. Lisäksi tehtiin uutta liikettä, fonduta :) olin kyllä katellut youtubesta tai muuten törmännyt tähän liikkeeseen ja kotona huvikseni kokeillut sitä, mutta ei oltu virallisesti tehty sitä tolla tunnilla ennen. Kyse onpi tällaisesta yhden jalan pliéstä, alkaa kohdasta 00:27:

Lisäksi tehtiin taivutuksia. Mun mielestäni ne on kivoja, koska taivutukset tuo mun mielestäni esimerkiksi esityksiin sellaista tietynlaista tunnetta ja pehmeyttä. Kiva ettei kaikki huomio ole aina jaloissa ja tiukasti tekniikassa, vaan justiinsa vaikka näiden taivutusten avulla kiinnitetään huomiota siihen balleriinaan silleen kokonaisvaltaisesti. En ole oikein varma saiko tuosta lauseen ajatuksesta nyt kiinni :'D
     Lisäksi aloitettiin jo hiukan meijän kevätnäytöstä 8) olen niin intona TÄSTÄKIN asiasta! Harjoitellaan joka tunnin lopulla vähän tota esitystä ja sitten pääsiäisen tienoilla aletaan harjoitella tunti viikossa. Tehdään sellanen järjestely, että kun meijän tunti ja perus1 tunti on peräkkäin (edelleen), niin se normi tekniikkatunti on sillon ensin yhdistetysti kaikille, ja sitten esitysharjoitus on sen jälkeen, ja niihin saa sitten osallistua kaikki esitykseen tulijat ja myös muut kiinnostuneet. Eli loppu keväästä on 2h belattia viikossa, jeeii <3
     Sille yliopistoliikunnan aikuisbaletille voi käydä huonosti, nimittäin tänään tuli viestiä, että ilmottautuneita on 11 ja ryhmää ei perusteta, jos ei ole väh. 16 osallistujaa :( Ja tunnit alkaa jo perjantaina eli ylihuomenna. Todella todella toivon, että saatais ryhmä täyteen! Ihmettelin vähän osallistujakatoa, koska edellinen kurssi oli ollut ihan täynnä, nii olisin kuvitellut että ne kaikki tyypit olisi halunnut jatkaa suoraan tähän kakkoskurssille... Onneksi alkaa sitten tosiaan pääsiäisen tienoilla tanssiopistolla 2x viikko, mutta olisin kyllä mielelläni alottanut täälläkin, ihan vaan kokeillakseni esimerkiksi että millaista on olla toisenlaisen opettajan ohjauksessa.
     Olen tässä talven mittaan miettinyt paljon treenivaateasiaa. Yksi kanssatanssijani eilen tunnilla ehdoitti (vitsillä tai ei) että mitä jos me treenailtais joskus tutut päällä :D hauska ajatus ehkä sinänsä, mutta mun mielestäni olis joskus hauskaa kokeilla treenata ihan kunnon tanssivermeet päällä! Opekin tuntui innostuvan ajatuksesta. Tuli tässä muuten mieleen, että syksyllä meillä oli kerran sijainen ja sekin sanoi, että välillä kuuluis harjotella ns. tällättynä, koska siihen treeniin tulee sillon ihan sellanen erilainen ote. Kannatan kyllä ehdotusta ihan tosissani, ei tietysti joka treeneissä mutta sillee välillä :) Mutta niin, haluaisin kyllä jonkinlaisen hameen tai helman ihan normitreeneihinkin. Olen ehkä nössö, mutta en ole vieläkään oikeen uskaltanut tilata kunnon leotardia+helmaa koska ei kellään muullakaan oo :D Tai yhellä taitaa muuten olla ihan kunnon leotardi, mutta muilla on oikeastaan perus trikoota ja joku yläosa. Mulla on ollut vaihtelevasti sellaset juoksutrikoot tai valkoiset sukkikset+trikooshortsit ja siihen sitten toppi. Meinasin että ottaisin kuvat mun erilaisista treenivaatekomboista, mutta en jaksa tällä hetkellä alkaa vaihdella vaatteita joten teen sen kuvapostauksen vaikka erilleen sitten kun jaksan :D  Lämmikkeitä mulla ei ihan hirveesti ole, koska olen kokenut ne tarpeettomiksi. Yleisesti ottaen olen aikamoinen vilukissa, mutta siellä tanssisalissa on aina tosi lämmin, etenki ku ollaan päivän viimeinen ryhmä nii tuntuu että se ilma on edellisistä ryhmistä vähän sellasta lämmintä ja hikistä :DD On mulla lämmittelyn ajan yleensä säärystimet ja pitkähihainen tai huppari, mutta heti kun alotetaan jo tangoilla nii riisun ne pois, koska tässä vaiheessa alan jo läkähtyä. Olisi kiva kyllä saada shortseille vähän vaihtelua ja hommata helma vaikkapa tässä kevään aikana.
     Leotardi-asia on ollut nyt jäissä vähän aikaa, sillä se mitä mulla olis suunnitelmissa, olis että kokeilisin täällä kotikaupunkini liikkeessä leotardeja ja se mikä osoittautuu sopivaksi, menis sitten tilaukseen jostain halvemmasta ulkomaalaisesta nettiliikkeestä :/ Haluaisin kyllä tukea kaupunkini ainoaa tanssiliikettä ja ostaa suoraan sieltä, mutta mulle ei vaan oo varaa maksaa 40-60e yhestä puvusta, kun netistä niitä sais jo 10-20e kappalehintaan. Ehkä sitten kun olen iso ja rikas....

Sain tosi hienon yllärilahjan mieheltäni, se oli tilannu mulle tällaisen paidan :DD En halua kuiteskaan osoittaa tällaista viestiä balettiopettajalleni! xD "Don't tell me what to do"

Lopuksi vähän opiskelukuulumisia! Viime postauksessa vähän matelin ja kiemurtelin opintojeni edessä ja tuntui, etten saa mitään aikaan. Nyt olenkin tässä viikon aikana tsempannut! Tein kandiini ne korjaukset ja muuteskin vähän hioin tekstiä. Sain sen jo lähes valmiiksi, laitoin sen nyt vielä ohjaajani tsekattavaksi ennen lopullista palautusta, koska mulle tuli vähän ongelma kuvientulkitsemisen kanssa. Halusin vaan varmistuttaa ohjaajallani, etten oo kirjotellut sinne kuvatekstiin ihan läpiä päähäni. Elikkäs kandi alkaapi olla loppusuoralla :) Tilaston välitentin jälkeen olen nyt ollut luennoilla tosi skarppina. Aiheena on ollut aikasarja-analyysi, mikä on oikeastaan aika mielenkiintoista. Harmilloisesti spaktrianalyysia käydään ilmeisesti vaan ihan sivumennen, ja se olis just se asia mitä mun pitäis tietää -.- nimittäin se spektrianalyysi liittyy kiinteesti tohon mun kandiini ja aivotutkimukseen noin niinku yleensäkin. Muisteluni asioista ''taajuus'' ja ''hertsi'' on meinaan aika hataria ja peräisin jostakin ehkä yläasteen fysiikantunnilta :/ Sain myös sen kasvatustieteen tehtävän tehtyä ja palautettua, suoritusta en tosin vielä ole siitä saanut, mutta ei ne yleensä tulekaan ihan näin nopeesti. Kurssista ei ole siis tenttiä vaan koko kurssina aikana on tehty neljä tällaista isompaa tehtävää, toivottavasti olen saanut kaikki läpi. Eli pikku ryhdistäytymisen jälkeen kaikki on ihan mallillaan :)

Rikkinäinen selkälihas ja alisuoriutumista

Multa jäi eilinen balettitunti väliin, koska mun selkäni aivan yllättäen irtisanoi yhteistyösopimuksemme. Istuin keittiön pöydän ääressä lukemassa tilastotiedettä (tiesin ettei olis kannattanut lukea!), kun yhtäkkiä tuolta vasemman lavan alta alkoi tuntua inhottavaa kipua. Liikuttelin vähän selkää ja käsiä ja lopulta pyysin mieheltä vähän yläselän hierontaa. Kipu vain paheni hyvin nopealla tempolla ja yhtäkkiä huomasinkin, etten voinut kääntää päätäni vasemmalle ääriasentoon, enkä voinut "riiputtaa" päätäni ja sillä tavalla venytellä ja pyöritellä niskan seutua, kun lavan alta vihlaisin oikein kunnolla. Koska kipu tuntui hyvin samanlaiselta kuin lihaskalvon revähdys/repeeminen (jonka koin jokunen vuosi sitten samoilla seuduilla), suuntasimme matkamme päivystykseen. Kun vihdoin pääsin vastaanotolle, lääkäri totesi tutkimuksensa päätteeksi, että kyseessä lienee vain lihaskipu, ei kalvon repeäminen. Sain kaksi piikkiä peffaan, lihasrelaksanttia ja kipulääkettä, sekä reseptit (ilmeisesti) samoihin aineisiin tabletin muodossa. Mitään liikuntakieltoa en saanut, päinvastoin liikunnalle näytettiin hyvinkin vihreää valoa. Balettitunti jäi silti väliin, sillä istuin juuri sen ajan päivystyksen odotusaulassa. Harmittaa ihan sikana, koska viime viikolla oli hiihtoloma joten en ole nyt tanssinut yli kahteen viikkoon! :( Opettajani mainitsi viime kerralla, että lähtee reissuun hiihtolomaksi ja että ei välttämättä ehdi tulemaan vielä loman jälkeiselle ekalle tunnille, joten on todennäköistä että meillä on sijainen. Eli luulisin että kevätnäytösohjelmaa siellä ei vielä eilen harjoiteltu. No, ensi viikkoon sitten :<

Lääkkeitä :(

      Baletista vielä sen verran, että ilmoittauduin nyt sitten sinne yliopistoliikunnan aikuisbaletti alkeet2 kurssille! Alkaapi ensi viikon perjantaina 13. päivä. Onneksi en ole (kovinkaan) taikauskoinen, sillä mulla on kampaajakin samana päivänä! :D Olisi hirvittävää jos sekä kampaajakäynti että ensimmäinen balettitunti menisi pieleen! Joka tapauksessa, odotan aivan suunnattoman innoissani tuntia :) Olen tottunut siihen, että kaikki yliopiston tapahtumiin liittyvät ilmoittautumiskannat menee täyteen n. 2minuutin jälkeen avautumisesta, joten olin haukkana paikalla kun aikoisbaletin sähköinen ilmoittautuminen aukesi. Ajankohtana oli siis viime perjantaiaamu klo 8:00, joten unisin silmin kömmin koneelle pari minuuttia ennen ja odotin sormi napilla. Ilmoittautuminen avautui, painoin nappia, kaikki meni hyvin ja raahauduin tyytyväisin mielin takaisin sänkyyn, koska mulla ei ollut luentoja. Päivällä sitten kävin vilkaisemassa, että montako innokasta balleriina listalla jo on, ja niitä oli kokonaiset KOLME! :'D Maksimi määrä osallistujia oli 22. Eli selvästikään tämä kyseinen ilmoittautuminen ei ollutkaan niin suosittu kuin mitä olin kuvitellut. No, ainakin olin ihka ensimmäinen ilmoittautuja :D (ps. tällä hetkellä ilmoittautuneita on jo seitsemän!)
     Sitten tuohon otsikon "alisuoriutumisia" kohtaan. Viime viikolla oli siis tentti siitä ranskan kurssista, jota olen aika lahjakkaasti nyt tammi-helmikuun ajan skippaillut. Sain siitä arvosanaksi kolmosen, josta olen hyvin iloinen, mutta en voi olla miettimättä, minkä arvosanan olisin saanut, jos olisin opiskellut ihan nomraalisti muiden mukana, käynyt luennoilla ja tehnyt läksyt... Ja tänään oli nyt sitten se tilastotieteen välitentti. Se meni "periaattees ihan ok:sti", uskon että mulla on ehkä mahdollisuudet läpipääsyyn, mutta aaarrggh ärsyttää vaan tää oma laiskuus. Jos olisin alkuvuodesta oikeesti käynyt niillä luennoilla, niin olisin varmasti osannut paremmin. Musta tuntuu että kaikki naistenlehdet ja muuteskin monet artikkelit kehoittaa erityisesti nuoria naisia "himmaamaan", ja että ei tarvi tavoitella täydellisyyttä, koska ilmeisesti monet ikäiseni ovat jonkinlaisia suorittajia ja perfektionistejä ja ankaria itselleen. Musta tuntuu että mulla on JUST päinvastainen ongelma: olen alisuoriutuja, pystyisin oikeesti paljon parempaan mutta mulle riittää se että ''pääsen läpi :)". Mun pitäis osata vaatia itseltäni vähän ehkä enemmän, eikä vaan tyytyä niihin rimaa hipoviin suorituksiin. Tietysti sitten tässä kohtaa voi miettiä, että missä menee se raja, että mikä on ns. turhaa täydellisyyden tavoittelua, ja mikä on sellaista järkevää tyytymistä omaan suoritukseen. Olen mielestäni aina ollut aika sellanen järkevä tyyppi, että esimerkiksi asteikosta riippuen kolmosen arvosana tai kasin arvosana on ollut mun mielestä aina "hyvä", niinku se oikeesti onkin. Ei mulla ole oikeen koskaan ollut mitään hinkua saada aina kiitettäviä arvosanoja. Ja mun mielestäni se on ihan hyvä juttu. Nyt sitte taas tuntuu että liian usein ajattelen "kunhan pääsen läpi nii se riittää", mikä alkaa olla ehkä vähän sitä alisuoriutumista. Vai mitä mieltä olette?
     Loppuun voisin laittaa tämmöisen pikkuisen to do-listan itselleni:

• tee huomenna kasvatustieteen kurssin VIIMEINEN oppimistehtävä (huolella!)
• laita sille liikuntatyypille s-postia ja sovi tanssisalin lainaamisesta
• tee kandiin ne hemmetin korjaukset
• kehittele jonkinlainen baletin treeniohjelma, jota voisin tehdä kotona koska tässä on ollut nyt aika pitkä tanssitauko (ideoita saa laittaa kommentteihin! Musiikkeja, liikkeitä jne.)
• tee eilisen päivystyksen takia väliin jäänyt jumppa!!!
• perjantaina töitä 8-14

Jos nyt tulis vaikka tehtyä kun oikeen tännekin kirjoitin :)

Jumppavaatteet on ainakin päällä jo :>

 Ai niin piti vielä kirjoittaa viikonlopun oopperaelämyksestä! En nyt jaksa hirveän pitkästi kirjoittaa, joten jääkööt nyt sitten vaan pieneksi maininnaksi. Olimme mieheni ja mun vanhempien kanssa siis Tampereella katsomassa Giuseppe Verdin oopperaa Nabucco, linkki Wikipediaan. En ollut koskaan ennen käynyt oopperassa, joten kokemus todellakin oli vaikuttava. Täytyy myöntää, etten hirveästi välittänyt pitkistä sooloista, mutta se kuoro oli aivan us-ko-ma-ton! Otin vähän selvää asioista, ja ilmeisesti tuo Nabucco on erityisesti oikeen tunnettu siitä mahtavasta kuorosta, kun yleensä ooperassa on enimmäkseen vaan niitä soolokohtia. Kuoro oli suunnilleen viisikymmenpäinen, ja sekä miehiä että naisia oli kuorossa. Myös orkesteri oli aivan uskomaton, ja mulla oli luonnollisesti siellä Tampere talon hämärässä katsomossa silmät aivan kosteena, koska jostain syystä vaan liikutun musiikista niin tavattoman helposti. Laitan tähän nyt vielä

youtube-videon, missä toi koko parituntinen ooppera esitetään. Tuskimpa sitä kukaan jaksaa kokonaisuudessaan katsoa, mutta suosittelen kuuntelemaan ainakin nuo ensisoinnut, mulla menee niistä kyllä aivan kananlihalle vaikka läppärinkajarit on ehkä hieman eri luokkaa liveorkesterin kanssa :'D Mutta oopperaa kyllä suosittelen ihan kaikille hiukankaan musiikin ystäville! Itse ajattelin ennen, että ooppera on vähän sellasta hifistelyä, mutta ehkä sitten olen itsekin hifistelijä kun kerran pidin siitä.

Sellasta tällä kertaa.

Opintokevät: viimeiset raakileet kokoon!

Viimeksi lupailin vähän postausta opiskelustani, joten täältä pesee. Otsikkoon on aika lailla kiteytetty fiilikset opinnoista, mutta avaan sitä hieman lisää.

Ihana Eiffeltorni-kalenterini, Tilastolliset analyysimenetelmät I ja II sekä Parfait! -ranskan oppikirja

Eli tällä hetkellä mulla ei ole enää yhtäkään psykologian kurssia jäljellä. Kandi on ihan pikkuruisen vielä kesken, pitäisi nyt tsempata sen kanssa oikeen kunnolla. Se jäi vähän roikkumaan, sillä se piti olla jouluna valmis, MUTTA minusta riippumattomista tekijöistä se viivästyi. Kirjoitin meinaa hikikarpalot otsalla kanditutkielmani niin valmiiksi kun yksinäni pystyin ja lähetin sen vähän ennen joulua ohjaajalleni. Hän ei kuiteskaan kerjennyt sitä kommentoida ennen lomille jäämistä, joten riipaisua vaille valmis tutkielmani roikkuu vielä tänäkin päivänä keskeneräisenä. Tuossa pari viikkoa sitten vihdoin näin ohjaajani ja hän antoikin mulle tosi hyvät kommentit työstäni. Sanoi, että kun teen mainitut korjaukset, voin palauttaa kandin, tai jos mulla on vielä jotain kysyttävää niin hän voi vielä yhdet kommentit antaa. Nyt siis tää on kaikki omasta laiskailustani kiinni, en voi enää syyttää ohjaajaa siitä kun ei saa kiinni ja ei saa ohjausta jne... Eli pitäisi ryhdistäytyä. Siitä saan kiittää onneani, että ohjaajallani on n. 27 erilaista nimikettä ja tutkimusta ja lankaa käsissään, eli hän tuskin murehtii kandini perään hirveesti. Henkilökohtaisena tavoitteenani on nyt kummiskin se, että palauttaisin lopullisen versioni viimeistään 13.3. En edes tiedä mitä vitkastelen, sillä kandin kirjoittaminen on ollut mun mielestä tosi kivaa puuhaa. Tykkään lukea artikkeleja ja tykkään kirjoittamisesta. Kai se on tää aloittaminen, mikä tuntuu aina hankalalta.

Tämän kevään suurin urakkani on epäilemättä tilastomenetelmien jatkokurssi, joka on psykologian pääaineopiskelijoille pakollinen. Tämä yhdeksän opintopisteen hirviö alkoi tammikuussa ja loppuu toukokuussa. Luentoja on 4h viikossa ja demoja joka toinen viikko. Luojan kiitos tässä on sentään välitentti, eli ei sitten toukokuussa tarvi muistella, että mitäs sillon alkuvuodesta taas olikaan... Valitettavasti tämä kyseinen välitentti on ensi viikolla, ja panokseni siihen on täydellisen pyöreät nolla. Tämän blogitekstin jälkeen mulla olis tarkoitus ottaa nuo luentomonisteet kauniiseen käteen ja alkaa kyntää niitä oikeen tosissaan. Vosinpa kertoa tästä tilastosta vähän syvällisemminkin. Eli, en ole koskaan elämässäni ollut mikään matikkanero, sillä muistan jo ala-asteella saaneeni 6-7 arvosanoja matikasta. Tilanne ei suinkaan parantunut yläkoulussa tai lukiossa, vaan olin aina sellainen kutosen oppilas, eikä vitonenkaan mikään ennennäkemätön arvosana ollut mulle. No, sitten siinä vaiheessa abivuonna kun älysin, että haluan opiskella psykologiaa ja siihen tarvitaan tilasto-osaamista, yritin skarpata. Yritin ihan todella. On vaan hankala hypätä kyytiin kun perusteeni ovat heikot. Lopulta opin tilaston pääsykoeosuuden (mielestäni aika hyvinkin) ja sitten jossain vaiheessa vihdoin pääsin psykalle sisäänkin. Kävin pakollisen tilastotieteen perusteet -kurssin ja yllätyin, miten hyvä/ok -opiskelija olinkaan! Olin hereillä luennoilla ja tein ainakin jonkin verran demoja, ja ilman sen suurempia pänttäämisiä (toki luin ihan normaalisti, mutta en mitään yötäpäivää) sain kurssista kolmosen eli "hyvän". Olinkin aika ylpeä itsestäni: yliopistotason matikasta hyvän saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys mulle. No meni sitten pari vuotta, ja nyt olen tällä jatkokurssilla, ja voi luoja paratkoon mua (käytän kauheen uskonnollisia ilmaisuja vaikka en tunnusta mitään uskontoa, huomasin vasta xD) ! Tuntuu että opettaja puhuu ihan eri kieltä siellä! Pihalla olemista edesauttoi vielä se, että alkuvuoden reissumme takia missasin kaksi ekaa luentoa. Sen takia sitte vähän skippailin myös tulevia luentoja ja demoissa suurinpiirtein pyörin tietokonetuolillani muiden tehdessä SPSS-harjoituksia. Viime viikolla vähän tsemppasin ja kävin luennoilla, ja nyt tänään huomasin demoissa, että hyvänen aika, mähän pysyn kärryillä!! Oli tosi hienoa ja tosi tärkeetä saada tähän kohtaan tällainen onnistumisen kokemus, sillä aloin olla jo aika pohjamudissa. Hetken aikaa mietin, että myöhästyiskö mun opinnot/valmistuminen pahasti jos kävisinkin tän kurssin vasta ensi vuonna, mutta sitte tulin siihen tulokseen että EIeieiejejejei. Skarppaan. Ajattelin, että tän aamun onnistumiseuforian vauhdeilla jaksaisin nyt kotona alkaa käydä tota punasta ja oranssia luentomateriaalia läpi. Ajattelin, mutta en ole vielä toteuttanut sitä :( Tiivisteytsti voisi siis sanoa, että tän kevään työllistävin ja kirotuin asia on t niin kuin tilasto.

Välillä mietin et MITÄ mä opiskelen, ja ennen kaikkea MIKSI...

No mitäs muuta sitten onkaan? Jotain pikku riekaleita siellä täällä. Tuossa kuvassa on ranskan kirjani, ja huolimatta jossakin postauksessani kerrotusta epätoivosta, ajattelin jatkaa sitä tonne alkeet 4 -kurssille asti sittenkin. Tykkään siitä kielestä ihan hirveesti ja lisäks ope on kiva :) Mutta pidän edelleen mielessä, että tuo on ihan täysin vapaaehtoista, että jos en jaksa niin voin vetäytyä takavasemmalle. Ranskan lisäksi mulla onkin sitten kaks pakollista enkunkurssia, mut ne on semmosia ihan pikkusia e-moduuleja, eli käytännössä voin pyhittää yhden viikonlopun kullekin kurssille nököttäen koneella :D Ihanan helppoa.

Olen selkeesti kiinnittänyt huomiota olennaiseen, kun tunnilla on herättänyt hilpeyttä "soitan lipastostani" :DD

Sitten olis vielä tuo filosofian, tai oikeastaan etiikan sivuainekokonaisuus, jonka aion liittää kanditutkintooni. Viimeisessä periodissa mulla alkaa Ethics of global responsibility, mikä vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Yks luento viikossa klo 14-16, eli ei paha :) Ja koska olen aina epäonnistunut kesätyönhaussa, olen vähän varautunut siihen, etten taaskaan pääse töihin (kaupungissa, jonka nuorisotyöttömyys on varmaan suurin koko maassa..), joten olen säästellyt filosofiasta kaksi itsenäisesti suoritettavaa kurssia, joten voin sitten rustailla niitä kesällä ja nostaa opintotukea. Aiheena ovat "Sosiaalietiikka" sekä "Metaetiikka, normatiivisuus ja käytännöllinen järki".

Ja siinä onkin sitten kaikki kanditutkintoon tulevat kurssit. Pääaineopinnot on suoritettu, toinen sivuainekin on valmis n. kahden viikon päästä (viimeinen kasvatustieteen kurssi loppuu, jeei!), ja kaikki loput riekaleet on jo kerrottuna yllä. Harmittaa, kun mulla on n. 30-50 opintopisteen verran kaikkea sekalaista sälää, jota ei voida hyväksyä kandiin. Ennen psykologiaa opiskelin siis vuoden verran äidinkielenopettajaksi, joten sieltä mulla on suomea ja kirjallisuutta ja jotain yleisiä kielijuttuja suoritettu, mutta tietenkään en sitten viitsinyt tehdä mitään kokonaisuutta loppuun asti, joten niitä ei voi kandissa hyödyntää. Onneksi maisterivaiheessa on sellainen osia kuin ''yleiset opinnot'', jonne voi työntää noi kaikki sekasotkut.

Tässä keväällä pitäisi opintojen teon lisäksi suunnata katse jo syksyllä alkavaan pro gradu-tutkielmaan. Meidän laitoksella tehdään tää vähän nurinkurin, eli maisterinvaihe aloitetaan gradulla, sitte siinä lomassa ja sen jälkeen tehdään ne syventävät ja ammatilliset opinntot, ja lopulta sitten koko koulutus päättyy 5kk psykologin harjoitteluun. Graduaihetta olisi siis hyvä alkaa miettiä tässä keväällä, että osaan hakeutua oikeisiin ohjausryhmiin. Mutta tää on vasta n. kuukauden päästä ajankohtaista (siitä lienee joku ihan kunnon infotilaisuuskin), joten olen päättänyt että unohdan koko asian siihen asti.

Loppuun kisun kuva :) se on ominut mun työtuolin omaksi nukkumapaikakseen, joten joudun itse työskentelemään kovalla keittiöntuolilla :/

Balettipostaus: Millainen on hyvä opettaja?

Olen nyt jo pitkään suunnitellut postausta, jossa pohdin omaa balettiopettajaa ja yleensä opetuksen roolia balettitunneilla. Sanon heti alkuun, että oma opettajani on todella mukava ja lämmin ihminen. Olen lukenut todella paljon balettiblogeja, ja olen tehnyt sellaisen havainnon, että monien balettiopet on aika kylmiä, kiukkuisia, todella kriittisiä tai muuten vähän turhan temperamenttisiä. Ymmärrän, että tuosta asenteesta voi olla hyötyä joillekin, mutta itselleni tulisi varmaan tosi paha mieli joka tunnin jälkeen tollasesta opesta. Siksi olen oikein tyytyväinen, että mun ope on kiva, se hymyilee ja nauraa tunnilla ja jos tehdään jokin sarja huonosti, hän toruu meitä vähän silleen pilke silmäkulmassa ja sanoo että nyt kuulkaas tehdään uudestaan!! :)
     Mutta olen myös havainnut, että oma opettajani ei täytä kaikkia omia tarpeitani, mitä tulee balettituntiin. Kaipaisin huomattavasti enemmän yksilöllistä ohjausta. Muutaman kerran hän on tankosarjan aikana kiertänyt laittamaan kädet kondikseen, mutta muuten ei tangon aikana yksilöllistä palautetta tule. Pari kertaa on tullut yksilöllistä palautetta myös pirueteista, kun tehdään diagonaalissa yksitellen ja ope ehtii kommentoida jokaista. Viime tunnilla itse kysyin yhtä asiaa ja tein kyseisen liikkeen ja kysyin että onko tämä oikein, jotta saisin henkilökohtaista palautetta. En kuitenkaan viitsisi jokaisesta jutusta nostaa kättä pystyyn ja olla että ope ope onko tää hyvä??? Joten olisi kiva, jos opettaja vähän kiertelisi siellä korjaamassa kaikkia yksilöllisesti. Tunnillani on noin kymmenen tanssijaa, joten en usko palautteen puutteen johtuvan ruuhkaisesta tunnista. Opettaja antaa palautetta kyllä yleisesti koko ryhmälle jokaisen sarjan jälkeen, mikä on tietysti hyvä. Ja erityisesti kiitän häntä siitä, että hän on hyvin tarkka liikkeiden suhteen. Hän usein aloittaa lauseen, että "tää ehkä kuulostaa pilkunviilaamiselta, mutta.." ja aloittaa yksityiskohtaisen selityksen ja näyttämisen jostakin liikkeestä tai asennosta. Aikuisbaletissa ehkä helposti voisi ajatella, että riittää kun oppilaat tekee sinnepäin, joten olen iloinen että opettaja jaksaa opettaa tarkasti ja oikein.
     Uskoisin, että syy tähän palautteettomuuteen saattaa johtua aikuisbaletin luonteesta ja siitä, mitä aikuisoppilaat haluavat opettajalta. Ymmärrän opettajaani aivan täysin sen suhteen, että voi tuntua kiusalliselta mennä käpälöimään aikuisia ihmisiä. Ei voi kuitenkaan ikinä tietää, minkälainen tanssitausta aikuisaloittajalla on: toisille se on samantien ihan ok että opettaja tulee nostamaan jalkaa tai tarttuu selästä/lantion alueesta korjatakseen niitä oikeaan asentoon, toisille aikuisille (ja erityisesti suomalaisille) voi tuntua tosi inhottavalta, kun vieras ihminen tulee iholle. Kaikki eivät välttämättä edes kaipaa niin tarkkaa ohjeistusta, että pitäisi tulla ihan koskemaan, ja tässä mielestäni piilee suurin ongelma koko aikuisbaletin konseptissa. Nimittäin se, että ihmisillä on eri tavoitteita. Jotkut aloittaa tanssin, koska haluavat istumatyön ohella käydä kerran viikossa vähän pyörähtelemässä tanssisalissa. Vaikka kuntosali, ryhmäliikunta ja fitness on tällä hetkellä kovin suosittua, kaikki eivät tykkää naama punaisena ja hiestä litimärkänä puuskuttamisesta, joten tanssi on oiva vaihtoehtoinen liikuntamuoto. Lisäksi tanssissa oppii paljon myös muita taitoja, kuten tasapinoa ja kehonhallintaa. Omassa koulussani suuri osa aikuisbalettitanssijoista tuntuu olevan tällaisia harrastajia: baletti on kiva harrastus ja tunti viikossa riittää mainiosti. Ja korostan nyt, että tällaisessa kevyen luokan harrastamisessa ei ole mitään vikaa. Päin vastoin, on hienoa jos joku löytää baletista kivan harrastuksen iästä riippumatta. Mutta sitten on toinen porukka, joka haluaisi edetä tavoitteellisemmin. Ei ole varmaan vaikea arvata, että itse kuulun tähän ryhmään. Haluaisin, että opettajalta tulisi täsmällisiä korjauksia, jotta voisin kehittää itseäni. Koska opettaja ei korjaa tekemiäni virheitä (joita ihan varmana on), en tiedä miten tehdä liikkeitä oikein ja hyvin. Teen jokaisen tunnin mielestäni täysillä ja yritän tehdä opettajan mallin mukaan niin hyvin kuin voin, mutta koska en saa palautetta, tuntuu itse itsensä tsemppaaminen vähän hankalalta. Haluaisin edetä ja tulla hyväksi, haluan oppia tanssimaan balettia todella hyvin siitä huolimatta, että en ole aloittanut 5-vuotiaana, vaan 22-vuotiaana. Voi miten kateellisena olenkaan lukenut muiden aikuisbalettiblogeja, ja miten heidän opettajansa ovat jo alle vuoden tanssimisen jälkeen suositellut kärkitossuja ja ties mitä erikois- ja korkeantason ryhmiä! Minä se vaan käyn joka tiistai alkeet1-tunnilla saamatta sen kummempaa palautetta kehittymisestä.
     Olin alkuviikosta korvaamassa perus1-tunnilla poissaoloa (kuten jotkut varmaan muistaakin valtavan kiroamiseni edellisessä postauksessa) ja kuulostelin siinä niiden oppilaiden jutustelua ennen tunnin alkua. Oppilaat koostui n. 30-50v naisista. Yksi kertoi, että on käynyt jo vuosia tällä perus1-kurssilla ja että ei ole aikeissa jatkaa pidemmälle, "tää on hyvä". Monet nyökyttelivät ja olivat samaa mieltä, että ei ole aikomustakaan sinänsä edetä, vaan on kiva harrastaa tällä tasolla. Ei ole intressejä myöskään näytöksiin. Koska iso osa aikuisoppilaista on tällaisella harrastuslinjalla, ymmärrän aivan täysin opettajani opettamistyylin: aikuisoppilaat nähdään ehkä enemmän maksavina asiakkaina ja opettaja opettaa sillä tavalla, mikä vastaa näiden oppilaiden tavoitteita. Ja nyt tulen koko kirjoituksen pointtiin: on siis hyvin hankala juttu, kun ryhmässä on varmaan ainakin yksi tai muutama, jotka haluaisivat edetä tavoitteellisesti. Siksi olisi kivaa, jos aikuisille olisi kaksi linjaa, harrastajat ja tavoitteellisemmat harrastajat. Tietysti tällainen ei ole käytännössä mahdollista, koska ei riitä ryhmäläisiä ja resursseja jne. Siksi olisikin tosi ihanaa, jos opettaja vaikka ottaisi jotenkin suoraan tai epäsuoraan selville oppilaidensa motiiveista tulla tunnille ja olisi näin tietoinen siitä, ketkä haluaisivat henkilökohtaisempaa ohjausta ja keille riittää se, että vedetään sarjat kerran viikossa ja sillä sipuli.
     Kun tässä kevätlukukausi etenee, aion ottaa selvää edistymismahdollisuuksistani tuolla tanssiopistola. Ei sovi muuta kuin pitää peukut pystyssä, että mahdollisuuksia on, sillä kaupungissani ei ole hirveästi muita mahdollsiuuksia harrastaa aikuisbalettia. Tämänhetkinen ajatukseni siis on aloittaa ensi lukuvuonna alkeet2 ja perus1 -tunnit (ellei opettajani suosittele mulle jotain toista tasoa, mitä epäilen hyyyyvin vahvasti), sillä tämä kerta viikossa ei tunnu kyllä riittävän yhtikäs mihinkään. Lisäksi odotan innolla opistoni nettisivujen päivitystä kesäharrastamisen suhteen, sillä haluaisin oikein kovasti tanssia myös kesällä. Olen pohtinut myös tanssileirille menoa ;) Parissakin blogissa on kehuttu Ilmajoen tanssileiriä ja itselläni olisi hippasen kiinnostusta osallistua sinne. En tietenkään vielä osaa sanoa mitään, koska esim. kesätyötilanne tulee olla selvä, jos leirille aion ilmoittautua.

Hieno aiheeseen liittyvä kuva :D

 

Ensi viikon perjantaina alkaa ilmoittautuminen yliopistoliikunnan aikuisbaletin alkeet2-kurssille jonne aion mennä :) Alkeet1 on ilmeisesti pyörinyt tässä tammi-helmikuun aikana, mutta ei varmaan haittaa, etten ole käynyt sitä. Olen kuiteskin alkeita tahkonut tässä elokuusta lähtien tanssiopistolla, joten luulisin että ole valmis menemään alkeet2-kurssille. Tosi kiva kokeilla, miltä tuntuu käydä kahdesti viikossa treeneissä, ja minkälaista on olla toisenlaisen opettajan ohjauksessa, odotan ihan todella intona!
     Ensi viikko onkin tanssiopistolla hiihtoloma (nyyh), joten voisin pitkästä aikaa kertoa seuraavassa postauksessa hieman yliopisto-opinnoistani ;D Eletään toodella tylsää vaihetta, sillä kandidaatin tutkintoni alkaa olla loppusuoralla. Siitä ehkäpä lisää ensi kerralla!

Balettipostaus: ME ESIINNYTÄÄN!!

Tärkein kiteytyikin jo heti otsikkoon :D Eli pääsen esiintymään kevätnäytöksessä, jihuu!! Mutta tätä täytyy hieman täsmentää. Aletaan siis treenaamaan siihen, että meillä on esitys kondiksessa kevätnäytökselle, mutta annettiin sellainen varoituksen sana, että jos sitte esityspäivänä ilmeneekin, että moni ei pääsekään lavalle, niin ei aleta esiintyä tyyliin viisi henkisessä porukassa. Näin on kuulema aiempina vuosina käynyt, että aikuisryhmissä on ollut kiinnostusta alkuvuodesta, mutta sitten kevätnäytöksen lähestyessä onkin tullut esteitä. Kuulostaa kyllä tosi harmilloiselta, minkäköhän takia aikuiset ihmiset ei voi sitoutua vähän pysyvämmin tällaiseen juttuun? Kyllä tietysti ymmärrän että joskus voi tulla joku semmonen juttu, että ei vaan pääse, mutta niin.. Voisin paasata aiheesta, mutta jätän sen johonkin toiseen kertaan. Toisaalta mua ei kyllä haittais ollenkaan esiintyä vaikka sitte siinä viisihenkisessä porukassa. Toki paikat pitäis kattoa sit uusiks et kuka menee missäkin. Hmm.
     Tärkeintä on nyt se, että meidän ryhmä alkaa harjoitella esitystä. Olemme muuttolintuja :) Tai eipä voi puhua ''meidän ryhmästä'', koska esiintyvä ryhmämme on riipaistu kaikista aikuisbaletin ryhmistä, alkeista ja peruskurssilaisista. Harjoitellaan kaikki omissa porukoissamme nyt kevätlukukauden ajan aina tunnin lopulla, ja sitten h-hetken lähestyessä ilmeisesti koitetaan treenailla kaikki esiintyvät yhdessä joitakin kertoja. Ja voi hitto olen innoissani <3 Koska tässä esiintyjissä on tosiaan meitä ihan alkeet1-kurssilaisia (itseasiassa yli puolet taisi olla meidän porukasta), koreografia ei ole mikään hullun vaikea. Tulee ainakin jonkinlainen port de bras-sarja eli käsillä tehtäviä liikkeitä sekä bourréeta, eli molemmat on aika lintumaisia liikkeitä :D Bourrée on semmosta pikku sipsutusta, tässä malli:

Myös musiikki on alustavasti tiedossa. Eli jotakin tällaista on jo hahmotettuna, olen ihan murheen murtama että ens viikko on tanssiopistosta hiihtolomaa :( HALUISIN ALKAA JO HARJOITELLA!! Sillä, mulla on myös yksi toinen ilouutinen, mitä en ole viitsinyt tänne blogiin laittaa ennen kuin sain tietää, että esiinnytäänkö me vai ei. Nimittäin kysyin ylipistolta, saako niitä liikuntasaleja käyttää samoin kuin kuntosalia, eli sinne saa mennä kun sitä ei ole varattu opetukseen, liikuntasalien tapauksessa jos sitä ei ole varattu ryhmäliikuntoihin, ja sain vastaukseksi että KYLLÄ saan treenata liikuntasaleissa aina kun sitä ei ole varattu! Ja jos erikseen sovitaan, voin saada jopa varata jotakin salia täysin itselleni, mikä on vielä hienompaa! Heti kun siis vaan mulle selviää se meidän ohjelmanumero, voin siis treenailla sitä itsekseni myös :) Kotona treenaus ei onnistu, believe me, olen koittanut treenailla täällä ihan muuten vaan. Kirjahyllyt kaatuu ja törmäilen tuoleihin ja kissaan, eli se ei tule kyseeseen.
    Tämän iloisen pläjäyksen jälkeen voisinkin kertoa tämän päivän treenin, mikä oli täydellinen fiasko. Tai siis, oma tuntimme alkeet1 meni aivan tosi hyvin, mun mielestä tein kaikki liikkeet aika hyvin. Mutta, mulla oli yks korvaustunti käytettävissä, joten menin sitten meidän ryhmää ennen olevaan perus1 tunnille, ja voi luoja paratkoon miten h-u-o-n-o mä olin. Ei tehty tangolla yhtään mitään, ainoastaan keskilattialla, missä luonnollisesti vasta-alkaja tuntee olonsa hyvin hyvin haavoittuvaiseksi xD Pliét meni vielä hyvin ja relevékin meni hyvin (olen muuten kehittynyt roimasti siinä), mutta sitten alkoi échappé-sarja. Olen nähnyt näitä tehtävän useissa esityksissä, erityisesti kärkitossuilla, mutta en ole itse ikinä päässyt tekemään näitä, Kyse on siis tämännäköisestä jutusta, mitä tehtiin:

Ei tietystikään tehty kärjillä, mutta SILTI, tuo on ihan sairaasti paljon vaikeempaa kuin miltä se näyttää. Ja koska se ryhmä oli jo aiemmin treenannut sitä, niin ope näytti vaan kerran miten se tehdään ja sitte tehtiin musiikkiin, jolloin yritin kattoa eturiviläisiltä vaan mallia, koska en tietenkään yhdellä näyttämällä ymmärtänyt tietystikään yhtään mitään. Kysyin vielä neuvoja opettajalta, mutta eihän tuota (tai mitään muutakaan) voi oikeen oppia, kun tehdään sitä 10min ja sit siirrytään jo seuraavaan juttuun. Mikä muuten taas oli järjetön epäonnistuminen -.- Tehtiin piruetteja keskilattialla omalla paikallamme. Siinä oli joku semmonen sarja, että ensin relevé kahella jalalla, sit yhellä (toinen jalka paséseen), sit kahella, ja viimäseks taas yhellä, jonka jälkeen tehtiin yhen jalan piruetti. Sit sama toisella jalalla. Ja voi luoja se mun suoriutuminen oli niin säälittävää, ihan oikeesti, mun ei ole tarkoitus hakea mitään säälipisteitä tai olla liian kriittinen tai mitään, olin vaan paska. Varmaan ensimmäistä kertaa balettitunnilla katsoin kelloa, kun kauhuissani toivoin kidutuksen olevan ohi xD okei, ehkä liiottelen. Joka tapauksessa, häpesin itseäni aivan jumalattomasti. En osaa tehdä yhden jalan relevétä ilman tankoa, lisäksi jos olisin ollut fiksu niin olisin pyytänyt opettajalta lupaa tehdä ne échappétkin tangolla hitaasti yksinäni. Olin niin paniikissa ja hämilläni, että eihän se tullut mieleeni kun vasta nyt.
     Lopuksi tehtiin diagonaalissa sellanen askel-hyppysarja, ja en edes muista että mitkä niiden askelien nimet oli. Ensin siinä tuli tombée, eli suora käännös ranskasta on kaatuminen, eli "kaaduttiin" jalalta toiselle. Sitten tuli muutama jotain pikkuaskelia, joiden nimiä en nyt muista, ja koko homma päätyi grand jetéen. En siis todellakaan saanut tehtyä mitään spagaatia ilmassa, mutta olin yllättynyt että se mun hyppyni oli ainakin vähän sinnepäin. Ihan viimeiseksi oli sitten diagonaalissa pas de valse, josta en valitettavasti löytänyt kunnollista videota. Se meni myös yllättävän hyvin, oli jännää liikkua myös taaksepäin! Se ei siis suinkaan ollut mikään vaikea juttu. Mutta ne échappét ja piruetit meni suoraan sanoen niin päin vattua että häpesin, häpesin itseäni aivan mielettömästi, jonka takia mulle jäi sellanen fiilis, että koko tunti meni aivan persiilleen.
     Mutta tuon jälkeen alkoikin sitte oma ihanan turvallinen alkeet1, mikä menikin sitten tosi hyvin. Tunteja piti siis sama opettajakin. Mulla oli tarkoitus kysyä tänään siltä opettajalta, että onko meidän tanssiopistolla myös aikuisten mahdollista edistyä kärkityöskentelyyn asti, mutta koska mun treenini eka tunti meni niin surkeesti tänään, niin en kehdannut kysyä. Sehän voisi ajatella, että eikai nyt TUO kuvittele voivansa edistyä kärkitossuihin asti... Tai tuskin se niin ajattelee, se ope on kiva, mutta pelkään että se voisi ajattelisi niin.
     Eli tämän päivän kaksituntiseen riitti riemua ja ahdistusta. Nyt kun olen tervehtynyt, aloitan myös kotijumpat ja venyttelyt. Olen sitten valmiina hiihtoloman jälkeen aloittamaan kevätnäytöstreenin 8)

Mietteitä tanssista: Miksi juuri baletti?

Koska olen edelleen kipeä, ei mulla ole juurikaan mitään tekemistä. Siksi taas nakutan tätä blogia ja annan itsestäni kuvan, etten mitään muuta teekään kuin ole koneella :D (mikä on valitettavan lähellä totuutta..) No niin, eli päivän teemaan. Miksi valitsin kaikista maailman tansseista juuri baletin? Tässä kohtaa täytyy taas vähän kelata historiaa. Kuten monesti olen maininut, on mulla taitoluistelusta ja jazz-tanssista kokemusta noin kymmeneltä vuodelta. Lisäksi musiikki on ollut aina kovin lähellä sydäntäni. En oikein osaa pukea tätä seuraavaa lausetta kunnolla sanoiksi, mutta yritetään: musiikin tuntu kehossa ja sen purkaminen liikkeen muodossa tuntuu uskomattomalta. Muistan tunteen jo lapsuudesta, kun musiikin vaikuttavassa kohdassa esim. nostaa jalan vaakaliukuun ja nauttii siitä tunteesta. Toki pienenä lapsena ei ehkä ymmärrä tällaisia juttuja kovinkaan syvällisesti, mutta on lapsillakin ehkä joku haju tästä. Muistan myös, että yksinluistelutunnin päätteeksi meillä oli aina improvisaatiota, eli valmentaja laittoi musiikin soimaan viimeiseksi viideksi minuutiksi, ja me sitte improvisoitiin siinä musiikkiin sopivia liikkeitä. Tää oli yksi mun suosikki kohdista koko tunnilla. Satuin näkemään joskus varmaan pinterestissä jonkun tanssi-motivaatiojutskan, missä luki: "Tanssi on musiikin tekemistä näkyväksi" ja muhun tuo lause osu ja uppos kyllä niin totaalisesti. Tekisi mieli kätellä ja onnitella tuon lauseen keksijää.
     Reilu vuosi sitten kun hurahdin ajatuksen tasolla balettiin, olin joitakin kuukausia sitä ennen havainnut mainoslippusen kaupunkini aikuismuodostelmaluistelujoukkueesta (ihana suomen kieli ja yhdyssanat <3). Punnitsin hetken aikaa ihan realistisesti, palaisinko takaisin jäille, mutta totesin sen olevan aivan liian tyyristä opiskelijan kukkarolle. Pelkät varusteet (luistimet, sukkikset, harkka-asu, seuran kassi sekä näytös- ja kisa-asut) maksaisivat aivan liikaa, puhumatta seuran jäsenmaksusta, jääaikojen maksusta, kuivaharjoittelun maksuista ja vakuutuksesta. Vanhempani olisivat varmasti olleet minusta ylpeitä ja varmaan sponssannut, mutta silti, loppusumaksi olisi tullut varmaas lähes nelinumeroinen luku. Olen sen verran vanha, etten oikeen koe luontevaksi pyytää vanhemmiltani rahaa, ainakaan suuria summia. Luistelu oli siis kuopattu.
     Vaikka jazzia harrastin pari vuotta, en ole koskaan haikaillut sen perään tai kokenut sen parissa yhtä "intohimoisia tunteita", en oikein tiedä miksi. Joten sekään ei ollut oikeastaan vaihtoehto. Paritanssit sen sijaan ovat aina kiinnostaneet minua, ja nuorenakin olisin halunnut alottaa kilpatanssin parin kanssa. Äitini kanssa jopa katselimme kotikaupunkini tarjontaa, mutta valitettavasti ei ollut poikia tarpeeksi pariksi :( olin tällöin siis ehkä joku 12-14-vuotias. Paritanssin makuun pääsin kyllä muistaakseeni vuonna 2011 (tulipa mummo-olo tässä vuosilukuja muistellessa), kun olimme muuttaneet nykyiselle paikkakunnallemme ja aloitin mieheni kanssa yliopiston tarjoaman paritanssikurssin. Käytiin läpi kaikki perinteiset tanssit: valssi, tango, salsa, cha-cha(?), fox... Tykkäsimme siitä tosi paljon, mutta valitettavasti silloin sattui olemaan oikeen erityisen kylmä talvi (tammi-helmikuu) eikä meillä ollut silloin vielä autoa, joten skippailtiin välillä hyytävän kylmiä ja pimeitä tanssi-iltoja :D Asummekin hiukan kauempana, niin ei sitten tullut aina mentyä. Kauhee selittely xD Koen vieläkin vähän huonoa omatuntoa siitä että lintsailtiin!
     Ja sitten seuraavaksi tulee osio, jolla minun EI ole terkoitus pahoittaa kenenkään tanssijan mieltä. Tämä on vain minun henkilökohtainen mielipiteeni, ja tarkoituksenani ei ole vähätellä tai dissata ketään. Mutta. En ole koskaan tykännyt nykytanssista tai mistään sellaisesta "modernimmasta" jutusta. Mun silmääni se helposti näyttää vaan vähän joltain lattialla pyörimiseltä, vaatteet ei ole usein omaa silmääni miellyttäviä ja musiikkikin on omaan mieleeni vähän plääh. Ja korostan nyt että tää on vaan mun mielipide, enkä tällä myöskään tarkoita sitä, että nykäri olisi jotenkin helppoa tai että aliarvioisin sitä. Ei sunkaan, siinäkin tarvitaan tosi paljon voimaa, taitoa ja treeniä, mutta itse en vaan oikeen saa siitä mitään elämyksiä irti. Huomasin myös oman opistoni sivuille ilmestyneen (uuden?) opetettavan lajin, video dance, elikä musiikkivideoilla nähtävää tanssia. Ikäraja tanssin aloittamiseen oli 13v. Kyllä ne musavideoiden mimmit ovat tosi taidokkaita, mutta itse haen tanssilta vähän eri asioita. Tottakai tanssi saa ja voi olla tietyissä tilanteissa seksikästä ja viekoittelevaa, mutta en itse silleen haluis harjoitella sitä viikosta toiseen. Mutta kukin tyylillään, en minä nykytanssijoita tai muita "modernisteja" katso mitenkään nenänvartta pitkin.
     Sitten tähän vähän kliseiseen lauseeseen, mikä on helppo lipsauttaa etenkin tälleen retrospektiivisesti: olen aina tykännyt baletista. Kuten olen maininnut, äitini ei antanut mun alottaa balettia lapsena. Myös klassinen balettimusiikki on aivan todella lähellä sydäntäni, nautin siitä aivan hirveästi. Juuri siihen musiikkin tahdon liikkeeni sovittaa. Balettitanssi on kaunista ja perinteistä, sillä on pitkä hirstoria ja se on vaativaa, kurinalaista. Musiikki ja asut ovat upeita, aivan käsittämättömän upeita. Lisäksi minua kiinnostaisi nähdä kaikki klassiset, hienot baletit: Joutsenlampi, Prinsessa Ruusunen, Giselle, Pähkinänsärkijä, La Sylphide, Romeo ja Julia jne.. Pähkinänsärkijää pääsinkin tuossa uuden vuoden aattona katsomaan, kyseessä oli tosin nykybalettitanssiryhmä Aurinkobaletti. Vaikkei se edustanutkaan klassista blettia, esitys oli silti todella upea. Loppukohtauksessa Maria-tytön ja prinssin pas de deux ja musiikki saivat kirjaimellisesti kyyneleet silmiini, niin vaikuttava se oli. Tässä sama kohtaus Rudolf Nureyevin ja Merle Parkin esittämänä:

Tuo musiikki.. En tiedä miksi tämä vaikuttaa muhun niin vahvasti, mutta nytkin videota etsiessäni ja hiukan aikaa kuunnellessani tuota pätkää tuli semmonen olo, että mun sydämeni sulaa ku kuuntelen tuota. Olen pehmo.
    Eli loppujen lopuksi, kysymys miksi baletti, osoittautui aika helpoksi, huolimatta tästä näinkin pitkästä vastauksesta.  Klassinen baletti on vaan kaunista, ja haluan oppia sitä. Haluan oppia tanssimaan oikein ja kauniisti tätä ihmeellistä lajia.

     Haluaisin loppuun käsitellä vielä tällaista videota, johon törmäsin:

Mieshän on aivan virtuoosi! Ja okei, tunnusta, oma mieheni törmäsi tähän videoon ja näytti tän mulle, en siis itse törmännyt tähän :D Vaikka tämä onkin ehkä enemmän nykybalettia, on myös paljon paljon selkeitä klassisen baletin elementtejä tässä esityksessä. Erityisesti silmääni pisti kohdan 02:20 liike, mikä IHME tuo on?? Siis se liukuu tollee niinku varpaidensa päällä? Miten tuo on mahdollista. Kaiken kaikkiaan tahdoin tällä vain sanoa, että tuo mies Sergei Polunin on aivan upea tanssija ja halusin tuoda tämän videon muidenkin blogini seuraajien piiriin, mikäli ette ole tätä vielä nähneet.